Yritän uudestaan kun tunti sitten laittamani ei näköjään vieläkään ole ilmestynyt tänne.
Lauantaina 15.9.2007 kello 13.30 on Tampereella Kalevan kirkossa rovasti Seppo Seppälän luento Israelin kadonneet sukukunnat.
Tilaisuus on avoin ja maksuton.
Rovasti Seppo Seppälä on kauan ja huolellisesti perehtynyt kyseiseen aiheeseen.
Lauantaina 15.9.2007 kello 13.30 on Tampereella Kalevan kirkossa rovasti Seppo Seppälän luento Israelin kadonneet sukukunnat.
Tilaisuus on avoin ja maksuton.
Rovasti Seppo Seppälä on kauan ja huolellisesti perehtynyt kyseiseen aiheeseen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Israeliin. Ottavat mielellään vastaan kadoksissa olleen romaniheimon. Aloitan laukun pakkaamisen, että kerkiän esimmäisten joukkoon ! ja parhaille paikoille.
T. Uuno Ulkosuomalainen
Se ei ole vitsiä tahi provosointia.Romani kansan juuret löytyy israelista.
kyllähän ne on maharatihintun jäläkeläisiä
kaik lähtöisin.
En minä pilkatakseni kirjoittanut noin. Ymmärrän että ihminen on kiinnostunut sukujuuristaan, mut ta ehkäpä sen tutkiminen olisi helpompaa aloit taa täältä Suomesta ja n. 1550v tulleista esivan hemmis ta. Ja jos oikein kiinnostaa, niin nykyai kaisella dna-tekniikalla pääsee pitkälle ,"mistä minä ole kotoisin"?
DNA-perustutkimus ei ole edes kovin kallis n. 75 € luokkaa. Julkaistu Areenassa 06.09.2007 klo 18.30 niin ei muuta kun lähettämään dna-näytteitä
Monet eivät tiedä neljää-viittä sukupolvea pitem mälle taaksepäin eli 1700-luvulle. En minäkään muuta kuin sen, että siellä ne ovat Karjalassa.
Tiedän,että olivat köyhiä ja sairaita, mutta sen ajan romaneihin verrattuna olivat vähän paremmas sa asemassa kun oli sentään oma mökki ja vähän maata.
Pitäisikö lähteä Aatamista ja Eevasta ? Emmekö ole kaikki heistä lähtöisin, mutta sen selvittä minen onkin jo vähän vaikeampi juttu.
Seppoa varmaan on mielenkiintoista kuunella, ja jos sieltä kovin uutta tietoa löytyy, niin sen varmaan kerrot täällä. Minä odotan, ennen kuin lähden pakkamaan laukkua.
Hyvää syksyä t. ulkosuomalainen
Suomi DNA-projekti kerää DNA-tietoja henkilöis tä, jotka asuvat Suomessa, ovat muuttaneet Suomesta tai voivat jäljittää suoran isä-ketjun tai suoran äiti-ketjun esi-vanhemmistaan Suomeen. Saadut tiedot analysoidaan ja raportoidaan yhteisesti nähtäväksi.
t. Kake
missä tuommoisia dna testejä saa tehtyä??Olis kiva tietää!
haet tietokoneelta tämän "Suomi DNA-projekti" - sivun, ja siitä sitten vain ohjeiden mukaan eteenpäin. Kyllä se selviää, kun kerta kone on. Ylen Areenlta löytyy 6.9.07esitetty Priima-ohjel ma sukututkimuksesta. Katso ensin vaikka se.
Helpoimmin "Suomi Dna-projekti" löytyy Googlen hakukoneella.
Jos innostutut ja toteutat projektin, niin kerro han meille "muukalaisille" tuloksista, ja se,min ne "mongoliaan" tai"volgan-mutkaan" dna-tutkimuk sissa päädyittiin.
Hyvää syksyä t. Kake
niin olisi.Kerro vähän enemmän ja perustele.Miks juuri Isaerlista ?! Jos olisimme sieltä, niin mi tä hyvää ( tottahan se vain jotain hyvää toisi) eihän jotkut kaaleet ja vaaleet näin väittäisi ?
Vaaleet ymmärrän; haluavat että kaaleet pakkaa vat "nyytit"ja lähtevät joukolla Israelin kibut sille appelsiini-plantaasille hommiin.
Toivotaan, että Helsingin kaupunki antaisi 300-500 ensin ilmottautuneelle ilmaiseksi menolipun. Muut kaupungit seurasivat Helsingin esimerkkiä, niin sill vissiin " meistä " pääsisi helposti eroon ja olisimme entisillä ja etnisillä "juu rillamme "!
Terve menoa ja hyvää matkaa.
Tietämätön Iikka
ei näy
olisi jos moinen uskonnollinen huuhaa muka yhä löytyvistä "heimoista" lopettaisiin, sitten vasta kun joku oikea historian tutkija tulee kertomaan, menkää kuuntelemaan. Ei 2500 vuotta sitten identiteettiinsä kadottanutta pikkujoukkoa ole missään erillisenä ryhmänä, geeninsä- jotka muuten olivat samat kuin muiden kaananilaiskansojen- he levittivät siihen ympäristöön johon muinoin avioituivat ja sulautuivat.
""Ei 2500 vuotta sitten identiteettiinsä kadottanutta pikkujoukkoa ole missään erillisenä ryhmänä, geeninsä- jotka muuten olivat samat kuin muiden kaananilaiskansojen- he levittivät siihen ympäristöön johon muinoin avioituivat ja sulautuivat.""""""
Hih hih MIKSI MUKA SINÄ OLET OIKIASSA JA MUUT VÄÄRÄSSÄ ?SINÄ TARINOIT AIVAN SATUJA, ETKÄ TIEDÄ ASIASTA HÖLYNPÖLYÄ (MUISTAN SINUN AIKAISEMMAT KIRJOITUKSET, SIIS TUNNEN SINUT)
Etkö usko että israelin Jumala joka on ainoa oikea jumala voi säilyttää kansat ja koota Israelin.
Huomaa etten ota siihen kantaa onko romanit osa Israelia, olen vain huomannut aiheesta keskusteltavan usein tällä palstalla.
ottanut kantaa muuhun kuin siihen että heimot ovat aikoja sitten kadonneet.Tutkimus on jo kertonut miten Israelin väestön kävi kuningaskunnan tuhouduttua. Kotiinpaluu ei voi tarkoittaa että miljoonat ihmiset etnisistä syistä yhtäkkiä siirretään heille tuntemattomaan paikkaan, näin kävisi esimerkiksi jos jokainen eurooppalainen jolla on juutalainen äitilinja (tiedät varmaan että äiti määrä juutalaisuudessa) "palautettaisiin " Israeliin. Saati että jostain kaavittaisiin irti geneettistä sukua israelilaisille olevat ihmiset jotka ovat solmineet seka-avioliittoja 2700 vuotta -joita on vähintään kymmeniä miljoonia -joilla ei kaukaisen geneettisen linkin lisäksi ole mitään yhteyttä Israeliin tai sen uskontoon.
Israeliin ovat nyt muuttaneet ne juutalaiset jotka olivat hädässä sekä ne jotka eivät olleet, mutta halusivat sinne muista syistä muuttaa. Pääosa niistäkin jotka ovat juutalaisia, eivätkä ole koskaan olleet "kadoksissa", on päättänyt jäädä muualle.
Profeettojen lupaus paluusta oli lohdutus maanpakoon joutuneille omana aikanaan ja Babelin vankeudesta oli tosiaan mahdollisuus lopulta palata- vaikka melko harvat käyttivät mahdollisuutta hyväkseen - ja syntyi itsenäinen juutalainen valtiokin. Siitä että tuokin valtio tuhottaisiin eivät profeetat muuten puhuneet mitään. Nykyinen diaspora on sen seurausta.
"että heimot ovat aikoja sitten kadonneet.Tutkimus on jo kertonut miten Israelin väestön kävi kuningaskunnan tuhouduttua."
Jaa-ole sitten ystävällinen, ja kerro mikä tutkimus? En ole ikinä kuulut sellaisesta tutkimuksesta.
"Kotiinpaluu ei voi tarkoittaa että miljoonat ihmiset etnisistä syistä yhtäkkiä siirretään heille tuntemattomaan paikkaan, näin kävisi esimerkiksi jos jokainen eurooppalainen jolla on juutalainen äitilinja (tiedät varmaan että äiti määrä juutalaisuudessa)"
Voipi olla, että ihmisten kesken äiti märää israelilaiset, mutta mutta, kuka on hän joka märää, että isä-linjasta katsotaan?
HÄN JOKA SANOO: MAA ON MINUN JALKOJENI ASTINLAUTA.
HÄN SANOO VIELÄ PALJON MUUTAKIN: MINKÄ SANON, SEN TEEN.
-jatkan toisen kerran samasta aiheesta
"Siitä että tuokin valtio tuhottaisiin eivät profeetat muuten puhuneet mitään. Nykyinen diaspora on sen seurausta."
MITÄHÄN SINÄ TUOLLA OIKEIN TARKOITIT?
KYSYN SULTA novvoi ?
VASTAA MYÖS EDELLISEEN MINUN KYSYMYKSEEN , VAI ETKÖ TIEDÄ VASTAUSTA??
Meillä taitaa olla aika eri käsitys noiden heimojen säilymisistä.
Kyllä muuten profeetat puhuivat tuosta jälkimmäisestäkin tuhosta, ei se tullut yllätyksenä
eivätkä tästä valtiosta joka nyt on meneillään.Parempi niin, että juutalainen kansa ottaa oppia ja inspiraatioita omasta historiastaan ja perinteestään omalla tavallaan, mutta muut jättävät satuilut sen kustannuksella, olkoot tarinat kumpia vain, hyvän- tai pahantahtoisia.
Et sentään pitänyt profeettojen muinaisia rohkaisuja uhkauksina, kuten jotkut kristityt tyyliin: "kaikkien juutalaisten on pakko muuttaa Israeliin, koska profeetat (kristittyjen tulkinnan mukaan) sanoivat niin, jos ette mene tulee hirveitä vainoja ja teidät tapetaan."
Palestiinalaisia tulisi myös muistaa, joidenkin uskonnollisten hihhulipiirien tapa raahata miehitetyille alueille ihmisiä milloin mistäkin hävittämään köyhien arabien oliivipuita, puutarhoja, muuta elantoa ja elämää on käsittämätöntä. Väärin ei saa tehdä, minkään aatteen tai uskonnon nimissä.
"Siitä että tuokin valtio tuhottaisiin eivät profeetat muuten puhuneet mitään."
Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.
Kuulin tänään tuosta tilaisuudesta ja nyt huomasin siitä ilmoituksen täälläkin. Saakohan siitä luennosta äänitettä jos en itse ehdi tulla. Tuo pappi on tietääkseni aika hyvin selvillä aiheesta josta puhuu. On tutkinut ja ottanut selvää aika tavalla.
ois hieno jos joku paikalla olija tallentas äänitteen tai videon tilaisuudesta,ite en oo lähössä enkä äkkisältään tiijä ketään savosta lähtijöitä mutta oispa kyllä hyvä kuulla mitä siellä puhutaan..
Jos joku käy tuolla ja tietää mistä voi tilata äänitteen, niin olisin kiinnostunut.
Äänitettä eivät tehneet.
Puhui lähinnä Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa asuvista. On aika kuiva luennoija. Tietoa on miehellä paljon, mutta ei oikein osaa tuoda julki.
Romaneista ei maininnut eikä monesta muusta. Puhui vain niistä joista ei ole aiemmin puhunut.
Käytäväkeskusteluissa kertoi ettei tuntenut lainkaan romaniasiaa. Oli kiinostunut mahdollisesta yhteydestä Israeliin.
Raamattu ja totuus
Kristinuskossa on varmasti paljon hyvää. On kuitenkin paljon sellaisia asioita, jopa kristittyjen keskuudessa, joista on erilaisia tulkintoja. Tavoitteena tulee kuitenkin olla totuus. Jos näistä erinlaisista näkemyksistä ja tulkinnoista ei löydy totuutta puoltavia syitä eihän silloin tällaiseen näkemykseen pitäisi uskoa. Jeesuskin palasi jatkuvasti kysymykseen miksi ihmisen pitäisi uskoa häneen ja seurata häntä; siksi, että hän on totuus.
Nykyajan ihmiselle on joskus vaikeaa suhtautua Raamatun teksteihin. Tuntuu siltä, että Raamatun varsinainen sanoma hukkuu erinlaisiin opillisiin näkemyksiin sellaisista asioista kuin esimerkiksi syntisyys, perisynti, syntiinlankeemus, vapaa tahto, neitseestä syntyminen, ruumiillinen ylösnouseminen, uhrikuolema ym. Seuraavassa yritän löytää niitä asioita, jotka ovat syynä tällaisiin näkemyseroihin vai voisiko sanoa suorastaan opillisiin riitoihin.
Henkinen tilanne tänään
Ihmisten nykyiseen ajattelutapaan kristinuskosta vaikuttavat erittäin paljon valistuksen aikaiset filosofiset ja teologiset katsomukset ja opit. Tyypillisiä modernismin ajatuksia ovat, että usko johtuu tiedon puutteesta. Jumala ja hänen sanansa on korvattava ihmisjärjellä. Totuus voidaan löytää järjen avulla. Innostus järjen riittävyyteen oli aluksi valtavaa mutta pian osoittautui, että järki ei yksin riitä olemassaolomme alkuperän tai tarkoituksen selvittämiseen. Vallalle tuli uusi ajattelutapa, jota alettiin kutsua postmodernismiksi. Kokemus korvasi järjen. Subjektiivisuus korvasi totuuden. Tärkeätä on kysyä miltä tuntuu, ei sitä mikä on totta. Kielen ja todellisuuden välinen side katkesi.
Vaikutukset
Olemme eläneet modernismin ja postmodernismin vaikutuksen alaisina jo useita vuosisatoja. Ei siis ole mikään ihme, että ajattelutapamme mm. kristinuskosta on valtavasti muuttunut. Tällä hetkellä vaellamme kristinuskoa seuranneiden maailmankatsomusten raunioilla. Enää ei ole pysyviä totuuksia ja kestävää kokonaiskuvaa.
Jos ihmiseltä tänään kysytään heidän uskostaan, niin tyypillisimpiä vastauksia näyttää olevan: "Kyllä minä uskon, että jotain muutakin on.", tai että "Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa." Harvemmin ihmiset kuitenkaan kokonaan kieltävät Jumalan olemassaolon. Seuraavassa nuutamia poimintoja eri teologien lausunnoista, jotka koskevat kristinuskoa tavalla tai toisella:
”Jos elämä on kenties riistänyt meiltä taivaan, se on samalla vapauttanut meidät helvetistä”.Heikki Räisänen
”Oppi perisynnistä on esi-darwinilaista mytologiaa ja jälki-darvinilaista hölynpölyä”.John Spong
"Puhe Jeesuksen verestä tai Kristuksen kuolemasta 'meidän tähtemme' ei välttämättä viittaa uhrikuoleman ajatukseen".Kari Kuula
"On turhaa yrittää saada ihmistä enää uskomaan riivaajiin ja parantamaan siis jakomielitautia henkien manauksella. On turhaa vaatia häntä odottamaan Ihmisen Poikaa, joka tulee pilvissä, mitä jokainen sukupolvi 2000 vuoden ajan on merkkejä tulkiten odottanut omana aikanaan. On turha vaatia häntä uskomaan, että taivaallinen jumal'olento tuli ihmiseksi ja kävi maan päällä vuodattamassa verensä uhrina ihmisten synneistä palatakseen kohta taivaalliseen kotiinsa".Heikki Räisänen
Nykyajan ihminen on vaikeiden ratkaisujen edessä. Toisaalta painetta luovat tieteen väittämät siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Toisaalta taas kirkko näyttäisi vaativan, että meidän tulisi uskoa sellaisiin asioihin, joilla ei ole mitään tieteellistä perustetta. Onko valinta tehtävä näiden kahden näkemyksen välillä, vai olisiko olemassa jokin kolmas vaihtoehto, joka voisi johtaa totuuteen?
Ystävykset joen varrella
J.R.R. Tolkien ja C.S. Lewis olivat fantasiakirjailijoita, joiden teokset tavoittelivat mytologian ja Jumalan Sanan synteesiä.
Syysilta oli hämärtymässä Oxfordissa 1931, kun kolmikko astui ulkoilmaan. Tolkien, Lewis ja heidän ystävänsä Hugo Dyson olivat nauttineet illallista Lewisin kotona ja lähtivät joenvarteen jaloittelemaan ja keskustelemaan myyteistä ja uskonnosta.
Lewisiä vaivasi epäily. Hän ei ymmärtänyt kristinuskon opetusta, miten siihen voisi uskoa? Tolkien kysyi: ”Miten voit pitää Eddan myyttejä innostavina, mutta et kristinuskon?.” Lewis sanoi, että myytit ovat valheita vaikkakin ”hopeasta kehrättyjä”. Tolkien vastasi: ”Ei eivät ne ole valheita. Kristinusko on kyllä myytti, mutta toisin kuin muut myytit se tapahtui todellisessa historiassa. Kristinuskon totuus on Jumalan täydellistä runoutta. Samalla luominen, runous ja fantasiointi nousevat puhtaimmaksi tunteeksi ja ihmisen korkeimmaksi tehtäväksi. Me luomme sen saman lain mukaan, jonka mukaan meidätkin on luotu. Kansantarut, myytit ja sadut puhuvat totuudesta, koska ne heijastavat Jumalan kirjoittamaa suurinta tarua. Toinen maailma, johon sanat johdattavat on hengellisen totuuden maailma.” Lewis tuli uskoon.
Johtopäätös: Eikö ole aivan sama uskommeko niin, että Raamatussa kuvatut asiat ovat kaikki tosia vai uskommeko niin, että Raamatussa kuvatut asiat ovat osittain tosia ja osittain tarua. Molemmat tavat uskoa Raamatun sanaan välittävät meille kuitenkin hengellisen totuuden. Ja toisaalta... ”Eihän tarun todenperäisyyttä sovi asettaa kyseenalaiseksi”.
Totuuden aavistelua
"Alussa oli rakkaus (Sana), ja rakkaus (Sana) oli Jumalan tykönä. Ja rakkaus (Sana) oli Jumala. Rakkaus (Hän) oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä rakkauden kautta (Hänen kauttansa), ja ilman rakkautta (Häntä) ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on."
Jumala on siis rakkaus. Rakkaus on aina virrannut Jumalasta. Ilman Jumalan rakkautta ei olisi mitään. Kaikki on syntynyt Jumalan rakkauden kautta. Poika on Jumalan rakkaus, ja Sana on Jumalan rakkaus. Jumalan rakkauden kautta Jumalan henki asuu meissä kaikissa "Hänessä me liikumme, elämme ja olemme."
Jeesus oli Jumalan rakkauden (Pojan) ruumiillinen ilmentymä (inkarnaatio). Jumalan tarkoituksena oli ja on Jeesuksen avulla todistaa, että ihminen on poikennut Jumalan tahtomalta tieltä.
Jumala on myös persoona (Isä) ja elävä henki (Pyhä Henki). Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi antoi heille hengen. Mies peri Jumalan persoonasta miehiset ominaisuudet ja nainen naiselliset ominaisuudet. Jumalalta peritty rakkaus yhdistää miestä ja naista (seksuaalisuusvietti). Yhdessä he kuvastavat Jumalaa paremmin kuin erikseen (jumalan kuva). Rakkauden avulla ihminen lisääntyy (lisääntymisvietti).Jumalan rakkaus on myös se voima, joka yhdistää kaikkia ihmisiä (yhteisöllisyysvietti).
Voimme siis päätellä niin, että yhteisö on Jumalan ihmiselle tarkoittama elinympäristö. Vain yhteisössä eläessään hän voi tulla onnelliseksi. Onnellisuuden ehtona on kuitenkin se, että ihmiset rakastavat Jumalaa yli kaiken. Tällöin he myös ymmärtävät rakastaa toisiaan.
1. Kosmologinen argumentti
Opimme kausaliteetin säännön varsin pienenä ja ahdistamme vanhempiamme kysymyksillä lähipiirimme olioiden alkuperästä. Yleensä tämä alkuperäketju palautuu aina koko maailmankaikkeuden alkuperään, jolloin vastaus (jos se ylipäätään ikinä saadaan) siirtyy metafysiikan puolelle. Usein vastaukseksi annetaan Jumala tai sitten viitataan vain siihen, että kaikki syntyi tyhjästä. Ilmeisesti tämä kysymys ei kunnioita psykologian oppikirjojen kaavioita lapsen ajattelun kehityksestä, koska suuret karvaiset miehet vääntävät tohtorin väitöskirjojaan samasta filosofisesta kysymyksestä. Suurin osa suomalaisista uskoo jonkinlaiseen jumalaan, joka löytyy alkuräjähdyksen taustalta. Käytännössä tämä "luoja" jää ilman systemaattista määritelmää häilymään ihmisten alitajuntaan kauaksi arkielämän "tosi kysymyksistä".
Keski-ajalla islamilainen teologi al-Ghazali (1058-1111) tiivisti väitteen Jumalan olemassaolosta hyvin yksinkertaiseen muotoon:1
Kaikella, joka alkaa olla olemassa, on syy olemassaololleen.
Universumi alkoi olla olemassa.
Universumilla on syy olemassaololleen.
Viime aikoina kyseistä argumenttia on tutkinut kristitty filosofi William Lane Craig, joka teki aiheesta mm. tohtorinväitöskirjansa. Jatkossa perustammekin väitteemme pitkälti Craigin lukuisiin artikkeleihin, väittelyihin ja kirjoihin.2
Kyseisen argumentin käsittelemiä kysymyksiä teistisen maailmankatsomuksen kannalta voidaan jäsentää seuraavasti:3
Universumi on olemassa.
Universumilla on joko alku tai sitten sillä ei ole alkua.
Alulla on joko aiheuttaja tai sitten sillä ei ole.
Aiheuttaja on joko persoona tai se ei ole.
Universumin olemassaoloa voidaan pitää hyväksyttävänä ennakko-oletuksena, koska jos sitä ei ole, ei ole meitäkään, eikä myöskään kysymystä siitä, onko sitä olemassa. Toisaalta kysymys aiheuttajan persoonallisuudesta ja mahdollisen luonteen piirteistä kuuluu teleologisen argumentin ja antropisen periaatteen piiriin.4
1.1 Kaikella on alkunsa ja aiheuttajansa
Jos jollakin olemassa olevalla asialla on teoreettinen mahdollisuus olla olematta olemassa, voidaan sen olemassaolon katsoa aiheutuneen jostakin. Talonpoikaisjärjen mukaan kaikella olevaiselle, jolla on alku on myös aiheuttaja. Koko maailmankaikkeus on näin ollen oikeastaan monimutkainen rakennelma erilaisia syy- ja seuraussuhteita. Ns. talonpoikaisjärki perustuu pitkälti analogioihin eli rinnastuksiin, joita tehdään kokemusmaailman pohjalta. Koska käytännön elämässä ei törmätä asioihin, jotka alkaisivat olla olemassa ja joilla ei olisi aiheuttajaa, oletamme, että sama pätee myös teoreettisemmalla tasolla.
