Osapoisto.Sädehoidot.Se oli siinä.Nyt olen terve.
Ei mitään hössötystä,sairaus kuin sairaus.
En tuntenut olevani putkessa josta viimmein päästän pois.Se oli siinä.
Ei mitään hössötystä,sairaus kuin sairaus.
En tuntenut olevani putkessa josta viimmein päästän pois.Se oli siinä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
kannanotto.Hyvä hyvä, jos se noin menee.Kaikilla se ei onnistu tuolla tapaa.Me jotkut vaan olemme niin "heikkoja ja herkkiä" yksilöitä, että jäämme sairastamaan vähän pidempään.Ne ovat kuitenkin niin kovia koettelemuksia ,että sitä ei pyyhkäistä pöydältä noin vain, kuin jonkun likatahran.
Toivon sinulle onnea ja menestystä elämässä eteenpäin.
No tää mun putki on jatkunut nyt 15 vuotta.... sen kummemmin hössöttämättä.
Onnea vaan sinulle.
helpommalla jos on sädehoito eikä näitä stytostaatteja.taxot on rankkoja,ceffit edessä.
ja poistettu rintakin mietityttää.
kuin sairautemmekin,ja hyvä jos pääsee vähemmällä:)
Minulla samoin,kokopoisto ja sain kyllä kaiken mahdollisen..sytot,säteet ja h-pillerit, mutta se on ohi,mitä sitä jälkeenpäin ruikuttaa.
Jos on uudelleen tullakseen,sitten vaan tulee.
rintasyöpään vuosittain noin 3000 naista.
Luulen,että näille vertaituki palstoille hakeutuvat
enemmän sellaiset ,joilla ei ole helppoa elää ja ohittaa sairautta.
Jos kaikki rintasyöpä ja muutkin syöpäpotilaat
hakisivat tukea täältä,ei palstat riittäisi.
Joten sinnitellään yhdessä me kaikki,jotka emme pärjää ilman toistemme tukea.
Oon vähän mietiskelly et mitähän varten nämä palstat oikein on olemassa? Jos kukaan ei tarvitse tätä virtuaalitukea ei palstaakaan olisi. Vai olenko tajunnut koko homman ihan väärin? Läheskään kaikilla ei ole edes mahdollisuutta kirjoittaa tänne. Vaikka haluja olisikin. Näitä nykyajan vempaimia ei kaikilla ole.
Sekin on tullut mieleen että ollaanko me todella reppanoita? Kirjoitellaan tuntemuksiamme tänne. Joku saattaa vielä saada jonkinlaista lohtua meidän tollojen kokemuksista. Itse sain aikanaan parhaan tuen juuri tällaisilta palstoilta. Oli aikaa lukea ja miettiä lukemaansa. Siitäkin huolimatta että oli live tukihenkilöitä ja -ryhmä.
70 luvulla n. 30 v naiselta poistettiin rinta. Päälle säteet. Reilut 15 v eli terveen papereilla. Viimeisen 10 vuoden aikana kasvaimia on leikattu moneen otteeseen. Alkuvuodesta oli henkitorven tähystyksessä. Siitä suoraan leikkaussaliin ja avanne henkitorveen. Syöminen on vähän niin ja näin. Eli vain nestemäistä ravintoa. Laiha ihminen laihtui luurangoksi. Kasvaimia on kaikkialla sisäelimissä. Suurin 7 cm. Nyt aloitettiin sytohoidot. Tällä hetkellä sairaalassa. Kuume poukkoilee 38 – 40 välillä. Tiputuksena antibiootti ja ravinto. Myrkkyjen antamiseen tuli katkos.
Toinen tarina; 10 vuotta sitten oli osapoisto ja säteet. Muutama vuosi terveen kirjoissa. Sitten hyökkäsi non-hodgin. On myrkytetty ja sädetetty. Myrkkyjä ei nyt enää voida antaa koska keho taistelee vastaan. Kaikki arvot reilusti alle normien. Odotetaan niiden nousemista. Jos nousevat niin aloitetaan uusi (lääke) myrkkykuuri. Jos arvot ei parane mitään ei enää voida tehdä.
Näitä kahta seuranneena en uskalla henkeseitä paukutella. Hyvänlaatuinen voi muuntautua pa-hanlaatuiseksi. Kenellekään en uskalla rehvastella miten hyvin itse olen selvinnyt. Elän päivän kerrallaan. Olen kiitollinen että vielä tänään pysyn omilla jaloilla.
tänään tolpillaan, huomisesta ei tiedä,muttei surrakkaan kannata.
siskollani meni myös vähän siihen tapaan,että syöpä on hoidettu,käyty läpi rankat hoidot.Nyt hän haluaa olla sen enempää muistelematta ja pelkäämättä tulevaa.Ja on siinä onnistunutkin.Nuorempi siskoni on saanut muita koettelemuksia syövän lisäksi,aivoinfraktin,vyöruusun.Ja hänelläkin on henkisesti aika rankkaa.Minä taas koin peräkkäin miehen ja oman syövän.Se oli kai liian raskas,koska en selviytynyt siitä henkisesti.Sanoisin vain,että toiset on vahvempia kuin toiset.Ja vahvemmat tukevat heikompia.Eiköhän se niin mene.
edellinen viesti oli minun laittama.Ihmettelin vähän että kuin näytti oudolta kun lähti.En ollut muistanut kirjautua!
että mitäköhän sinulle kuuluu:)Kyllähän se niin on,että tarvitsemme toisiamme,harva aivan yksin pärjää.Pitkälti samanmoisia tuntemuksia käymme läpi,ja onneksi on tällainen palsta:)
on Ira huomenna viimmeinen sädehoito! Sitten siltä osin helpottaa.Kiitos kysymästä,aika hyvin voin.Väsynyt vain olen ollut,tuntuu,että nukuttaa koko ajan.Taitaa tarttua hoidossa olevasta kisulista,se kun nukkuu monta tuntia päivässä!
