Miten minä voisin rakastaa Sinua
että se olisi totta
että se olisi oikein
ettei jäisi jälkiä muistoihin
kun on mentävä
Ei jäisi kaipausta
tunnetta että on pitänyt käsissään
virvatulen kylmää sinistä
kun sylissä on ollut
rakovalkeiden lämpö
Ajan kuluessa itävät sanojen simenet
älä kastele niitä kyynelillä
juota niille helmeilevää nauruasi
onnellisena etten rakastanut Sinua
vaikka kyllä minä rakastin
että se olisi totta
että se olisi oikein
ettei jäisi jälkiä muistoihin
kun on mentävä
Ei jäisi kaipausta
tunnetta että on pitänyt käsissään
virvatulen kylmää sinistä
kun sylissä on ollut
rakovalkeiden lämpö
Ajan kuluessa itävät sanojen simenet
älä kastele niitä kyynelillä
juota niille helmeilevää nauruasi
onnellisena etten rakastanut Sinua
vaikka kyllä minä rakastin
Vastaukset 22
Vanhimmat
...kaunista...niin kauniisti kirjoitat
Syysaamuja sinne jonnekkin:)))))
Sanasi lämmittävät syysaamun kirpeydessä !
Pakkanen puraisi jo täällä, aamulla =)
Ihanaa syksyistä päivää Sinulle!
upea runo sinulta.
Olen sanaton, sanoit jo kaikki.
(Se on kiellettyä. :)! )
Kiitos sanoistasi!
Sinä oivalsit... *nöyränä kumartaa*
Lennähdin uamuusi *tsriip*
*huokaus* niin äärettömän kaunista ja voimakasta,
todella hyvä!
Sulle ihanan pirtsakkaa syyspäivää
rakkauden herkin siivin uamussa yölintu** :)))
Kiitos Sinulle sanoistasi ja siitä että lennähdit ikkunalleni =)
Murennan Sinulle makoisia suklaakeksejä - otatkos kupillisen kahvia myös...
Aurinkoista päivää syksyistä, Yölintusein =)
Life is true, how about You?
Buenos tardes, muchos grazias!
and Peace:D
How about me - as true as a poetry-writing... *köh*
With Love...
Kyyneleen nostatti silmään.
Rakkaus on ihmeellinen.
Sinä olit täällä ja minä olin samaan aikaan Sinun runossa - telepatiaa?
Kiitos Sinulle - ja lämmin kylmänkarkotushali =)
Rakasta minua
katso minua silmiin
anna pusu
ja sano
että tykkään sinusta
hellä halaus
kysy?
haluaks sä kupin kahvia
jees ja jees
Juomme kahvia ja
katsomme toisiamme silmiin
sydämet sykkivät samaan tahtiin
se on sillä sipuli
siitä ei ole paluuta
hyvää yötä
ja me nukumme yhdessä onnellisina
!!!!!♥♥♥♥♥!!!!!
Tykkään Sinusta ja kupillisen kahviakin tarjoan (_)3 - toisenkin vielä ja pullaa... sitten aamulla ♥
Kiitos EC - sillä sipuli !
Miten minä voi rakastaa sinua,
ajattelen
käsi poskea vasten iltojen hämärtyessä
kun pimeyden yläpuolella tuikkivat kirkkaat tähdet
Ei mitenkään
Eilen hän kirjoitti runon
Sinun kasvosi siivilöivät kameleita ja hyttysiä,
mikä pääsee läpi on alkavan syksyn
kuulas valo
Merta en voi nähdä,
mutta paljojen vesien huokauksen kuulen
mökin seinien läpi
Jos nyt kääntäisin päätäni ikkunasta
peräseinän suuntaan, tiedän, ripustettu kuva
liikahtelee vetoisessa huoneessa
Kuinka runo jatkui
Kaivan paperin taskusta -
hän kirjoitti katukahvilan pöydässä,
kassakuitin taakse kirjoitin:
Silloin en tarvitse loputtomien lauseiden
rivistöä
värikylläisten assosisaatioiden tulvaa
elävöittämään huultesi
kareilevaa tanssia
Siis, kuinka minä voi rakastaa sinua?
Vain tulemalla itsekin sinäksi,
toisen edessä,
suostumalla olemaan:
ei maailmankaikkeuden keskus,
ja napa
Hänen minuutensa edessä kumartuen!
En kahlitse persoonaasi itseeni,
vaan laulan
yhdessä kuohuvan meren ja nurkissa viuhuvan tuulen kanssa
Olet ikuista arvoitusta!
