F32.se ja se

psykoottinen depressio

kleopatra84 kirjoitti:

psykoottinen depressio

Kun olin nyt sitten ekaa kertaa mielenterveystoimistossa ja pikadiagnoosi oli vain keskivaikea masennus. Sano kyllä, että voi hyvin ilmetä tosi vaikeaksikin kun haastatellaan enemmän.

Kun mä vaivun välillä (aika paljonkin) ihan psykoosiin. Tuijotan vaan tyhjyyteen liikkumatta, en reagoi mihinkään, en puhu. Oon vähän niinkun mua ei olis. Sit mä lopulta "herään" vähitellen, enkä oikein tiedä kuinka kauan oon ollu siinä. Vähän lievempänä mä kävelen sillai tosi taapertaen, sit usein vaan pysähdyn. Saatan lahota maahankin ja sillon ollaan juuri tässä "psykoosissa". Mä en puhu, enkä reagoi mihinkään. Ei tää ihan kokopäiväsesti näin pahaa oo, mut kokopäiväsesti haluais kyllä vaan olla olematta.

En tänään tommosessa (lähes psykoosin omaisessa) tilassa uskaltanu lähtee rattiin ku aattelin, et tapan itteni. Joku vaan sanoo, ettei oo viä aika poistua, vaikka on kuinka hirveetä olla.

Voisitko kertoa vähän omista kokemuksistasi? Osaisitko sanoa, onko mulla nyt sit psykoottista masennusta vai mitä?

-------- kirjoitti:

Kun olin nyt sitten ekaa kertaa mielenterveystoimistossa ja pikadiagnoosi oli vain keskivaikea masennus. Sano kyllä, että voi hyvin ilmetä tosi vaikeaksikin kun haastatellaan enemmän.

Kun mä vaivun välillä (aika paljonkin) ihan psykoosiin. Tuijotan vaan tyhjyyteen liikkumatta, en reagoi mihinkään, en puhu. Oon vähän niinkun mua ei olis. Sit mä lopulta "herään" vähitellen, enkä oikein tiedä kuinka kauan oon ollu siinä. Vähän lievempänä mä kävelen sillai tosi taapertaen, sit usein vaan pysähdyn. Saatan lahota maahankin ja sillon ollaan juuri tässä "psykoosissa". Mä en puhu, enkä reagoi mihinkään. Ei tää ihan kokopäiväsesti näin pahaa oo, mut kokopäiväsesti haluais kyllä vaan olla olematta.

En tänään tommosessa (lähes psykoosin omaisessa) tilassa uskaltanu lähtee rattiin ku aattelin, et tapan itteni. Joku vaan sanoo, ettei oo viä aika poistua, vaikka on kuinka hirveetä olla.

Voisitko kertoa vähän omista kokemuksistasi? Osaisitko sanoa, onko mulla nyt sit psykoottista masennusta vai mitä?

Lue lisää

vain keskivaikea masennus?? Mulla on todettu keskivaikea masennus ja voin sanoa ettei ole "vain". Ihan taarpeksi on tekemistä tämän kanssa. Ja toivottavasti ei muutu vaikeaksi.Se vielä puuttuis.Tuntuu ettei jaksa tämänkään kanssa.Ei mitään masennusluokitusta voi noteerata sanomalla "vain".Kiitos!!

diagnoosi kirjoitti:

vain keskivaikea masennus?? Mulla on todettu keskivaikea masennus ja voin sanoa ettei ole "vain". Ihan taarpeksi on tekemistä tämän kanssa. Ja toivottavasti ei muutu vaikeaksi.Se vielä puuttuis.Tuntuu ettei jaksa tämänkään kanssa.Ei mitään masennusluokitusta voi noteerata sanomalla "vain".Kiitos!!

Lue lisää

Anteeksi kauheasti, en tietenkään halunnut vähätellä. Jopa lievä masennus on mielestäni jo ihan "riittävä", että haittaa elämää tuntuvasti, eikä ole yhtään mieluinen olotila sekään. Eräällä tutulla on keskivaikea masennus ja hän on työkyvytön. Pystyy kuitenkin toimimaan suht normaalisti noin muuten. Itellä toi nyt vaan on alakanttiin.

------- kirjoitti:

Anteeksi kauheasti, en tietenkään halunnut vähätellä. Jopa lievä masennus on mielestäni jo ihan "riittävä", että haittaa elämää tuntuvasti, eikä ole yhtään mieluinen olotila sekään. Eräällä tutulla on keskivaikea masennus ja hän on työkyvytön. Pystyy kuitenkin toimimaan suht normaalisti noin muuten. Itellä toi nyt vaan on alakanttiin.

Lue lisää

Kuulostaa samalta.. minulla oli myös rattiin menon kanssa.. ajatukseni hyrräsivät asioista toisiin, kuolema pyöri silloin tällöin mielessä..

Pelkäsin menettäväni kontrollin itsestäni, siksi en enää asettunut sellaiseen tilanteeseen että olisi mahdollista tapahtua onnettomuus, itselle tai toisille..

