Itkenyt ja nukkunut, en ole jaksanut nousta ylös ollenkaan, en käydä kaupassa enkä syödä. Vaikka pitäisi olla iloinen, että asiat ovat näinkin hyvin. Sytostaatit loppu, HIViä ei ole, joten kahden vuoden vasta-ainehoidot voidaan aloittaa. Mutta se kai itkettää kun joutuu yksin tämän ilonkin jakamaan.
Mutta nyt nousin ylös ja lähden lenkille ja jos ex-miesystävä tai ex-aviomies ajavat vastaan, niin pistän juoksuksi, vaikka nokalleni kaatuisin. Siinäphän ajattelevat, että loppunsa edellä se tuokin virkistyi... Ei meillä periksi anneta eikä pitkään surra yhden miehen perään vaikka salaa iltaisin itkenkin.
Mutta nyt nousin ylös ja lähden lenkille ja jos ex-miesystävä tai ex-aviomies ajavat vastaan, niin pistän juoksuksi, vaikka nokalleni kaatuisin. Siinäphän ajattelevat, että loppunsa edellä se tuokin virkistyi... Ei meillä periksi anneta eikä pitkään surra yhden miehen perään vaikka salaa iltaisin itkenkin.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Voi Janett, on sinulla ollut raskas elämä. Ihailtavsti olet kuitenkin pysynyt hengissä. Mutta kyllä minua ihmetyttää nämä kaksi miestä, jotka (jos olen ymmärtänyt oikein - luin vasta nyt kirjoituksesi) jättivät sinut sairastuttuasi. Silloinhan juuri pitäisi olla tukena ja turvana toiselle! En todellakaan ymmärrä. Kylmiä roistoja ovat. Hyvä toisaalta, että pääsit eroon niistä, olisivat ilmeisesti kuitenkin jossain kriittisessä vaiheessa jättäneet sinut pulaan. Rakas Äitinikin aina puhui hännän nostamisesta! Ilmoittele, jos tarvitset lisää ilmapalloja!!!! Hali sinulle.
Onkohan nämä jo parantuneet?
tiedä. Miksi nostit tämän ylös????????????????????????????????
Osa on menehtynyt, nostosi oli törkeää!!!!!!!!!!!!
tuntuu tosi pahalle,kun nostetaan jo kuolleen kirjoituksia esille.Luontoåolku oli sanavalmis,ja aina puolustamassa sorrettuja,Vähän ennen hänen kuolemaansa sanoin leikilläni hänelle,jotta lähdetäänkä jortsuihin.Hän otti sen todesta,ja sanoi jotta monelta tulen.Olin silloin kaikkein huonomassa kunnossa.Kalju,ja kortisoonosta kasvot tuevoksissa.Kirjoitin hänelle jotta lasmen leikkiä,hän ymmärsi sen heti.Rauha Lupntoåolulle,hänellä oli vaikea tie .Kolmannen kerran kun syöpä uusi,se taisi olla hänellekkin liikaa,vaikka vahva persoona olikn.Kaipaan häntä kovasti.Annetaan hänen levätä rauhassa.Älkää nostako vuosien vanhoja asioita esille.Tuntuu varmasti pahalle,jos hänen omaisensa lukevat palstaa,narsinkin tyttärestä tuntuu pahalle.Sovitaanko jotta ei nosteta vuosia vabhoja jur´ttuja,ja varsinkaan jo edes menneiden kirjoituksia.Luontopolku oli minille sielujen sisko.Aina puolustamassa.Olin onnellinen,kun hän sai itselleen uuden sulhasen.Levätköön rauhassa.
ihmisiä joita jää kaipamaan.minä ainekin varsinkin Luontopolkua,Sipettiä,Paateria,jametastaasia hyviä ihmisiä kaikki olisivat vaan saaneet elinpäiviä lisää.Tulee mieleeni miltä niistä ihmisistä nyt tuntuu kun morkkasivat heitä kaikkia.Varsinkin Luontopolku oli jatkuvan näykkimisen kohteena,onneksi hän oli rohkea ja sanavalmis osasi vastata niin napakasti jotta haukkuja hiljeni.Niin paljon loistavapolku lohdutti useata sairastunutta,ja sai onneksi tulla mummoksi,ennen poi menoaan.Loistavan polun tie ei ollut helppo.sairastui kolmekymppisenä syöpään tytön ollessa vasta 4 vuotias,hän suri miten tytön käy.
