Kevätmielinen

minä hiihdän vähän jäljessä,tuntui ettei lopu koskaan ja kohta on ohi:)Kainalo kipeä,ja rinta punainen,saapi sitten parantua rauhassa,mentiin putkestavoidaan pian sanoa:)

Ira¤ kirjoitti:

minä hiihdän vähän jäljessä,tuntui ettei lopu koskaan ja kohta on ohi:)Kainalo kipeä,ja rinta punainen,saapi sitten parantua rauhassa,mentiin putkestavoidaan pian sanoa:)

enää on loppusuora edessä ja sitten maali. Viivan ylitys on vain hiuskarvan varassa.

jatta kirjoitti:

enää on loppusuora edessä ja sitten maali. Viivan ylitys on vain hiuskarvan varassa.

kiitos:)Toivottavasti örkit ovat häipyneet.

jatta kirjoitti:

enää on loppusuora edessä ja sitten maali. Viivan ylitys on vain hiuskarvan varassa.

ystävät!Niin on taas yksi päivä eletty eteen päin.Paljon onnea minunkin puolesta teille Ira ja Kevätmiellinen loppusuoralle.Ja tietenkin kaikille vielä hoidoissa oleville voimia ja jaksamista.
Luin tänään tälläisen elämän ohjeen:Jeesus naulittiin ristille,hän kärsi siellä kolmanteen päivään.Jos elämässä tulee paha paikka,täytyy meidänkin ajatelle,että pahin on ohi kolmantena päivänä.Eihän se aina ihan niin ole,riippuu kuinka paha se vastoinkäyminen on.Ettei ihan se kolme päivää riitä.Tälläista tänä iltana ,jospa ei kukaan taas hyökkää liian kovin arvostelemaan ajatuksiani. Hyvää illan jatkoa!(Tässä ja nyt,paljon rehevämpää kasvu nyt,jaloissakin,ei hyvä.)

muumiaitee kirjoitti:

ystävät!Niin on taas yksi päivä eletty eteen päin.Paljon onnea minunkin puolesta teille Ira ja Kevätmiellinen loppusuoralle.Ja tietenkin kaikille vielä hoidoissa oleville voimia ja jaksamista.
Luin tänään tälläisen elämän ohjeen:Jeesus naulittiin ristille,hän kärsi siellä kolmanteen päivään.Jos elämässä tulee paha paikka,täytyy meidänkin ajatelle,että pahin on ohi kolmantena päivänä.Eihän se aina ihan niin ole,riippuu kuinka paha se vastoinkäyminen on.Ettei ihan se kolme päivää riitä.Tälläista tänä iltana ,jospa ei kukaan taas hyökkää liian kovin arvostelemaan ajatuksiani. Hyvää illan jatkoa!(Tässä ja nyt,paljon rehevämpää kasvu nyt,jaloissakin,ei hyvä.)

päivän työt on päättyneet,ehkä aina ei kolme päivää riitä oikein jos on kunnon vastoinkäymiset.(en minäkään jalkoihin olisi halunnut)Hyvät illlan jatkot:)

Ira¤ kirjoitti:

päivän työt on päättyneet,ehkä aina ei kolme päivää riitä oikein jos on kunnon vastoinkäymiset.(en minäkään jalkoihin olisi halunnut)Hyvät illlan jatkot:)

lähdenkin jo unia katselemaan.Oli aamulla terapia ja työterv.lääkäri,sitten samoilin metsissä tunti kausia.Hyvät yöt ja rauhallisia unia kaikille!

muumiaitee kirjoitti:

ystävät!Niin on taas yksi päivä eletty eteen päin.Paljon onnea minunkin puolesta teille Ira ja Kevätmiellinen loppusuoralle.Ja tietenkin kaikille vielä hoidoissa oleville voimia ja jaksamista.
Luin tänään tälläisen elämän ohjeen:Jeesus naulittiin ristille,hän kärsi siellä kolmanteen päivään.Jos elämässä tulee paha paikka,täytyy meidänkin ajatelle,että pahin on ohi kolmantena päivänä.Eihän se aina ihan niin ole,riippuu kuinka paha se vastoinkäyminen on.Ettei ihan se kolme päivää riitä.Tälläista tänä iltana ,jospa ei kukaan taas hyökkää liian kovin arvostelemaan ajatuksiani. Hyvää illan jatkoa!(Tässä ja nyt,paljon rehevämpää kasvu nyt,jaloissakin,ei hyvä.)