Keskeisimmät piirteet sairaudessani ovat että uskon voivani toteuttaa asioita ajatuksillani.. Jään ajatusteni kanssa jumiin "haaveilemaan"pitkäksi aikaa.

Välillä epäilen jotain läheistä ihmistä niin että saan raivokohtauksen, itken, huudan, riehun.. En oikein hallitse tunteitani.. Täytyy pinnistellä ettei itkettäisi..

Talossani voi joskus mielestäni olla aiemman asukkaan asettamia kameroita.. Tuntuu yöllä että joku olisi kyykistyneenä huoneen nurkassa, jopa näen sen ja kuulen hengityksen..

Uskon yliluonnolliseen..

Vertaa näitä asioita omaan ongelmaasi.. Nämäkin piti etsiä psykiatrin kanssa syvältä, sillä nuo "uskomukset ovat olleet minulla lapsesta saakka, enkä tiennyt niiden olevan psykoottisia..

-------- kirjoitti:

Kun olin nyt sitten ekaa kertaa mielenterveystoimistossa ja pikadiagnoosi oli vain keskivaikea masennus. Sano kyllä, että voi hyvin ilmetä tosi vaikeaksikin kun haastatellaan enemmän.

Kun mä vaivun välillä (aika paljonkin) ihan psykoosiin. Tuijotan vaan tyhjyyteen liikkumatta, en reagoi mihinkään, en puhu. Oon vähän niinkun mua ei olis. Sit mä lopulta "herään" vähitellen, enkä oikein tiedä kuinka kauan oon ollu siinä. Vähän lievempänä mä kävelen sillai tosi taapertaen, sit usein vaan pysähdyn. Saatan lahota maahankin ja sillon ollaan juuri tässä "psykoosissa". Mä en puhu, enkä reagoi mihinkään. Ei tää ihan kokopäiväsesti näin pahaa oo, mut kokopäiväsesti haluais kyllä vaan olla olematta.

En tänään tommosessa (lähes psykoosin omaisessa) tilassa uskaltanu lähtee rattiin ku aattelin, et tapan itteni. Joku vaan sanoo, ettei oo viä aika poistua, vaikka on kuinka hirveetä olla.

Voisitko kertoa vähän omista kokemuksistasi? Osaisitko sanoa, onko mulla nyt sit psykoottista masennusta vai mitä?

Lue lisää

Kuulostaa tuo "pysähtyminen" psykomotoriselta hidastumiselta.. Menetätkö todellisuudentajun? Onko puheesi myös hidasta ja takkuilevaa? Millaisia ajatuksesi ovat kun olet itseksesi?

-------- kirjoitti:

Kun olin nyt sitten ekaa kertaa mielenterveystoimistossa ja pikadiagnoosi oli vain keskivaikea masennus. Sano kyllä, että voi hyvin ilmetä tosi vaikeaksikin kun haastatellaan enemmän.

Kun mä vaivun välillä (aika paljonkin) ihan psykoosiin. Tuijotan vaan tyhjyyteen liikkumatta, en reagoi mihinkään, en puhu. Oon vähän niinkun mua ei olis. Sit mä lopulta "herään" vähitellen, enkä oikein tiedä kuinka kauan oon ollu siinä. Vähän lievempänä mä kävelen sillai tosi taapertaen, sit usein vaan pysähdyn. Saatan lahota maahankin ja sillon ollaan juuri tässä "psykoosissa". Mä en puhu, enkä reagoi mihinkään. Ei tää ihan kokopäiväsesti näin pahaa oo, mut kokopäiväsesti haluais kyllä vaan olla olematta.

En tänään tommosessa (lähes psykoosin omaisessa) tilassa uskaltanu lähtee rattiin ku aattelin, et tapan itteni. Joku vaan sanoo, ettei oo viä aika poistua, vaikka on kuinka hirveetä olla.

Voisitko kertoa vähän omista kokemuksistasi? Osaisitko sanoa, onko mulla nyt sit psykoottista masennusta vai mitä?

Lue lisää

annoin tämän lapun psykiatrian lääkärille ja hän kyseli nuista aiheista, ja puolen tunnin kuluessa sain diagnoosin..



-olen väsynyt
-alakuloinen
-mikään ei kiinnosta
-en kiinnostu uusista asioista
-kaikki tuntuu ponnistelulta
-joka paikkaan särkee

-tuntuu ettei jaksa liikkua
-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä
-tuntuu epämiellyttävältä
-en pidä ulkonäöstäni
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon
-väsyttää
-tekisi mieli vain nukkua

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään
-illalla ei saa unta
-aina väsynyt
-nukun pommiin usein

-en uskalla käydä yksin kaupassa
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi
-epäsosiaalisuutta
-ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden.

-muistamisongelmia
-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta..