sinäkin sitten heidät heidät rauhaan.
kaipaamaan Luontopolkua, kukas hän on????
on edesmennyt Kolmannen kerran kun syöpä uusiutui ei hän jaksanut,Hän sairastui jo vähän päälle kolmilymppisenä.Sydämellinen ihminen aina puolustamassa toisia,ja napakasti vastasi loukkaamatta toisia,Paljon meni hänen mukanaan pois.
....miehen iskettyä.
>;)
Pari viikkoa sitä kesti, nyt masentaa.
Ei kun uutta vaan etsimään!! Hopi hopi... ;D
2v, vanhoja juttuja,Onko asiat niin lopussa että käymme kaikki vanhat viestit läpi
Minusta kuulostaa, että tuo sinun masennuksesi johtuu enemmän siitä hyljätyksi tulemisen tunteesta, kuin itse sairaudesta. Koita päästä yli noista katkerista ajtuksista ja mitättömistä miehistä. Anna ukon hillua blondiensa kanssa ja elä sinä omaa hyvää tulevaisuuttasi. Maailma on miehiä täynnä ja tarpeen mukaan voi kokeilla "Irto-Olliakin", sillä ei niiden kaikkien ihmissuhteiden tarvitse alttarille johtaa, vaan jokaisesta voi ottaa ne parhaat palat ja katsella jatkoa ajan kanssa. Nauti siis elämästä, äläkä vaivu itsesääliin.
diagnoosiasi.Taitaa olla niin,ettei Janett olisi masentunut yhden äijän takia,ellei pohjalla olis vakava masennus syövän takia.
Minusta ainakin tuntui että avioero sattui pahemmin kuin syöpään sairastuminen. Ollaan niin erilaisia kaikki.
Vaikka toisaalta onko sillä väliäkään jos on molemmat jo plakkarissa....
liikaa. Etkös sinä niille chatti-palstoille ole mennyt? Jotain juttuseuraa ja miesystävää metsästämään. Onhan se surtava ensin exät pois ja vielä tuo syöpä pahalainenkin... On sinulla syytäkin masentua. Oletko hakenut apua?
olen vaan Janettin viesteistä pannut merkille, että häntä harmittaa enemmän tuo ex-kumppanin blondi, kuin huoli omasta terveydestä. Viestini kirjoitin tuolle ihanalle naiselle ajattelemisen aiheeksi.
Jätetyksi tuleminen on aina kurjaa, mutta elämä ei saa kaatua yhteen, eikä kahteenkaan ihmiseen. Pitää vaan ajatella, ettei tuota ihmissuhdetta ollut tarkoitettu minulle, varsinkin jos sitoutuminen on yksipuolista.
ne äijät ei ole sinun arvoisiasi -ansaitsen parempaa!!
avioerosta asti eli kohta 11 vuotta. Tiiviimmin 8 vuotta eli tyttären hukkumisesta asti. Koska olen menettänyt lapseni, niin tämä oma sairaus on pientä siihen verrattuna. Masennus on siis vaivannut vuosikausia. Viime talven olin puoli vuotta onnellinen tuon miehen kanssa ja siitäköhän sain puoli vuotta rangaistusta eli sytostaattihoitoa. Tuossa jättämisessä harmittaa eniten se, että minut jätettiin sairauden takia ja sain vielä haukut päälle. Kaikki tekemiseni mitätöitiin, kuljin navetallakin apuna, siitä ei muka mitään hyötyä ollut ja koko ajan minulla oli tämä laajalti levinnyt syöpä elimistössä.
Minulla on aina ollut huono itsetunto ja kestää kauan ennen kuin jaksan taas uskoa, että tuo kaikki sanominen on vain yhden miehen mielipide. Lisäksi tuntuu pahalta, kun jäin ihan yksin juuri kun kaikkein eniten olisin tarvinnut apua. Monta vuotta olen pärjännyt yksin, mutta olinkin terve. Nyt olisin tarvinnut tukea.
