(uusi sovitus)
En tiedä kumpaa lopulta
pelkäsin enemmän,
rakkauttani
vai sinun kiihkeää rakkauttasi minuun
En, en minä lakannut rakastamasta koskaan!
rakkauteni paljous vain
sai minut sulkeutumaan, liian voimakkaiden tunteiden
paineessa menin lukkoon, vetäydyin
kuohuvasta virrasta
Muistan kyllä hetken
Istuimme rappukäytävässä ikkunan luona, painauduit
rintaani vasten, hätkähdit kauemmas
Ja putosit jalkojeni juureen
silmissäsi tuo hämillinen kysymys
Olenko lakannut rakastamasta?
Ei, en minä lakannut rakastamasta
En vielä
Kun sydämeni oli pakahtua
katsoessani kasvoihisi
riipaisevat linnut lensivät lävitseni sahateräisinä veitsinä
jättäen jäljelle raadellun, puhkotun
ruumiin
Kuinka olisin halunnut
nousta silloin kaupungin yläpuolelle, yläpuolelle
kaalin hajun ja sireenien ulvonnan,
käsivarsillani sinua kantaen
olisimme yhtyneet tähtien ikuiseen
keinuntaan!
Kaiken sen - aivan liian kauniin - itsessäni tukahduttaen
annoin silmieni kovettua:
anovan katseesi edessä vaikenin ja
käännyin vain katselemaan likaista pihaa alhaalla
katujen kuilussa
Niin, miksi lakkasin rakastamasta?
Vuosien jälkeen
seison tässä pihassa ja katselen
laskevan auringon punaamaa ikkunaa, voin melkein nähdä
meidät toisiamme vasten ja nuoren rakkautemme
Kuinka tahtoisinkaan nousta kattojen ylle,
suudella sinua aamuun asti taas ja vielä kaikkien aamujen läpi
Tuntisin hentona käsivarsillani
liekehtivän nuoren ruumiisi täynnä elämän paloa ja
uskoa ikuiseen rakkauteen
Tiedätkö, minulta kesti vuosia päästä jaloilleni
Tapasin Elsan
Hänellä oli samanlainen hymy
kuin sinulla, mutta hänen rakkautensa ei ollut yhtä pelottavaa
Ei niin ehdotonta
Luulin rakastuneeni, ja liian myöhään ymmärsin
tavoittelevani sinua toisen kautta
Ehkä silloin rakkauteni kuoli?
Nyt olen ollut kolme kertaa naimisissa
ja kolme kertaa erosin,
toisesta avioliitosta on lapsia, nekin ovat jo aikuisia
Kuinka löytäisin rakkauden, uudelleen?
Tässä minä seison
Voin miltei tuntea nuoren ruumiisi ruumistani vasten,
sen kiihkeän palon, haparoivat liikkeet
täynnä pidättelemätöntä tulta, voimaa ja uskoa
ikuiseen rakkauteen
Rakkaus!
Se on niin hassua
Käännyn hitain askelin
Pois
Porttikongissa huivipäinen nainen
kävelee vastaan, kaalin tuoksulta lemahtaen, taluttaa
lastenlasta
Hätkähdän,
uurteisissa kasvoissaan
on jotain tuttua?
Katseemme kohtaavat,
seisahdumme
Ja pienen hetken ajan, huikaisevan silmänräpäyksen ajan
lennämme korkealla kaupungin kattojen yllä,
siellä missä tähdet ovat
aikaa ja katoavaisuutta kirkkaammat
Jossain siellä
Kuuntele minua
Aurinko on laskenut,
kaikki ikkunat ovat pimeitä
Havahdun unelmistani ja menen takaisin
sänkyyn Elsan viereen
Hän tuoksuu vienosti laventelilta,
kuiskaan hänelle
Rakkaani
Koskettaessani sinua - pimeässä -
kuulen äänesi vastaavan kaukaa, silti niin
läheltä
Ikäänkuin oman sydämeni syvyydestä,
äänesi soinnissa on nuoruuden palo ja tähtien tuike, ajattomuuden
kirkas humina
kipujen ja toiveiden maailmassa
Rakkaani
Ja yhteenpurtujen hampaideni välistä minä huudan,
jotain aikaisempaa siteeraten:
Pure minua, rakkaani
En tiedä kumpaa lopulta
pelkäsin enemmän,
rakkauttani
vai sinun kiihkeää rakkauttasi minuun
En, en minä lakannut rakastamasta koskaan!
rakkauteni paljous vain
sai minut sulkeutumaan, liian voimakkaiden tunteiden
paineessa menin lukkoon, vetäydyin
kuohuvasta virrasta
Muistan kyllä hetken
Istuimme rappukäytävässä ikkunan luona, painauduit
rintaani vasten, hätkähdit kauemmas
Ja putosit jalkojeni juureen
silmissäsi tuo hämillinen kysymys
Olenko lakannut rakastamasta?