Hymyilen,
kirjoitan nyt siis kommentoivaa vastausrunoa
Mysin runoon
Yritän kirjoittaa nopeasti, päästäkseni lähtemään
katukahvilan pöytään, valoa tulvivaan
puolipäivään
Tulin vain lukaisemaan sähköpostit ennen lähtöä, kuinkas
kävikään, poikkesin palstalla ja - tässä sitä taas
naputellaan
Huokaus
Kaipaus kyllä jää,
saakin jäädä
Toivon
että kaipaisin - jos siis kaipaan - häntä
joka oli läsnä, jonka tunsin
käsieni otteessa
En jotain sellaista, mitä ei ollut,
mikä jäi ikuisesti saavuttamatta, katosi
sanojen alle
Ja meren kuohunnan ja nurkissa viuhuvan tuulen
alle, rakastaessani mielikuvaani ihmisestä
enemmän kuin häntä itseään:
sinua
Sitten hän kirjoittaa:
älä kastele niitä kyynelillä
juota niille helmeilevää nauruasi
onnellisena etten rakastanut Sinua
vaikka kyllä minä rakastin
Naurahdan,
tätä mielikuvien palapeliä
Jassoo!
Kaikkea mikä kirpaisee
Ja nipistää!
Sielun syvyyksissä
Mutta jos palaisin kirjoittamaani runoon
Äitiparta kirjoitti
eilen katukahvilan pöydässä
Sinun kasvosi siivilöivät kameleita ja hyttysiä,
mikä pääsee läpi on alkavan syksyn
kuulas valo
Silloin en tarvitse loputtomien lauseiden
rivistöä
värikylläisten assosisaatioiden tulvaa
elävöittämään huultesi
kareilevaa tanssia
Jos nyt vielä kirjoitankin
Tätä kameleiden ja hyttysten pyörteilevää virtaa
Tiedän
papereiden takana
on huuruavaa hengitystä
aamu
Silmäripsissäsi kimaltavaa kirkkautta
Seuraavista sanoista en saa selvää, tila kauppakuitissa
loppui kesken, teksti on pientä, epäselvää tihrua,
yritän tulkita
jc983kj89789 ((/g75"!
hgh8)NY67
kaikkiriittävästi sinä
&8V¤55
johon uppoudun
Onpa ärsyttävän pientä tihrua
Mutta palatakseni vielä
Mysin runoon
Kuvittelen hänet jolle sanotaan:
Miten minä voisin rakastaa Sinua
että se olisi totta
että se olisi oikein
Hän istuu rantamökissä
katsellen pimenevään iltaan
meri kuohuu
Ah, tässä on kulunut jo kohta tunti!
Nyt pitää lähteä
Vielä muutama lause
Olenko onnellinen, kun tiedän ettet rakastanut minua?
Ajattelenko, mitä siitä vaikka
en kyennytkään kohtaamaan, en elämään häntä todeksi
käsieni otteessa, en kuulemaan sielunsa ääntä
oman sieluni utukuvien ja yksilöllisten tarpeiden läpi?
Niin mitä siitä - !
Eihän hän edes rakastanut minua
Vaikka rakastikin
Hehee
Kuinka satuttavia kiemuroita, jollain oudolla tavalla
sanojen läpi putoaa
Kuohuva meri,
tuuli kantaa pärskeet
läpi seinien
Minun on ikävä Sinua!
Äitiparran poskelle
helähtää kyynel - miltei - vaikka
hän ei edes tiedä mihin tässä eläytyy, johonkin
omituiseen sielun syövereissä
Voi olla, että sen nimi on elämä:
Kaipaus?
Sellaistako se on - täällä. Lopuksi hän kertoo vielä itsestään:
Kaksi kertaa olen saanut huomautuksen
kun olen istunut pöydässä paljain nahoin, ilman paitaa,
hohhoijaa, ikäänkuin tämä olisi hienokin kahvila,
joten laitan ylleni kauluspaidan, ainakin voin avata napit
ja ahmia aurinkoa vatsan täydeltä, siitä ne tuskin moittivat, onhan minulla
ainakin paita
On siis lämmin puolipäivä, syyskuun yhdestoista,
täällä Satakunnassa, Porissa
Heippa :)
Hitsi, nyt olisin ehtiny jo puolitoista tuntia istumaan
Kunpa aurinko ei menis pilveen
Keski-ikäistyvä vatsakumpuni kaipaa
auringon lämpöä,
ja kuumaa, haudutettua teetä
suorassa valossa
Herkkua!