Mutta jostain syystä vaikka nyt olikin tällainen 5 päivän masennus, niin tämä varsinainen pohjalla oleva masennus on helpottanut tämän sairauden aikana. Niin sanoi lääkärikin, että olen nyt virkeämmän näköinen kuin aikaisemmin. Mutta kai se mieliala vielä vaihtelee kovastikin ennen kuin asettuu uomilleen. Ja tämä tauti kun on kuitenkin sellainen, ettei tavallaan koskaan häviä, ja sitä kun illalla yksin miettii, niin itku siitä tulee.
Mutta kunhan tukka ja kunto kasvaa, niin en istu täällä yksin mutta siihen menee vielä muutama kuukausi. Onneksi 2 kk päästä pääsen töihin, siellä ainakin näkee ihmisiä, tosin enimmäkseen sairaita, tk:ssa kun olen töissä.
Kiitos kannustuksesta. On minut ennenkin jätetty ja tullaan jättämäänkin jos jonkun miehen löydän, mutta terveenä se on eri asia kuin syöpää sairastavana ja heikossa kunnossa. Kyllä tästä vielä noustaan kunhan ylös päästään.
miehen lähtö,jos sairaan kehtaa jättää ja vielä mitätöidä,älä sellaista sure.Muutama kuukausi hujahtaa,ja pääset taas ihmisten ilmoille.Jätä menneet taakse ja suuntaa eteenpäin:)
Nyt muistankin. Sinulla paljon surua takanapäin.Ei sinua ole rangaistu sen takia,että olet ollut onnellinen. Se ei ole sinun syysi,että sairastuit. Aikaa sinä tarvitset toipumiseen ainakin erosta ja syövästä. lapsen menettämisestä ei toivu varmaan ikinä.
Mutta älä syytä itseäsi,sinä olet arvokas ihminen ja et ole yksin. Me ollaan täällä ja annetaan sinulle iloisen värisiä ilmapalloja.
Nukkuminen ei ole ollenkaan huono idea.Sekin parantaa.
Ei ne kaikkein lähimmät aina osaa tukea,vaikka sitä itse kuinka toivoisi.
Häntä pystyyn vaikka ilmapallon avulla. Kai sinulla on häntä.... ;)
ja ilmapallon avulla nostan sen pystyyn, ainakin taas muutamaksi päiväksi.
ilmapalloja häntääsi,jos se ei pysy pystyssä. :)
Syksy on masentavaa aikaa muutenkin,mutta ajattele,että hengissä ollaan vielä ja aurinkokin paistaa ihan kivasti näin syyskuussa ja oikeastaan jos saadaan ruskaa,niin sekin on kaunista.
Oletko käynyt suomi24:n treffipalstoilla? Kokeile!
Pelaa välillä miniclip-pelejä tai arcade-pelejä netissä,nekin rentouttavat ja tyhjentää mukavasti aivoja. Ota tästä uusi ilmapallo... :)
Ihan ensimmäisenä isot ja vahvat voimahalit. Jätän tilaa vain sen verran että pystyt hengittämään. Etten saisi syytettä murhasta. Kovia olet kokenut.
Tulin tälle palstalle vasta nyt. En ole lukenut teidän kertomuksia. Joten kaikki on minulle uutta.
Olen yrittänyt asettautua sinun nahkoihin. Ei onnistu. Toisen tunteita ja tuntemuksia ei pysty kokemaan. Voi vain arvailla miltä tuntuu. Siitäkin huolimatta että itsellä on ollut samoja tai samansuuntaisia kokemuksia. Omasta erostani on jo reilut 30 vuotta. Ei jätetty vaan minun oli pakko jättää mies. Siitä huolimatta ero sattui vuosikausia. Vieläkin aika ajoin koen epäonnistuneeni. Eikä se tuntemus ole yksin. Olen aina ollut riittämätön joka suhteessa. Antanut kaiken itsestäni ja saanut turpiin. Kai nämä sairaudet on annett että oppisin pitämään puoleni. Lasta en ole menettänyt mutta hilkulla se oli. Oma syöpä oli mitätön juttu lapsen kamppailun rinnalla. Muistan silloin ajatelleeni ”jos tuo lapsi kuolee niin minä menen samaan hautaan”.