Ihmisen kannalta mielenkiintoista on nimenomaan meitä ympäröivän universumin alku ja aiheuttaja, koska tuntemamme todellisuus on nimenomaan tämä universumi. Ajattelumme ja siinä käyttämät käsitteemme ovat rajoittuneet tämän universumin sisällä vallitseviin lakeihin.
1.2 Universumin alku
1920–luvulla astronomi Edwin Hubble havaitsi punasäteily –ilmiön, joka yleisen käsityksen mukaan osoittaa universumin laajenevan. Tämä löytö johti niin kutsuttuun Big Bang –teoriaan. Tiedemaailmassa tällä hetkellä vallalla oleva Big Bang –teoria käsittää ainakin kaksi perusteesiä.
Tuntemamme universumi sai alkunsa suuresta räjähdyksestä noin 15 miljardia vuotta sitten ja on tämän jälkeen laajentunut.
Alkuperäisen teorian mukaan5 ennen Big Bangia kaikki olevainen oli matemaattisessa pisteessä, joka oli äärettömän tiheä. Tähän kaikkien dimensioiden ulkopuolella olevaan pisteeseen sisältyi kaikki massa, energia, tila ja aika.
Termodynamiikan toisen pääsäännön, nk. entropian lain, mukaan käytettävissä olevan energian määrä vähenee suljetussa systeemissä, johon ei tule lisäenergiaa ulkopuolelta. Tämän johdosta universumillammekin on edessään lämpökuolema (heat death). Maailmankaikkeus ei siis voi olla ikuinen, koska jossakin vaiheessa sitä olisi jo kohdannut tämä lämpökuolema.6 Huolimatta siitä hyväksytäänkö juuri Big Bang –teoriaa maailmankaikkeuden syntyä parhaiten selittäväksi teoriaksi voidaan universumin alkua pitää faktana.7 Ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta sotii tuntemiamme luonnonlakeja vastaan. Teoria esimerkiksi ikuisesti supistuvasta ja jälleen laajenevasta maailmankaikkeudesta on luonnonlakien vastainen ja näin ollen mahdoton.8
Joudumme väistämättä tunnustamaan ajattelukykymme rajallisuuden ja toisaalta itse tapahtuman käsittämättömyyden, kun pyrimme hahmottamaan maailmankaikkeuden syntyä. Astronomi Robert Jastrow onkin todennut mielenkiintoisesti luomisajattelun ja Big Bang –teorian yhtäläisyyksistä:
"Mikä on lopullinen ratkaisu universumin alkuperää koskien? Astronomien antamat vastaukset ovat sekä toisistaan poikkeavia että merkittäviä. Kaikkein merkittävin on se tosiasia, että tieteessä, kuten Raamatussa, maailma alkaa luomisteolla."9
Jos Luoja-hypoteesi hylätään, joudutaan silti hyväksymään "ihme". Kuten C.S. Lewis toteaa:
"Muna, joka ei tule linnusta, ei ole yhtään sen luonnollisempi, kuin lintu, joka on ollut aina olemassa."10
Jumala on ainoa olio, jonka olemassaolo ei ole alkanut, joten hänellä ei tarvitse olla aiheuttajaa. Jos Jumalalla olisi aiheuttaja, joutuisimme siirtämään Jumalan "tittelin" tälle aiheuttajalle, joten Jumalan ikuisuus on tässä mielessä varsin looginen attribuutti Luojalle. Arkielämän pintahengitysfilosofiassa usein esille tuleva Jumalan näkymättömyyden ongelma liittyy sekin omalta osaltaan tähän argumenttiin. Jumala ei ole meidän kolmiulotteisessa tilassamme, jonka pystymme havaitsemaan aisteillamme. Aistimmehan on valmistettu tämän maailmankaikkeuden ilmiöitä havainnoimaan. Jos Jumala olisi aistein havaittava, hänen täytyisi olla osa maailmankaikkeutta ja atomien toiminnalla selitettävissä. Tällöin Jumala olisi myös entropian lain alainen ja olisi loogista olettaa hänen olemassaolonsa alkaneen joskus ja päättyvän joskus. Jumala kokisi näin ollen lämpökuoleman!
Vaikka tieteellisten yksityiskohtien onkiminen Raamatusta on hermeneuttisesti ongelmallista, monet Jumalan attribuutit Raamatussa ovat yhteensopivia esittämäämme, ja osittain fysiikan lakeihin perustuvaan, argumenttiin. Kun puhutaan Jumalan katoamattomuudesta ja muuttumattomuudesta, voidaan nämä kuvaukset tietysti ymmärtää suhteellisena esimerkiksi ihmisen elinikään nähden. Toisaalta ne sopivat myös mainitsemaani Jumalan "toisulottuvuuteisuuteen" eli siihen, että Jumala ei voi olla samojen luonnonlakien alainen kuin luomakunta. Hindulaisen teologian mukaan jumala on täydellisesti sama kuin luomakunta.11 Myös New Age –filosofiassa jumala määritellään säännöllisesti osaksi luomakuntaa,12 jolloin jokaisesta ihmisestä tulee Jumala.13 Tämä ei esitetyn kosmologisen argumentin perusteella voi olla Luojan määritelmä. Itämaisiin uskontoihin ja New Age –ajatteluun liittyvät sykliset käsitykset maailmankaikkeuden "jälleensyntymisestä" ovat, kuten aiemmin totesimme, ongelmallisia mm. entropian lain vuoksi.
1. DESIGN-argumentti
"Hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan." Apostoli Paavali
1.1 Intelligent Design -liike
Jo vuosituhansia Jumalan olemassaolo on päätelty luonnossa vallitsevasta järjestyksestä. Apostoli Paavali päätteli luonnon puhuvan Luojan olemassaolon puolesta ja lähti omassa teologiassaan Jumalan olemassaolon olettavasta peruslähtökohdasta. 1800-luvun alussa anglikaanipappi William Paley kehitti teleologiseksi argumentiksi kutsuttua todistetta Luojan olemassaolosta käyttäen kelloa esimerkkinä.1 Jos löydämme maasta kellon, päättelemme luonnollisesti, että sillä on täytynyt olla tekijä, koska huomaamme sen järjestelmällisen rakenteen. Samalla tavalla, jos tarkastelemme ihmisen silmän rakennetta, voimme todeta suunnattoman monimutkaisen ja hienosäädetyn koneiston, jonka kehittyminen itsestään sokean sattuman tuloksena tuntuu järjettömältä. Viime aikoina teleologinen argumentti on herännyt tiedemiesten piirissä uudelleen henkiin ja sitä puolustavat monet varsin nimekkäät tutkijat. Yksi teleologista argumenttia kannattava ryhmä on Intelligent Design-liike.
Intelligent Design-liike alkoi Charles Thaxtonin, Walter Bradleyn, Michael Dentonin, Dean Kenyonin ja Philip Johnsonin kirjoituksista. Kyseinen liike ei lähtenyt kreationistien tavoin puolustamaan Raamattua, vaan kritisoimaan darwinismia ja sen perusmekanismeja. Heidän mukaansa darwinismi ei riitä biologisen tutkimuksen viitekehykseksi. Viime aikoina sellaiset tutkijat, kuin Michael Behe, Stephen Meyer, Paul Nelson, Jonathan Wells ja William Dembsky ovat ottaneet uuden askeleen Intelligent Design -liikkeen kehityksessä ja alkaneet luoda positiivista tutkimusohjelmaa elämän alkuperän ymmärtämiselle.2 Tämä ohjelma perustuu älyllisen suunnittelijan olemassaoloon ja sitä pidetään avaimena elämän monimuotoisuuden ymmärtämiselle. Intelligent Design -liike on saanut kannattajia parhaimpien akateemikkojen joukosta.3
Intelligent Design -ajattelu lähtee siitä havainnosta, että älylliset aiheuttajat voivat saada aikaan asioita, joita ohjaamattomat luonnolliset aiheuttajat eivät. Ohjaamattomat tekijät voivat kiven palasia pöydälle, mutta ne eivät voi järjestää niitä siten, että pöydälle muodostuu vaikkapa maammelaulun sanat suomeksi ja ruotsiksi.
1.2 Miten päättelemme Designin käytännössä?
Kun väitämme luonnossa nähtävän järjestyksen todistavan Luojan olemassaolon puolesta, oletamme automaattisesti, että tietyt ilmiöt ovat sattuman tulosta ja tietyt eivät. Lisäksi oletamme, että meillä on kyky erottaa, ainakin joissain tapauksissa, nämä aiheuttajat toisistaan. Kun jokin ilmiö täyttää riittävästi suunnitellun tapahtuman tunnusmerkkejä, oletamme ilmiön takana olevan persoonallisen suunnittelijan. Jos lattialla on suuri joukko kirjoja, pystymme mielestämme päättelemään, onko kirjat kaatuneen kirjahyllyn jäljiltä sekaisin vai onko joku lajitellut kirjat lattialle. Jos kirjat ovat pienissä kasoissa kirjoittajan sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan lajiteltuna, oletamme, että joku on järjestänyt kirjat kyseisellä tavalla. Jos taas kirjat muodostavat mielestämme täysin epäloogisen ja kaoottisen kasan, päädymme siihen, että kirjahylly on kaatunut tai jokin muu vastaava tapahtuma on heittänyt kirjat lattialle tiettyyn järjestykseen (tai järjestyksettömyyteen). On tietysti mahdollista, että joku valtion apurahalla elävä anarkistitaiteilija on heijastanut mielensä mietteitä asettelemalla kirjat täysin kaoottiseen järjestykseen, jonka logiikkaa ei ymmärrä kukaan muu kuin anarkistiystävämme. Ja hänkin ymmärsi järjestyksen vain amfetamiinipilvessä, jossa luomistyö tapahtui. Yleistä ajattelutapaamme koskien voinemme tehdä seuraavanlaisen päätelmän:
Emme voi koskaan väittää ehdottaman varmasti, että jokin ei olisi suunniteltua.
Voimme väittää joissakin tilanteissa ehdottoman varmasti, että jokin on suunniteltua.
Käytännön elämän asioissa päättelemme siis tiettyjen asioiden olevan sattumaa ja tiettyjen suunniteltua. Amerikkalainen matemaatikko William Dembski esittää tämän päättelyn tapahtuvan kolmivaiheisen suodattimen kautta. Kun pohdimme, onko jonkin ilmiön taustalla suunnittelija, voimme valita periaatteessa kolmesta vaihtoehdosta sen, joka mielestämme parhaiten selittää kyseisen ilmiön.
Laki
Sattuma
Suunnittelu
Laki
Jos löydämme pihalta ämpärin, jossa on jäätynyttä vettä, emme totea: "Onpa outo sattuma!", vaan ymmärrämme veden jäätyneen ämpärissä, koska lämpötila on ulkona alle nollan. Kysymyksessä on luonnonlaki, joka toimii tietyissä olosuhteissa aina samalla tavalla.
Sattuma
Jatkamme matkaa ja ostamme Urosmarttojen myyjäisistä arvan mielessämme salainen haave voittaa virkattu tuulilasinlämmityspeitto iloisesti tuulessa lepattavilla lampaanvillatupsuilla. Urosmartat ovat myyneet kaiken kaikkiaan 370 arpaa ja kuinka ollakaan voitat päävoiton. Erikoinen sattuma, mutta sattuma kuitenkin.
Suunnittelu (Design)
Maailma on täynnä ihmeellisiä sattumia, mutta jokin meissä tekee eron sattuman ja suunnitellun tapahtuman välillä. Jos naapurimme voittaa kerran lotossa täysosuman, pidämme asiaa ehkä sattuman irvistyksenä meille. Jos sama naapuri voittaa kolme kertaa peräkkäin täysosuman, alamme kiinnittää sähköteleskooppeja makuuhuoneen seinään ja pujottaa valokaapelia parvekkeen kautta rinnakkaiseläjämme edesottamuksia seuraamaan. Olemme varmoja, että naapurilla on systeemi, koska kukaan ei voita kolmea kertaa peräkkäin lotossa täysosumaa vain sattumalta. Jo lottopelin olemassaolon mielekkyys poistaa sen mahdollisuuden, että voittaminen olisi laki. Sattuma menee selityksestä kerran mutta voiton toistuessa useita kertoja peräkkäin tämä selitys ei enää vakuuta. Vaikka naapurin systeemi ei ole tarkoin tiedossa, systeemin olemassaoloa pidetään faktana voittamisen liian pienen todennäköisyyden vuoksi. Joku skeptikko saattaisi tietysti väittää sinun potevan kehityshäiriöstä juontuvaa traumaa, joka ilmenee kateutena naapuriasi kohtaan ja todistaa tämän sillä, että Aku Ankan naapurisotajutut ovat mielilukemistasi. Näin ollen koko päättelysi lähtisi siitä olettamuksesta, että naapurisi on läpeensä kiero ja näin ollen objektiivisuutesi kyseenalaistuu. Kaikesta tilanteeseen liittyvästä tunnelatauksesta huolimatta kolmen perättäisen täysosuman matemaattinen epätodennäköisyys tukee tunnepitoisia väitteitäsi "systeemin" olemassaolon puolesta
Ranskalaisen todennäköisyyslaskentaan erikoistuneen matemaatikon Emile Borelin mukaan tapahtumia, joiden todennäköisyys on pienempi kuin 1:10-50, ei yksinkertaisesti tapahdu.4 Kolmen perättäisen täysosuman voittaminen lotossa lähentelee tätä todennäköisyyttä.
Tässä "säännössä" on kuitenkin yksi merkittävä sen soveltamiseen liittyvä ongelma. Jos heitän kolikkoa tuhat kertaa, erilaisten sarjojen mahdollisuuksia on noin 10300. Näin ollen voimme periaatteessa pitää mitä tahansa saamaamme sarjan todennäköisyyttä äärettömän pienenä - kuitenkin on varmaa, että saamme jonkun sarjan ja pidämme tätä puhtaasti sattumana.5 Jos kirjoittaisin sarjan etukäteen ja sen jälkeen heittäisin kolikkoa tuhat kertaa ja saisin juuri täsmälleen kirjoittamani sarjan, tämä ei enää menisi sattuman tiliin.
Todennäköisyyslaskentaan perustuvaa Design-argumenttia on kritisoitu viittaamalla edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen. Suosittu esimerkki on korttipelissä silloin tällöin saatava sarja, jonka todennäköisyys on äärettömän pieni. Kuitenkin tällaisia sarjoja saadaan aika ajoin. Tämä kritiikki on kuitenkin ongelmallista, koska käytännön ajattelussa teemme intuitiivisesti eron sattuman ja suunnittelun välillä.
Vuonna 1985 Nicolas Caputo joutui New Jersey korkeimman oikeuden eteen syytettynä vilpistä. On yleisesti tiedettyä, että äänestäjät äänestävät todennäköisimmin listan ensimmäistä ehdokasta ja Caputo oli arponut 40 tapauksessa 41:stä demokraatit ennen republikaaneja. Caputo kielsi syyllistyneensä tahalliseen valikointiin, eikä kukaan voinut osoittaa, miten Caputo mahdollisen huijauksensa suoritti. Oikeus tuomitsi Caputon kuitenkin syylliseksi, koska todennäköisyys sille, että sama puolue olisi voittanut arvonnan 40:ssä tapauksessa 41:stä oli oikeuden mielestä liian pieni. Oikeus totesi seuraavasti:
Näiden todennäköisyyksien edessä harva järkevä ihminen hyväksyisi sokeaa sattumaa selitykseksi."6
1.3 Kosmiset vakiot
Epävireisellä kitaralla soittaminen on ahdistava kokemus. Jos kyseinen instrumentti on tarpeeksi epävireessä, soittaminen on itse asiassa mahdotonta. Jokainen kitaristi tietää, että kitaran vireessä oleminen ei ole itsestään selvyys. Kun tehtaalla tehdään kitara, pelkkä sattumanvarainen kielten kiristäminen ei saa kitaraa vireeseen. Vaikka tämä on teoreettisesti mahdollista, kukaan artisti ei menisi suoraan TV-lähetykseen soittamaan testaamatta kyseisen kitaran virettä ennalta käsin. Jos soitin on vireessä, oletamme automaattisesti, että joku on virittänyt kyseisen kitaran.
Maailmankaikkeuskin vaikuttaa olevan viritetty juuri sitä varten, että elämää voi esiintyä. Elämän esiintyminen ei ole missään tapauksessa fysiikan lakien mukainen välttämättömyys, vaan edellyttää tarkkaa "hienosäätöä". 1600-luvulla elänyt Spinoza pohti kysymystä siitä, miksi ylipäätään on olemassa yhtään mitään. Spinozan "riittävän syyn" -periaatetta soveltamalla voimme, esittää kysymyksen, miksi on olemassa luonnonlakeja ja ns. kosmisia vakioita, jotka mahdollistavat elämän esiintymisen.
Tiedemaailmassa on lisääntyvissä määrin tunnustettu maailmankaikkeuden takana oleva suunnitelmallisuus. Muun muassa Nobel palkinnon fysiikassa saanut Arno Penzias toteaa:
Astronomia johtaa meidät yhteen ainutlaatuiseen tapahtumaan, universumiin, joka luotiin tyhjästä ja joka on tarkkaan tasapainossa tarjotakseen tarkalleen ne olosuhteet, jotka elämän ylläpitämiseen tarvitaan ja jonka takana on (joku voisi sanoa yliluonnollinen) suunnitelma.7
Voimme päätellä jotakin Ensimmäisen aiheuttajan, eli Luojan luonteesta ja ominaisuuksista tarkastelemalla hänen luomaansa maailmaa. Maailmankaikkeus näyttää, niin narsistiselta kuin se kuulostaakin, viritetyltä ihmisen elämän mahdollistamiseksi. Ensimmäisellä aiheuttajalla näyttää siis olevan jotakin intressejä ihmisen suhteen. Penziaksen sanoja lainaten maailmankaikkeuden takana on "suunnitelma". Genesiksen luomiskertomuksien keskeinen idea on ihmisen "valta-asemasta" luomakunnan kruununa. Vaikka tämä näkökulma voidaan luonnollisesti selittää sillä, että ihminen on kirjoittanut luomiskertomuksen ja katsoo luomakuntaa omasta näkökulmastaan, myös luonnontieteistä näyttäisi löytyvän tukea tämänkaltaiselle ajattelulle. Astronomi John O´Keefe toteaakin:
"Jos maailmankaikkeutta ei olisi tehty äärettömän tarkasti emme olisi koskaan voineet olla olemassa. Minun näkemykseni on, että nämä olosuhteet antavat ymmärtää, että maailmankaikkeus on luotu sitä varten, että ihminen voi elää siellä."8
Matemaattisen fysiikan professori Frank Tipler kirjoittaa siitä, miten hän päätyi Jumala-käsitykseen luonnontieteiden pohjalta:
"Kun aloitin urani avaruustutkijana noin kaksikymmentä vuotta sitten, olin vakaa ateisti. En olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan voinut ajatella, että eräänä päivänä olisin kirjoittamassa kirjaa, jossa yritetään näyttää, että juutalais-kristillisen teologian keskeisimmät väitteet ovat itse asiassa totta, ja että nämä väitteet ovat suoria deduktioita fysiikan laeista sellaisina kuin me ne nyt ymmärrämme. Minut on ajanut näihin johtopäätöksiin oman fysiikan erikoisalani kiertämätön logiikka."9
Astronomi Hugh Ross on viime vuosien kuluessa laskenut erilaisten kosmisten vakioiden arvoja ja arvioinut niiden pohjalta mahdollisuuksia elämän sattumanvaraiselle syntymiselle. Rossin mukaan uusia havaintoja uusista "kielistä" tulee niin nopeasti, että hän päivittää listan neljännesvuosittain. Jos vaikkapa vahvan ydinvoiman (Strong nuclear force) voimakkuus olisi 0,3 % suurempi tai 2 % heikompi, koko universumia ei olisi olemassa.
Ross esittää mm. 55 parametriä, joiden pienetkin muutokset ehkäisisivät elämän syntymisen mahdollisuuden maapallolta. Osa näistä arvoista koskee koko universumin olemassaoloa. Muutostoleranssien suuruutta on monissa tapauksissa tietysti vaikea arvioida tarkasti. Ross arvioi kuitenkin näille 55 parametrille muuttumisrajat ja sai kaikkien näiden olosuhteiden yhteensattumiselle todennäköisyydeksi 1/1069.10 Tulos on sikälikin mielenkiintoinen, että maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan 1022 planeettaa. Näin ollen todennäköisyys näiden arvojen yhteen osumiselle jollakin maailmankaikkeuden planeetalla on häviävän pieni.
Luoja on selvästi joutunut virittämään. Vaikka uskoisimme darwinistiseen evoluutioteoriaan, joutuisimme silti tunnustamaan "ohjaavan voiman" tarpeellisuuden.
1.4 Alussa oli...informaatio
Ateistisen evoluutioteorian kannalta informaation syntyminen on varsin ongelmallista. Vaikka luonnossa tapahtuu puhtaasti fysiikan lakien mukaista järjestymistä matemaattiseen säännönmukaisuuteen, kysymys informaation synnystä jää selittämättä. Esimerkiksi lumihiutaleen muodostumista on usein käytetty esimerkkinä luonnossa tapahtuvasta spontaanista järjestäytymisestä. Kyseinen ilmiö on kuitenkin termodynamiikan toisen pääsäännön mukainen tapahtuma, jossa vesi vaihtaa muotoaan alemman energiatason mukaiseen tilaan.11 Biologit Lane Lester ja Raymond Bohlin erottavat järjestyksen informaatiota sisältävästä järjestyksestä eli kompleksisuudesta (order vs. complexity). Järjestys (order) käsittää luonnossa toistuvan järjestyksen, joka sisältää vähän informaatiota. Tällaisia ovat esimerkiksi edellä mainittu lumihiutale tai vaikka kristalli. Informaatioteoreetikot käyttävät usein kirjaimia esimerkkinä ja kuvaavat tätä järjestystä toistuvana kirjainyhdistelmänä LSXT LSXT LSXT. Kirjaimet noudattavat tiettyä järjestystä ja kaavaa, mutta eivät sisällä informaatiota. Jos kirjaimet muodostuvat järjestykseen AVATAAN TÄSTÄ, kyseessä on kompleksinen järjestys, joka siis sisältää informaatiota, sikäli kun on olemassa jokin, joka pystyy sitä lukemaan. Kyseinen lausehan ei ranskalaiselle ummikolle sano mitään. DNA on esimerkki tällaisesta kompleksisesta järjestyksestä, joka sisältää suunnattoman määrän informaatiota, joka ohjaa mm. elintoimintojen kehittymistä. Sen yhteydessä voidaan käyttää kirjaimellisesti sellaisia termejä kuten koodi tai lukea.