-irvistelen peilin edessä
-en pidä ulkonäöstäni
-yksin oleessani puhun itselleni vihamieliseen sävyyn-
-syyttelen, komentelen itseäni
-en juuri arvosta itseäni
-tunnen olevani huono äiti lapselleni
-minulla ei ole ystäviä lainkaan
-kun toivon jotain pahaa toisille, perun sen äkkiä, koska luulen sen toteutuvan

-erosin kirkosta
-otin tatuointeja
-menin viikon tuntemisen jälkeen kihloihin
-otin lävistyksiä kasvoihini
-saman tien naimisiin
-hain lainaa
-avaan tilejä joka paikkaan mihin saan
-rahat aina lopussa

kleopatra84 kirjoitti:

annoin tämän lapun psykiatrian lääkärille ja hän kyseli nuista aiheista, ja puolen tunnin kuluessa sain diagnoosin..



-olen väsynyt
-alakuloinen
-mikään ei kiinnosta
-en kiinnostu uusista asioista
-kaikki tuntuu ponnistelulta
-joka paikkaan särkee

-tuntuu ettei jaksa liikkua
-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä
-tuntuu epämiellyttävältä
-en pidä ulkonäöstäni
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon
-väsyttää
-tekisi mieli vain nukkua

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään
-illalla ei saa unta
-aina väsynyt
-nukun pommiin usein

-en uskalla käydä yksin kaupassa
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi
-epäsosiaalisuutta
-ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden.

-muistamisongelmia
-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta..


-irvistelen peilin edessä
-en pidä ulkonäöstäni
-yksin oleessani puhun itselleni vihamieliseen sävyyn-
-syyttelen, komentelen itseäni
-en juuri arvosta itseäni
-tunnen olevani huono äiti lapselleni
-minulla ei ole ystäviä lainkaan
-kun toivon jotain pahaa toisille, perun sen äkkiä, koska luulen sen toteutuvan

-erosin kirkosta
-otin tatuointeja
-menin viikon tuntemisen jälkeen kihloihin
-otin lävistyksiä kasvoihini
-saman tien naimisiin
-hain lainaa
-avaan tilejä joka paikkaan mihin saan
-rahat aina lopussa

Lue lisää

Mä allekirjotan tosta listasta kaikki paitsi:

-joka paikkaan särkee

-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä (en vaan jaksa liikkua, muttei musta tunnu et mulla olis joku taakka, mitä kannan)
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon

-tekisi mieli vain nukkua (mun tekis mieli vaan olla olematta, mutta nukkuminenkin käy)

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään (en heräile ihan noin usein, nyt pameilla nukun ihan ookoo)
-nukun pommiin usein (en nuku pommiin koska en käy missään)

-en uskalla käydä yksin kaupassa (en jaksa/ei kiinosta käydä kaupassa, yksin en kuitenkaan menis)
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi (vapina ja pahoinvointi pois)
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota (ei löydy motivaatiota yhtään mihinkään)

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden. (Unet todellisia, saatan muistella, että uni on tapahtunut oikeasti. Lopulta kuitenkin tajuan, ettei se olekaan tapahtunut)

-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin (pystyn kyllä välillä keskittymään asoihin, kun vaan saan aloitettua jotain)
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta.. (en valehtele)

Ja noi loput ei sitten sovikaan.

"Kuulostaa tuo "pysähtyminen" psykomotoriselta hidastumiselta.. Menetätkö todellisuudentajun? Onko puheesi myös hidasta ja takkuilevaa? Millaisia ajatuksesi ovat kun olet itseksesi?"

Kyllä mä menetän todellisuuden tajun kai. Mä oon kun mua ei olis. Kun "herään" en välttämättä tiedä, kuinka kauan olen ollut liikkumatta, puhumatta, reagoimatta mihinkään. Mä en pysty sillon puhumaan mitään. Todella vaivoin saan ehkä sanan sanottua kun on lievempi tommonen tila. Voi olla, että pystyn käveleen tosi hitaasti, mutten pysty puhumaan, enkä reagoi mihinkään. Ja saatan just luhistua maahan.

Mun ajatukset on lähinnä sellasia, etten halua olla olemassa, täytyis lopettaa olonsa. Mut kun oon tommosessa tilassa, niin en välttämättä ajattele mitään. Oon aivan katatoninen.

Nyt oon ruvennu syömään pameja enemmän ja niillä olo on siedettävä. Itsetuhoset ajatukset on vähentyny. Oon nyt ollu pari päivää koko ajan pillerihuuruissa.

Onko mulla vaikea masennus? Kun mä ajattelin sen psykoottisen siihen lähinnä tommosesta katatonisesta puhumattomasta tilasta... Kiitos vastauksista.

kleopatra84 kirjoitti:

annoin tämän lapun psykiatrian lääkärille ja hän kyseli nuista aiheista, ja puolen tunnin kuluessa sain diagnoosin..



-olen väsynyt
-alakuloinen
-mikään ei kiinnosta
-en kiinnostu uusista asioista
-kaikki tuntuu ponnistelulta
-joka paikkaan särkee

-tuntuu ettei jaksa liikkua
-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä
-tuntuu epämiellyttävältä
-en pidä ulkonäöstäni
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon
-väsyttää
-tekisi mieli vain nukkua

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään
-illalla ei saa unta
-aina väsynyt
-nukun pommiin usein

-en uskalla käydä yksin kaupassa
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi
-epäsosiaalisuutta
-ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden.

-muistamisongelmia
-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta..