Kaiken kaaoksen keskellä 5 vuorokauden nukkuminen (masentuminen) ei ole mitään. Sait ainakin kerättyä voimia rankkojen hoitojen jälkeen. Masennuksen ei aina tarvitse olla negatiivista. Sinulla oli iso kasa kokeiden tuloksia mitä jännittää. Niiden suhteen tuli hyviä uutisia. Yhtä hyvin se voi olla jännityksen laukeamisen aiheuttamaa väsymystä. Kaikki ei välttämättä aina ole ihan sitä miltä se alkuun näyttää tai tuntuu.
Olet taistelija. Olethan selvinnyt tähänkin asti. Lainaus tekstistäsi; ”Mutta nyt nousin ylös ja lähden lenkille ja jos ex-miesystävä tai ex-aviomies ajavat vastaan, niin pistän juoksuksi, vaikka nokalleni kaatuisin. Siinäpähän ajattelevat, että loppunsa edellä se tuokin virkistyi... Ei meillä periksi anneta eikä pitkään surra yhden miehen perään vaikka salaa iltaisin itkenkin.” Osoittaa että sisua ja tahtoa riittää. Huumorikin on sekaan mahtunut.
Mies joka sinut jättää ei ole sinun arvoinen. Olet arvokas omana itsenäsi, orkidea rikkaruohojen keskellä. Sinulla ei ole huono itsetunto. Joku/jotkut on saanut sinut uskomaan moiseen. Tämän asian selvittämiseen suosittelen Philip C. Mc Graw´n kirjaa ”Pidä huolta itsestäsi”. Kuvaa hyvin sitä miten meille on ulkopuolelta syötetty sellaista mitä emme todellakaan ole. Kirjan avulla sain monta lapsuuden aikaista peikkoa häädettyä.
Paljon, paljon myöhemmin luettavaksi suosittelen José Stevens´in kirjaa ”kesytä lohikäärmeesi”. Sen lukemisen aikana kannattaa pitää terapiasuhdetta yllä jos se on mahdollista. Kirja kertoo miten askelma askelmalta voimme kiivetä ylimpään kerrokseen. Tarkoittaa vapauteen omista sisäisistä kahleista.
Vähän olen kateellinen siitä että pystyt itkemään. Itsellä kun itkiessä ei vettä silmiin tule (Sjögren = kuivat silmät) mutta räkä roiskuu sitäkin enemmän. Itku helpottaisi monessa tilanteessa. Sinä osaat itkeä. Siinä suhteessa olet paremmassa asemassa. Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin.
Jatka tälle palstalle kirjoittamista. Yritämme olla tukena sen minkä itse kukin osaa. Toiset on laittaneet sinulle ilmapalloja. Minä laitan nallekarkkeja. Niitä voit mutustella kun ilmapallojen turvin katselet puun latvojen yläpuolelta mitä maassa tapahtuu.
Voimia jatkoon.
kun se syöpä on vaan kestettävä, mutta noissa ihmissuhde asioissa on ihan toinen näkökulma.
Minun oli paljon vaikeampi kestää äitini pari itsemurha yritystä, ne loukkasivat minua, mutta syöpä vain tulee sille ei voi mitään, se oli minulle helpompi juttu.
Tiedän mitä tarkoitat.... Syövästä voi parantua, on suuri mahdollisuus että kaikki on pian ohi ja elämä jatkuu kuten ennenkin ja olen vähän entistä viisaampi.
Avioeron jälkeen tuntui että koko siihenastinen maailmani oli romahtanut ja pelkkää valhetta, todellisuus oli muuttunut toiseksi, koko elämä ja roolini siinä muuttui.
Ehkä jonkun muun kohdalla asia olisi ollut ihan päinvastoin... Mulla nyt sattui menemään näin.
täytekakkua... Oletko unohtanut sen taivaallisen herkun? Se kuulemani mukaan auttaa moneen vaivaan!!!!
ja jäätelö!