Evoluutioteorian kannalta DNA:n kehittyminen on ongelmallista, koska kemialliselta koostumukseltaan nämä "kirjaimet" ovat samanlaisia ja niiden järjestäminen tarkoituksellisiin ketjuihin vaatii edeltävää informaatiota. Tällaisen prosessin pitäminen sattumanvaraisena on epätoivoista.
1.5 Proteiinin muodostuminen
Tyypillinen proteiini koostuu 300 aminohapon ketjusta ja monien proteiinien "ketjut" ovat huomattavasti tätä pitempiä. Jos oletamme, että 100 aminohapon proteiinin pitäisi muodostua sattumalta, jotta hyvin yksinkertainen elämän muoto voisi tämän ja lukemattomien muiden sattumien yhteensattumana syntyä, oletamme paljon.
Aminohappojen tulee kiinnittyä toisiinsa peptidisidoksin. Luonnossa mahdollisuuksia on kuitenkin monia muitakin ja todennäköisyys peptidisidoksen syntymiselle on noin 0,5. Todennäköisyys sadan aminohapon kiinnittymiselle toisiinsa peptidisidoksin on 1/1030.
Jokaisella aminohapolla on luonnossa itsestään peilikuva. Puhutaan optisista isomeereistä: L-muodosta ja D-muodosta. Näitä esiintyy luonnossa yhtä paljon, mutta toimivissa proteiineissa esiintyy oikeastaan vain L-muotoisia. Todennäköisyys sadan L-muodon yhteen sattumiselle on 1/1030.
Jos oletamme, että yhteen paikkaan sopii vain yksi aminohappo, joita luonnossa esiintyy kaikkiaan 20, mahdollisuus saada sadan oikean aminohapon ketju on noin 1/10130. On totta, että monet ketjut voivat hyväksyä eri aminohappoja samaan paikkaan. Toisaalta joissakin proteiineissa vain yhden aminohapon väärä korvautuminen voi aiheuttaa sellaisia sairauksia kuten sirppisoluanemia.12 Robert Sauer tutki proteiinien aminohappojen mahdollista korvautumista toisilla hapoilla ja päätyi todennäköisyyteen 1/1065.13 (Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 1065 atomia)14, 15
Bradley ja Thaxton esittävät mielenkiintoisen huomion proteiinien sattumanvaraisen syntymisen suhteen. Jos olettaisimme, että kaikki hiili maapallolla olisi nimenomaan aminohapoissa ja että aminohappojen annettaisiin reagoida niiden maksimireagointinopeudella (1012/s) miljardi vuotta (pisin mahdollinen aika maapallon jäähtymisen ja elämän syntymisen välillä), joutuisimme silti pitämään tätä yhden proteiinin syntymistä äärimmäisen epätodennäköisenä (1/1065).16
Kun kyseessä on vasta yhden suhteellisen yksinkertaisen proteiinin syntyminen sattumalta, niin ajatus kokonaisten eliöiden sattumanvaraisesta syntymisestä tuntuu järjettömältä. Harold Morowitz laski termodynamiikan perusteella todennäköisyyden ehkä yksinkertaisimman olemassaolevan eliön, Escherichia coli -mikrobin spontaanille syntymiselle. Morowitzin mukaan mikrobin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyys on 1:10100 000 000 000.17
Hubert Yockey esitti Journal of Theoretical Biology -lehdessä laskelmansa sytokromi c -nimisen proteiinin sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyydestä.18 Yockey päätyi tulokseen 1:1094. Vaikka jokaisella maailmankaikkeuden tähdellä olisi maapallon kaltainen planeetta ja sadan aminohapon ketjuja kokeiltaisiin joka planeetalla triljoona kertaa sekunnissa 20 miljardin vuoden ajan, todennäköisyys sytokromi c:n syntymiselle olisi edelleen häviävän pieni (1: 2x1043). Tämänkin toteutuessa olemassa olisi vasta yksinäinen sytokromi c -proteiini.
Käytännön johtopäätös on karussa ja latteassa yksinkertaisuudessaan se, että elämää ei synny sattumalta.
1.6 Liian monimutkaista luonnon valinnalle
1.6.1 Evoluution toimintaperiaate
Luonnonvalinta valitsee jo toimivista järjestelmistä parhaimman, jonka "omistaja" saa keskimäärin eniten jälkeläisiä. Näin luonnonvalinnan kriteerit täyttävä etu leviää seuraavaan sukupolveen ja tätä myöten pikkuhiljaa laajemmin populaatioon. Tässä mielessä evoluutiota tapahtuu jatkuvasti. Klassinen esimerkki on sairaalabakteerit, jotka ovat "kehittäneet" vastustuskyvyn antibiooteille. Ne bakteeriyksilöt, joihin antibiootti ei tehoa, saavat luonnollisesti enemmän jälkeläisiä kuin antibioottisessa massamurhassa kuolleet lajitoverinsa. Uusi bakteerisukupolvi kantaa "selviytyjien" geenejä ja ovat näin ollen sopeutuneet antibioottien luomiin olosuhteisiin.
Edelläkuvattua prosessia kutsutaan usein mikroevoluutioksi, joka tapahtuu lajin sisällä tai muuttaa lajia siinä määrin, että voi olla perusteltua puhua uudesta lajista. Myös darwinistisen evoluutioteorian kriitikot tunnustavat mikroevoluution, joten sen todistelemista voidaan pitää turhana. Monien tiedemiesten mukaan tämä evoluutiomekanismi on kuitenkin riittämätön selittämään elämän kehittymistä yksinkertaisesta aminohaposta ihmiseksi. Jos ystäväsi Urpo kertoo pyöräilleensä keskellä kesää Lappeenrannasta Maarianhaminaan ilman veneen käyttämistä, hänen kertomuksensa todenperäisyyttä ei vielä todista helikopterista videoitu pikataival Helsingistä Turkuun. Varsinainen ongelma kertomuksessa on nimittäin vesiosuudet, vaikka ne kilometreissä laskettuna muodostavatkin vain pienehkön prosentin koko matkasta. Miten Urpo suoriutui saarien välisistä matkoista? Voidaan tietysti teoreettisesti olettaa, että polkupyörällä on mahdollista liikkua veden pinnalla, jos pyörät vain pyörivät riittävän nopeasti. Käytännössä tämä selitys ei kuitenkaan vakuuta, koska ihminen ei pysty pyöräilemään niin nopeasti.
Evoluutioteoria rakentui alun perin voimakkaasti fossiiliaineiston varaan ja suuri osa evoluutioteoriaa koskevasta kisailusta on ollutkin tanssia näiden luiden kanssa. On kiistelty välimuotojen olemassaolosta ja olemassaolemattomuudesta, fossiiliaineiston aukoista ja kehityssarjoista sekä maapallon iästä. Evoluutioteorian todisteet ovat kuitenkin pääasiallisesti kuvauksia "maantiepätkistä", eikä vedenylitysmekanismia ikinä selitetä. Evoluutioteorian isänä pidetty Charles Darwin epäili teoriansa kykyä pyöräillä vesiosuuksia kuuluisassa teoksessaan Lajien synty:
"Jos pystytään osoittamaan, että on olemassa jokin monimutkainen elin, joka ei ole voinut kehittyä lukuisten, peräkkäisten ja pienten muutoksien kautta, minun teoriani tuhoutuisi ehdottomasti."19
Darwinin elinaikana ei mikroskooppisen maailman monimutkaisuudesta ollut pienintäkään käsitystä. Oikeastaan vasta elektronimikroskooppien kehittämisen myötä esimerkiksi solun sisäisen maailman suunnaton monimutkaisuus on alkanut paljastua. Viimeisten vuosikymmenien aikana tietomäärä solusta ja sen toimintaperiaatteesta on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja nykyään voidaankin sanoa, että solun toimintaperiaatteet tunnetaan varsin hyvin.
1.6.2 Purkamaton monimutkaisuus - Vesiosuudet
Koska luonnonvalinta voi valita vain jo toimivista systeemeistä, biologinen järjestelmä ei voi syntyä asteittain. Sen pitäisi siis syntyä kokonaan toimivana kokonaisuutena.20 Yhtenä merkittävänä vesiosuutena evoluutioprosessissa on Darwinin mainitsemien kompleksisten järjestelmien syntyminen. Amerikkalainen biokemisti Michael Behe, joka toimii biokemian apulaisprofessorina Lehighn yliopistossa julkaisi vuonna 1996 paljon kohua herättäneen kirjan Darwin´s Black Box, jossa hän osoitti, että tällaisia Darwinin mainitsemia monimutkaisia elimiä todellakin on lukuisia. Kirja sai osakseen huomattavaa julkisuutta ja se pääsi mm. Science- ja Nature -lehtien, New York Timesin ja Wall Street Journalin kirja-arvosteluihin. Evankelikaalisten kristittyjen merkittävä kuukausilehti Christianity Today valitsi Behen teoksen vuoden kirjaksi.21 Kirjan takakannessa suositteluina on maailmankuulun biokemisti Robert Shapiron myönteinen kommentti kirjasta.
Behe käytti hiirenräpsää22 (=hiirenloukku, toim.huom.) esimerkkinä tällaisesta monimutkaisesta rakenteesta, josta hän käyttää nimeä irreducible complexity. Hiiren räpsä ei voi pyydystää hiiriä ennenkuin sen kaikki osat toimivat. Hiiren räpsän kaltainen rakenne ei siis voi kehittyä pikku hiljaa luonnonvalinnan avulla, koska puolivalmis hiiren räpsä ei toimi hiukkaakaan sen paremmin kuin juuri paketista otetut räpsän osat. Monimutkaisempana esimerkkinä voidaan mainita esim. sähkömoottorit, joista on hyötyä vasta kun ne toimivat.
1.6.3 Bakteeritason moottorit
Solutasolla esimerkkinä monimutkaisesta rakenteesta on esimerkiksi eräiden bakteerien liikkumisen mahdollistavat moottorit, jotka ovat pienempiä kuin mitkään ihmisen tekemät rakennelmat.23 Moottori koostuu monesta osasta, joiden on toimittava yhdessä, jotta siitä voi olla mitään hyötyä. Näin ollen kaikkien osien pitäisi ilmestyä yhtäkkiä oikeille paikoilleen ja alkaa toimia välittömästi. Kun otetaan huomioon, että bakteerin flagellum-moottorin toimintaa ohjailevat kymmenet erityisproteiinit, laitteen sattumanvarainen syntyminen tuntuu mielettömältä. Luonnossa esiintyviä monimutkaisia järjestelmiä (irreducible complexity) on lukuisia myös makrotasolla. Yhtenä esimerkkinä ihmisen polvinivelten toiminta, jonka kehittyminen asteittain vaikuttaa mahdottomalta.24
1.6.4 Huolellista tutkimusta
Michael Behen esittämä ongelma on todellinen, eikä tällaisten monimutkaisten rakenteiden kehittymiselle ole osoitettu toimivaa mekanismia.25 Behe kuvaa kirjassaan tutkimusprosessia, joka omalta osaltaan vahvistaa hänen väitteensä varteenotettavuutta. Vuonna 1971 perustettu Journal of Molecular Evolution edustaa varsin hyvin tiedemaailman tilannetta molekyylitason evoluutiotutkimuksen suhteen. Kyseisessä kuukausittain ilmestyvässä tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistaan kymmenen vuoden aikana noin tuhat artikkelia. Behen mukaan tuhannen artikkelin tutkiminen tietyltä tieteenalalta antaa melko hyvän kuvan siitä, mitä ongelmia on ratkaistu, mitä ongelmia käsitellään ja mitkä "ohitetaan".26 Yksikään Behen läpikäymistä tuhannesta artikkelista ei käsitelty kompleksisten järjestelmien syntymistä asteittain darwinistisen käsityksen mukaan.27 Alaan erikoistuneessa tiedelehdessä ei siis edes yritetty esittää ratkaisua ongelmaan.
Toinen arvostettu tiedelehti Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisi vuosien 1984 ja 1994 välisenä aikana noin kaksikymmentätuhatta artikkelia, joista noin 400 käsitteli molekyylitason evoluutiota. Yksikään näistä artikkeleista ei käsitellyt kompleksisten järjestelmien syntymistä. Myös muiden biokemiaa käsittelevien lehtien tutkiminen antoi saman tuloksen. Behen tutkimuksista kävi ilmi myös se mielenkiintoinen seikka, että biokemian yliopistotason oppikirjoissa evoluutiota käsiteltiin häviävän vähän.28 Behe tekee tutkimuksistaan yhteenvedon, jonka mukaan "koskaan ei ole ollut tapaamista tai kirjaa tai artikkelia monimutkaisten biokemiallisten järjestelmien evoluution yksityiskohdista".29
1.6.5 Johtopäätös
Darwinistinen evoluutioteoria ei selitä monimutkaisten järjestelmien syntymistä. Nämä rakenteet vaikuttavat älyllisen olennon suunnittelemilta ja sopivat näin ollen teistiseen käsitykseen persoonallisesta Luojasta. On syytä huomauttaa, että Design -argumenttia ei voida kumota vetoamalla "aukkojen jumala -virheeseen", joka selittää kaiken tuntemattoman Jumalan kädenjäljeksi. Designistit eivät pyri selittämään luonnon supermekanismin toimintaa Jumalan jatkuvan korjailun avulla. Design -argumentti käsittelee nimenomaan elämän ja kaikkeuden alkuperää, eikä luomakunnan toimintaa varsinaista toimintaa.30 Vaikka tietokoneohjelma toimisi itsekseen, se ei tarkoita, että ohjelmalla ei olisi tekijää!
Moraalinen argumentti
Nuori venäjän opettajamme Viktor yritti herätellä jäyhiä kauppatieteen ylioppilaita esittämään näkemyksiään keskusteluharjoituksissa. Slaavilaisen mahtipontisesti hän pyysi meitä ottamaan kantaa kysymykseen, kumpi oli pahempi ihminen, Hitler vai Stalin? Vielä tässä vaiheessa ei opettajan toivomia sivulauseilla varustettuja venäjänkielisiä vuodatuksia alkanut virrata oppilaiden huulilta. Sakkia pelaavan kansan jäsenenä Viktorilla oli jo kuitenkin seuraava siirto mietittynä. Kauppakorkeakoulun energisyyttä ja dynaamista toimintaa palvovassa ilmapiirissä hän alkoi ääneen ihailla molempien miesten toimintatarmoa, suuria päämääriä ja ennen kaikkea halua saavuttaa nämä päämäärät keinolla millä hyvänsä. Tässä vaiheessa opettajalle alkoi sadella Turun murteen sävyttämiä venäjänkielisiä sanaryöppyjä, joissa ainakin temperamentti oli autenttisen slaavilaista. Kukaan ryhmämme vastaheränneistä humanisteista ei kuitenkaan pystynyt perustelemaan, miksi Hitler tai Stalin olisivat olleet sen pahempia kuin muutkaan. Ilman absoluuttista totuutta moraalin määrittäminen on perin hankalaa - jopa omalla äidinkielellä.
1.1 Dostojevski ja kärsimyksen ongelma
Kuuluisa venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski pohti kirjoissaan kärsimyksen ongelmaa. Dostojevskia raastoi kysymys siitä, miksi Jumala salli niin paljon pahaa ja kärsimystä maailmassa. Dostojevski näki kaksi tekijää, joilla hän katsoi olevan merkitystä kärsimyksen ongelmaan ja Jumalan olemassaoloon.1
Viaton kärsiminen saattaa jalostaa ihmisen luonnetta ja vetää häntä lähemmäksi Jumalaa.
Toisaalta hän päätteli, että jos Jumalaa ei ole ajaudumme moraaliseen relativismiin (suhteellisuuteen), jolloin mitään tekoa ei voida tuomita.
Dostojevskin jälkimmäinen näkemys on mielenkiintoinen, koska se osuu koko kysymyksen "miksi maailmassa on niin paljon pahaa, jos Jumala on olemassa" ytimeen. Ilman absoluuttista totuutta on vaikea määritellä eroa pahan ja hyvän välillä. Absoluuttisella totuudella tarkoitetaan sitä, että on olemassa todellinen "oikea" ja todellinen "väärä". Nämä ovat universaalisti ja muuttumattomasti totta riippumatta siitä, uskooko joku niihin vai ei.2 Tämän käsityksen vastakohtana on moraalinen relativismi, joka korostaa oikean ja väärän suhteellista ymmärtämistä. Käytännössä tämä ilmenee kannanotoissa, joissa korostetaan kunkin oikeutta tehdä mikä tuntuu hyvältä. Muun muassa itämaiset uskonnot opettavat paljolti moraalista relativismia ja perustavat etiikkansa siihen. Tämä puolestaan johtaa lähes väistämättä irtautumiseen arkitodellisuudesta, joka ei voi toimia moraalisen relativismin pohjalta. Jos yritämme soveltaa hinduguru Paramahansa Yoganandan kommenttia "En ota elämää lainkaan vakavasti...se on kaikki unta"3 arkielämään, törmäämme välittömästi ylipääsemättömiin ongelmiin. Yhteiskunta ei voi toimia ottamatta elämää vakavasti.
Käytännössä teemme jatkuvasti päätöksiä ja valintoja tiettyjen moraalikäsitysten puitteissa. Emme pidä lievää ylinopeutta yhtä pahana asiana kuin kaupungin juomaveden myrkyttämistä. Tällaiset asiat ovat näennäisesti itsestään selviä, mitä ne eivät kuitenkaan itse asiassa ole. Olemme oppineet tietyt käyttäytymismallit, jotka perustuvat siihen, että on olemassa oikea ja väärä. Arkielämässä tunnepohjainen valintatapa toimii, mutta kun tulemme maailmankatsomuksemme loogisuuteen, on pakko katsoa pintaa syvemmälle.
1.2 Tuntuu väärältä?
Kun Frederick Copleston väitteli kuuluisan ateistin Bertrand Russellin kanssa, hän kysyi Russellilta: "Mr Russell, sinä uskot hyvään ja pahaan, eikö totta?" Russell vastasi myöntävästi. "Kuinka erotat hyvän pahasta?" Copleston jatkoi. "Samalla tavoin kuin keltaisen ja sinisen" Russell vastaa. Copleston jatkoi kyselyään: "Mutta Mr. Russell sinä erotat sinisen keltaisesta näköaistisi avulla, eikö totta? Miten erotat hyvän ja pahan?". Russell vastasi tähän tavalla, joka kiteyttää ateismin moraalisen ongelman: "Tunteiden perusteella - kuinka muuten?4
Jos ainoastaan tunteet ovat hyvän ja pahan välisen erottelun väline, joudumme suhteellisuuden ojasta kaaoksen aallokkoon. Hitleristä tuntui oikealta tappaa kuusi miljoonaa juutalaista keskitysleireillä. Tohtori Mengelestä tuntui oikealta edistää lääketiedettä tekemällä käsittämättömän julmia kokeita keskitysleireihin suljetuilla ihmisillä. Voimme myös kysyä, mikä on tunne siitä, että jokin on oikein? Sähkökemiallinen reaktio aivoissa? Mikä tekee siitä oikeamman sähkökemiallisen reaktion, kuin se sähkökemiallinen reaktio, joka määrittää jonkin asian pahaksi, mutta silti kehottaa tekemään niin?
1.3 Onko ihminen arvokkaampi kuin HI-virus?
Käytännössä suuri osa ihmisistä vastaisi tähän kyllä. Jaottelemme eri elämänmuotoja paljolti sen mukaan, kuinka paljon pystymme samaistumaan niiden kärsimyksiin. Eläimen saa tappaa, jos siitä on huomattavaa haittaa ihmisen elämälle. Vaikka monet eläintensuojelijat tätä vastaan protestoivatkin, käytäntö on kuitenkin pääsääntöisesti tällainen. Taistelu AIDSia aiheuttavaa HI-virusta vastaan on ympäri maailmaa kiihkeää. Viruksen elintilaa ja muuttovapautta pyritään rajoittamaan, kymmenet laboratoriot ja jatko-opiskelijat hikoilevat löytääkseen kemikaalit tuhoamaan kyseisen lajin lopullisesti ja lääketehtaiden markkinointipäälliköt odottavat sormet naputtaen ensimmäisiä lääkkeitä levittääkseen HI-viruksen tuhoon tähtääviä aineita viimeiseenkin pelastusarmeijan yömajaan.
Eikö serbien suorittamat albaanien kansanmurhat ole oikeutettuja, jos ihminen on vain eläin? Mitä eroa on loppujen lopuksi albaanilla ja HI-viruksella, jos molemmat ovat sattumalta tapahtuneen Big Bangin seurauksia, jotka molemmat esiintyvät muutaman miljardin vuoden historiassa vain häviävän pienen hetken.
1.4 Saako varastaa, jos ei jää kiinni?
Jos määrittelemme oikeaksi sen, mikä on lajimme säilymisen kannalta positiivista (emme edes esitä kysymystä siitä, minkä takia lajin säilyminen on oikeampaa kuin lajin häviäminen), tunnustamme silloin eräänlaisen itsekkään moraaliperiaatteen. Jos lajin säilyminen on oikean ja väärän määrittelyperuste, ei vieraalta varastamisessa liene mitään väärää. Filosofi Michael Rusen sanat heijastavat ateistisen evoluutioteorian kaikuja: "Moraali on vain yksi selviytymisen ja lisääntymisen keino...ja kaikki syvempi tarkoitus on illuusiota."5 Kun varastat makkarasi Siilinjärven Essolta edesautat omaa säilymistäsi ja lajisikin näin ollen hyötyy (ellet ole savolainen). Hitler päätti, että hänen lajinsa on arjalaiset ja juutalaiset ovat bakteereita, eli eri lajia. Oikeuttiko tämä Hitlerin toimimaan niin kuin hän toimi?
1.5 Kuka olet absoluutti?
Moraalinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta ei oikeastaan todista Jumalan olemassaoloa, vaan elämän mielettömyyttä jos häntä ei ole. Moraalisen argumentin puitteissa Jumala voidaan määritellä korkeimmaksi moraaliseksi absoluutiksi, joka viime kädessä määrää, mikä on hyvää ja mikä ei. Ray Cotton toteaa Jumalasta absoluuttisena totuutena seuraavasti:
"Joidenkin filosofien mukaan oikean ja väärän määrittäminen on Jumalalle mielivaltaista. Jumala ei ole mielivaltainen. Hän on kaiken elämän lähde ja näin ollen totuuden lähde. Meillä ei ole perustaa, jonka pohjalta voisimme edes määritellä käsitteen "mielivaltainen", jos emme pystyisi viittaamaan muuttumattomaan Jumalaan."6
Jumalan muuttumattomuus on viimekädessä tosiasia, joka ei ole suhteellinen.