Tänään neljäs tiputus ja enää kaksi jäljellä! Sen jälkeen vielä säteet.

Tämä vuosi on ollut todella tapahtumia täynnä ja joka kuukaudelle on riittänyt jokin katastrofi joko itselle tai aivan lähipiirissä; tammikuussa ystävän aviomiehen äkillinen kuolema, helmikuussa omat syöpätutkimukset, maaliskuussa diagnoosi, huhtikuussa parhaan ystävän aivoinfrakti, toukokuussa leikkaus, kesäkuussa vaihteeksi iloa pojanpojan syntymästä, heinäkuussa alkoivat hoidot ja järjestin ristiäiset, sekä elokuussa äidin kuolema. Nyt on hautajaisjärjestelyt loppusuoralla ja valmistaudun vastaanottamaan pitkänmatkan hautajaisvieraita.

Minusta tuo Muumiäidin ajatus on ihan paikallaan, sillä aina tulee pimeän jakson jälkeen jotain hyvääkin.

Vilma-t kirjoitti:

Tänään neljäs tiputus ja enää kaksi jäljellä! Sen jälkeen vielä säteet.

Tämä vuosi on ollut todella tapahtumia täynnä ja joka kuukaudelle on riittänyt jokin katastrofi joko itselle tai aivan lähipiirissä; tammikuussa ystävän aviomiehen äkillinen kuolema, helmikuussa omat syöpätutkimukset, maaliskuussa diagnoosi, huhtikuussa parhaan ystävän aivoinfrakti, toukokuussa leikkaus, kesäkuussa vaihteeksi iloa pojanpojan syntymästä, heinäkuussa alkoivat hoidot ja järjestin ristiäiset, sekä elokuussa äidin kuolema. Nyt on hautajaisjärjestelyt loppusuoralla ja valmistaudun vastaanottamaan pitkänmatkan hautajaisvieraita.

Minusta tuo Muumiäidin ajatus on ihan paikallaan, sillä aina tulee pimeän jakson jälkeen jotain hyvääkin.

tuon neljannen tiputuksen jälkeen se lähti menemään vauhdilla,viidennen jälkeen ajatteli että yksi enää ja säteet.Joskus vastoinkäymisiä tulee roppakaupalla peräjälkeen.Toivotaan ettei sinulle enempää ja kyllähän se niin on,että vastoinkäymisten jälkeen alkaa jotain valoisaakin näkyä:)

viimeisiin säteihin:)Odotan jännityksellä mitä lääkäri sinulle on sanonut:)Minulla on vasta päivällä säteet.

Ira¤ kirjoitti:

viimeisiin säteihin:)Odotan jännityksellä mitä lääkäri sinulle on sanonut:)Minulla on vasta päivällä säteet.

Mullakin vasta päivällä se vihonviimeinen sädetys ja sen jälkeen lääkäri.. Vähän jännittää.. Oon nukkunut monta yötä aika huonosti, herännyt aamuyöstä pyörimään. Ja on kuuma..

Mulla näköjään jäi ne kuukautiset nyt sit kuitenkin pois tuon tamofenin myötä, eli mummotautia ilmassa =o No, niitä en kaipaakaan, kunhan ei muuten tulis kauheasti oireita. Öisin tuppaa niveliä kolottelemaan, täytyy kysyä että saanko ruveta käyttämään hainrustotabletteja tai jotain, kun tuntuu että nivelnesteet ohenee ja muutenkin on jotenkin kuivakka olo.