Otan vastaan kaikki halaukset, ilmapallot, nallekarkit ym. Ja yritän etsiä nuo kaksi kirjaa luettavaksi. Vaikka minua on haukuttu monen miehen taholta ja mollattu, niin kuinka moni nainen olisi yksin selvinnyt lapsen menettämisestä, syöpään sairastumisesta ym. Ehkä minulla on kuitenkin voimia enemmän kuin niillä, joilla on puoliso tai joku muu tukena vaikeuksien keskellä. Me emme ex-aviomieheni kanssa ole vieläkään puheväleissä. Ei edes tytön hautajaisissa suostunut puhumaan kanssani ja arkun äärelläkin meni mahdollisimman kauaksi. Eli siis surimme vastakkain emme yhdessä.
Eikä nytkään vaikka luulin keväällä, että kuolen, suostu tekemään sopua, eikä anna minun käydä entisessä yhteisessä kodissamme eikä anna haudata minua tytön kanssa samaan hautaan vaikka huomenna kuolisin, koska MINÄ olin se, joka jätin hänet. Hän on persoonallisuushäiriöinen psykopaatti.
Sitten kulkee sukulaisilleen ym. kertomassa itku silmässä, kun MINÄ sairastan syöpää. Keränneekö itselleen myötätuntoa silläkin asialla, koska MINUN kanssa ei suostu edes keskustelemaan ja minähän se tässä sairas olen. Tosin nuo kaikki ex-mieheni taitavat olla sairaampia eli hulluja koko sakki. Sen kun muistaisi, niin itsetuntokin nousisi taivaisiin.
Suomi24-sivuilla olen ollut jo monta vuotta ja toinen toistaan hullumpia miehiä sieltäkin tavannut. Tosin ihan sattumalta viime vuoden keväällä törmäsin siellä tähän viime talviseen miesystävääni ja vaikka olemme tunteneet parikymmentä vuotta, emme tunnistaneet toisiamme ennen kuin pitkän ajan päästä. Varsinainen seurustelu alkoi kuitenkin livenä.
Jostain syystä en nyt saanut yhtään vastausta kun laitoin hiusten väriksi kaljun. No, piti käydä vähän muuttelemassa profiilia, katsotaan löytyykö edes kirjoitusseuraa. Kun täytyisi noita sormiakin alkaa verryttelemään, että toimivat sitten töissä kahden kuukauden päästä, enhän minä muuten...
mutta norjanlohesta.Kirjolohesta ei tule niin hyvää.....
on pehmeän makuista ja kirjolohi on voimakkaan makuista.
ja ajattelin heti sinua. Näin komean haavan,jonka lehdet olivat punaisia -kaunista!
Sitten näin pensaita,jotka olivat punaisen, oranssin ja keltaisen sekoitusta. En ehtinyt nähdä,mitä pensaita ne olivat,kun ajoin autolla ohi enkä kehdannut pysähtyäkään,kun ne olivat talon pihalla.
Minä lähetän nämä mielikuvat sinulle piristykseksi.
Vai että kalju nainen ei iskenyt miehiin...
No,ne ei ole sitten sua varten,mutta älä anna periksi,sitkeesti vaan yrität ja kerrot positiivisesti itsestäsi.
Mitenhän se on se hautaamisen kanssa...kukahan siihen pystyy vaikuttamaan loppujen lopuksi? Kirkkoherra? Minä sinuna selvittäisin tuon asian ilman mitään exiä. Saisit mielenrauhan tuostakin asiasta ja suuntaisit energiasi tärkeämpään. Ja eihän sinua vielä haudata....sinähän elät!!
Koita päästä irti existä ja elää eteenpäin. Helppohan se täältä on neuvoa,joopa joo.
Pää pystyyn vaan,sinä olet vahva nainen,kun et ole periksi antanut!
Ex-aviomies voi estää minun hautaamisen tytön kanssa samaan hautaan, koska hänhän sen on maksanutkin. Jos se siitä 50 eurosta on kiinni, niin kyllä minun henkivakuutuksesta sen verran jää.