Kristillisen käsityksen mukaan ihminen on Jumalan kuva ja täysin eri asemassa kuin eläimet. Tämä käsitys lähtee siitä peruslähtökohdasta, että Jumala on absoluuttinen totuus ja näin ollen hän päättää viime kädessä, mikä on oikein ja mikä väärin. Näin ollen kristinusko tunnustaa ja tunnistaa absoluuttisen totuuden. Koska jo relativismin perusteesi "absoluutteja ei ole olemassa" on itsessään absoluuttinen väittämä, relativismi on epäloogista. Kristinuskossa Raamattu mielletään absoluuttisen totuuden ilmoitukseksi ihmiskunnalle ja sen edustamaa näkemystä pidetään ensisijaisena eettisiä tai moraalifilosofisia kysymyksiä käsiteltäessä
JEESUS HISTORIAN HENKILÖNÄ
1.1 Jeesus historiallisena henkilönä
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme…", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie –kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21 Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.24 Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.
1 Evans C. A. "Life-of-Jesus Research and the Eclipse of Mythology," Theological Studies 54 (1993):7, n. 22. Lain. Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New Testament: What Is the Evidence", teoksessa Jesus under Fire ed. Wilkins & Moreland, (1995) Grand Rapids, Michigan, Zondervan Publishing House.
2 Doherty E. "Jeesuksen arvoitus - Oliko olemassa ihmistä Jeesus Nasaretilainen?"
3 Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New Testament: What Is the Evidence",
4 J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The Reliability of the Secular References to Jesus. www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton_TOC.html
5 Tacitus, Annaalit 15, 44. Risto Santalan kirjassa Juuret 1, s.19
6 J. P. Holding, Shattering the Christ Myth.
7 Habermas G., 1996, The Historical Jesus - Ancient Evidence for the Life of Christ, College Press, 189
8 Miller G., Extrabiblical Witnesses to Jesus before 200 a.d.-Thallus (c. 50-75ad).
9 Huomaa sama aika suhteessa Matteuksen kertomukseen.
10 Meier P. L 1968, Pontius Pilate. Wheaton, Tyndale House, 366
11 Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2, Raamattu- ja evankeliointipalvelu. ss. 26-27
12 Interpolaatio tarkoittaa myöhempää lisäystä.
13 Pines S. (1971) An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications, Jerusalem: Israel Academy of Sciences and Humanities.
14 Kirjoittajan käännös Charlesworthin Jesus in Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta. s. 95.
15 Flusser D., "New Evidence on Jesus´Life Reported," The New Work Times, Febru ary 12, 1972, 1, 24.
16 Edwin Yamauchin haastattelu kirjassa The Case for Christ, Strobel L (1998) s. 79
17 Meier J. (1992) A Marginal Jew: Rethinking the Historical Jesus, New York, Doubleday.
18 Goldberg G.J "The Josephus-Luke Connection" The Journal for the Study of the Pseudepigrapha 13 (1995), ss. 59-77
19 Näin mm. Johtavat Josefus-tutkijat John Meier ja Louis Feldaman. Kts. Meier J. A Marginal Jew, ss. 57-59 Lain. Evans C. A. (1995) "What Did Jesus Do?" Jesus Under Fire
20 Habermas G. (1998), s. 195
21 Matt 28:15
22 Bruce F.F. (1960) New Testament Documents-Are They Reliable, Inter Varsity Press, Downers Grove, Illinois, 5. Painos, s. 114
23 Life of Nero, Suetonius. (xiv)
24 Bruce, (1960), 119.
25 Young J. (1986), The Case Against Christ, Hodder and Stoughton, s. 138
Tämänhetkinen tutkimus ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet
Arvioituaan viimeaikaisen tutkimuksen suhdetta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen historiallisuuteen, Professori William Craig väittää, että "ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja kristinuskon alkuperä – viittaavat vääjäämättä yhteen johtopäätökseen - Jeesuksen ylösnousemukseen."
Lähde: "Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ." Truth Journal 1 (1985):89-95.
Ihminen, kirjoittaa Lorn Eisley, on kosminen orpo. Hän on ainoa maailmankaikkeuden olio, joka kysyy "Miksi?" Muita eläimiä ohjaavat vaistot, mutta ihminen on oppinut esittämään sellaisia kysymyksiä, kuten "Kuka minä olen?" tai "Miksi olen täällä? Minne olen matkalla?"
Valistuksen ajasta saakka, jolloin moderni ihminen karisti uskonnon ikeen yltänsä, hän on yrittänyt vastata näihin kysymyksiin viittaamatta Jumalaan. Takaisin kimmonneet vastaukset eivät olleetkaan innostavia, vaan synkkiä ja kauhistuttavia. "Olet sattumanvarasinen luonnon sivutuote, ajan, materian sekä sattuman summa. Olemassaolollesi ei ole olemassa mitään syytä. Kohtalosi on kuolema. Elämäsi ei ole kuin kipinä loputtomassa pimeydessä, kipinä, joka ilmestyy, hehkuu ja kuolee ikuisiksi ajoiksi."
Moderni ihminen ajatteli, että erottaessaan itsensä Jumalasta, hän oli vapauttanut itsensä kaikesta, joka kangisti ja painosti häntä. Sen sijaan hän huomasi, että tappamalla Jumalan hän oli tappanut itsensä.
Tätä modernia ongelmaa vasten perinteinen kristillinen toivo ylösnousemuksesta heijastuu vieläkin kirkkaampana ja merkittävämpänä. Se vakuuttaa, että ihminen ei lopulta olekaan orpo, vaan maailmankaikkeuden luoneen Jumalan henkilökohtainen kuva. Hänen elämänsä ei olekaan vain tuomittu kuolemaan, vaan eskatologisen ylösnousemuksen kautta hän voi elää Jumalan läsnäolossa ikuisesti.
Tämä on ihmeellinen toivo. Mutta tietenkään toivo, joka ei perustu tosiasiaan, ei ole toivo, vaan illuusio. Miksi modernin ihmisen tulisi pitää kristillistä ylösnousemustoivoa muuta kuin toiveajatteluna? Vastaus löytyy kristillisestä käsityksestä, jonka mukaan Jumala on herättänyt yhden ihmisen kuolleista esimerkiksi eskatologisesta ylösnousemuksesta. Tämä ihminen oli Jeesus Nasaretilainen, jonka historiallinen ylösnousemus luo tosiasiallisen perustan kristilliselle toivolle.
Viime vuosisadan liberaaliteologeilla ei tietenkään ollut mitään käyttöä Jeesuksen historialliselle ylösnousemukselle. Koska liberaaliteologit pysyivät tiukasti siinä deisteiltä perimässään ennakkokäsityksessä, että ihmeitä ei voi tapahtua, historiallinen ylösnousemus oli heidän mielestään a priori poissuljettu mahdollisuus. D. F. Straussin mytologinen selitys mahdollisti Uuden testamentin ylösnousemuskertomusten selittämisen legendanomaiseksi fiktioksi. Usko ylösnousemukseen oli vain antiikinaikainen jäänne, josta modernin ihmisen oli korkea aika päästä eroon. Liberaaliteologian merkittävimmässä Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta käsittelevässä tutkimuksessa, Kirsopp Laken The Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ (1907), Lake selittää huolellisesti ylösnousemuskertomuksen legendan kehittymisen, joka hänen mukaansa oli peräisin naisten osumisesta väärälle haudalle. Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan ole loppu; se, mikä kristinuskossa on tärkeää, on sielun kuolemattomuus, usko siihen, että kuolleet ystävämme ja sukulaisemme ovat edelleen elossa ja että me näemme vielä heidät. Näin ollen Ut oli korvattu Phaedolla.
Liberaaliteologia ei selvinnyt ensimmäisestä maailmansodasta, mutta sen jäänteetkään eivät herättäneet kiinnostusta Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuteen, sillä kaksi sitä seurannutta koulukuntaa olivat yhteneviä suhtautumisessaan Jeesukseen liittyvään historiallisuuyteen. Karl Barthin vauhdittama dialektinen teologia ylläpiti oppia ylösnousemuksesta, mutta ei halunnut ottaa kantaa ylösnousemukseen historian tapahtumana. Roomalaiskirjeen kommentaarissaan (1919) nuori Barth julistaa: "Ylösnousemus koskettaa historiaa, kuten tangentti ympyrää eli koskettamatta sitä todellisuudessa lainkaan."
Rudolf Bultmannin havainnollistama eksistentiaalinen teologia oli vieläkin antiteettisempi Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden suhteen. Vaikka Bultmann tunnusti ensimmäisten opetuslasten uskoneen kirjaimelliseen Jeesuksen ylösnousemukseen ja Paavalin yrittäneen ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 15. luvussa todistaa ylösnousemuksen, hän kuitenkin julistaa sellaisten yritysten olevan "kohtalokkaita". Se alentaa Kristuksen ylösnousemuksen ruumiin ylösnousemuksen kaltaisen luonnon ihmeen tasolle. Ja modernin ihmisen ei voida järkevästi olettaa uskovan ihmeisiin ennen kristityksi tulemistaan. Tämän vuoksi ihmeitä sisältävä aines evankeliumeista on demytologisoitava, jotta todellinen kristillinen sanoma pääsisi esille – kutsu aitoon olemassaoloon kuoleman edessä, mistä symbolina on risti. Ylösnousemus on vain symbolinen ristin sanoman toisto, eikä lisää siihen mitään olennaista. Ylösnousemukseen vetoaminen historiallisena todisteena, kuten Paavali teki, on erityisen väärin, sillä eksistentiaalisen uskon perusolemus on hyppy tyhjän päälle ilman todisteita. Näin ollen ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta väittäminen on uskon vastaista. On luonnollista, että liberaaliteologian antipatia Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden suhteen jäi vapautumatta sekä dialektiselta että eksistentiaaliselta teologialta.
Vuosisatamme toisella puoliskolla tilanne muuttui huomattavasti. Ensimmäiset muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa vuonna 1953. Tuolloin Ernst Käsemann, Bultmannin oppilas, väitti Colloquyssa Marburgin yliopistossa, että Bultmannin historiallinen skeptismi Jeesusta kohtaan oli perusteetonta ja haitallista. Hän ehdotti, että kysymys siitä, mistä historiallinen Jeesus löydettäisiin, esitettäisiin jälleen. Uusi historiallisen Jeesuksen etsintä oli alkanut. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1956 Marburgilainen teologi Hans Grass alisti ylösnousemuksen historiallisen tutkimuksen kohteeksi ja totesi, ettei ylösnousemusilmestyksiä voida ohittaa vain opetuslasten subjektiivisina näkyinä, vaan niitä tulisi pitää objektiivisina näköhavaintoina.
Samaan aikaan kirkkohistorioitsija Hans Freiherr von Campenhausen samalla tavoin mullistavassa esseessään puolusti Jeesuksen tyhjän haudan historiallisuutta. Seuraavien vuosien aikana Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta käsitteleviä teoksia virtasi saksankielisten, ranskankielisten ja englanninkielisten kirjapainojen läpi. Vuoteen 1968 mennessä vanhan skeptismin selkä oli taittunut ja sen vaikutus alkoi dramaattisesti vähetä. Niin täydellinen oli Jeesuksen ylösnousemusta koskevan tutkimuksen täyskäännös vuosisadan toisen puoliskon aikana, että ei ole liioittelua puhua tutkimuksen suunnan vaihdoksesta kyseisessä aiheessa. Ne, jotka kielsivät Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden näyttivät nyt olevan puolustuskannalla. Ehkä merkittävin teologinen kehitys tässä suhteessa on Wolfhart Pannenbergin teologinen systeemi, joka perustaa koko kristologiansa Jeesuksen tehtävän ja erityisesti ylösnousemuksen historiallisuuteen. Yhtä hämmästyttävää on yhden maailman johtavan juutalaisen teologin, Pinchas Lapiden julistus, jonka mukaan hän on todisteiden perusteella vakuuttunut siitä, että Jeesus Nasaretilainen nousi kuolleista. Lapide moittii sellaisia Ut:n kriitikoita kuin Bultmann ja Marxsen perusteettomasta skeptismistä ja totesi, että hän uskoo todisteiden perusteella Israelin Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista.
Mitä ovat ne faktat, joiden pohjalta näkemykset Uuden testamentin ylösnousemuskertomuksien luotettavuudesta ovat muuttuneet? Mielestäni ne voidaan jakaa perustellusti kolmeen osaan: Ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja kristinuskon alkuperä. Katsotaanpa jokaista osaa lyhyesti.
Ensiksi ylösnousemusilmestykset. Epäilemättä päätekijä ilmestystradition uudelleen arvioinnille oli Joachim Jeremiaksen esitys, jonka mukaan Paavali lainaa ensimmäisen korinttolaiskirjeen 15:nnessä luvussa (1. Kor 15:3-5), vanhaa kristillistä traditiota, jonka hän itse oli kuullut ja jonka hän välitti käännyttämilleen korinttolaisille. Galatalaiskirjeen mukaan (Gal 1:18) Paavali oli Jerusalemissa kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen faktojen etsintä matkalla, jonka aikana hän keskusteli Pietarin ja Jaakobin kanssa yli kahden viikon ajan ja jonka aikana hän myöskin kuuli tämän kyseisen tradition, ellei hän sitten ollut saanut sitä jo aiemmin. Koska Paavali kääntyi 33 jkr, tämä tarkoittaa, että todistajien joukko ulottuu aina viiden vuoden sisään Jeesuksen kuolemasta. On näin ollen turhaa hylätä näitä ilmestyksiä vain legendoina. Voimme yrittää selittää ne hallusinaatioiksi, jos haluamme, mutta emme voi kieltään niiden tapahtuneen. Paavalin informaatio antaa selvästi ymmärtää, että eri tapauksissa eri ihmiset ja ryhmät näkivät Jeesuksen kuolleista heränneenä. Edesmennen Chicagon yliopiston Ut:n kriitikon Norman Perrinin mukaan: "Mitä enemmän tutkimme ilmestymisiin liittyvää traditiota sitä vahvemmalta vaikuttaa se kallio, jolla ne seisovat." Tämä johtopäätös on ilmeisen kiistämätön.
On myönnettävä, että samalla kun Raamatun tutkimus on alkanut uudelleen arvostaa Paavalin antaman informaation luotettavuutta, skeptismi evankeliumien ilmestystraditioita kohtaan on edelleen hengissä. Tämä sitkeä skeptismi näyttää minusta täysin perusteettomalta. Se perustuu ennakko-olettamuksiin perustuvaan antipatiaan evankeliumien ilmestymiskertomusten fyysisyyttä vastaan. Mutta ne traditiot, jota ovat ilmestyskertomusten taustalla voivat olla yhtä luotettavia kuin Paavalin traditio. Sillä, jotta nämä kertomukset voisivat olla pääsääntöisesti legendaarisia, huomattavan ajan olisi tullut kulua itse tapahtumista, jotta epähistorialliset ainekset olisivat voineet pyyhkiä historialliset ainekset traditioista.
Tämä tekijä kielletään tyypillisesti Ut:n tutkimuksessa, kuten A. N. Sherwin-White huomauttaa teoksessaan Roman Law and Roman Society in the New Testament. Professori Sherwin-White ei ole teologi, vaan huomattava historioitsija, joka on perehtynyt suurin piirtein Ut:n aikaiseen Rooman ja Kreikan historiaan. Professori Sherwin-Whiten mielestä Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa niiden perusteella päätellään suurella luottamuksella, mitä todella tapahtui. Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään historiallisten faktojen ytimen.
Professori Sherwin-Whiten mukaan legendan kehittymisvauhdin tulisi olla "uskomaton", jos evankeliumit olisivat legendoja. Tarvittaisiin lisää sukupolvia. Kaikki Ut:n kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja levitetty ensimmäisen sukupolven aikana silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen 50 jkr mennessä. Näin ollen ne olisivat yhtä vanhoja kuin Paavalin kirjoittama Korinttolaiskirje. Kun otetaan huomioon niiden riippuvuus aiemmista traditioista, niille tulisi osoittaa samaa historiallista luottamusta kuin Paavalille. On tähdellistä huomauttaa, että ensimmäisen vuosisadan aikana ei kirjoitettu yhtään apogryfievankeliumia. Nämä ilmestyivät vasta silminnäkijöiden kuoltua. Nämä ovat parempia ehdokkaita "legendaariseksi fiktioksi" kuin kanonisoidut evankeliumit. Evankeliumien kokoamiseen mennessä ei yksinkertaisesti ollut kulunut tarpeeksi aikaa, jotta legendaarista ainesta olisi merkittäväsi syntynyt. Mielestäni nykyinen kriitikkojen skeptismi ilmestymistraditioiden suhteen on näin ollen perusteetonta. Uudelleen herännyt luottamus Paavalin antaman informaation historiallisuuteen tulisi ulottaa myös evankeliumien luotettavuuden uudelleenarviointiin.
Toiseksi tyhjä hauta. Yhteen aikaan modernille älylle loukkauksena ja kristillisen teologian häpeäpilkkuna pidetty Jeesuksen tyhjä hauta on ottanut paikkansa historiallista Jeesusta koskevien yleisesti hyväksyttyjen tosiasioiden joukossa. Tarkastelen lyhyesti joitakin todisteita, jotka vahvistavat tämän.
(1) Hautauskertomuksen historiallinen luotettavuus tukee haudan tyhjyyttä. Jos hautauskertomus on totta, silloin sekä juutalaiset että kristityt tunsivat Jeesuksen haudan. Tässä tapauksessa askel tyhjän haudan historiallisuuteen on varsin lyhyt. Sillä jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista ja hautapaikka olisi ollut tunnettu:
(a) opetuslapset eivät olisi voineet koskaan uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle ajatus kuolleista heränneestä miehestä, jonka ruumis olisi edelleen haudassa, olisi ollut hyvin ristiriitainen. Kuten E. E. Ellis on todennut: "On erittäin epätodennäköistä, että varhaiset Palestiinalaiset kristityt olisivat nähneet ylösnousemuksen ja fyysisen "haudan tyhjenemis-ylösnousemuksesta". Heille anastasis (ylösnousemus suom. huom) ilman tyhjää hautaa olisi ollut yhtä mielekäs kuin nelikulmainen ympyrä."
(b) Vaikka opetuslapset olisivat uskoneet Jeesuksen ylösnousemukseen, on epätodennäköistä, että he olisivat saaneet seuraajia. Niin kauan kuin ruumis oli haudassa kristillinen liike, joka perustui kuolleen miehen ylösnousemukseen, olisi ollut mahdottoman typerä.
(c) Juutalaiset johtajat olisivat paljastaneet koko touhun. Nopein ja varmin vastaus Jeesuksen ylösnousemuksen julistamiseen olisi ollut tähän hautaan viittaaminen.
Näistä syistä hautauskertomuksen luotettavuus tukee tyhjän haudan historiallisuutta. Valitettavaa niille, jotka haluavat kieltää tyhjän haudan, hautauskertomus on yksi historiallisesti varmimmista traditioista, joita meillä on Jeesusta koskien. Useat seikat tukevat tätä käsitystä. Mainitsen vain muutaman.
(i) Hautaus mainitaan kolmannella rivillä vanhassa kristillisessä formulassa, jota Paavali lainaa 1. Kor 15:4:ssä.
(ii) Se on osa varhaista Markuksen evankeliumissaan lähteenä käyttämää kärsimyshistoriaa.
(iii) Kertomuksessa itsessään ei ole jälkeäkään legendan kehittymisestä.
(iv) Kertomus täsmää arkeologisiin todisteisiin, jotka koskevat Jeesuksen aikaisien hautojen tyyppejä ja sijaintia.
(v) Kilpailevia hautauskertomusia ei ole olemassa.
Näistä ja muista syistä suurin osa tutkijoista yhtyvät siihen päätelmään, että hautauskertomus on olennaisesti historiallinen. Mutta jos näin on asia, silloin, kuten olen selittänyt, askel tyhjän haudan tunnustamiseen ei ole kovin pitkä.
(2) Paavalin todistus tukee tyhjää hautaa. Tässä yhteydessä voidaan mainita kaksi Paavalin todistetta.
(a) Paavalin lainaamassa uskontunnustuksessa ilmaus "hänet herätettiin" seuraa fraasia "hänet haudattiin", mikä antaa ymmärtää haudan olleen tyhjä. Ensimmäisen vuosisadan juutalainen ei olisi voinut ajatella toisin. Kuten E. L. Bode on todennut, käsitys hengellisestä ylösnousemuksesta, samalla kun ruumis on haudassa, on modernin teologian erikoisuus. Juutalaiselle ylösnousemus koski niitä ihmisen jäännöksiä, jotka ovat haudassa. Tämän vuoksi he säilyttivät huolellisesti kuolleen luut laatikoissa eskatologiseen ylösnousemukseen asti. Ei ole epäilystäkään siitä, että sekä Paavali että varhaiskristillinen uskontunnustus, jota hän lainaa, edellyttävät tyhjän haudan olemassaoloa.
(b) Sanonta "kolmantena päivänä" viittaa luultavasti tyhjän haudan löytämiseen. Hyvin lyhyesti tiivistettynä: Olennaista on, että koska kukaan ei oikeastaan nähnyt Jeesuksen ylösnousemusta, kuinka kristityt päätyivät käyttämään sen suhteen termiä "kolmantena päivänä"? Todennäköisin vastaus on, että he käyttivät ilmausta, koska sinä päivänä Jeesuksen naisseuraajat löysivät tyhjän haudan ja ylösnousemuskin ajoitettiin tuohon päivään. Paavalin lainaamassa vanhassa kristillisessä formulassa meillä on erittäin varhainen todiste Jeesuksen tyhjän haudan olemassaolon puolesta.
(3) Kertomus tyhjästä haudasta on osa Markuksen lainaamaa kärsimyshistoriaa ja on siksi hyvin vanha. Kertomus tyhjästä haudasta on luultavasti Markuksen kärsimyshistorian lähdettä. Koska Markus on varhaisin evankeliumeista, tämä lähde on itsessään melko vanha. Itse asiassa kommentaattori R. Pesch väittää, että tämä on uskomattoman varhainen lähde. Hän esittää kahdenlaiset todisteet tämän johtopäätöksen puolesta.
(a) Paavalin kertomus viimeisestä ateriasta (1. Kor 11:23-25) edellyttää Markuksen kertomuksen olemassaoloa. Koska Paavalin omat traditiot ovat itsessään hyvin vanhoja, Markuksen lähteen täytyy olla vielä vanhempi. (b) Markuksen lainaama kärsimyshistoria ei koskaan viittaa ylipappiin nimellä. Jos sanon: "Presidentti isännöi päivällistä Valkoisessa talossa", jokainen ymmärtää kenestä puhun, koska tarkoitan juuri tällä hetkellä virassa olevaa henkilöä. Samalla tavoin kyseinen kärsimyshistoria viittaa "ylipappiin" ikään kuin hän olisi edelleen vallassa. Koska Kaifaksella oli tämä virka vuosina 18-37 jkr, tämä tarkoittaa, että Markuksen lainaama kärsimyshistoria juontaa juurensa Jeesuksen kuolemaa seuranneelta seitsemän vuoden kaudelta. Tämä lähde ulottuu näin ollen Jerusalemin yhteisön ensimmäisiin vuosiin ja on siksi varhainen ja luotettava historiallisen informaation lähde.