-irvistelen peilin edessä
-en pidä ulkonäöstäni
-yksin oleessani puhun itselleni vihamieliseen sävyyn-
-syyttelen, komentelen itseäni
-en juuri arvosta itseäni
-tunnen olevani huono äiti lapselleni
-minulla ei ole ystäviä lainkaan
-kun toivon jotain pahaa toisille, perun sen äkkiä, koska luulen sen toteutuvan

-erosin kirkosta
-otin tatuointeja
-menin viikon tuntemisen jälkeen kihloihin
-otin lävistyksiä kasvoihini
-saman tien naimisiin
-hain lainaa
-avaan tilejä joka paikkaan mihin saan
-rahat aina lopussa

Lue lisää

Mä allekirjotan tosta listasta kaikki paitsi:

-joka paikkaan särkee

-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä (en vaan jaksa liikkua, muttei musta tunnu et mulla olis joku taakka, mitä kannan)
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon

-tekisi mieli vain nukkua (mun tekis mieli vaan olla olematta, mutta nukkuminenkin käy)

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään (en heräile ihan noin usein, nyt pameilla nukun ihan ookoo)
-nukun pommiin usein (en nuku pommiin koska en käy missään)

-en uskalla käydä yksin kaupassa (en jaksa/ei kiinosta käydä kaupassa, yksin en kuitenkaan menis)
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi (vapina ja pahoinvointi pois)
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota (ei löydy motivaatiota yhtään mihinkään)

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden. (Unet todellisia, saatan muistella, että uni on tapahtunut oikeasti. Lopulta kuitenkin tajuan, ettei se olekaan tapahtunut)

-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin (pystyn kyllä välillä keskittymään asoihin, kun vaan saan aloitettua jotain)
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta.. (en valehtele)

Ja noi loput ei sitten sovikaan.

"Kuulostaa tuo "pysähtyminen" psykomotoriselta hidastumiselta.. Menetätkö todellisuudentajun? Onko puheesi myös hidasta ja takkuilevaa? Millaisia ajatuksesi ovat kun olet itseksesi?"

Kyllä mä menetän todellisuuden tajun kai. Mä oon kun mua ei olis. Kun "herään" en välttämättä tiedä, kuinka kauan olen ollut liikkumatta, puhumatta, reagoimatta mihinkään. Mä en pysty sillon puhumaan mitään. Todella vaivoin saan ehkä sanan sanottua kun on lievempi tommonen tila. Voi olla, että pystyn käveleen tosi hitaasti, mutten pysty puhumaan, enkä reagoi mihinkään. Ja saatan just luhistua maahan.

Mun ajatukset on lähinnä sellasia, etten halua olla olemassa, täytyis lopettaa olonsa. Mut kun oon tommosessa tilassa, niin en välttämättä ajattele mitään. Oon aivan katatoninen.

Nyt oon ruvennu syömään pameja enemmän ja niillä olo on siedettävä. Itsetuhoset ajatukset on vähentyny. Oon nyt ollu pari päivää koko ajan pillerihuuruissa.

Onko mulla vaikea masennus? Kun mä ajattelin sen psykoottisen siihen lähinnä tommosesta katatonisesta puhumattomasta tilasta... Kiitos vastauksista.

Väärän diagnoosin saanu kirjoitti:

Mä allekirjotan tosta listasta kaikki paitsi:

-joka paikkaan särkee

-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä (en vaan jaksa liikkua, muttei musta tunnu et mulla olis joku taakka, mitä kannan)
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon

-tekisi mieli vain nukkua (mun tekis mieli vaan olla olematta, mutta nukkuminenkin käy)

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään (en heräile ihan noin usein, nyt pameilla nukun ihan ookoo)
-nukun pommiin usein (en nuku pommiin koska en käy missään)

-en uskalla käydä yksin kaupassa (en jaksa/ei kiinosta käydä kaupassa, yksin en kuitenkaan menis)
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi (vapina ja pahoinvointi pois)
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota (ei löydy motivaatiota yhtään mihinkään)

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden. (Unet todellisia, saatan muistella, että uni on tapahtunut oikeasti. Lopulta kuitenkin tajuan, ettei se olekaan tapahtunut)

-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin (pystyn kyllä välillä keskittymään asoihin, kun vaan saan aloitettua jotain)
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta.. (en valehtele)

Ja noi loput ei sitten sovikaan.

"Kuulostaa tuo "pysähtyminen" psykomotoriselta hidastumiselta.. Menetätkö todellisuudentajun? Onko puheesi myös hidasta ja takkuilevaa? Millaisia ajatuksesi ovat kun olet itseksesi?"

Kyllä mä menetän todellisuuden tajun kai. Mä oon kun mua ei olis. Kun "herään" en välttämättä tiedä, kuinka kauan olen ollut liikkumatta, puhumatta, reagoimatta mihinkään. Mä en pysty sillon puhumaan mitään. Todella vaivoin saan ehkä sanan sanottua kun on lievempi tommonen tila. Voi olla, että pystyn käveleen tosi hitaasti, mutten pysty puhumaan, enkä reagoi mihinkään. Ja saatan just luhistua maahan.