25.5, pidin pienen loman ja menin töihin. Nyt pukkaa pientä masennusta, onneksi on noita lääkkeitä. Toivottavasti ei suurempaa masenusta tule. Työkavereille oon sanonut että antakaa mun itkeä jos itkettää.
ohittaa omat kokemukset aina kivasti huumorilla. Nytkin se väsymys on kisulin vika. Tiedämme tasan tarkkaan miten paljon hoidot väsyttää. Se on totisinta totta. Siitäkin huolimatta että syyllinen löytyy toisia naurattavasta selityksestä. Muumiäitee olet tosi hyvä tyyppi. Ja tää on ihan mun oma mielipide.
Sinä et taida tietää mun tarinaa.Kerron sen nyt lyhyesti.Minun syöpähoidothan oli ohi jo vuosi sitten.Hoitojen jälkeen minulta poistettiin myös terve rinta ja munasarjat.Olen BRCA2.geenimutaation kantaja,uusiutumis riski oli sen takia suurempi.Menin terveenä viime lokakuussa töihin,mutta sairastuin vaikeaan masennukseen tammikuun puolessa välissä.Nyt olen toipilaana tästä kaikesta ja vähitellen palailen töihin taas.Myös mieheni on sairastanut suolistosyövän noin puolitoista vuotta ennen minua.
KiItos,jos pidät kirjoituksistani.Kaikki tälläinen helpottaa toipumistani!
mennä matalan puolelle itsekullakin,ja sitten taas toivo voittaa,on hyvä jos pystyy itkemään,kaikkea hyvää sinulle:)
väsymystä?Minullakin välillä tuntuu päivälläkin nukuttavan,jospa täytyisi ryömiä talviunille säteiden jälkeen:)Mitenköhän Raspikurkun käsi voi,toivottavasti parempi:)Kone kovin tökkii,lähden lueskelemaan hyvät illan jatkot kaikille:)
Alkaa olla yhä hienompia nimiä näillä minun sairauksillani. Viime kesän levyepiteelikarsinooma on väistynyt mielessä taka-alalle ja nyt on menossa polymyalgia. Ensi kesänä kärsitään sitten varmaan jostain polygamiasta :-). Töissä pärjää kunnei mitään isompaa nostele, kahvipannukin meinaa olla liikaa. Tämä kun ei kuitenkaan ole syöpä niin ei tälläkään palstalla siitä viitsi hirveästi valitella. Kahden viikon päästä olisi taas kontrolli ja ääni on edelleen hyvä.
vain,Raspikurkku.Jos sanot,että sairautesi on polymyalgia,en minä ainakaan tajuaisi,liittyykö se syöpään vai ei.Ja olenhan minäkin kirjoittanut tänne helmi-maaliskuusta lähtien.En enää aloittaessani sairatanut syöpää,vaan syövänjälkeistä masennusta.
että jos itku alkaa olla jokapäiväistä,ja häiritsee työntekoasi,mene lääkäriin!Minäkin alkuun itkeskelin silloin tällöin,loppujen lopuksi itkin töissäkin pitkin päivää,ja kotona lähes koko ajan.
Enkä itse tajunnut,että se oli vakava masennus,ennen kuin alan lääkäri sen minulle sanoi!
Ilmapalloja sinullekkin!
vuonna -05.Ja se on minun kohdalla ohi eletty aika.
Sain hoidot,paranin.
Luulen,että turha pelkääminen uusiutumisesta aiheuttaa uusiutumisen!
Rinnan erittäin haalea arpi korkeintaan muistuttaa,että olen
SAIRASTANUT joskus syövän.Nyt olen terve,sillä sipuli!
Hyvä että äänesi on kunnossa:)Toivotaan ettei sinulle nyt enempää sairauksia pukata,saat sitten ensi kesästä nauttia:)Minullakin tuo leikatun puolen käsi on voimaton.Kirjoittele vaan sama mikä sairaus on vaivana.Hyvät päivän jatkot:)
syövän uusiutuminen.... Ei tullut mieleenikään että niin voisi käydä juuri minulle. En meinannut uskoa, kun se sitten oli tosiasia. Ekalla kerralla väli oli kolme vuotta, toisella 11 vuotta.
Joten minun tapauksessani ainakaan ei uusimisen pelko ollut mikään itseään toteuttava ennustus.... kyllä se tuli kuin kivi päähän.
Mutta - nämä minunkin uusimiseni parantavat kaikkien muiden tilastollista mahdollisuutta selvitä loppuikänsä terveenä!
>;)