(4) Kertomus on yksinkertainen ja siitä puuttuu legendaarinen kehitys. Kertomusta tyhjästä haudasta ei ole väritetty teologisilla tai apologeettisilla motiiveilla, jotka ovat tunnusomaisia myöhemmille legendaarisille kertomuksille. Ehkä tehokkain tapa osoittaa tämän kohdan merkitys on verrata kyseistä kertomusta toisen vuosisadan apokryyfisten evankeliumien kertomuksiin tyhjästä haudasta. Esimerkiksi Pietarin evankeliumissa taivaasta kuuluu yön aikana ääni, kivi vierii itsestään pois haudan ovelta ja kaksi miestä laskeutuu taivaasta ja menee sisälle hautaan. Tämän jälkeen kolmen miehen nähdään tulevan haudasta ja ääni kysyy: "Oletko saarnannut niille, jotka nukkuvat?" ja risti vastaa "Kyllä". Jesajan taivaaseenastuminen –nimisessä teoksessa Jeesus tulee haudasta istuen Mikaelin ja Gabrielin olkapäillä. Tältä näyttävät todelliset legendat ja toisin kuin evankeliumit, ne ovat teologisten motiivien värittämiä.
(5) Luultavasti naiset löysivät haudan tyhjänä. Jotta tämän kohdan voi ymmärtää on ensin huomioitava kaksi faktaa naisen asemasta juutalaisessa yhteiskunnassa.
(a) Naiset kuuluivat juutalaisessa yhteiskunnassa kaikkein alimpaan kastiin. Tämä käy ilmi sellaisista rabbiinisista ilmauksista kuten "Poltettakoon lain sanat mieluummin kuin, että ne annettaisiin naisille" ja "onnellinen se, jonka naiset ovat miehiä, mutta voi häntä, jonka lapset ovat tyttöjä."
(b) Naisten todistusta pidettiin niin arvottomana, että heidän ei edes sallittu toimia oikeudessa todistajina. Kuinka merkittävältä vaikuttaa näiden faktojen valossa se, että naiset mainitaan Jeesuksen tyhjän haudan löytäjinä. Mikä tahansa myöhempi legenda olisi varmasti asettanut miesopetuslapset tyhjän haudan löytäjiksi. Se että naiset, joiden todistus oli arvoton, eikä miehet, ovat tyhjän haudan päätodistajia selittyy todennäköisimmin sillä, että (piditpä siitä tai et) tyhjän haudan löysivät naiset ja evankeliumien kertomukset ovat tallettaneet tämän tarkasti.
(6) Juutalaisten varhaisin polemiikka edellyttää tyhjää hautaa. Matteuksen evankeliumien 28. luvussa näemme kristittyjen yrityksen kiistää varhaista juutalaista väitettä ylösnousemusta vastaan. Juutalaisten väitteen mukaan juutalaiset varastivat ruumiin. Kristityt vastasivat tähän lainaamalla kertomusta haudalla olleista vartioista ja juutalaiset puolestaan vastasivat, että vartijat nukkuivat. Huomattava piirre tässä koko keskustelussa ei ole vartijoiden historiallisuus, vaan pikemminkin se molempien osapuolien ennakko-oletus, että ruumis oli kadonnut. Juutalaisten varhaisin Jeesuksen ylösnousemuksen julistamiseen oli yritys selittää tyhjän haudan olemassaolo. Näin ollen opetuslasten vihamiesten todistus tukee tyhjän haudan olemassaoloa.
Tästä voisi vielä jatkaa, mutta ehkä tässä on sanottu tarpeeksi niistä syistä, miksi tutkijat ovat kallistuneet tukemaan tyhjän haudan historiallisuutta. Jakob Kremerin mukaan "Nykyisin suurin osa eksegeeteistä pitää Raamatun mainintoja tyhjästä haudasta luotettavina" ja hän luettelee listan 28:sta huomattavasta tutkijasta, joihin hänet itsekin voidaan lisätä. Mieleeni tulee ainakin kuusitoista sellaista nimeä, joita hän ei edes maininnut. Nykyisin on todella laajalti tunnustettua, että Jeesuksen tyhjä hauta on historiallinen fakta. Kuten D. H. van Daalen on huomauttanut: "On äärettömän vaikeaa vastustaa tyhjän haudan olemassaoloa historiallisin perustein; ne jotka tekevät niin, tekevät sen pikemminkin filosofisten tai teologisten oletusten perusteella." Mutta näitä oletuksia voidaan joutua muuttaman historiallisten faktojen valossa.
Lopuksi voimme kääntyä kolmannen ylösnousemusta tukevan todistusaineiston puoleen, nimittäin kristinuskon alkuperän. Jopa kaikkein skeptisimmät tutkijat myöntävät, että opetuslapset ainakin uskoivat Jeesuksen nousseen kuolleista. Itse asiassa he laskivat lähes kaiken tämän varaan. Ilman uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, kristinusko ei olisi koskaan voinut syntyä. Ristiinnaulitseminen olisi pysynyt lopullisena tragediana Jeesuksen onnettomassa elämässä. Kristinuskon alkuperä juontuu näiden varhaisten opetuslasten uskosta siihen, että Jeesus oli noussut kuolleista. Tästä kumpuaa väistämättä kysymys siitä, kuinka tämän uskon alkuperä voidaan selittää. Kuten R. H. Fuller esittää, jopa kaikkein skeptisimmän kriitikon täytyy löytää jokin mystinen X saadakseen liikkeen käyntiin. Mutta kysymys kuuluukin: "Mikä oli tämä X?"
Jos kiellämme Jeesuksen todella nousseen kuolleista, meidän tulee pystyä selittämään opetuslasten usko joko juutalaisilla tai kristillisillä vaikutteilla. Vaikutteet eivät tietenkään voi tulla kristinuskosta, koska syntymishetkellä ei koko kristinuskoa ollut olemassakaan. Koska Jeesuksen ylösnousemus oli koko kristinuskon alun perusta, se ei mitenkään voinut olla tulosta tästä uskosta.
Mutta ylösnousemususkoa ei voida selittää myöskään juutalaisilla vaikutteilla. Tämän tajuamiseksi meidän tulee perustella yksi seikka. Vanhassa testamentissa juutalainen käsitys kuolleiden ylösnousemuksesta tuomiopäivänä mainitaan kolmessa paikassa (Hes 37, Jes 26, 19, Dan 12.2) Vanhan ja Uuden testamentin välisenä aikana usko ylösnousemukseen kukoisti ja se mainitaan usein tuon ajan juutalaisessa kirjallisuudessa. Jeesuksen päivinä juutalainen fariseus-puolue uskoi ylösnousemukseen ja Jeesus oli heidän puolellaan Saddukeusten puoluetta vastaan. Näin ollen ajatus ylösnousemuksesta ei sinällään ollut mitenkään uusi.
Mutta juutalainen käsitys ylösnousemuksesta erosi kahdella merkittävällä tavalla Jeesuksen ylösnousemuksesta. Juutalaisessa ajattelussa ylösnousemus (1) tapahtui aina maailman lopussa, ei historian aikana ja (2) se koski kaikkia ihmisiä, ei ainoastaan jotain yksilöä. Näitä käsitystä vastaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui yhdelle ainoalle henkilölle keskellä historian kulkua.
Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, on huomattava, että juutalaiset uskoivat Jumalan herättävän kuolleet ja ottavan heidät hänen valtakuntaansa historian lopussa. Vanhassa testamentissa on kyllä esimerkkejä kuolleiden henkiinheräämisestä; mutta nämä henkilöt kuolivat myöhemmin uudelleen. Ylösnousemus ikuiseen elämään tapahtuisi vasta maailmanaikojen lopussa. Huomaamme tämän juutalaisen ajattelutavan myös evankeliumeissa. Kun Jeesus kertoo Martalle, että tämän veli nousisi jälleen, Martta vastasi: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä" (Joh 11:24)
Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Jeesus tulisi herättämään hänet takaisin elämään. Samalla tavalla, kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen nousevansa kuolleista, he luulivat hänen tarkoittavan maailman loppua (Mark 9:9-13). Ajatus, että todellinen ylösnousemus voisi tapahtua ennen Jumalan aikojen lopussa tuomaa Taivasten valtakuntaa. Suurta tunnustusta saanut saksalainen Uuden testamentin tutkija Joachim Jeremias kirjoittaa:
"Muinainen juutalaisuus ei tuntenut käsitettä ennenaikaisesta ylösnousemuksesta historian tapahtumana. Mistään kirjallisuudesta ei löydy mitään Jeesuksen ylösnousemukseen verrattavaa. Varmasti kuolleiden ylösnousemuksia tunnettiin, mutta ne koskivat aina sellaista henkiinheräämistä, joka oli väliaikainen, paluuta maalliseen elämään. Myöhempi juutalainen kirjallisuus ei käsittele ylösnousemusta doxaan (kunniaan) historian tapahtumana."
Opetuslapset olisivat, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman jälkeen, odottaneet ylösnousemusta viimeisenä päivänä ja luultavasti pitäneet mestarinsa hautaa pyhänä paikkana, jossa hänen luunsa säilyvät ylösnousemukseen asti. Heille ei olisi tullut mieleenkään ajatus siitä, että Jeesus oli jo noussut.
Toisen juutalaista ylösnousemususkoa kiteyttävän kohdan mukaan juutalainen käsitys ylösnousemuksesta koski aina kaikkia, eikä vain jotakuta yksittäistä henkilöä. Jumala herättäisi ylösnousemuksessa ihmiskunnan kokonaisuudessaan, eikä vain yhtä miestä. Mutta Jeesuksen ylösnousemuksessa Jumala herätti yhden miehen. Ei ollut olemassa myöskään sellaista käsitystä, jonka mukaan ihmisten ylösnousemus jollain tapaa riippuisi messiaan ylösnousemuksesta. Tämä oli täysin tuntematonta. Mutta juuri näin sanotaan Jeesuksen tapauksessa käyneen. Ulrich Wilckens, toinen huomattava saksalainen Ut:n kriitikko, selittää:
Juutalaiset kirjoitukset eivät puhu missään sellaisesta yksilön ylösnousemuksesta, joka tapahtuu ennen vanhurskaiden ylösnousemusta aikojen lopussa ja joka olisi tästä erillinen. Missään ei vanhurskaiden osallistuminen pelastukseen lopun aikana riipu heidän kuulumisestaan messiaalle, joka on herätetty etukäteen "esikoisena kuoloon nukkuneista." (1. Kor 15:20)
Tämän vuoksi on selvää, että opetuslapset eivät omaksuneet juutalaisista vaikutteista tai taustastaan sellaista ajatusta, että Jeesus olisi yksin herätetty kuolleista. He olisivat odottaneet sitä päivää, jolloin hän ja kaikki Israelin vanhurskaat olisi herätetty kirkkauteen.
Opetuslasten uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ei siis voida selittää kristillisillä tai juutalaisilla vaikutteilla. Opetuslapset eivät olisi koskaan päätyneet ajatukseen Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ja muista, he olivat kalastajia ja veronkerääjiä, eivät teologeja. Mysteerinen X on edelleen kateissa. Cambridgen yliopiston C. F. D. Moulen mukaan tässä on kyseessä usko, joka ei voi selittyä millään historiallisilla vaikutteilla. Hän huomauttaa, että tässä on tilanne, jossa suuri joukko ihmisiä uskoo vahvasti tähän uskomukseen, jota ei voida selittää Vanhan testamentin tai farisealaisten käsittein. Hänen mukaansa nämä ihmiset eivät hylänneet tätä uskomusta, vaikka juutalaiset heittivät lopulta heidät ulos synagoogasta. Professori Moulen mukaan tämän uskomuksen alkuperän täytyi olla se tosiasia, että Jeesus todella nousi kuolleista:
Jos Uuden testamentin kiistämättömästi vahvistama Nasarealaisten syntyminen leikkaa suuren aukon historiaan, aukon joka on ylösnousemuksen suuruinen ja muotoinen, niin millä sekulaari historioitsija voi tuon aukon tukkia?…Kristillisen seurakunnan synty ja nopea kasvu…jää selvittämättömäksi arvoitukseksi jokaiselle historioitsijalle, joka kieltäytyy ottamasta vakavasti ainoaa seurakunnan itsensä tarjoamaa selitystä.
Jeesuksen ylösnousemus on näin ollen paras selitys kristinuskon alkuperälle. Nämä kaikki kolme suurta historiallista tosiasiaa – ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta, kristinuskon alkuperä – näyttävät osoittavan Jeesuksen ylösnousemuksen olevan kaikista todennäköisin selitys.
Mutta tietysti on olemassa muita selityksiä, joita on tarjottu ylösnousemusilmestyksille, tyhjälle haudalle ja kristinuskon alulle. Nykyisen tutkimuksen tuomioistuimessa nämä teoriat ovat kuitenkin epäonnistuneet antamaan uskottavaa selitystä olemassa oleville tosiasioille. Tämä voidaan nähdä nopeassa katsauksessa niihin perusselityksiin, joita on tarjottu.
A. Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin ja valehtelivat ylösnousemusilmestyksistä. Tämä selitys väritti varhaista juutalaista kristittyjen vastaista propagandaa ja heräsi henkiin 1700-luvun deismin "salaliittoteorian" muodossa. Kriittiset tutkijat ovat maailmanlaajuisesti hylänneet tämän teorian ja se on selvinnyt enää lähinnä populaarilehdistössä. Mainitsen vain kaksi tämän teorian ongelmaa: (i) On moraalisesti mahdotonta väittää Jeesuksen opetuslasten syyllistyneen sellaiseen rikokseen. Miten epätäydellisiä he sitten olivatkin, he olivat varmasti hyviä ja rehellisiä miehiä, eivät huijareita. (ii) On psykologisesti mahdotonta olettaa opetuslasten halunneen tehdä sellaista huijausta. Ristiinnaulitsemisen aikaan opetuslapset olivat hämmentyneitä, järjestäytymättömiä, pelokkaita, epäileviä ja surun murtamia – eivät siis henkisesti motivoituneita ja valmistautuneita luomaan tällaista huijausta. Tyhjän haudan ja ylösnousemusilmestysten selittäminen salaliittoteorialla ei siis tule kysymykseenkään.
B. Jeesus ei kuollut ristillä, vaan hänet otettiin sieltä alas ja laskettiin elävänä hautaan, jossa hän virkosi ja pakeni vakuuttamaan opetuslapset ylösnousemuksestaan. Tätä valekuolema-teoriaa vaalivat 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun saksalaiset rationalistit ja jopa modernin teologian isä F. D. E. Schleiermacher oli omaksunut kyseisen teorian. Nykyään teoria on kuitenkin täysin hylätty: (i) Jeesus ei olisi voinut lääketieteellisesti ajatellen selvitä kidutuksen ja ristiinnaulitsemisen fyysisistä seurauksista tai paleltumisesta haudassa. (ii) Teoria on uskonnollisesti ajatellen tolkuton, koska puolikuollut ja kipeästi hoidon tarpeessa oleva Jeesus ei olisi saanut opetuslapsia palvomaan häntä kirkastettuna ja ylösnousseena Herrana ja kuoleman voittajana. Koska tämän hypoteesin mukaan Jeesus ei itse asiassa olisi voittanut kuolemaa, teoria tekee Jeesuksesta huijarin, joka petoksen avulla sai opetuslapset uskomaan itseensä ja omaan ylösnousemukseensa. Tämä taas on absurdia. Jo pelkästään nämä syyt tekevät valekuolemateoriasta kestämättömän.
C. Opetuslapset näkivät Jeesuksen kuoleman jälkeen hallusinaatioita hänestä ja virheellisesti päättelivät tämän nousseen kuolleista. Hallusinaatioteoria tuli suosituksi 1800-luvulla ja pysyi sellaisena aina tämän vuosisadan puoliväliin asti. Tämänkin teorian hylkäämiseen on monta pätevää syytä: (i) On psykologisesti epätodennäköistä olettaa tällaista hallusinaatioketjua. Hallusinaatiota liittyvät tavallisesti mielisairauteen tai huumeisiin, mutta opetuslasten kohdalla psykobiologinen tila ei ollut hallusinaatioille altis. Opetuslapset eivät odottaneet näkevänsä Jeesusta enää elävänä. He saattoivat vain odottaa näkevänsä hänet Jumalan valtakunnassa. Ei ollut tarpeeksi hyviä syitä, jotka olisivat saaneet heidät hallusinoimaan hänen nousseen kuolleista. Olosuhteiden erityispiirteet, ilmestysten taajuus ja erilaisuus puhuvat hallusinaatioteoriaa vastaan: Jeesusta ei nähty vain kerran, vaan useasti, hänet näkivät useat ihmiset, ei vain yksi, ryhmät, eikä vain yksilöt, häntä ei nähty vain yhdessä paikassa, vaan useassa, häntä ei nähneet vain häneen uskovat, vaan myös epäilijät ja ei-uskovat. Hallusinaatio teoria ei pysty tyydyttävästi selittämään ilmestysten monimuotoisuutta.
(ii) Hallusinaatioteoria ei olisi missään tapauksessa johtanut uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Hallusinaatiot ovat ihmisen oman mielen projektioita, eivätkä näin sisällä mitään uutta. Mutta kuten olemme nähneet, Jeesuksen ylösnousemus eroaa juutalaisesta käsityksestä kahdella ratkaisevalla tavalla. Kun otetaan huomioon opetuslasten juutalainen viitekehys, he olisivat hallusinoineet Jeesuksen Aabrahamin helmassa, jossa Israelin vanhurskaat kuolleet olivat aina eskatologiseen ylösnousemukseen asti. Hallusinaatiot eivät olisi voineet synnyttää uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, ajatukseen joka soti juutalaista ajatusmallia vastaan. (iii) Hallusinaatiot eivät selitä myöskään kaikkia todisteita. Niillä selitetään ylösnousemusilmestyksiä, mutta ei tyhjää hautaa ja siksi ne eivät tarjoa täydellistä ja tyydyttävää vastausta. Hallusinaatioteoria ei siis sen parempaa vaihtoehtoselitystä Kristuksen ylösnousemukseen liittyville tosiasioille kuin sen aiemmat "kollegat".
Mikään edellä esitetyistä vaihtoehtoselityksistä ei pysty tyydyttävästi kattamaan koko todisteiden määrää. Saatetaan kysyä, miten skeptiset tutkijat sitten selittävät ylösnousemusilmestykset, tyhjän haudan ja kristinuskon alkuperän. Tosiasia on, että he eivät selitä niitä. Nykyinen tutkimus ei tunne yhtään mahdollista vaihtoehtoselitystä Jeesuksen ylösnousemukselle. Ne, jotka kiistävät Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden, joutuvat tunnustamaan jäävänsä täysin ilman selitystä. Nämä kolme suurta tosiasiaa – ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja kristinuskon alkuperä – viittaavat kaikki vääjäämättä yhteen johtopäätökseen, Jeesuksen ylösnousemukseen. Järkevää ihmistä voidaan tuskin nykyään osoittaa sormella, jos hän uskoo ensimmäisen pääsiäisaamun ihmeeseen.
Tämänhetkinen tutkimus ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet
William Lane Craig
Arvioituaan viimeaikaisen tutkimuksen suhdetta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen historiallisuuteen, Professori William Craig väittää, että "ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja kristinuskon alkuperä – viittaavat vääjäämättä yhteen johtopäätökseen - Jeesuksen ylösnousemukseen."
Lähde: "Contemporary Scholarship and the Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ." Truth Journal 1 (1985):89-95.
Ihminen, kirjoittaa Lorn Eisley, on kosminen orpo. Hän on ainoa maailmankaikkeuden olio, joka kysyy "Miksi?" Muita eläimiä ohjaavat vaistot, mutta ihminen on oppinut esittämään sellaisia kysymyksiä, kuten "Kuka minä olen?" tai "Miksi olen täällä? Minne olen matkalla?"
Valistuksen ajasta saakka, jolloin moderni ihminen karisti uskonnon ikeen yltänsä, hän on yrittänyt vastata näihin kysymyksiin viittaamatta Jumalaan. Takaisin kimmonneet vastaukset eivät olleetkaan innostavia, vaan synkkiä ja kauhistuttavia. "Olet sattumanvarasinen luonnon sivutuote, ajan, materian sekä sattuman summa. Olemassaolollesi ei ole olemassa mitään syytä. Kohtalosi on kuolema. Elämäsi ei ole kuin kipinä loputtomassa pimeydessä, kipinä, joka ilmestyy, hehkuu ja kuolee ikuisiksi ajoiksi."
Moderni ihminen ajatteli, että erottaessaan itsensä Jumalasta, hän oli vapauttanut itsensä kaikesta, joka kangisti ja painosti häntä. Sen sijaan hän huomasi, että tappamalla Jumalan hän oli tappanut itsensä.
Tätä modernia ongelmaa vasten perinteinen kristillinen toivo ylösnousemuksesta heijastuu vieläkin kirkkaampana ja merkittävämpänä. Se vakuuttaa, että ihminen ei lopulta olekaan orpo, vaan maailmankaikkeuden luoneen Jumalan henkilökohtainen kuva. Hänen elämänsä ei olekaan vain tuomittu kuolemaan, vaan eskatologisen ylösnousemuksen kautta hän voi elää Jumalan läsnäolossa ikuisesti.
Tämä on ihmeellinen toivo. Mutta tietenkään toivo, joka ei perustu tosiasiaan, ei ole toivo, vaan illuusio. Miksi modernin ihmisen tulisi pitää kristillistä ylösnousemustoivoa muuta kuin toiveajatteluna? Vastaus löytyy kristillisestä käsityksestä, jonka mukaan Jumala on herättänyt yhden ihmisen kuolleista esimerkiksi eskatologisesta ylösnousemuksesta. Tämä ihminen oli Jeesus Nasaretilainen, jonka historiallinen ylösnousemus luo tosiasiallisen perustan kristilliselle toivolle.
Viime vuosisadan liberaaliteologeilla ei tietenkään ollut mitään käyttöä Jeesuksen historialliselle ylösnousemukselle. Koska liberaaliteologit pysyivät tiukasti siinä deisteiltä perimässään ennakkokäsityksessä, että ihmeitä ei voi tapahtua, historiallinen ylösnousemus oli heidän mielestään a priori poissuljettu mahdollisuus. D. F. Straussin mytologinen selitys mahdollisti Uuden testamentin ylösnousemuskertomusten selittämisen legendanomaiseksi fiktioksi. Usko ylösnousemukseen oli vain antiikinaikainen jäänne, josta modernin ihmisen oli korkea aika päästä eroon. Liberaaliteologian merkittävimmässä Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta käsittelevässä tutkimuksessa, Kirsopp Laken The Historical Evidence for the Resurrection of Jesus Christ (1907), Lake selittää huolellisesti ylösnousemuskertomuksen legendan kehittymisen, joka hänen mukaansa oli peräisin naisten osumisesta väärälle haudalle. Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan ole loppu; se, mikä kristinuskossa on tärkeää, on sielun kuolemattomuus, usko siihen, että kuolleet ystävämme ja sukulaisemme ovat edelleen elossa ja että me näemme vielä heidät. Näin ollen Ut oli korvattu Phaedolla.