Mun ajatukset on lähinnä sellasia, etten halua olla olemassa, täytyis lopettaa olonsa. Mut kun oon tommosessa tilassa, niin en välttämättä ajattele mitään. Oon aivan katatoninen.

Nyt oon ruvennu syömään pameja enemmän ja niillä olo on siedettävä. Itsetuhoset ajatukset on vähentyny. Oon nyt ollu pari päivää koko ajan pillerihuuruissa.

Onko mulla vaikea masennus? Kun mä ajattelin sen psykoottisen siihen lähinnä tommosesta katatonisesta puhumattomasta tilasta... Kiitos vastauksista.

Lue lisää

Tyypillisiä oireita psykoottisella ihmisellä ovat:

aistiharhat eli hallusinaatiot-----
ihminen esimerkiksi kuulee ääniä tai näkee näkyjä, joita muut eivät kuule tai näe. Myös tuntoaistiin liittyviä harhaluuloja. Makuaistinharhat.

harhaluulot eli deluusiot-----
ihminen esimerkiksi kuvittelee saavansa henkilökohtaisia viestejä televisiosta tai radion välityksellä, ihminen uskoo muiden voivan lukea hänen ajatuksiaan tai ihminen kokee aiheettomasti itseään vainottavan tai henkeään uhattavan. Hän voi kuvitella että häntä tarkkailaan jollain tavalla

Psykoottinen kokee edellä mainitut oireet täytenä totena. Usein psykoottinen ihminen ei pidä itseään sairaana, eli on sairaudentunnoton. Psykoosin kokemusta on vaikea ymmärtää sellaisen henkilön, joka ei ole ollut psykoottinen, mutta joskus sen oireita on kuvattu kuin uniksi, jotka nähtynä tuntuvat täysin tosilta. Psykoottinen häiriö ei välttämättä vaikuta kaikkeen psyykkiseen toimintaan, joten joillakin elämän alueilla henkilö voi suoriutua normaalilla tavalla.

Tuo löytyi internetistä...

KATATONINEN TILA------
Katatoniselle tilalle ovat tyypillisiä huomattavat psykomotoriset häiriöt, jotka voivat vaihdella äärimmäisyydestä toiseen, kuten liikavilkkaudesta sulkutilaan (stupor) tai automaattisesta tottelemisesta kaiken vastustamiseen. Potilas voi jäykästi ylläpitää jotain asentoa pitkiä aikoja. Hänellä voi myös olla toistuvia äärimmäisen voimakkaan kiihtymyksen jaksoja. Katatoninen skitsofrenia on jostain syystä nykyään harvinainen teollistuneissa maissa, vaikka se on säilynyt yleisenä muualla. Katatoniset ilmiöt voivat liittyä unenomaiseen tilaan, jossa potilaan harhamaailma on hyvin elävä.

Väärän diagnoosin saanu kirjoitti:

Mä allekirjotan tosta listasta kaikki paitsi:

-joka paikkaan särkee

-tuntuu kuin olisi 10 kilon reppu selässä (en vaan jaksa liikkua, muttei musta tunnu et mulla olis joku taakka, mitä kannan)
-turvotusta nilkoissa
-turvotusta vatsassa, paljon

-tekisi mieli vain nukkua (mun tekis mieli vaan olla olematta, mutta nukkuminenkin käy)

-unihäiriöt aamuyöllä, n 8-10 krtaa yössä herään (en heräile ihan noin usein, nyt pameilla nukun ihan ookoo)
-nukun pommiin usein (en nuku pommiin koska en käy missään)

-en uskalla käydä yksin kaupassa (en jaksa/ei kiinosta käydä kaupassa, yksin en kuitenkaan menis)
-paniikkioireita, hengenahdistus, hikoilu, vapina, huimaus, pahoinvointi (vapina ja pahoinvointi pois)
-koulunkäyntiin ei löydy motivaatiota (ei löydy motivaatiota yhtään mihinkään)

-en erota mikä on unta ja mikä realistista, kun ryhdyn muistelemaan asioita, sekoitan unen ja toden. (Unet todellisia, saatan muistella, että uni on tapahtunut oikeasti. Lopulta kuitenkin tajuan, ettei se olekaan tapahtunut)

-en pysty keskittymään koulussa tehtäviin (pystyn kyllä välillä keskittymään asoihin, kun vaan saan aloitettua jotain)
-jos valehtelen jonkin asian tuttavalleni, uskon itsekin asian olevan totta.. (en valehtele)

Ja noi loput ei sitten sovikaan.

"Kuulostaa tuo "pysähtyminen" psykomotoriselta hidastumiselta.. Menetätkö todellisuudentajun? Onko puheesi myös hidasta ja takkuilevaa? Millaisia ajatuksesi ovat kun olet itseksesi?"

Kyllä mä menetän todellisuuden tajun kai. Mä oon kun mua ei olis. Kun "herään" en välttämättä tiedä, kuinka kauan olen ollut liikkumatta, puhumatta, reagoimatta mihinkään. Mä en pysty sillon puhumaan mitään. Todella vaivoin saan ehkä sanan sanottua kun on lievempi tommonen tila. Voi olla, että pystyn käveleen tosi hitaasti, mutten pysty puhumaan, enkä reagoi mihinkään. Ja saatan just luhistua maahan.