Mä olen muuten laihtunut 4 kiloa! Jipii! Toivottavasti suuntaus jatkuu samana, että pääsen syöpä/sytopöhöstä eroon vielä tässä syksyn aikana :)

Jos lähtis aamulenkille koiran kanssa, ensin täytyy huoltaa tuo kainalo. Se on sitten kipeä :(
Sitten pitää kirjata vähän niitä kysymyksiä paperille ja sitten menoksi. Jänskättää..

Kerron sit mitä sanottiin... Mukavaa päivänalkua kaikille!

kevätmielinen kirjoitti:

Mullakin vasta päivällä se vihonviimeinen sädetys ja sen jälkeen lääkäri.. Vähän jännittää.. Oon nukkunut monta yötä aika huonosti, herännyt aamuyöstä pyörimään. Ja on kuuma..

Mulla näköjään jäi ne kuukautiset nyt sit kuitenkin pois tuon tamofenin myötä, eli mummotautia ilmassa =o No, niitä en kaipaakaan, kunhan ei muuten tulis kauheasti oireita. Öisin tuppaa niveliä kolottelemaan, täytyy kysyä että saanko ruveta käyttämään hainrustotabletteja tai jotain, kun tuntuu että nivelnesteet ohenee ja muutenkin on jotenkin kuivakka olo.

Mä olen muuten laihtunut 4 kiloa! Jipii! Toivottavasti suuntaus jatkuu samana, että pääsen syöpä/sytopöhöstä eroon vielä tässä syksyn aikana :)

Jos lähtis aamulenkille koiran kanssa, ensin täytyy huoltaa tuo kainalo. Se on sitten kipeä :(
Sitten pitää kirjata vähän niitä kysymyksiä paperille ja sitten menoksi. Jänskättää..

Kerron sit mitä sanottiin... Mukavaa päivänalkua kaikille!

hienoa,että olet saanut kiloja pois,minulle taisivat muuttaa:)No kunhan paranee iho voi alkaa kunnon lenkeille.On tuo kainalo aika kipeä,unetkin ollut aika ohkaisia.Hikeä pukkaa minullekkin,tässä odotan päivää jolloin peruukin voi nakkaa nuotioon:)

Ira¤ kirjoitti:

hienoa,että olet saanut kiloja pois,minulle taisivat muuttaa:)No kunhan paranee iho voi alkaa kunnon lenkeille.On tuo kainalo aika kipeä,unetkin ollut aika ohkaisia.Hikeä pukkaa minullekkin,tässä odotan päivää jolloin peruukin voi nakkaa nuotioon:)

nyt on sitten viimeiset säteetkin napattu, mutta en uskalla vieläkään olla iloinen.

Puhuin niistä selkävaivoistani, ja vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että vaikuttavat toiminnallisilta, niin otettiin röntgenkuvat lannerangasta ja perjantaina menen luustokarttaan. Sen tulokset saan joskus ensi viikolla...

Sanoi, että saanpahan sitten mielenrauhan, ja että tälläisen sairauden kanssa kun on tekemisissä on kuitenkin aina parempi tutkia.

Nyt sitten pelottaa, että jos siellä rangassa onkin niitä örkkejä hoidoista huolimatta :(

Huoh.

kevätmielinen kirjoitti:

nyt on sitten viimeiset säteetkin napattu, mutta en uskalla vieläkään olla iloinen.

Puhuin niistä selkävaivoistani, ja vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että vaikuttavat toiminnallisilta, niin otettiin röntgenkuvat lannerangasta ja perjantaina menen luustokarttaan. Sen tulokset saan joskus ensi viikolla...

Sanoi, että saanpahan sitten mielenrauhan, ja että tälläisen sairauden kanssa kun on tekemisissä on kuitenkin aina parempi tutkia.