Ei, en minä lakannut rakastamasta
En vielä
Kun sydämeni oli pakahtua
katsoessani kasvoihisi
riipaisevat linnut lensivät lävitseni sahateräisinä veitsinä
jättäen jäljelle raadellun, puhkotun
ruumiin
Kuinka olisin halunnut
nousta silloin kaupungin yläpuolelle, yläpuolelle
kaalin hajun ja sireenien ulvonnan,
käsivarsillani sinua kantaen
olisimme yhtyneet tähtien ikuiseen
keinuntaan!
Kaiken sen - aivan liian kauniin - itsessäni tukahduttaen
annoin silmieni kovettua:
anovan katseesi edessä vaikenin ja
käännyin vain katselemaan likaista pihaa alhaalla
katujen kuilussa
Niin, miksi lakkasin rakastamasta?
Vuosien jälkeen
seison tässä pihassa ja katselen
laskevan auringon punaamaa ikkunaa, voin melkein nähdä
meidät toisiamme vasten ja nuoren rakkautemme
Kuinka tahtoisinkaan nousta kattojen ylle,
suudella sinua aamuun asti taas ja vielä kaikkien aamujen läpi
Tuntisin hentona käsivarsillani
liekehtivän nuoren ruumiisi täynnä elämän paloa ja
uskoa ikuiseen rakkauteen
Tiedätkö, minulta kesti vuosia päästä jaloilleni
Tapasin Elsan
Hänellä oli samanlainen hymy
kuin sinulla, mutta hänen rakkautensa ei ollut yhtä pelottavaa
Ei niin ehdotonta
Luulin rakastuneeni, ja liian myöhään ymmärsin
tavoittelevani sinua toisen kautta
Ehkä silloin rakkauteni kuoli?
Nyt olen ollut kolme kertaa naimisissa
ja kolme kertaa erosin,
toisesta avioliitosta on lapsia, nekin ovat jo aikuisia
Kuinka löytäisin rakkauden, uudelleen?
Tässä minä seison
Voin miltei tuntea nuoren ruumiisi ruumistani vasten,
sen kiihkeän palon, haparoivat liikkeet
täynnä pidättelemätöntä tulta, voimaa ja uskoa
ikuiseen rakkauteen
Rakkaus!
Se on niin hassua
Käännyn hitain askelin
Pois
Porttikongissa huivipäinen nainen
kävelee vastaan, kaalin tuoksulta lemahtaen, taluttaa
lastenlasta
Hätkähdän,
uurteisissa kasvoissaan
on jotain tuttua?
Katseemme kohtaavat,
seisahdumme
Ja pienen hetken ajan, huikaisevan silmänräpäyksen ajan
lennämme korkealla kaupungin kattojen yllä,
siellä missä tähdet ovat
aikaa ja katoavaisuutta kirkkaammat
Jossain siellä
Kuuntele minua
Aurinko on laskenut,
kaikki ikkunat ovat pimeitä
Havahdun unelmistani ja menen takaisin
sänkyyn Elsan viereen
Hän tuoksuu vienosti laventelilta,
kuiskaan hänelle
Rakkaani
Koskettaessani sinua - pimeässä -
kuulen äänesi vastaavan kaukaa, silti niin
läheltä
Ikäänkuin oman sydämeni syvyydestä,
äänesi soinnissa on nuoruuden palo ja tähtien tuike, ajattomuuden
kirkas humina
kipujen ja toiveiden maailmassa
Rakkaani
Ja yhteenpurtujen hampaideni välistä minä huudan,
jotain aikaisempaa siteeraten:
Pure minua, rakkaani
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oups mikä lukunautinto, kaunis kiitos**
taitavasti kirjoitat, kauniita muistoja rakkauden kosketuksia,
ja loppuun "pure minua rakkaani" :))
ja täälläkin tuoksuu kaali, tein tänään kaalipataa
tänne jäi myös leijumaan
tuoksu rakkaan
kuinka sydämeni pakatuukaan kun nuuskin tuoksuasi tyynyltäin,,, *wwiirrn*
hymyä päivääsi äitiparta
rakastetaan äitiparta
rakkaus kaikessa muodossaan on niin kaunista
kauneinta soittoa
rakkauden siivin yölintu hipaisi**