Mun ajatukset on lähinnä sellasia, etten halua olla olemassa, täytyis lopettaa olonsa. Mut kun oon tommosessa tilassa, niin en välttämättä ajattele mitään. Oon aivan katatoninen.

Nyt oon ruvennu syömään pameja enemmän ja niillä olo on siedettävä. Itsetuhoset ajatukset on vähentyny. Oon nyt ollu pari päivää koko ajan pillerihuuruissa.

Onko mulla vaikea masennus? Kun mä ajattelin sen psykoottisen siihen lähinnä tommosesta katatonisesta puhumattomasta tilasta... Kiitos vastauksista.

Lue lisää

valitettavasti en ole psykitrian lääkäri.. silloin osaisin diagnosoida..

Mutta koska erotat kumminkin todellisuuden ja kuvitelman, eikä sinulla ole sen asian kanssa ongelmaa, en usko masennukseesi liittyvän psykoottisuutta..

Masentunut mielestäni kuitenkin olet.

Psykomotoriikan hidastuminen tai pysähtyminen liitetään yleensä skitsofreniaan....

Tunnusomainen katatoninen stupor (sulkutila). Potilas on tälloin, yleensä asteittain muutaman päivien kuluessa, lopettanut puhumisen ja makaa paikoillaan liikkumattomana sekä ympäristöään huomioimatta. Usein hänellä tavataan myös katelepsiaa : jos esimerkiksi potilaan käsi kohotetaan ylös, se jää tähän asentoon hämmästyttävän pitkäksi aikaa.

kleopatra84 kirjoitti:

valitettavasti en ole psykitrian lääkäri.. silloin osaisin diagnosoida..

Mutta koska erotat kumminkin todellisuuden ja kuvitelman, eikä sinulla ole sen asian kanssa ongelmaa, en usko masennukseesi liittyvän psykoottisuutta..

Masentunut mielestäni kuitenkin olet.

Psykomotoriikan hidastuminen tai pysähtyminen liitetään yleensä skitsofreniaan....

Tunnusomainen katatoninen stupor (sulkutila). Potilas on tälloin, yleensä asteittain muutaman päivien kuluessa, lopettanut puhumisen ja makaa paikoillaan liikkumattomana sekä ympäristöään huomioimatta. Usein hänellä tavataan myös katelepsiaa : jos esimerkiksi potilaan käsi kohotetaan ylös, se jää tähän asentoon hämmästyttävän pitkäksi aikaa.

Lue lisää

Depression affektiiviset ja kognitiiviset oireet (masentunut mieliala, mielihyvän menetys, huonontunut itsetunto, keskittymisvaikeudet, toivottomuus, itsetuhoajatukset, psykoottiset oireet) johtuvat harvemmin suoraan somaattisesta sairaudesta kuin vegetatiiviset oireet (väsymys, psykomotorinen hidastuneisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen), joten somaattisesti sairaan potilaan tapauksessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti edellisten esiintymiseen.


eli jollei sinulla ole todellisuudentajun ongelmia, psykomotorinen hidastuneisuus ilmenee todennäköisesti depression vegetatiivisiin oireisiin. Liittyykö depressiivisuutesi jostain vaikeasta elimillisestä sairaudesta vai onko se täysin "itsesyntyinen"?

kleopatra84 kirjoitti:

valitettavasti en ole psykitrian lääkäri.. silloin osaisin diagnosoida..

Mutta koska erotat kumminkin todellisuuden ja kuvitelman, eikä sinulla ole sen asian kanssa ongelmaa, en usko masennukseesi liittyvän psykoottisuutta..

Masentunut mielestäni kuitenkin olet.

Psykomotoriikan hidastuminen tai pysähtyminen liitetään yleensä skitsofreniaan....

Tunnusomainen katatoninen stupor (sulkutila). Potilas on tälloin, yleensä asteittain muutaman päivien kuluessa, lopettanut puhumisen ja makaa paikoillaan liikkumattomana sekä ympäristöään huomioimatta. Usein hänellä tavataan myös katelepsiaa : jos esimerkiksi potilaan käsi kohotetaan ylös, se jää tähän asentoon hämmästyttävän pitkäksi aikaa.

Lue lisää

Ekana pisti silmään noi aistiharhat. Mä oon kuullu elämäni aikana ääniä, nähnytkin välillä jotain hahmoja ym. Noi näköharhat on kuitenkin taaksejääneitä, niitä ei oo ollu vuosiin. Oman puhelimen sointi on ollu yleisin juttu, ja sitä on ollu joskus ihan häiriökskin asti. Lisäks oon muutamia kertoja kuullu jonkun mulle tutun ihmisen puhetta. Näitä ei oo kuitenkaan nyt ollu lähiaikoina, mutta noita pirinöitä on ollu tässä muutaman kuukaudenkin sisään. En ihan tarkkaan kaikkia muista.

Deluusioita ei oo ollu ku joskus ihan nuorena.