Nyt sitten pelottaa, että jos siellä rangassa onkin niitä örkkejä hoidoista huolimatta :(

Huoh.

no mutta parempi,että otetaan luustokartta,minullakin otettiin,ei ollut mitään tiedän tuneen kun odottelin tuloksia.Koko sydämestäni toivon ettei sinullakaan mitään ole.Jos yhtään lohduttaa on minullakin tuo selkä kipeäksi tullut nyt säteiden aikana.Eiköhän ne örkit kuihtuneet myrkkyhoitojen aikana:)

Ira¤ kirjoitti:

no mutta parempi,että otetaan luustokartta,minullakin otettiin,ei ollut mitään tiedän tuneen kun odottelin tuloksia.Koko sydämestäni toivon ettei sinullakaan mitään ole.Jos yhtään lohduttaa on minullakin tuo selkä kipeäksi tullut nyt säteiden aikana.Eiköhän ne örkit kuihtuneet myrkkyhoitojen aikana:)

varsinkin, jos sieltä löytyykin jotain. Tehoaa hoidot sitten aiemmin.. Kamala ajatella, että taas alotettais joku rumba. Mutta se kai on syöpäpotilaan arkea sekin...

Ja toisaalta, jos ei löydy, niin saan ainakin mielenrauhan sitten. Kamalaa tämäkin on, elää pelossa ja epätietoisuudessa ja miettiä onko jotain vai ei..

Tuntuu kivutkin pahemmilta, kun ei tiedä mistä ne johtuu. No, nyt lähden liikenteeseen. Täytyy koittaa mennä vielä vähän aikaa, päivä kerrallaan..

kevätmielinen kirjoitti:

varsinkin, jos sieltä löytyykin jotain. Tehoaa hoidot sitten aiemmin.. Kamala ajatella, että taas alotettais joku rumba. Mutta se kai on syöpäpotilaan arkea sekin...

Ja toisaalta, jos ei löydy, niin saan ainakin mielenrauhan sitten. Kamalaa tämäkin on, elää pelossa ja epätietoisuudessa ja miettiä onko jotain vai ei..

Tuntuu kivutkin pahemmilta, kun ei tiedä mistä ne johtuu. No, nyt lähden liikenteeseen. Täytyy koittaa mennä vielä vähän aikaa, päivä kerrallaan..

etukäteen,mielessähän se tietty välillä käy jos sittenkin,mutta kunhan jaksaisi olla tässä ja ainekin nyt "terve"Nyt sinulla on ainekin hoidot ohi,ja hyvin selvisit niistä.Hemmottele itseäsi sen kunniaksi:)

kevätmielinen kirjoitti:

varsinkin, jos sieltä löytyykin jotain. Tehoaa hoidot sitten aiemmin.. Kamala ajatella, että taas alotettais joku rumba. Mutta se kai on syöpäpotilaan arkea sekin...

Ja toisaalta, jos ei löydy, niin saan ainakin mielenrauhan sitten. Kamalaa tämäkin on, elää pelossa ja epätietoisuudessa ja miettiä onko jotain vai ei..

Tuntuu kivutkin pahemmilta, kun ei tiedä mistä ne johtuu. No, nyt lähden liikenteeseen. Täytyy koittaa mennä vielä vähän aikaa, päivä kerrallaan..

Toivon,ettei ole mitään vakavaa. Minäkin menen kohta näyttämään pattia syöppikselle.

tässä ja nyt kirjoitti:

Toivon,ettei ole mitään vakavaa. Minäkin menen kohta näyttämään pattia syöppikselle.

Onnittelut maaliviivan ylityksestä. En halua masentaa ketään. Kerron vain tosiasian. Sukulaiseni 50 sai syöpädiagnoosin kaksi viikkoa ennen minua. Oli kokopoisto ja kaikki mausteet. Yksivuotistarkastus meni hyvin. Heti sen jälkeen alkoi monenmoisia tuntemuksia. Piti patistella tutkimuksiin. Tulos ”levinnyt yhteen selkänikamaan”. Luustokartan mukaan ei laajemmalle. Nyt on jatkuvassa seurannassa. Tämä vain siksi että jokainen omituinen tuntemus kannattaa tarkistaa. Kuka meidän kropan vikinät ja väkinät paremmin tuntee kun me itse.