Liberaaliteologia ei selvinnyt ensimmäisestä maailmansodasta, mutta sen jäänteetkään eivät herättäneet kiinnostusta Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuteen, sillä kaksi sitä seurannutta koulukuntaa olivat yhteneviä suhtautumisessaan Jeesukseen liittyvään historiallisuuyteen. Karl Barthin vauhdittama dialektinen teologia ylläpiti oppia ylösnousemuksesta, mutta ei halunnut ottaa kantaa ylösnousemukseen historian tapahtumana. Roomalaiskirjeen kommentaarissaan (1919) nuori Barth julistaa: "Ylösnousemus koskettaa historiaa, kuten tangentti ympyrää eli koskettamatta sitä todellisuudessa lainkaan."
Rudolf Bultmannin havainnollistama eksistentiaalinen teologia oli vieläkin antiteettisempi Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden suhteen. Vaikka Bultmann tunnusti ensimmäisten opetuslasten uskoneen kirjaimelliseen Jeesuksen ylösnousemukseen ja Paavalin yrittäneen ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 15. luvussa todistaa ylösnousemuksen, hän kuitenkin julistaa sellaisten yritysten olevan "kohtalokkaita". Se alentaa Kristuksen ylösnousemuksen ruumiin ylösnousemuksen kaltaisen luonnon ihmeen tasolle. Ja modernin ihmisen ei voida järkevästi olettaa uskovan ihmeisiin ennen kristityksi tulemistaan. Tämän vuoksi ihmeitä sisältävä aines evankeliumeista on demytologisoitava, jotta todellinen kristillinen sanoma pääsisi esille – kutsu aitoon olemassaoloon kuoleman edessä, mistä symbolina on risti. Ylösnousemus on vain symbolinen ristin sanoman toisto, eikä lisää siihen mitään olennaista. Ylösnousemukseen vetoaminen historiallisena todisteena, kuten Paavali teki, on erityisen väärin, sillä eksistentiaalisen uskon perusolemus on hyppy tyhjän päälle ilman todisteita. Näin ollen ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta väittäminen on uskon vastaista. On luonnollista, että liberaaliteologian antipatia Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden suhteen jäi vapautumatta sekä dialektiselta että eksistentiaaliselta teologialta.
Vuosisatamme toisella puoliskolla tilanne muuttui huomattavasti. Ensimmäiset muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa vuonna 1953. Tuolloin Ernst Käsemann, Bultmannin oppilas, väitti Colloquyssa Marburgin yliopistossa, että Bultmannin historiallinen skeptismi Jeesusta kohtaan oli perusteetonta ja haitallista. Hän ehdotti, että kysymys siitä, mistä historiallinen Jeesus löydettäisiin, esitettäisiin jälleen. Uusi historiallisen Jeesuksen etsintä oli alkanut. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1956 Marburgilainen teologi Hans Grass alisti ylösnousemuksen historiallisen tutkimuksen kohteeksi ja totesi, ettei ylösnousemusilmestyksiä voida ohittaa vain opetuslasten subjektiivisina näkyinä, vaan niitä tulisi pitää objektiivisina näköhavaintoina.
Samaan aikaan kirkkohistorioitsija Hans Freiherr von Campenhausen samalla tavoin mullistavassa esseessään puolusti Jeesuksen tyhjän haudan historiallisuutta. Seuraavien vuosien aikana Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta käsitteleviä teoksia virtasi saksankielisten, ranskankielisten ja englanninkielisten kirjapainojen läpi. Vuoteen 1968 mennessä vanhan skeptismin selkä oli taittunut ja sen vaikutus alkoi dramaattisesti vähetä. Niin täydellinen oli Jeesuksen ylösnousemusta koskevan tutkimuksen täyskäännös vuosisadan toisen puoliskon aikana, että ei ole liioittelua puhua tutkimuksen suunnan vaihdoksesta kyseisessä aiheessa. Ne, jotka kielsivät Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden näyttivät nyt olevan puolustuskannalla. Ehkä merkittävin teologinen kehitys tässä suhteessa on Wolfhart Pannenbergin teologinen systeemi, joka perustaa koko kristologiansa Jeesuksen tehtävän ja erityisesti ylösnousemuksen historiallisuuteen. Yhtä hämmästyttävää on yhden maailman johtavan juutalaisen teologin, Pinchas Lapiden julistus, jonka mukaan hän on todisteiden perusteella vakuuttunut siitä, että Jeesus Nasaretilainen nousi kuolleista. Lapide moittii sellaisia Ut:n kriitikoita kuin Bultmann ja Marxsen perusteettomasta skeptismistä ja totesi, että hän uskoo todisteiden perusteella Israelin Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista.
Mitä ovat ne faktat, joiden pohjalta näkemykset Uuden testamentin ylösnousemuskertomuksien luotettavuudesta ovat muuttuneet? Mielestäni ne voidaan jakaa perustellusti kolmeen osaan: Ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja kristinuskon alkuperä. Katsotaanpa jokaista osaa lyhyesti.
Ensiksi ylösnousemusilmestykset. Epäilemättä päätekijä ilmestystradition uudelleen arvioinnille oli Joachim Jeremiaksen esitys, jonka mukaan Paavali lainaa ensimmäisen korinttolaiskirjeen 15:nnessä luvussa (1. Kor 15:3-5), vanhaa kristillistä traditiota, jonka hän itse oli kuullut ja jonka hän välitti käännyttämilleen korinttolaisille. Galatalaiskirjeen mukaan (Gal 1:18) Paavali oli Jerusalemissa kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen faktojen etsintä matkalla, jonka aikana hän keskusteli Pietarin ja Jaakobin kanssa yli kahden viikon ajan ja jonka aikana hän myöskin kuuli tämän kyseisen tradition, ellei hän sitten ollut saanut sitä jo aiemmin. Koska Paavali kääntyi 33 jkr, tämä tarkoittaa, että todistajien joukko ulottuu aina viiden vuoden sisään Jeesuksen kuolemasta. On näin ollen turhaa hylätä näitä ilmestyksiä vain legendoina. Voimme yrittää selittää ne hallusinaatioiksi, jos haluamme, mutta emme voi kieltään niiden tapahtuneen. Paavalin informaatio antaa selvästi ymmärtää, että eri tapauksissa eri ihmiset ja ryhmät näkivät Jeesuksen kuolleista heränneenä. Edesmennen Chicagon yliopiston Ut:n kriitikon Norman Perrinin mukaan: "Mitä enemmän tutkimme ilmestymisiin liittyvää traditiota sitä vahvemmalta vaikuttaa se kallio, jolla ne seisovat." Tämä johtopäätös on ilmeisen kiistämätön.
On myönnettävä, että samalla kun Raamatun tutkimus on alkanut uudelleen arvostaa Paavalin antaman informaation luotettavuutta, skeptismi evankeliumien ilmestystraditioita kohtaan on edelleen hengissä. Tämä sitkeä skeptismi näyttää minusta täysin perusteettomalta. Se perustuu ennakko-olettamuksiin perustuvaan antipatiaan evankeliumien ilmestymiskertomusten fyysisyyttä vastaan. Mutta ne traditiot, jota ovat ilmestyskertomusten taustalla voivat olla yhtä luotettavia kuin Paavalin traditio. Sillä, jotta nämä kertomukset voisivat olla pääsääntöisesti legendaarisia, huomattavan ajan olisi tullut kulua itse tapahtumista, jotta epähistorialliset ainekset olisivat voineet pyyhkiä historialliset ainekset traditioista.
Tämä tekijä kielletään tyypillisesti Ut:n tutkimuksessa, kuten A. N. Sherwin-White huomauttaa teoksessaan Roman Law and Roman Society in the New Testament. Professori Sherwin-White ei ole teologi, vaan huomattava historioitsija, joka on perehtynyt suurin piirtein Ut:n aikaiseen Rooman ja Kreikan historiaan. Professori Sherwin-Whiten mielestä Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa niiden perusteella päätellään suurella luottamuksella, mitä todella tapahtui. Herodotuksen kirjoitukset ovat koetapaus legendan kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään historiallisten faktojen ytimen.
Professori Sherwin-Whiten mukaan legendan kehittymisvauhdin tulisi olla "uskomaton", jos evankeliumit olisivat legendoja. Tarvittaisiin lisää sukupolvia. Kaikki Ut:n kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja levitetty ensimmäisen sukupolven aikana silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa merkittävä uusi tutkijoiden liike väittää, että osa evankeliumeista olisi kirjoitettu jo vuoteen 50 jkr mennessä. Näin ollen ne olisivat yhtä vanhoja kuin Paavalin kirjoittama Korinttolaiskirje. Kun otetaan huomioon niiden riippuvuus aiemmista traditioista, niille tulisi osoittaa samaa historiallista luottamusta kuin Paavalille. On tähdellistä huomauttaa, että ensimmäisen vuosisadan aikana ei kirjoitettu yhtään apogryfievankeliumia. Nämä ilmestyivät vasta silminnäkijöiden kuoltua. Nämä ovat parempia ehdokkaita "legendaariseksi fiktioksi" kuin kanonisoidut evankeliumit. Evankeliumien kokoamiseen mennessä ei yksinkertaisesti ollut kulunut tarpeeksi aikaa, jotta legendaarista ainesta olisi merkittäväsi syntynyt. Mielestäni nykyinen kriitikkojen skeptismi ilmestymistraditioiden suhteen on näin ollen perusteetonta. Uudelleen herännyt luottamus Paavalin antaman informaation historiallisuuteen tulisi ulottaa myös evankeliumien luotettavuuden uudelleenarviointiin.
Toiseksi tyhjä hauta. Yhteen aikaan modernille älylle loukkauksena ja kristillisen teologian häpeäpilkkuna pidetty Jeesuksen tyhjä hauta on ottanut paikkansa historiallista Jeesusta koskevien yleisesti hyväksyttyjen tosiasioiden joukossa. Tarkastelen lyhyesti joitakin todisteita, jotka vahvistavat tämän.
(1) Hautauskertomuksen historiallinen luotettavuus tukee haudan tyhjyyttä. Jos hautauskertomus on totta, silloin sekä juutalaiset että kristityt tunsivat Jeesuksen haudan. Tässä tapauksessa askel tyhjän haudan historiallisuuteen on varsin lyhyt. Sillä jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista ja hautapaikka olisi ollut tunnettu:
(a) opetuslapset eivät olisi voineet koskaan uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle ajatus kuolleista heränneestä miehestä, jonka ruumis olisi edelleen haudassa, olisi ollut hyvin ristiriitainen. Kuten E. E. Ellis on todennut: "On erittäin epätodennäköistä, että varhaiset Palestiinalaiset kristityt olisivat nähneet ylösnousemuksen ja fyysisen "haudan tyhjenemis-ylösnousemuksesta". Heille anastasis (ylösnousemus suom. huom) ilman tyhjää hautaa olisi ollut yhtä mielekäs kuin nelikulmainen ympyrä."
(b) Vaikka opetuslapset olisivat uskoneet Jeesuksen ylösnousemukseen, on epätodennäköistä, että he olisivat saaneet seuraajia. Niin kauan kuin ruumis oli haudassa kristillinen liike, joka perustui kuolleen miehen ylösnousemukseen, olisi ollut mahdottoman typerä.
(c) Juutalaiset johtajat olisivat paljastaneet koko touhun. Nopein ja varmin vastaus Jeesuksen ylösnousemuksen julistamiseen olisi ollut tähän hautaan viittaaminen.
Näistä syistä hautauskertomuksen luotettavuus tukee tyhjän haudan historiallisuutta. Valitettavaa niille, jotka haluavat kieltää tyhjän haudan, hautauskertomus on yksi historiallisesti varmimmista traditioista, joita meillä on Jeesusta koskien. Useat seikat tukevat tätä käsitystä. Mainitsen vain muutaman.
(i) Hautaus mainitaan kolmannella rivillä vanhassa kristillisessä formulassa, jota Paavali lainaa 1. Kor 15:4:ssä.
(ii) Se on osa varhaista Markuksen evankeliumissaan lähteenä käyttämää kärsimyshistoriaa.
(iii) Kertomuksessa itsessään ei ole jälkeäkään legendan kehittymisestä.
(iv) Kertomus täsmää arkeologisiin todisteisiin, jotka koskevat Jeesuksen aikaisien hautojen tyyppejä ja sijaintia.
(v) Kilpailevia hautauskertomusia ei ole olemassa.
Näistä ja muista syistä suurin osa tutkijoista yhtyvät siihen päätelmään, että hautauskertomus on olennaisesti historiallinen. Mutta jos näin on asia, silloin, kuten olen selittänyt, askel tyhjän haudan tunnustamiseen ei ole kovin pitkä.
(2) Paavalin todistus tukee tyhjää hautaa. Tässä yhteydessä voidaan mainita kaksi Paavalin todistetta.
(a) Paavalin lainaamassa uskontunnustuksessa ilmaus "hänet herätettiin" seuraa fraasia "hänet haudattiin", mikä antaa ymmärtää haudan olleen tyhjä. Ensimmäisen vuosisadan juutalainen ei olisi voinut ajatella toisin. Kuten E. L. Bode on todennut, käsitys hengellisestä ylösnousemuksesta, samalla kun ruumis on haudassa, on modernin teologian erikoisuus. Juutalaiselle ylösnousemus koski niitä ihmisen jäännöksiä, jotka ovat haudassa. Tämän vuoksi he säilyttivät huolellisesti kuolleen luut laatikoissa eskatologiseen ylösnousemukseen asti. Ei ole epäilystäkään siitä, että sekä Paavali että varhaiskristillinen uskontunnustus, jota hän lainaa, edellyttävät tyhjän haudan olemassaoloa.
(b) Sanonta "kolmantena päivänä" viittaa luultavasti tyhjän haudan löytämiseen. Hyvin lyhyesti tiivistettynä: Olennaista on, että koska kukaan ei oikeastaan nähnyt Jeesuksen ylösnousemusta, kuinka kristityt päätyivät käyttämään sen suhteen termiä "kolmantena päivänä"? Todennäköisin vastaus on, että he käyttivät ilmausta, koska sinä päivänä Jeesuksen naisseuraajat löysivät tyhjän haudan ja ylösnousemuskin ajoitettiin tuohon päivään. Paavalin lainaamassa vanhassa kristillisessä formulassa meillä on erittäin varhainen todiste Jeesuksen tyhjän haudan olemassaolon puolesta.
(3) Kertomus tyhjästä haudasta on osa Markuksen lainaamaa kärsimyshistoriaa ja on siksi hyvin vanha. Kertomus tyhjästä haudasta on luultavasti Markuksen kärsimyshistorian lähdettä. Koska Markus on varhaisin evankeliumeista, tämä lähde on itsessään melko vanha. Itse asiassa kommentaattori R. Pesch väittää, että tämä on uskomattoman varhainen lähde. Hän esittää kahdenlaiset todisteet tämän johtopäätöksen puolesta.
(a) Paavalin kertomus viimeisestä ateriasta (1. Kor 11:23-25) edellyttää Markuksen kertomuksen olemassaoloa. Koska Paavalin omat traditiot ovat itsessään hyvin vanhoja, Markuksen lähteen täytyy olla vielä vanhempi. (b) Markuksen lainaama kärsimyshistoria ei koskaan viittaa ylipappiin nimellä. Jos sanon: "Presidentti isännöi päivällistä Valkoisessa talossa", jokainen ymmärtää kenestä puhun, koska tarkoitan juuri tällä hetkellä virassa olevaa henkilöä. Samalla tavoin kyseinen kärsimyshistoria viittaa "ylipappiin" ikään kuin hän olisi edelleen vallassa. Koska Kaifaksella oli tämä virka vuosina 18-37 jkr, tämä tarkoittaa, että Markuksen lainaama kärsimyshistoria juontaa juurensa Jeesuksen kuolemaa seuranneelta seitsemän vuoden kaudelta. Tämä lähde ulottuu näin ollen Jerusalemin yhteisön ensimmäisiin vuosiin ja on siksi varhainen ja luotettava historiallisen informaation lähde.
(4) Kertomus on yksinkertainen ja siitä puuttuu legendaarinen kehitys. Kertomusta tyhjästä haudasta ei ole väritetty teologisilla tai apologeettisilla motiiveilla, jotka ovat tunnusomaisia myöhemmille legendaarisille kertomuksille. Ehkä tehokkain tapa osoittaa tämän kohdan merkitys on verrata kyseistä kertomusta toisen vuosisadan apokryyfisten evankeliumien kertomuksiin tyhjästä haudasta. Esimerkiksi Pietarin evankeliumissa taivaasta kuuluu yön aikana ääni, kivi vierii itsestään pois haudan ovelta ja kaksi miestä laskeutuu taivaasta ja menee sisälle hautaan. Tämän jälkeen kolmen miehen nähdään tulevan haudasta ja ääni kysyy: "Oletko saarnannut niille, jotka nukkuvat?" ja risti vastaa "Kyllä". Jesajan taivaaseenastuminen –nimisessä teoksessa Jeesus tulee haudasta istuen Mikaelin ja Gabrielin olkapäillä. Tältä näyttävät todelliset legendat ja toisin kuin evankeliumit, ne ovat teologisten motiivien värittämiä.
(5) Luultavasti naiset löysivät haudan tyhjänä. Jotta tämän kohdan voi ymmärtää on ensin huomioitava kaksi faktaa naisen asemasta juutalaisessa yhteiskunnassa.
(a) Naiset kuuluivat juutalaisessa yhteiskunnassa kaikkein alimpaan kastiin. Tämä käy ilmi sellaisista rabbiinisista ilmauksista kuten "Poltettakoon lain sanat mieluummin kuin, että ne annettaisiin naisille" ja "onnellinen se, jonka naiset ovat miehiä, mutta voi häntä, jonka lapset ovat tyttöjä."
(b) Naisten todistusta pidettiin niin arvottomana, että heidän ei edes sallittu toimia oikeudessa todistajina. Kuinka merkittävältä vaikuttaa näiden faktojen valossa se, että naiset mainitaan Jeesuksen tyhjän haudan löytäjinä. Mikä tahansa myöhempi legenda olisi varmasti asettanut miesopetuslapset tyhjän haudan löytäjiksi. Se että naiset, joiden todistus oli arvoton, eikä miehet, ovat tyhjän haudan päätodistajia selittyy todennäköisimmin sillä, että (piditpä siitä tai et) tyhjän haudan löysivät naiset ja evankeliumien kertomukset ovat tallettaneet tämän tarkasti.
(6) Juutalaisten varhaisin polemiikka edellyttää tyhjää hautaa. Matteuksen evankeliumien 28. luvussa näemme kristittyjen yrityksen kiistää varhaista juutalaista väitettä ylösnousemusta vastaan. Juutalaisten väitteen mukaan juutalaiset varastivat ruumiin. Kristityt vastasivat tähän lainaamalla kertomusta haudalla olleista vartioista ja juutalaiset puolestaan vastasivat, että vartijat nukkuivat. Huomattava piirre tässä koko keskustelussa ei ole vartijoiden historiallisuus, vaan pikemminkin se molempien osapuolien ennakko-oletus, että ruumis oli kadonnut. Juutalaisten varhaisin Jeesuksen ylösnousemuksen julistamiseen oli yritys selittää tyhjän haudan olemassaolo. Näin ollen opetuslasten vihamiesten todistus tukee tyhjän haudan olemassaoloa.
Tästä voisi vielä jatkaa, mutta ehkä tässä on sanottu tarpeeksi niistä syistä, miksi tutkijat ovat kallistuneet tukemaan tyhjän haudan historiallisuutta. Jakob Kremerin mukaan "Nykyisin suurin osa eksegeeteistä pitää Raamatun mainintoja tyhjästä haudasta luotettavina" ja hän luettelee listan 28:sta huomattavasta tutkijasta, joihin hänet itsekin voidaan lisätä. Mieleeni tulee ainakin kuusitoista sellaista nimeä, joita hän ei edes maininnut. Nykyisin on todella laajalti tunnustettua, että Jeesuksen tyhjä hauta on historiallinen fakta. Kuten D. H. van Daalen on huomauttanut: "On äärettömän vaikeaa vastustaa tyhjän haudan olemassaoloa historiallisin perustein; ne jotka tekevät niin, tekevät sen pikemminkin filosofisten tai teologisten oletusten perusteella." Mutta näitä oletuksia voidaan joutua muuttaman historiallisten faktojen valossa.
Lopuksi voimme kääntyä kolmannen ylösnousemusta tukevan todistusaineiston puoleen, nimittäin kristinuskon alkuperän. Jopa kaikkein skeptisimmät tutkijat myöntävät, että opetuslapset ainakin uskoivat Jeesuksen nousseen kuolleista. Itse asiassa he laskivat lähes kaiken tämän varaan. Ilman uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, kristinusko ei olisi koskaan voinut syntyä. Ristiinnaulitseminen olisi pysynyt lopullisena tragediana Jeesuksen onnettomassa elämässä. Kristinuskon alkuperä juontuu näiden varhaisten opetuslasten uskosta siihen, että Jeesus oli noussut kuolleista. Tästä kumpuaa väistämättä kysymys siitä, kuinka tämän uskon alkuperä voidaan selittää. Kuten R. H. Fuller esittää, jopa kaikkein skeptisimmän kriitikon täytyy löytää jokin mystinen X saadakseen liikkeen käyntiin. Mutta kysymys kuuluukin: "Mikä oli tämä X?"
Jos kiellämme Jeesuksen todella nousseen kuolleista, meidän tulee pystyä selittämään opetuslasten usko joko juutalaisilla tai kristillisillä vaikutteilla. Vaikutteet eivät tietenkään voi tulla kristinuskosta, koska syntymishetkellä ei koko kristinuskoa ollut olemassakaan. Koska Jeesuksen ylösnousemus oli koko kristinuskon alun perusta, se ei mitenkään voinut olla tulosta tästä uskosta.
Mutta ylösnousemususkoa ei voida selittää myöskään juutalaisilla vaikutteilla. Tämän tajuamiseksi meidän tulee perustella yksi seikka. Vanhassa testamentissa juutalainen käsitys kuolleiden ylösnousemuksesta tuomiopäivänä mainitaan kolmessa paikassa (Hes 37, Jes 26, 19, Dan 12.2) Vanhan ja Uuden testamentin välisenä aikana usko ylösnousemukseen kukoisti ja se mainitaan usein tuon ajan juutalaisessa kirjallisuudessa. Jeesuksen päivinä juutalainen fariseus-puolue uskoi ylösnousemukseen ja Jeesus oli heidän puolellaan Saddukeusten puoluetta vastaan. Näin ollen ajatus ylösnousemuksesta ei sinällään ollut mitenkään uusi.