Toi katatoninen tila on jotenkin semmonen, johon en nyt saa otetta. Kun vähän niinkun vaikuttaa tutulta, muttei niin täysin, että olis oma juttu.

En mä mitään tarkkaa diagnoosia odottanutkaan, heh. Sitä vaan, et mitä mieltä oot.

Mulla on kans semmosia ihmeellisiä depersonalisaatiojuttuja (jälleen oma diagnoosi). Yleensä ilmenee kun oon paikallani, istun, vaikka ihan normaalitilanteessa, esim autossa. Mä niinkun seuraan itteeni pääni sisältä. Tätä on tosi vaikee selittää, mut... Vitsi, ei mun psykiatrinikaan ymmärtäny. Eiku... mä en oo ihan varma oonko kertonu sille vai oliko se unta. No, joka tapauksessa... Mä niinkun seuraan, mitä mä (tässä tapauksessa joku muu) kattelen. Ikäänkun mä seuraan, mitä mun ruumis tekee. Tosi omituinen tunne. Niin mahdoton selittää, mutta ei voi mitään.

Ja mä en välillä erota todellisuutta ja kuvitelmaa. Esim. tänään heräsin omasta sängystä kesken päikkärien ja olin aivan täysin sekasin, et missä oon ja miten oon tänne joutunu. Lisäks saan semmosia flashbackeja, jotka on jatkoo tilanteelle, missä oon ja ne on niin todellisia, se on kun joku antais mulle toimintamallin. Pelkään tosi paljon menettäväni kontrollin näissä tilanteissa, vaikka sellaista ei ole vielä tapahtunut. Noon nykyään semmosia raivareita, mitä teen, lyön jotakuta tai paiskaan tavaroita. Jotain aikoja sitten ne oli semmosia moottoritieltä ulosajamisia tms. Ei niitäkään nyt paljon ole.

Sitte pelkään muutenkin et saan yhtäkkiä raivarin tai alan rimpuileen pitkin lattiaa hysteerisenä, niinku semmosta kohtausta.

Sainkin tossa pari päivää sitte aika pahan paniikkikohtauksen tietystä syystä, mutta 20mg pamia ja sairaalakäynti, niin tunnin jälkeen oli ihan ookoo olo. Se oli paras lääkärikäynti ikinä. Sain kans vahvempia, pidempivaikutteisia rauhottavia, Opamoxia (15mg). Niitä saan ottaa 1-2 kerrallaan, 1-3 kertaa päivässä. Oon ottanu nyt vähintään sen 3 ja niillä olo on ollu aika ookoo, masennuksen puolesta. Eikä oo kyllä ahdistanukkaan.

Mä oon hidas. En ajatustoiminnaltani, mutta fyysisesti. Mun kävely (vaikka oonkin masennuksen puolesta ookoo noilla Opamoxeilla) on hidasta. Lisäks mun kaikki liikkeet on kuin semmosesta vähän hidastetusta filmistä.

Toi katatoninen stupor kuulostaa ihan omalta, mut oireet on nopeempia tuleen ja meneen.

Ja ton "masennus" otsikon alta allekirjotan kaikki paitsi keskittymishäiriöitä ja ehkä huonontunutta itsetuntoa. Ehkä mä ajattelen itsetunnon jotenkin erikoisesti... Psykoottisista oireista en sitten tiedä, niihin saa joku muu sanoo jotain.

Mun depressiivisyys on kyllä ihan itsesyntyinen.

Osaisitko sanoa jotakin tähän tilaani... En ehkä oikein täysin luota psykiatriini. Voi tietty olla liian aikaista sanoa mitään kahden käyntikerran jälkeen...

Kiitos.

Diagnoosin haluava kirjoitti:

Ekana pisti silmään noi aistiharhat. Mä oon kuullu elämäni aikana ääniä, nähnytkin välillä jotain hahmoja ym. Noi näköharhat on kuitenkin taaksejääneitä, niitä ei oo ollu vuosiin. Oman puhelimen sointi on ollu yleisin juttu, ja sitä on ollu joskus ihan häiriökskin asti. Lisäks oon muutamia kertoja kuullu jonkun mulle tutun ihmisen puhetta. Näitä ei oo kuitenkaan nyt ollu lähiaikoina, mutta noita pirinöitä on ollu tässä muutaman kuukaudenkin sisään. En ihan tarkkaan kaikkia muista.

Deluusioita ei oo ollu ku joskus ihan nuorena.

Toi katatoninen tila on jotenkin semmonen, johon en nyt saa otetta. Kun vähän niinkun vaikuttaa tutulta, muttei niin täysin, että olis oma juttu.

En mä mitään tarkkaa diagnoosia odottanutkaan, heh. Sitä vaan, et mitä mieltä oot.