Hoitojen loputtua itselleni tuli totaalinen tyhjyys. "Miten on mahdollista että olen vielä elossa?" Olen muutekin yksin viihtyvää sorttia. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Älkää jääkö oleilemaan. Hakeutukaa toisten seuraan ja ennen kaikkea ulkoilkaa joka päivä vaikka kuinka vähän.

Voimia jatkoon jokaiselle.

jatta kirjoitti:

Onnittelut maaliviivan ylityksestä. En halua masentaa ketään. Kerron vain tosiasian. Sukulaiseni 50 sai syöpädiagnoosin kaksi viikkoa ennen minua. Oli kokopoisto ja kaikki mausteet. Yksivuotistarkastus meni hyvin. Heti sen jälkeen alkoi monenmoisia tuntemuksia. Piti patistella tutkimuksiin. Tulos ”levinnyt yhteen selkänikamaan”. Luustokartan mukaan ei laajemmalle. Nyt on jatkuvassa seurannassa. Tämä vain siksi että jokainen omituinen tuntemus kannattaa tarkistaa. Kuka meidän kropan vikinät ja väkinät paremmin tuntee kun me itse.

Hoitojen loputtua itselleni tuli totaalinen tyhjyys. "Miten on mahdollista että olen vielä elossa?" Olen muutekin yksin viihtyvää sorttia. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Älkää jääkö oleilemaan. Hakeutukaa toisten seuraan ja ennen kaikkea ulkoilkaa joka päivä vaikka kuinka vähän.

Voimia jatkoon jokaiselle.

Hyvä että tutkikaan, onhan sekin kamalaa jos koko ajan pelkää ilman syytä!

Luulosairaus on luultavasti seuraava tauti mikä iskee, jos syövästä selviää.

Lääkäri tosin sanoi, että hormoniherkkä rintasyöpä voi uusia läpi koko elämän iästä huolimatta, joten sikäli kaikki kolotukset tosiaan on syytä tarkistuttaa, jos eivät vaikuta menevän ohi.

Olisi vaan ollut helpompaa, jos nuo luustotutkimukset yms. olisi tehty jo sairauden alussa. Minullehan ei tehty mitään levinneisyystutkimuksia, perusteena puhtaat imusolmukkeet.

Tuntuu pahalta, kun olin niin odottanut tuota eilistä päivää, että hoitoputki on ohi ja voisi kuulla sanat "nyt olet terve". Lääkäri sanoi, että näinhän sitä pitää "lähtökohtaisesti" ajatella.. Eli mielestäni hän antoi ymmärtää, ettei syöpäpotilas voi koskaan olla varmuudella terve..

No, tänään en ole enää niin peloissani, eikä selkäkään ole yhtä kipeä kuin eilen. Tämä koneen ääressä istuminen tuntuu käyvän selän päälle, joten lähdenpä liikkeelle.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

kevatmielinen kirjoitti:

Hyvä että tutkikaan, onhan sekin kamalaa jos koko ajan pelkää ilman syytä!

Luulosairaus on luultavasti seuraava tauti mikä iskee, jos syövästä selviää.

Lääkäri tosin sanoi, että hormoniherkkä rintasyöpä voi uusia läpi koko elämän iästä huolimatta, joten sikäli kaikki kolotukset tosiaan on syytä tarkistuttaa, jos eivät vaikuta menevän ohi.

Olisi vaan ollut helpompaa, jos nuo luustotutkimukset yms. olisi tehty jo sairauden alussa. Minullehan ei tehty mitään levinneisyystutkimuksia, perusteena puhtaat imusolmukkeet.

Tuntuu pahalta, kun olin niin odottanut tuota eilistä päivää, että hoitoputki on ohi ja voisi kuulla sanat "nyt olet terve". Lääkäri sanoi, että näinhän sitä pitää "lähtökohtaisesti" ajatella.. Eli mielestäni hän antoi ymmärtää, ettei syöpäpotilas voi koskaan olla varmuudella terve..