Mutta juutalainen käsitys ylösnousemuksesta erosi kahdella merkittävällä tavalla Jeesuksen ylösnousemuksesta. Juutalaisessa ajattelussa ylösnousemus (1) tapahtui aina maailman lopussa, ei historian aikana ja (2) se koski kaikkia ihmisiä, ei ainoastaan jotain yksilöä. Näitä käsitystä vastaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui yhdelle ainoalle henkilölle keskellä historian kulkua.
Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, on huomattava, että juutalaiset uskoivat Jumalan herättävän kuolleet ja ottavan heidät hänen valtakuntaansa historian lopussa. Vanhassa testamentissa on kyllä esimerkkejä kuolleiden henkiinheräämisestä; mutta nämä henkilöt kuolivat myöhemmin uudelleen. Ylösnousemus ikuiseen elämään tapahtuisi vasta maailmanaikojen lopussa. Huomaamme tämän juutalaisen ajattelutavan myös evankeliumeissa. Kun Jeesus kertoo Martalle, että tämän veli nousisi jälleen, Martta vastasi: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä" (Joh 11:24)
Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Jeesus tulisi herättämään hänet takaisin elämään. Samalla tavalla, kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen nousevansa kuolleista, he luulivat hänen tarkoittavan maailman loppua (Mark 9:9-13). Ajatus, että todellinen ylösnousemus voisi tapahtua ennen Jumalan aikojen lopussa tuomaa Taivasten valtakuntaa. Suurta tunnustusta saanut saksalainen Uuden testamentin tutkija Joachim Jeremias kirjoittaa:
"Muinainen juutalaisuus ei tuntenut käsitettä ennenaikaisesta ylösnousemuksesta historian tapahtumana. Mistään kirjallisuudesta ei löydy mitään Jeesuksen ylösnousemukseen verrattavaa. Varmasti kuolleiden ylösnousemuksia tunnettiin, mutta ne koskivat aina sellaista henkiinheräämistä, joka oli väliaikainen, paluuta maalliseen elämään. Myöhempi juutalainen kirjallisuus ei käsittele ylösnousemusta doxaan (kunniaan) historian tapahtumana."
Opetuslapset olisivat, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman jälkeen, odottaneet ylösnousemusta viimeisenä päivänä ja luultavasti pitäneet mestarinsa hautaa pyhänä paikkana, jossa hänen luunsa säilyvät ylösnousemukseen asti. Heille ei olisi tullut mieleenkään ajatus siitä, että Jeesus oli jo noussut.
Toisen juutalaista ylösnousemususkoa kiteyttävän kohdan mukaan juutalainen käsitys ylösnousemuksesta koski aina kaikkia, eikä vain jotakuta yksittäistä henkilöä. Jumala herättäisi ylösnousemuksessa ihmiskunnan kokonaisuudessaan, eikä vain yhtä miestä. Mutta Jeesuksen ylösnousemuksessa Jumala herätti yhden miehen. Ei ollut olemassa myöskään sellaista käsitystä, jonka mukaan ihmisten ylösnousemus jollain tapaa riippuisi messiaan ylösnousemuksesta. Tämä oli täysin tuntematonta. Mutta juuri näin sanotaan Jeesuksen tapauksessa käyneen. Ulrich Wilckens, toinen huomattava saksalainen Ut:n kriitikko, selittää:
Juutalaiset kirjoitukset eivät puhu missään sellaisesta yksilön ylösnousemuksesta, joka tapahtuu ennen vanhurskaiden ylösnousemusta aikojen lopussa ja joka olisi tästä erillinen. Missään ei vanhurskaiden osallistuminen pelastukseen lopun aikana riipu heidän kuulumisestaan messiaalle, joka on herätetty etukäteen "esikoisena kuoloon nukkuneista." (1. Kor 15:20)
Tämän vuoksi on selvää, että opetuslapset eivät omaksuneet juutalaisista vaikutteista tai taustastaan sellaista ajatusta, että Jeesus olisi yksin herätetty kuolleista. He olisivat odottaneet sitä päivää, jolloin hän ja kaikki Israelin vanhurskaat olisi herätetty kirkkauteen.
Opetuslasten uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ei siis voida selittää kristillisillä tai juutalaisilla vaikutteilla. Opetuslapset eivät olisi koskaan päätyneet ajatukseen Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ja muista, he olivat kalastajia ja veronkerääjiä, eivät teologeja. Mysteerinen X on edelleen kateissa. Cambridgen yliopiston C. F. D. Moulen mukaan tässä on kyseessä usko, joka ei voi selittyä millään historiallisilla vaikutteilla. Hän huomauttaa, että tässä on tilanne, jossa suuri joukko ihmisiä uskoo vahvasti tähän uskomukseen, jota ei voida selittää Vanhan testamentin tai farisealaisten käsittein. Hänen mukaansa nämä ihmiset eivät hylänneet tätä uskomusta, vaikka juutalaiset heittivät lopulta heidät ulos synagoogasta. Professori Moulen mukaan tämän uskomuksen alkuperän täytyi olla se tosiasia, että Jeesus todella nousi kuolleista:
Jos Uuden testamentin kiistämättömästi vahvistama Nasarealaisten syntyminen leikkaa suuren aukon historiaan, aukon joka on ylösnousemuksen suuruinen ja muotoinen, niin millä sekulaari historioitsija voi tuon aukon tukkia?…Kristillisen seurakunnan synty ja nopea kasvu…jää selvittämättömäksi arvoitukseksi jokaiselle historioitsijalle, joka kieltäytyy ottamasta vakavasti ainoaa seurakunnan itsensä tarjoamaa selitystä.
Jeesuksen ylösnousemus on näin ollen paras selitys kristinuskon alkuperälle. Nämä kaikki kolme suurta historiallista tosiasiaa – ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta, kristinuskon alkuperä – näyttävät osoittavan Jeesuksen ylösnousemuksen olevan kaikista todennäköisin selitys.
Mutta tietysti on olemassa muita selityksiä, joita on tarjottu ylösnousemusilmestyksille, tyhjälle haudalle ja kristinuskon alulle. Nykyisen tutkimuksen tuomioistuimessa nämä teoriat ovat kuitenkin epäonnistuneet antamaan uskottavaa selitystä olemassa oleville tosiasioille. Tämä voidaan nähdä nopeassa katsauksessa niihin perusselityksiin, joita on tarjottu.
A. Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin ja valehtelivat ylösnousemusilmestyksistä. Tämä selitys väritti varhaista juutalaista kristittyjen vastaista propagandaa ja heräsi henkiin 1700-luvun deismin "salaliittoteorian" muodossa. Kriittiset tutkijat ovat maailmanlaajuisesti hylänneet tämän teorian ja se on selvinnyt enää lähinnä populaarilehdistössä. Mainitsen vain kaksi tämän teorian ongelmaa: (i) On moraalisesti mahdotonta väittää Jeesuksen opetuslasten syyllistyneen sellaiseen rikokseen. Miten epätäydellisiä he sitten olivatkin, he olivat varmasti hyviä ja rehellisiä miehiä, eivät huijareita. (ii) On psykologisesti mahdotonta olettaa opetuslasten halunneen tehdä sellaista huijausta. Ristiinnaulitsemisen aikaan opetuslapset olivat hämmentyneitä, järjestäytymättömiä, pelokkaita, epäileviä ja surun murtamia – eivät siis henkisesti motivoituneita ja valmistautuneita luomaan tällaista huijausta. Tyhjän haudan ja ylösnousemusilmestysten selittäminen salaliittoteorialla ei siis tule kysymykseenkään.
B. Jeesus ei kuollut ristillä, vaan hänet otettiin sieltä alas ja laskettiin elävänä hautaan, jossa hän virkosi ja pakeni vakuuttamaan opetuslapset ylösnousemuksestaan. Tätä valekuolema-teoriaa vaalivat 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun saksalaiset rationalistit ja jopa modernin teologian isä F. D. E. Schleiermacher oli omaksunut kyseisen teorian. Nykyään teoria on kuitenkin täysin hylätty: (i) Jeesus ei olisi voinut lääketieteellisesti ajatellen selvitä kidutuksen ja ristiinnaulitsemisen fyysisistä seurauksista tai paleltumisesta haudassa. (ii) Teoria on uskonnollisesti ajatellen tolkuton, koska puolikuollut ja kipeästi hoidon tarpeessa oleva Jeesus ei olisi saanut opetuslapsia palvomaan häntä kirkastettuna ja ylösnousseena Herrana ja kuoleman voittajana. Koska tämän hypoteesin mukaan Jeesus ei itse asiassa olisi voittanut kuolemaa, teoria tekee Jeesuksesta huijarin, joka petoksen avulla sai opetuslapset uskomaan itseensä ja omaan ylösnousemukseensa. Tämä taas on absurdia. Jo pelkästään nämä syyt tekevät valekuolemateoriasta kestämättömän.
C. Opetuslapset näkivät Jeesuksen kuoleman jälkeen hallusinaatioita hänestä ja virheellisesti päättelivät tämän nousseen kuolleista. Hallusinaatioteoria tuli suosituksi 1800-luvulla ja pysyi sellaisena aina tämän vuosisadan puoliväliin asti. Tämänkin teorian hylkäämiseen on monta pätevää syytä: (i) On psykologisesti epätodennäköistä olettaa tällaista hallusinaatioketjua. Hallusinaatiota liittyvät tavallisesti mielisairauteen tai huumeisiin, mutta opetuslasten kohdalla psykobiologinen tila ei ollut hallusinaatioille altis. Opetuslapset eivät odottaneet näkevänsä Jeesusta enää elävänä. He saattoivat vain odottaa näkevänsä hänet Jumalan valtakunnassa. Ei ollut tarpeeksi hyviä syitä, jotka olisivat saaneet heidät hallusinoimaan hänen nousseen kuolleista. Olosuhteiden erityispiirteet, ilmestysten taajuus ja erilaisuus puhuvat hallusinaatioteoriaa vastaan: Jeesusta ei nähty vain kerran, vaan useasti, hänet näkivät useat ihmiset, ei vain yksi, ryhmät, eikä vain yksilöt, häntä ei nähty vain yhdessä paikassa, vaan useassa, häntä ei nähneet vain häneen uskovat, vaan myös epäilijät ja ei-uskovat. Hallusinaatio teoria ei pysty tyydyttävästi selittämään ilmestysten monimuotoisuutta.
(ii) Hallusinaatioteoria ei olisi missään tapauksessa johtanut uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Hallusinaatiot ovat ihmisen oman mielen projektioita, eivätkä näin sisällä mitään uutta. Mutta kuten olemme nähneet, Jeesuksen ylösnousemus eroaa juutalaisesta käsityksestä kahdella ratkaisevalla tavalla. Kun otetaan huomioon opetuslasten juutalainen viitekehys, he olisivat hallusinoineet Jeesuksen Aabrahamin helmassa, jossa Israelin vanhurskaat kuolleet olivat aina eskatologiseen ylösnousemukseen asti. Hallusinaatiot eivät olisi voineet synnyttää uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, ajatukseen joka soti juutalaista ajatusmallia vastaan. (iii) Hallusinaatiot eivät selitä myöskään kaikkia todisteita. Niillä selitetään ylösnousemusilmestyksiä, mutta ei tyhjää hautaa ja siksi ne eivät tarjoa täydellistä ja tyydyttävää vastausta. Hallusinaatioteoria ei siis sen parempaa vaihtoehtoselitystä Kristuksen ylösnousemukseen liittyville tosiasioille kuin sen aiemmat "kollegat".
Mikään edellä esitetyistä vaihtoehtoselityksistä ei pysty tyydyttävästi kattamaan koko todisteiden määrää. Saatetaan kysyä, miten skeptiset tutkijat sitten selittävät ylösnousemusilmestykset, tyhjän haudan ja kristinuskon alkuperän. Tosiasia on, että he eivät selitä niitä. Nykyinen tutkimus ei tunne yhtään mahdollista vaihtoehtoselitystä Jeesuksen ylösnousemukselle. Ne, jotka kiistävät Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden, joutuvat tunnustamaan jäävänsä täysin ilman selitystä. Nämä kolme suurta tosiasiaa – ylösnousemusilmestykset, tyhjä hauta ja kristinuskon alkuperä – viittaavat kaikki vääjäämättä yhteen johtopäätökseen, Jeesuksen ylösnousemukseen. Järkevää ihmistä voidaan tuskin nykyään osoittaa sormella, jos hän uskoo ensimmäisen pääsiäisaamun ihmeeseen.
Ylösnousemuksen todisteet
Mitä teet, jos haluat todistaa kristinuskon vääräksi? Kristinuskon voi todistaa vääräksi todistamalla Kristuksen ylösnousemuksen vääräksi. Miksi? Koska kristinusko perustuu ylösnousemukseen. Ylösnousemuksen mukana kaatuisi koko kristinusko. Tiedän, että on monia pastoreita ja tutkijoita, jotka väittävä olevansa kristittyjä, vaikka kieltävät ylösnousemuksen. Mutta Raamatun mukaan ylösnousemuksen kieltävä henkilö ei voi olla kristitty. Itse asiassa, jos ylösnousemusta ei tapahtunut, koko kristinuskoa ei ole olemassakaan. Yhtä hyödyllistä olisi elää elämänsä mielikuvitusystävän kanssa. Apostoli Paavali sanoo hyvin selvästi 1. Kor 15:17:
"Mutta jos Kristus ei ole herätetty niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne"
ja jatkaa sanoen
"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."
Näin ollen aiheemme tänä iltana on hyvin merkittävä. Nousiko Jeesus Kristus kuolleista? Toivon voivani osoittaa sinulle, että hän nousi. Kristinusko on järkevä usko. Sinun ei tarvitse hypätä pimeään hyväksyäksesi sen. Tämän puolesta on olemassa vahvoja todisteita.
Ennen kuin aloitamme minun täytyy tehdä selväksi, että Kristuksen ylösnousemus on historian tapahtuma. Se ei tapahtunut jossain mystisessä fantasiamaailmassa tai uskonnon historian erikoiskategorioissa. Se tapahtui juuri tässä todellisuudessa. Tapahtuma oli yhtä todellinen kuin se, että minä puhun tässä teille tänä iltana. Tämän vuoksi meidän pitäisi pyrkiä selvittämään sen todenperäisyyttä samalla tavoin kuin minkä tahansa muun historian tapahtuman, vaikkapa nuijasodan.
Historioitsijat päättelevät totuuden punnitsemalla todisteita. Nykyisin tavallisesti käytettävä metodi on "parhaan selityksen päätteleminen". William Lane Craig kuvaa tämän lähestymistavaksi, jolloin me:
"aloitamme niillä todisteilla, joita on saatavilla ja sen jälkeen päättelemme, mikä on paras tapa selittää nämä todisteet."
Toisin sanoen, meidän tulee hyväksyä tapahtuma historiallisena, jos se tarjoaa parhaan selityksen olemassa olevat todisteet huomioon ottaen.
Koska ylösnousemus on historian tapahtuma, meidän tulee suhtautua siihen samalla tavoin. Ja kun tutkimme niitä historiallisia tapahtumia, jotka liittyvät väitteeseen Kristuksen kuolleista nousemisesta, huomaamme, että ylösnousemus on tähän asti paras selitys olemassa oleville todisteille. Ei ole olemassa toista teoriaa, joka pystyisi likimainkaan selittämään kaikki tapahtumaan liittyvät todisteet. Siksi meidän tulisi hyväksyä se totuus, että Jeesus Kristus nousi kuolleista.
Haluan selventää myös toisen seikan ennen kuin alan todistaa, että ylösnousemus todella tapahtui. En nimittäin lähde siitä olettamuksesta, että Uusi testamentti on Jumalan inspiroima tai edes luotettava. Vaikka itse uskon näin olevan, aion perustaa esitykseni tänä iltana kolmeen totuuteen, jotka jopa kriittiset tutkijat1 myöntävät. Toisin sanoen, nämä totuudet ovat niin vahvoja, että sekä kristityt että ei-kristityt tutkijat hyväksyvät ne. Siksi jokaisen teorian tulee selittää tyydyttävästi nämä tiedot.
Kolme totuutta ovat:
Joukko naisia löysi tyhjänä sen haudan, johon Jeesus oli haudattu ristiinnaulitsemista seuraavana sunnuntaina.
Jeesuksen opetuslapsilla oli todellisia kokemuksia, jotka he tulkitsivat ylösnousseen Kristuksen ilmestymisiksi.
Kristillinen seurakunta perustettiin ja se kasvoi opetuslasten saarnan tuloksena. Tämän saarnan keskipisteenä oli ylösnousemus.
Tyhjä hauta
Aluksi, mitkä ovat ne todisteet, jotka vahvistavat sen, että joukko naisia löysi Jeesuksen haudan tyhjänä ristiinnaulitsemista seuranneena sunnuntaina?
1) Ylösnousemusta saarnattiin samassa kaupungissa, jossa Jeesus oli juuri vähän aiemmin haudattu. Jeesuksen opetuslapset eivät menneet saarnaamaan ylösnousemusta jonnekin hämärään kaukaiseen paikkaan, missä kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan Jeesuksesta. Sen sijaan he aloittivat saarnaamisen Jerusalemista - juuri siitä kaupungista, jossa Jeesus oli kuollut ja jossa hänet oli haudattu. He eivät olisi voineet tehdä tätä, jos Jeesus olisi ollut edelleen haudassaan - kukaan ei olisi uskonut heitä. Kukaan ei olisi niin tyhmä, että uskoisi jonkun nousseen kuolleista, jos tämän ruumis olisi edelleen haudassa kaikkien nähtävänä. Kuten Paul Althaus kirjoittaa ylösnousemusjulistuksesta:
"(sitä) ei olisi voitu ylläpitää Jerusalemissa edes yhtä päivää, ei yhtä tuntia, jos tyhjä hauta ei olisi ollut kaikkien myöntämä fakta."
2)Juutalaisuuden varhaisimmat argumentit kristinuskoa vastaan myöntävät tyhjän haudan. Matteuksen evankeliumin jakeissa 28:11-15 viitataan juutalaisten yritykseen kiistää kristinusko sanomalla, että opetuslapset varastivat ruumiin. Tämä on merkittävää, koska se osoittaa, että juutalaiset eivät kiistäneet tyhjää hautaa. Sen sijaan "varastettu ruumis -teoria" myöntää sen merkittävän tosiasian, että hauta itse asiassa oli tyhjä. Toledot Jesu, varhainen juutalainen kirjoituskokoelma, on toinen lähde, joka myöntää tämän. Se tunnustaa myös haudan tyhjäksi ja yrittää antaa vaihtoehtoisen selityksen. Meillä on lisäksi toiselta vuosisadalta kristityn ja juutalaisen väittely, jossa viitataan juutalaisten väitteeseen siitä, että ruumis varastettiin. On siis melko hyvin todistettavissa, että varhaiset juutalaiset myönsivät tyhjän haudan.
Miksi tämä on niin tärkeää? Muista, että juutalaiset vastustivat kristinuskoa. He olivat vihamielisiä todistajia. Tunnustaessaan tyhjän haudan he myönsivät sellaisen seikan, joka ei varmastikaan ollut heille eduksi. Miksi he näin ollen olisivat myöntäneet tyhjän haudan, elleivät todisteet sen puolesta olisi olleet kiistämättömän vahvat? Tohtori Paul Maier kutsuu tätä
"positiiviseksi todisteeksi, joka tulee vihamieliseltä lähteeltä. Jos jokin lähde myöntää seikan, joka on selvästi sille itselleen haitallinen, seikkaa voidaan pitää aitona."
3)Kertomus tyhjästä haudasta Markuksen evankeliumissa perustuu lähteeseen, joka juontaa juurensa viimeistään seitsemän vuoden päästä siitä tapahtumasta, josta se kertoo. Todistus tyhjästä haudasta on näin ollen liian varhainen ollakseen legenda. Tämä vahvistaa omalta osaltaan kertomuksen todenperäisyyden. Mitkä todisteet puhuvat tämän puolesta? Annan kaksi esimerkkiä. Saksalainen tutkija Rudolf Pesch huomauttaa, että tämä Markuksen käyttämä lähde ei koskaan mainitse ylipappia nimeltä.
"Tämä viittaa siihen, että ylipappi Kaifas, jonka tiedämme olleen siihen aikaan ylipappina, oli virassaan vielä silloin, kun kertomus alkoi levitä."
Sillä
"jos se olisi kirjoitettu Kaifaan kauden jälkeen, hänen nimensä olisi mainittu, jotta hänet olisi voitu erottaa silloisesta (kirjoitushetken) ylipapista. Mutta koska Kaifas oli ylipappina 18-37 jkr, tämä kertomus alkoi levitä viimeistään 37 jkr, eli seitsemän vuoden sisällä itse tapahtumista."
Kuten Michael Horton asian tiivistää. Pesch puolestaan väittää, että
"koska Paavalin ehtoollista koskeva traditio (kirjoitettu noin 56 jkr) (1.Kor 11) edellyttää Markuksen kertomuksen olemassaoloa, se antaa ymmärtää, että Markuksen lähde on peräisin aivan kristinuskon ensi vuosilta"
Näin ollen Markuksen käyttämä lähde on liian varhainen ollakseen legendaa.
4) Hautauskertomuksen historiallisuus tukee sitä tosiasiaa, että hauta oli tyhjä. Uuden testamentin tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kyseinen hautauskertomus on yksi parhaiten todistettuja faktoja Jeesuksesta. Yksi syy tähän on se, että Joosef Arimatialainen mainitaan Jeesuksen hautaajaksi. Joosef oli juutalaisen Sanhedrinin jäsen. Sanhedrin oli eräänlainen juutalainen korkein oikeus. Tämän hallitsijaluokan ihmiset olivat niin hyvin tunnettuja, että sen jäseniä ei olisi voitu keksiä tyhjästä. Tämä olisi osoittanut kristittyjen olevan huijareita. Näin ollen he eivät olisi voineet levittää kertomusta Jeesuksen hautaamisesta ellei se olisi ollut totta. Toisaalta, jos hautauskertomus olisi legendaa, voisi olettaa, että meillä olisi tiedossamme ristiriitaisia traditioita hautaamista koskien - mutta tällaisia traditioita ei ole olemassa.