Mulla on kans semmosia ihmeellisiä depersonalisaatiojuttuja (jälleen oma diagnoosi). Yleensä ilmenee kun oon paikallani, istun, vaikka ihan normaalitilanteessa, esim autossa. Mä niinkun seuraan itteeni pääni sisältä. Tätä on tosi vaikee selittää, mut... Vitsi, ei mun psykiatrinikaan ymmärtäny. Eiku... mä en oo ihan varma oonko kertonu sille vai oliko se unta. No, joka tapauksessa... Mä niinkun seuraan, mitä mä (tässä tapauksessa joku muu) kattelen. Ikäänkun mä seuraan, mitä mun ruumis tekee. Tosi omituinen tunne. Niin mahdoton selittää, mutta ei voi mitään.

Ja mä en välillä erota todellisuutta ja kuvitelmaa. Esim. tänään heräsin omasta sängystä kesken päikkärien ja olin aivan täysin sekasin, et missä oon ja miten oon tänne joutunu. Lisäks saan semmosia flashbackeja, jotka on jatkoo tilanteelle, missä oon ja ne on niin todellisia, se on kun joku antais mulle toimintamallin. Pelkään tosi paljon menettäväni kontrollin näissä tilanteissa, vaikka sellaista ei ole vielä tapahtunut. Noon nykyään semmosia raivareita, mitä teen, lyön jotakuta tai paiskaan tavaroita. Jotain aikoja sitten ne oli semmosia moottoritieltä ulosajamisia tms. Ei niitäkään nyt paljon ole.

Sitte pelkään muutenkin et saan yhtäkkiä raivarin tai alan rimpuileen pitkin lattiaa hysteerisenä, niinku semmosta kohtausta.

Sainkin tossa pari päivää sitte aika pahan paniikkikohtauksen tietystä syystä, mutta 20mg pamia ja sairaalakäynti, niin tunnin jälkeen oli ihan ookoo olo. Se oli paras lääkärikäynti ikinä. Sain kans vahvempia, pidempivaikutteisia rauhottavia, Opamoxia (15mg). Niitä saan ottaa 1-2 kerrallaan, 1-3 kertaa päivässä. Oon ottanu nyt vähintään sen 3 ja niillä olo on ollu aika ookoo, masennuksen puolesta. Eikä oo kyllä ahdistanukkaan.

Mä oon hidas. En ajatustoiminnaltani, mutta fyysisesti. Mun kävely (vaikka oonkin masennuksen puolesta ookoo noilla Opamoxeilla) on hidasta. Lisäks mun kaikki liikkeet on kuin semmosesta vähän hidastetusta filmistä.

Toi katatoninen stupor kuulostaa ihan omalta, mut oireet on nopeempia tuleen ja meneen.

Ja ton "masennus" otsikon alta allekirjotan kaikki paitsi keskittymishäiriöitä ja ehkä huonontunutta itsetuntoa. Ehkä mä ajattelen itsetunnon jotenkin erikoisesti... Psykoottisista oireista en sitten tiedä, niihin saa joku muu sanoo jotain.

Mun depressiivisyys on kyllä ihan itsesyntyinen.

Osaisitko sanoa jotakin tähän tilaani... En ehkä oikein täysin luota psykiatriini. Voi tietty olla liian aikaista sanoa mitään kahden käyntikerran jälkeen...

Kiitos.

Lue lisää

oletko jonkinlaisessa kaaostilassa? onko sinulle tapahtunut elämänmuutoksia jotka oireilevat noin?

Itselläni mt-ongelmat kulkivat näin: masennus, paniikkihäiriö, mania, masennus taas ja viimeisimmäksi psykoottinen masennus.. siihen viimeisimpään dg:iin sitten ollaan jäätykin..

Paniikkihäiriö oli taustalla 7 vuotta..

Elämänmuutos, esim. muutto, lapsen syntymä tai vaikeat vastoinkäymiset laukaisivat ongelmia..

Kyllä vaikutat mielestäni depressiiviseltä, ehkä siksi stupor vaivaa, sulkutila on aivojen puolustuskeino..:)

eipä viesteistäni hyötyä ole, mutta mukava keskustella:) Voit laittaa myös sähköpostia mikäli haluat keskustella tarkemmin..?

käytin psykologian opiskelutehtävässä nuita avuksi mutta eiköhän googlettamalla löydy

kleopatra84 kirjoitti:

käytin psykologian opiskelutehtävässä nuita avuksi mutta eiköhän googlettamalla löydy

Mielenkiintosta on, ja tsemppiä !

et sä osaa googlettaa. mä en ala tähän kopioimaan

googleta epätyypillinen masennus

naamioitunut masennus on Sellaisia masennusoireyhtymiä, joissa somaattiset oireet ovat voimakkaasti painottuneita ja masentunut mieliala vain vaikeasti tai ei lainkaan havaittavissa, on ollut tapana kutsua naamioituneiksi masennustiloiksi (masked depressions). Naamioitunut masennus ei kuitenkaan ole mikään varsinainen diagnoosi vaan enemmänkin työhypoteesin luonteinen käsite, jonka avulla toivottavasti voidaan muistaa potilaan oireisiin ja ongelmiin paneutuminen (Lopez-Ibor 1991). Naamioituneen masennuksen käsite voi väärin käytettynä johtaa myös ylidiagnostiikkaan ja potilaan väärinymmärtämiseen.

Olet todella masentunut kun et osaa käyttää googlen hakukonetta