No, tänään en ole enää niin peloissani, eikä selkäkään ole yhtä kipeä kuin eilen. Tämä koneen ääressä istuminen tuntuu käyvän selän päälle, joten lähdenpä liikkeelle.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

päiväystä ja kellonaikaa? Kirjoitin sen 12.9.2007 klo 10.58... Hui, spooky!

kevatmielinen kirjoitti:

Hyvä että tutkikaan, onhan sekin kamalaa jos koko ajan pelkää ilman syytä!

Luulosairaus on luultavasti seuraava tauti mikä iskee, jos syövästä selviää.

Lääkäri tosin sanoi, että hormoniherkkä rintasyöpä voi uusia läpi koko elämän iästä huolimatta, joten sikäli kaikki kolotukset tosiaan on syytä tarkistuttaa, jos eivät vaikuta menevän ohi.

Olisi vaan ollut helpompaa, jos nuo luustotutkimukset yms. olisi tehty jo sairauden alussa. Minullehan ei tehty mitään levinneisyystutkimuksia, perusteena puhtaat imusolmukkeet.

Tuntuu pahalta, kun olin niin odottanut tuota eilistä päivää, että hoitoputki on ohi ja voisi kuulla sanat "nyt olet terve". Lääkäri sanoi, että näinhän sitä pitää "lähtökohtaisesti" ajatella.. Eli mielestäni hän antoi ymmärtää, ettei syöpäpotilas voi koskaan olla varmuudella terve..

No, tänään en ole enää niin peloissani, eikä selkäkään ole yhtä kipeä kuin eilen. Tämä koneen ääressä istuminen tuntuu käyvän selän päälle, joten lähdenpä liikkeelle.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

Nyt minun on pakko tipauttaa sinut maan kamaralle. Syövän jälkeen et enää koskaan ole ”luulosairas”. Itse sain sen tittelin lääkäriltä jo 70- luvun lopulla. Tänä päivänä laitettaisiin jatkotutkimuksiin. Nyt oireet tunnistetaan Sjögreniksi. Sitä paitsi jos syövän jälkeen sanotaan luulosairaaksi niin vika on sanoja korvien välissä.

kevatmielinen kirjoitti:

Hyvä että tutkikaan, onhan sekin kamalaa jos koko ajan pelkää ilman syytä!

Luulosairaus on luultavasti seuraava tauti mikä iskee, jos syövästä selviää.

Lääkäri tosin sanoi, että hormoniherkkä rintasyöpä voi uusia läpi koko elämän iästä huolimatta, joten sikäli kaikki kolotukset tosiaan on syytä tarkistuttaa, jos eivät vaikuta menevän ohi.

Olisi vaan ollut helpompaa, jos nuo luustotutkimukset yms. olisi tehty jo sairauden alussa. Minullehan ei tehty mitään levinneisyystutkimuksia, perusteena puhtaat imusolmukkeet.

Tuntuu pahalta, kun olin niin odottanut tuota eilistä päivää, että hoitoputki on ohi ja voisi kuulla sanat "nyt olet terve". Lääkäri sanoi, että näinhän sitä pitää "lähtökohtaisesti" ajatella.. Eli mielestäni hän antoi ymmärtää, ettei syöpäpotilas voi koskaan olla varmuudella terve..

No, tänään en ole enää niin peloissani, eikä selkäkään ole yhtä kipeä kuin eilen. Tämä koneen ääressä istuminen tuntuu käyvän selän päälle, joten lähdenpä liikkeelle.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

minullakin istuessa käy selän päälle.Tulin juuri kuntotestistä,juoksin ja kävelin niin kovaa kun jaksoin.Sydänfilmini oli hävinnyt jonnekkin,otettiin uusi tänään. 1 sädekerta vielä huomenna.Sitten pitäisi olla hoidot ohi:)Ei murehdita suotta,nautitaan näistä terveistä päivistä jookos:)