Tämäkin on vain kiusantekoa kuten kaikki hänen tekemisensä. Hän on persoonallisuushäiriöinen psykopaatti ja tämä viime talvinen ex-miesystävä on taas ihan 100-prosenttinen narsisti, joten ihan hyvä, että pääsin hänestäkin eroon. Kun vain muistaisi, ettei minussa ole mitään vikaa, narsisteilla vain on tarkoitus tappaa toisen sielu ja siinä melkein onnistui mutta henki jäi jäljelle.
Enkä minä mihinkään hautaan ole vielä menossa, mutta olisi hyvä kuitenkin olla nämä asiat valmiina, että sitten kun kuolen, niin ei tartteis jälkeläisten enää haudoista tapella.
Lähden ajelemaan tuonne naapurikaupunkiin. Kohta alkaa matalasoluvaihe ja veriarvot menee niin alas, etten pääse sängystä ylös. Nyt on tämä päivä käytettävä hyväksi. Mutta viimeisen kerran arvot laskevat, sitten alkavat nousta ja kohta pitäisi alkaa harjoitella töihin kävelemistä. Kahden kuukauden päästä pitäisi istua töissä naputtelemassa tietokonetta. On vain niin kylmä, ettei viitsi lähtee harjoituslenkille. Mutta ensi viikolla on kuntokin parempi, sitten alkaa työmatkakävelyharjoitukset.
ettet vilustu ja hiero poskia että saat punaa poskiisi.Minä luulen itkusi "syy", kun on pitänyt pinnistää ja ajatella hoidosta hoitoon ja annoit itsellesi luvan hellittää niin itkuhan siitä tulee.
Kyllä sinulla on ollut tosi huonoa miesonnea, ja olet ollut elämän korkeakoulussa että tarvitset saada kunnon kohtelun myös niehiltä.Hyvää syksyä!!!!!!!!
lukea sinustakin, vaikka asia olikin surullista. Mitä sinulle nykyään kuuluu? Toivottavasti ihan hyvää ja olet pysynyt terveenä.
Nalle Puh-sitaatti:
'Jos olet pieni puu tuulisen mäen rinteellä niin ole kaikkein
paras pieni puu juuri sillä paikalla'
Melko tuuliselta mäenrinteeltä kuulostaa monen tänne kirjoittelevan elämäntaival. Mutta aina voi katsoa peiliin ja todeta: "Vaikka ehkä en ole täydellinen niin olen aivan varmasti maailman paras minä"
olisi kaikkein paras pieni puu,juuri siinä paikalla:)
Näin ”kypsällä” aikuisiällä tulee usein mieleen isoäidin vertaukset. Kuten ”lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden”. Nalle Puh on juuri tällainen lapsi. Niitä viisauksia tulee luettua aivan liian vähän.
Jeps Raspikurkku. Kirjoitamme tänne miten tuuli meitä tuivertaa. Se ei tarkoita että olisimme huonoja ihmisiä. Jokainen minä on se ainutlaatuinen minä. Koska toista samanlaista minää ei ole olemassa. Puramme tänne tuntojamme vain siksi että se helpottaa tämänhetkistä olotilaa. Huomenna voi olla jo kirkkaammat aatokset.
Hyvä, että pistät väliin omia mielipiteitäsi. Kuten huomaat ne saa vastakaikua. Ira vastasi jo useamman puolesta.
sairastuneet ovat meikäläisiä,sairaalassakin?Helpommin tulee juteltua kohtalotovereiden kanssa,kun saman ovat käyneet läpi,tai käymässä:)Nalle Puhin ajatuksia voisi useimminkin olla esillä:)
Niinpä. Useammin pitäisi kaivella noita Nalle Puhin ja vanhanajan mietteitä. Ne kun on käytän-nössä koettuja. Yritetään muistella useammin näitä hyviä asioita.
Totta, paremmin pystyy juttelemaan kohtalotovereiden kun syöpää kokemattomien kanssa. Eikä se syöpä aina ole edes keskustelun aiheena. Voidaan jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Poikkeuksen näkyy muodostavat tuo Raspikurkku. Hän tuntuu tajuavan enemmän kun tuo esiin.
on fiksu ja hieno mies:)
olen antanut itseni ymmärtää. Hyvä että sellaisiakin miehiä on vielä olemassa.