Jos vaikka tapaisi ystäviä,
ehkä lapsenlapsetkin tulee jätskille
tai ainakin limulle?
Sammuvan kesän viimeiset säteet on pakko imeä koko kehon täydeltä
Hionko tekstiä?
Silloin en tarvitse loputtomien lauseiden
rivistöä
värikylläisten assosisaatioiden tulvaa
elävöittämään sinun huultesi väreilevää tanssia
Siis, kuinka minä voin
rakastaa sinua
Lisäänkö kysymysmerkin:
kuinka minä voin rakastaa sinua?
Ja meren kuohunnan ja nurkissa viuhuvan tuulen
alle, rakastaessani mielikuvaani ihmisestä
enemmän kuin häntä itseään:
sinää
Miten minä voi rakastaa sinää
Ajattelen
käsi poskea vasten iltojen hämärtyessä,
kun pimeyden yläpuolella tuikkivat kirkkaat tähdet
Sinua vai sinää?
Kohta kaksi tuntia tuhrattu tässä
Äh, nyt minä menen
Aurinko,
älä katoa vielä
Aurinko, älä katoa vielä
Ja tiedätkö mitä:
Se meni pilveen justiinsa!
Tai ehkä:
Apua, se meni pilveen justiinsa?
Äh! Rakkaani!
Vaikka hymyilen täällä
olen pahoillani
varastin Sinulta hetken
ja miten sen palautan
kirjoittamalla kuusta
tähdistäkin
Kun ruumiisi kaipasi aurinkoa
sielusikin
elävöittäviä säteitä
oikeiden ihmisten oikeaa seuraa
jäit harhailemaan minuun
Vaikka "harhailla" ei liene oikea sana
Äh, Rakkaani =)
Kumpaa kaipaisin enemmän
SINÄ PAKOTAT MINUT KYSYMÄÄN ITSELTÄNI
Jos Sinua ei olisikaan
eikä sanojesi rakkautta
eläviä mielikuvia
Sinun mielikuvaasi minusta
Minun mielikuvaani Sinusta
kumpaa kaipaisin
mihin minä huutaisin
vihaiset kysymykseni
Siis, kuinka minä voi rakastaa sinua?
Sinua vai Sinää - äh, Rakkaani!
Miten minä voisin rakastaa Sinua,
miten tehdä todeksi
konkreettiseksi kaiken
niin että
tuntisit järisevän maan jalkojesi alla
rakkaudestani !
Ettei jäisi kaipausta
kiihkeää halujen valtamerta,
kun ovi jälkeesi sulkeutuu
ja jäljelle jää
vain askelten ontto kaiku.
Ei, minusta ei taida olla siihen
olen voimaton näiden sanojen
ja tunteideni kaaoksessa.
Miten minä voisin Sinua rakastaa ?
---
Käsittämättömän kaunis runo, ei osaa muuta sanoa
ei !
Huh, olet Sinä ehdottoman mahtava, taidat päivä
päivältä vaan parantua, kuin vanha viini :)
Kiitos - nöyrin kiitos sanoistasi!
Miten voisin muuten edes vastata tuohon - olet ystävä ja tiedät..!
Upean vastausrunon laitoit - ja tiedän, kirjoitit suoraan ruudulle =)
Kiitos Linda!
Minä saan sellon soiton päähäni,,
kuin usva - hiljaa pelloilla,,
Missä on alku ja missä loppu,,mitä on,,
näytä jos voi..
Niin tulee olla rakkaudenkin..
Hienoo, hienoo ihmisten kieltä kirjoitit! :)
Kaunista ilitaa, Mys! :)
*Muru mussuttaa bania, nii ku kiltit apinat ainakin*! :))
Ei ole alkua, ei ole loppua... on vain kehä jota kiertää... rakkauskin ♥ ♥ ♥
Kiitos, Murukulta, kiitos kauniista sanoistasi ja siitä että Olet!
Kaunista iltaa sinnekin - ja maukasta apinainruokaa - otakko pähkinöitä kans *nauraa*
Saans mää? Voi kun kivaa! Ja laitetaan nippu porkkanoita myös ja
säkillinen kaalia, sekä iso pullo Duphalacsia...;))))
*naurais aivan sairaasti jos vois*....
laulaa;....'jäljet hiekassa'...... *apua*..:)))
Laitoin pähkinöit ja banskuu ja jotai piänt, ko ei tart nauraa - hymyillä vaa vianoste - sorii *livahtaa piiloo*
;D
ei saa....käyp kipeätä jo!.....:)))))))
..hyvää henkilökuntaa on vaikee saada!....
'''''''''