Meillä tyttö 11kk ja ryöminyt noin kolme kuukautta. Nousee jo tukea vasten ja jaksaa hyvin kannatella itseään suorilla käsillä. Nytkyttelee pikku hetkiä itseään konttaus asennossa mut ei hoksaa miten lähteä. Miten voisin auttaa tyttöä lähtemään? Olen vatsan alta pitänyt tyttöä konttaus asennossa mut vuorotahtiin ei hoksaa lähteä käsiä ja jalkoja liikuttaan. Ryöminytkin on niin että vetää itseään käsillään.
Me ollaan jo kerran käyty mutka fysioterapeutilla, ei kuitenkaan tämän konttauksen takia vaan kääntymisen. Silloinkin tyttö sen osasi kun ihan pikkusen avitti sormesta mut ei osannut itse ponnistaa oikeilla lihaksilla.
Jos jollain olisi hyviä vinkkejä miten opettaa konttaamaan niin kertokaa! Kiitos jos joku viitsii vastata=)
Me ollaan jo kerran käyty mutka fysioterapeutilla, ei kuitenkaan tämän konttauksen takia vaan kääntymisen. Silloinkin tyttö sen osasi kun ihan pikkusen avitti sormesta mut ei osannut itse ponnistaa oikeilla lihaksilla.
Jos jollain olisi hyviä vinkkejä miten opettaa konttaamaan niin kertokaa! Kiitos jos joku viitsii vastata=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saattaapa olla niinkin, että tuo konttaaminen jää kokonaan pois, ja tyttö lähteekin suoraan kävelemään. Me ihmiset kun ollaan yksilöitä jo pienestä pitäen, niin ei nämäkään konttaus/kävelyjutut aina mene tietyn kaavan mukaan. :0)
Meidän poika ryömi kanssa aika pitkään, ennen kuin lopulta "uskalsi" lähteä konttaamaan. Meillä se oli kiinni siitä, ettei oikein tukeutunut käsiinsä.
Oletko koittanut antaa vauvan kiipeillä, eli laita vaikka maton alle jokin "este", joka pitää ylittää, tai anna vauvan kiipeillä jalkojesi ylitse.
Voi tietysti tosiaan olla, että jättää koko konttauksen väliin.
Muistatko minkä ikäisenä poikasi uskaltautui konttaamaan?
Ollaan me jo koitettu kaikki kiipeilyjutut, tyttö ryömii päälläni ja kaikenlaisten esteiden yli. Jopa säkkituolin ylittää, ryömimällä=) Kiipeillessä se konttausasento tulee väkisinkin, hetken siinä asennossa on ja sitten taas lysähtää ryömimään.
Mäkin oon jo epäilly ettei konttaa ollenkaan mut joka paikassa toitotetaan että ois niin tärkeetä että se konttaus luonnistuisi. Vuorotahdin ynnä muiden vuoksi. Toisaalta onhan lapsia jotka eivät ole kontanneet (minäkään en ole ja vuorotahti kyllä onnistuu;) ja ovat silti hyviä esim. liikunnassa. Tiedä sitten, tympii ihan kun nykyään pitäisi osata kaikkee ja neuvolassa patistavat..minkäs teet jos ei konttaa niin ei konttaa=)
Tarkoitin tuolla "ryömi pitkään" sitä, että ryömimisvaihe kesti meillä yli kolme kuukautta. Mutta poika lähti tosi aikaisin ryömimään, eli konttaamaan oppi yhdeksän kuukauden iässä. Minä olin varma, ettei opi konttaamaan, kun aina vain ryömi ja ryömi ja nimenomaan niin, että veti käsillään ja toisella jalalla vain vähän avitti. Eli toinen jalka raahautui perässä. Mietin just sillon tuota vuorotahtijuttua ja minäkin luin siitä, miten tärkeä konttausvaihe on...
Ymmärrän oikein hyvin, miltä tuntuu, kun tosiaan pitäisi osata kaikkea tietyssä aikataulussa. Minä olin tosi huolissani siitä käsien varaan tukeutumisesta - toiset kun alkavat tehdä sitä jo paljon ennen kuin kääntyvät, ja meidän poju se vain röhnötti rintakehä lattiassa eikä yhtään noussut käsien varaan. Ajattelin, ettei ikinä nousekaan.
Jos teidän tyttö nousee edes hetkittäin konttausasentoon, hän saattaa aivan yhtäkkiä hoksaista lähteä liikkeellekin siinä asennossa. Ja ei varmaan tarvitse huolehtia liikaa, vaikka päättäisikin sitten nousta suoraan jaloilleen. Meilläkin mm. anoppi on lähtenyt kävelemään ryömimisvaiheen jälkeen ja ihan on fiksu ja normaali ihminen! :) Konttaustahan toki voi harjoitella vielä kävelemään oppimisen jälkeenkin vaikkapa jonkin leikin varjolla.
Luulen kyllä, että teidän tyttökin vielä konttaa!