Mutta miten Jeesuksen hautauskertomuksen luotettavuus vahvistaa sen, että hauta oli tyhjä? Hautauskertomus ja tyhjä hauta -kertomus liittyvät toisiinsa kieliopillisten ja lingvistisin sitein, mikä osoittaa, että ne ovat yhtä ja samaa kertomusta. Jos hautauskertomus on totta, on todennäköistä, että myös kertomus tyhjästä haudasta on totta. Jos taas hautauskertomus on totta, silloin kaikki tiesivät, minne Jeesus haudattiin. Tämä olisi ollut ratkaiseva todistus varhaisia kristittyjä vastaan. Nimittäin jos hauta ei olisi ollut tyhjä, kaikki olisivat tienneet tämän ja opetuslapset olisi osoitettu huijareiksi, tai parhaassa tapauksessa hulluiksi.
5) Jeesuksen hautaa ei koskaan palvottu pyhänä paikkana. Tämä on huomattavaa, koska ensimmäisellä vuosisadalla oli tapana pystyttää pyhäkkö sen paikan päälle, jossa pyhän miehen luut olivat. Jeesuksen aikaan tällaisia paikkoja oli ainakin 50. Koska Jeesuksen haudalla ei harjoitettu tällaista palvontaa, se antaa ymmärtää, että Jeesuksen luut eivät olleet siellä.
6) Markuksen kertomus tyhjästä haudasta on yksinkertainen ja siitä puuttuu legendalle tyypilliset piirteet. Tämä tulee hyvin esiin, kun sitä verrataan Pietarin evankeliumiin, joka on peräisin noin vuodelta 125 jkr. Tässä legendassa juutalaiset johtajat, roomalaiset vartijat ja monet maaseudun ihmiset ovat kerääntyneet katsomaan ylösnousemusta. Kolme miestä tulee haudasta päät pilviä hipoen. Sitten haudasta tulee ulos puhuva risti! Tältä näyttää legenda ja huomaamme, ettei Markuksen evankeliumi sen enempää kuin muutkaan evankeliumit muistuta tällaista kerrontaa lainkaan.
7) Haudan löysivät naiset. Miksi tämä on niin merkittävää? Siksi, että ensimmäisellä vuosisadalla juutalaisessa yhteiskunnassa naisen todistusta pidettiin arvottomana. Kuten Craig toteaa:
"Jos kertomus tyhjästä haudasta olisi legenda, siinä tapauksessa haudan löytäjiksi olisi keksitty miesopetuslapset. Se seikka, että halveksitut naiset, joiden todistus oli arvoton, olivat tyhjän haudan päätodistajia, voidaan selittää ainoastaan sillä, että (halusit tai et) he todella olivat tyhjän haudan löytäjiä."
Koska todisteet tyhjän haudan puolesta ovat näin vahvat, suurin osa tutkijoista ei kiellä sitä. D.H. Van Daalen on sanonut:
"On äärettömän vaikeaa vastustaa tyhjää hautaa historiallisin perustein. Ne, jotka näin tekevät, tekevät sen teologisten tai filosofisten oletusten pohjalta."
Jakob Kremer, Ut:n tutkija, joka on erikoistunut ylösnousemuksen tutkimiseen on todennut:
"Nykyisin suurin osa exegeeteistä pitää Raamatun väitteitä tyhjästä haudasta luotettavina."
Kremer luettelee kaksikymmentäkahdesan tutkijaa perustellen näin fantastista väitettään.
Olen varma, että olet kuullut erilaisista teorioista, joilla on pyritty selittämään tyhjä hauta, kuten teoria ruumiin varastamisesta. Nykyisin kaikki varteenotettavat tutkijat kuitenkin nauravat näille teorioille. Itse asiassa niitä on pidetty kuolleina ja kumottuina jo melkein sadan vuoden ajan. Juutalaisilla ja roomalaisilla ei olisi ollut motiivia varastaa ruumista - hehän halusivat tukahduttaa kristinuskon, eivät rohkaista sitä tarjoamalla sille ponnahduslaudaksi tyhjän haudan. Opetuslapsillakaan ei olisi ollut tähän motiivia. Heitä hakattiin, tapettiin ja vainottiin. Miksi kärsiä tämä kaikki tahallisen valheen tähden? Kukaan vakavastiotettava tutkija ei nykyisin kannata näitä teorioita. Miten kriitikot sitten selittävät tyhjän haudan. Craigin mukaan he
"ovat itse tunnustaneet, etteivät pysty tarjoamaan selitystä".
Jeesuksen tyhjälle haudalle ei yksinkertaisesti ole luonnollista selitystä, vaan paras selitys sille on juuri Jeesuksen ylösnousemus. Jos kiellämme ylösnousemuksen, meillä on käsissämme ratkaisematon mysteeri. Jeesuksen ylösnousemus ei ole ainoastaan paras selitys tyhjälle haudalle, vaan myös itse asiassa ainoa!
Ylösnousemusilmestykset
Seuraavaksi tulee todiste, jonka mukaan Jeesuksen opetuslapsilla oli todellisia kokemuksia jostakin, jonka he uskoivat olleen ylösnoussut Kristus. Tätä ei nykyisin yleensä kiistetä, koska käsissämme on alkuperäisten opetuslasten todistus siitä, että he näkivät Jeesuksen jälleen elävänä. Tämän uskominen ei edellytä edes luottamista evankeliumien luotettavuuteen. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen jakeissa 15:3-8 Paavali lainaa vanhaa uskontunnustusta, joka käsittelee Jeesuksen kuolemaa, hautaamista ja ylösnousemusilmestyksiä ja joka on paljon vanhempi kuin se kirje, johon Paavali on sen lainannut.
Sillä minä annoin teille ennenkaikkea tiedoksi, minkä itse oli saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Tämän jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle.
Kriittisten tutkijoiden keskuudessa on yleisesti tunnustettua, että Paavali sai tämän uskontunnustuksen Pietarilta ja Jaakobilta 3-5 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen. Jos nyt Pietari ja Jaakob mainitaan tässä uskontunnustuksessa ja he ovat antaneet kyseisen tradition Paavalille, tätä voidaan pitää heidän omana todistuksenaan. Kuten juutalainen tutkija Pinchahs Lapide on sanonut:
"Tätä uskontunnustusta voidaan pitää silminnäkijälausuntona."
Se, että opetuslapset uskoivat nähneensä Jeesuksen, ei tietenkään tarkoita, että he todella näkivät hänet. On olemassa kolme mahdollista selitysvaihtoehtoa:
He valehtelivat
He näkivät hallusinaatioita
He näkivät todella ylösnousseen Kristuksen
Mikä näistä vaihtoehdoista vaikuttaa todennäköisimmältä? Valehtelivatko he? Tämän näkökohdan mukaan opetuslapset tiesivät, että Jeesus ei todellisuudessa ollut noussut, vaan he keksivät kertomuksen ylösnousemuksesta. Mutta miksi 10 opetuslasta haluaa kuolla marttyyrina sen tähden, että he uskovat ylösnousemukseen? Ihmiset kuolevat usein sellaisen valheen tähden, jota he pitävät totena. Mutta tämän teorian mukaan, opetuslapset tiesivät sen, oliko Jeesus noussut kuolleista vai ei. He eivät olisi valehdelleet sellaisen valheen vuoksi, jota he itse pitivät totena. He olisivat kuolleet sellaisen valheen vuoksi, jonka he tiesivät valheeksi. Kymmenen ihmistä ei antaisi henkeään sellaisen asian puolesta, jonka he tietäisivät valheeksi. Jos ajattelemme vaikka Watergate-juttua,2 voimmeko todella uskoa opetuslasten pystyneen kehittämään sellaisen valheen?
Koska teoria valehtelevista opetuslapsista on niin järjetön, voimme hyvin ymmärtää, miksi melkein kaikki tutkijat nykyisin myöntävät, jos eivät muuta, niin sen, että opetuslapset ainakin uskoivat Jeesuksen ilmestyneen heille. Mutta toisaalta me tiedämme, että johonkin asiaan uskominen ei sellaisenaan takaa, että asia on totta. Ehkä opetuslapset olivatkin väärässä ja näkivät hallusinaatioita eli harhanäkyjä?
Hallusinaatioteoria on kestämätön, koska se ei voi selittää ilmestyksien fyysistä luonnetta. Opetuslasten kerrotaan syöneen ja juoneen Jeesuksen kanssa ja myös koskettaneen häntä. Näin ei voida tehdä hallusinaation kanssa. Toiseksi, on erittäin epätodennäköistä, että heillä kaikilla olisi ollut sama hallusinaatio. Hallusinaatiot ovat hyvin yksilöllisiä, eivät kollektiivisia heijastumia. Kuvittele, että tulisin sisään huoneeseen ja sanoisin kaikille: "Enkö nähnytkin hienon unen viime yönä?" Hallusinaatiot, kuten unetkin, eivät tavallisesti siirry tällä tavoin! Hallusinaatioteoria ei pysty selittämään myöskään Paavalin kääntymistä kolme vuotta myöhemmin. Toivoiko Paavali, kristittyjen vainooja, niin paljon näkevänsä ylösnousseen Kristuksen, että hänen mielensä kehitti tällaisen ilmestyksen? Ehkä kaikkein merkittävintä on, että hallusinaatioteoria ei voi selittää tyhjän haudan olemassaoloon liittyviä todisteita.
Koska opetuslapset eivät voineet valehdella tai vain nähdä hallusinaatioita, ainoa mahdollisuus on, että opetuslapset uskoivat nähneensä ylösnousseen Jeesuksen, koska he todella näkivät ylösnousseen Jeesuksen. Näin ollen ylösnousemusilmestykset ovat selitettävissä vain ylösnousemuksella. Jos hylkäämme ylösnousemuksen, meillä on käsissämme toinen selvittämätön mysteeri, ensin tyhjä hauta ja nyt ilmestykset.
Kristinuskon alkuperä
Kristillisen kirkon olemassaolo on vahva todiste ylösnousemuksesta. Miten niin? Koska jopa kaikkein skeptisimmätkin Ut:n tutkijat myöntävät, että opetuslapset ainakin uskoivat Jeesuksen nousseen haudasta. Mutta kuinka selitämme tämän uskomuksen alkuperän? Vaihtoehtoja on kolme:
Kristilliset vaikutteet
Pakanavaikutteet
Juutalaiset vaikutteet
Olisiko kyseinen usko voinut juontaa juurensa kristillisistä vaikutteista? Craig kirjoittaa:
"Koska usko ylösnousemukseen oli itsessään kristinuskon perusta, sitä on mahdotonta selittää kristinuskon myöhemmäksi tuotteeksi."
Jos opetuslapset keksivät sen, he olivat huijareita ja valehtelijoita - nämä vaihtoehdothan olemme jo osoittaneet vääriksi. Olemme myös osoittaneet, kuinka epätodennäköistä on, että he olisivat nähneet hallusinaatioita.
Entäpä pakanavaikutteet? Eikö usein huomauteta, että Kristinuskon syntyaikoihin oli olemassa monia myyttejä kuolevista ja heräävistä pelastajajumalista? Olisiko voinut käydä niin, että nämä myytit olisivat harhauttaneet opetuslapsia ja he olisivat omaksuneet ne omaan opetukseensa Kristuksen ylösnousemuksesta? Todellisuudessa tutkijat ovat hylänneet lähes yksimielisesti tämän teorian toisen maailmansodan jälkeen useasta syystä. Ensiksi, On osoitettu, että pakanamyyteillä ei ollut juurikaan vaikutusta ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa. Toiseksi, suurin osa lähteistä, joissa on näitä yhtäläisyyksiä, on ajoitettu nuoremmiksi kuin kristinusko. Kolmanneksi, suurin osa yhtäläisyyksistä on vain näennäisiä, eikä todellisia - tulosta huolimattomasta terminologiasta niiden taholta, jotka näitä ovat selittäneet. Esimerkiksi yksi kriitikko yritti aikanaan väittää, että seremonia, jossa tapettiin härkä ja annettiin veren tippua osanottajien päälle oli yhtäläinen kristittyjen ehtoollisaterian kanssa. Neljänneksi, ensimmäiset opetuslapset olivat juutalaisia, ja juutalainen ei olisi tullut ajatelleeksikaan muista uskonnoista lainaamista. He olivat varsin kiivaita uskossaan, että pakanauskonnot olivat Jumalan silmissä "kauhistus".
Myöskään juutalaiset vaikutteet eivät voi selittää uskoa ylösnousemukseen. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa ei ollut sellaista käsitystä, jonka mukaan joku yksilö nousisi kuolleista kesken historian. Heidän käsityksensä mukaan jokainen herätettiin kuolleista aikojen lopussa. Näin ollen kesken historian kuolleista heräävä yksilö oli heille käsitteenä vieras. Juutalaisuus ei siis voinut "tuottaa" ylösnousemushypoteesia. Tämä on myös hyvä argumentti sitä käsitystä vastaan, että opetuslapset olisivat nähneet hallusinaatioita. Psykologit voivat kertoa, että hallusinaatiot eivät sisällä mitään uutta. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä ei voi olla mitään sellaista, mitä ei olisi jo aiemmin mielessä. Koska opetuslapset olivat juutalaisia, heillä ei ollut käsitystä kesken historian kuolleista heräävästä messiaasta. He eivät siis olisi koskaan nähneet hallusinaatiota ylösnousseesta Kristuksesta. Parhaimmillaankin he olisivat voineet nähdä hallusinaation, jossa Jeesus olisi otettu Elian lailla suoraan taivaaseen, mutta eivät koskaan hallusinaatiota ylösnousemuksesta. Näin huomaamme, että jos ylösnousemusta ei tapahtunut, meillä ei ole yhtään mahdollista tapaa selittää kristinuskon alkuperää. Meillä olisi käsissämme jo kolmas selvittämätön mysteeri.
Olemme käsitelleet kolmea itsenäisesti vahvistettua faktaa. Jos kiellämme ylösnousemuksen, meillä on käsissämme ainakin kolme selvittämätöntä mysteeriä. Mutta on olemassa paljon parempikin selitys kuin epämääräinen vetoaminen mysteeriin tai kaukaa haettu viittaus varastettuun ruumiiseen, hallusinaatioihin tai mysteeriuskontoihin. Paras selitys on se, että Kristus todella nousi kuolleista. Vaikka ottaisimme jokaisen näistä faktoista yksitellen, meillä olisi kussakin riittävästi todistetta. Mutta kaikki nämä todisteet yhdessä tekevät ylösnousemuksesta vielä varmemmin vahvistetun tosiasian. Jos esimerkiksi kaksi näistä faktoista voitaisiin selittää, jäljelle jäisi kolmas fakta, joka vahvistaisi ylösnousemuksen.
Nämä kolme itsenäisesti vahvistettua tosiasiaa tekevät myös vaihtoehtoisista selitysmalleista vielä epätodennäköisempiä. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että se selitys, jolla on laajin selityskyky, tulisi hyväksyä. Eli teoria, joka selittää eniten tosiasioita on todennäköisimmin totta. Ylösnousemus on ainoa hypoteesi, joka selittää kaikki todisteet. Jos kiellämme ylösnousemuksen, meidän täytyy kehittää kolme itsenäistä luonnollista selitystä, ei ainoastaan yhtä.
Sinun täytyisi esimerkiksi ehdottaa, että juutalaiset varastivat ruumiin, sitten opetuslapset näkivät hallusinaatioita ja sitten jokin pakanallinen mysteeriuskonto vaikutti heissä niin, että he keksivät ylösnousemuksen. Mutta olemme jo osoittaneet tällaisten teorioiden epätodennäköisyyden ja niiden yhdistäminen tekee asian vain vaikeammaksi. Kuten Gary Habermas on todennut:
"Kolmen epätodennäköisen teorian yhdistäminen ei luo todennäköistä selitystä. Itse asiassa se lisää epätodennäköisyysastetta. Aivan kuin laittaisi vuotavia sankoja päällekkäin toivoen, että ne tukkisivat toistensa vuodot. Tuloksena on vain märkä sotku."
Legenda
Ennekuin tutkimme lyhyesti ylösnousemuksen merkitystä, luomme silmäyksen ehkä tämän hetken suosituimpaan teoriaan ylösnousemusta vastaan. Tämän teorian mukaan ylösnousemus on legenda, joka kehittyi ajan mittaan. Olen käynyt laajaa keskustelua erään ateistin kanssa tästä aiheesta pienessä aikakauslehdessä nimeltä The Skeptical Review. Odotan edelleen häneltä hyvää argumenttia. Ne tosiasiat, jotka olemme tähän asti vahvistaneet, ovat riittäviä hyllyttämään ajatuksen legendasta.
Olemme nähneet, että todistus ylösnousemuksesta juontaa juurensa alkuperäisistä kokemuksista. Muistatko silminnäkijän uskontunnustuksen 1. Kor 15:ssä?
Kuinka myytti teoria selittää todisteet tyhjästä haudasta? Se on Pietarin ja Jaakobin ensikäden todistus. Ylösnousemususko ei siis ole voinut kehittyä aikaa myöten. Sen sijaan meillä on todistus niiltä ihmisiltä, jotka itse kokivat sen.
Myyttiteoria ei voi selittää Kristinuskon alkuperää. Olemme jo osoittaneet, että Kristuksen todellinen ylösnousemus on ainoa riittävä syy ylösnousemususkolle.
Myyttiteoria ei voi selittää Paavalin kääntymystä. Olisiko hän vakuuttunut myytistä? Hänen kääntymisensä tapahtui itse asiassa niin varhaisessa vaiheessa, että mikään myytti ei olisi voinut siihen mennessä edes vielä kehittyä. Miten sitten selitämme hänen kääntymyksensä? Uskallammeko syyttää häntä valehtelijaksi, kun hän väitti nähneensä ylösnousseen Kristuksen
Olemme nähneet, että kertomus tyhjästä haudasta Markuksen evankeliumissa on hyvin varhainen - korkeintaan seitsemän vuotta tapahtumasta. Tämä on liian lyhyt aika legendan kehittymiselle.
Olemme nähneet, että kertomuksessa tyhjästä haudasta ei ole klassisia merkkejä legendan kehittymisestä.
Kriittiset tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ylösnousemussanoma oli alkuseurakunnan saarnan perusta. Näin ollen se ei voi olla myöhemmän seurakunnan tuotetta.
On olemassa erittäin vahvoja todisteita sen puolesta, että evankeliumit ja Apostolien teot on kirjoitettu varsin varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Apostolien teot eivät puhu mitään Paavalin kuolemasta, mikä tapahtui noin vuonna 64 jkr, tai Jerusalemin hävityksestä noin 70 jkr. Koska sekä Jerusalem että Paavali ovat "avainpelaajia" Apostolien teoissa, olisi outoa, että tällaiset asiat jätettäisiin kertomatta. Paras selitys on mitä ilmeisemmin se, että Jerusalemin tuho ja Paavalin kuolema jätettiin pois, koska Apostolien teot kirjoitettiin ennen näitä tapahtumia. Tämä tarkoittaa sitä, että Apostolien teot kirjoitettiin ennen vuotta 64 jkr, jolloin Paavali kuoli. Koska Apostolien teot on toinen osa Luukkaan kaksiosaista teosta ja Luukkaan evankeliumi kyseisen teoksen ensimmäinen osa, jälkimmäinen on kirjoitettu vielä aiemmin, ehkä 62 jkr. Ja koska suurin osa tutkijoista pitää Markuksen evankeliumia vanhimpana evankeliumina, se olisi kirjoitettu vielä aiemmin, ehkä 50-luvun lopussa. Tämä tuo meidät jo kahdenkymmenen vuoden päähän itse tapahtumista, mikä ei ole riittävän pitkä aika, jotta legenda voisi kehittyä. Näin ollen legendateoria ei ole kovin uskottava.
Näiden todisteiden perusteella ylösnousemus on mielestäni paras selitys. Se selittää tyhjän haudan, ylösnousemusilmestykset ja kristillisen seurakunnan alkuperän. Mikään kilpaileva teoria ei pysty selittämään näitä kolmea tosiasiaa. Itse asiassa mikään kilpaileva teoria ei pysty selittämään tyydyttävästi edes yhtä näistä kolmesta tosiasiasta. Näyttää siis siltä, että rationaalisen ihmisen on hyväksyttävä se tosiasia, että Jeesus Kristus nousi kuolleista.
Ylösnousemuksen merkitys
Eikö meidän tule kysyä itseltämme, mitä tämä merkitsee? Onko tämä vain yksi kuiva ja pölyinen pala historiaa ilman kiinnekohtaa meidän elämäämme? Uskon, että ylösnousemus on maailman tärkein totuus. Sillä on hyvin kauaskantoisia vaikutuksia elämäämme.
Ylösnousemus todistaa, että ne väitteet, jotka Jeesus sanoi itsestään, ovat totta. Mitä Jeesus väitti? Hän väitti olevansa Jumala. Joku saattaa sanoa: "En usko hänen väittäneen olevansa Jumala, koska en uskon Raamattuun." Mutta, vaikka ottaisimme Raamatusta vain ne jakeet, joita skeptisetkin tutkijat pitävät aitoina, tulisimme silti siihen tulokseen, että Jeesus väitti olevansa Jumala. Olen kirjoittanut tutkielman osoittaakseni tämän. Näin ollen on mahdotonta kiertää sitä tosiasiaa, että Jeesus väitti olevansa Jumala. Jos Jeesus olisi jäänyt hautaan, olisi typerää uskoa tähän väitteeseen. Mutta koska hän nousi kuolleista, olisi hullua olla uskomatta sitä. Ylösnousemus todistaa sen, mitä Jeesus sanoi itsestään - että hän on sekä Jumala että ihminen.
Oletko koskaan miettinyt, miksi Raamattuun tulisi ylipäätään uskoa? Onko olemassa hyvää syytä uskoa, että se on Jumalan inspiroima, vai onko se vain joukko mielenkiintoisia myyttejä ja legendoja? Jeesuksen ylösnousemus vastaa tähän kysymykseen. Jos Jeesus nousi kuolleista, se vahvistaa hänen väitteensä omasta jumaluudestaan. Hän puhuu ehdottomalla varmuudella ja lopullisella auktoriteetilla. Siksi sen, mitä Jeesus sanoo Raamatusta, täytyy olla totta. Varmasti hyväksymme sellaisen todistuksen, jonka antaja nousee kuolleista ennemmin kuin jonkun skeptisen tutkijan näkemyksen, tutkijan, joka eräänä päivänä kuolee kykenemättä herättämään itseään kolmantena päivänä. Mitä Jeesus sanoi Raamatusta? Hän sanoi, että se on Jumalan inspiroima ja että se ei voi erehtyä. Hyväksyn Jeesuksen todistuksen merkittävämpänä kuin sen mitä ehkä haluaisin pitää totena tai mitä joku inhimillinen tutkija sanoo. Siksi uskon Raamatun olevan Jumalan virheettömästi inspiroima. Älä huku monien skeptisten ja epäuskoisten teorioiden suohon Raamatun suhteen. Luota Jeesukseen - hän nousi kuolleista. Tämän tähden muista Uutta testamenttia lukiessasi, että se on Jumalan sanaa.
Monet ihmiset ovat hämmentyneitä, koska maailma on täynnä uskontoja. Ovatko ne kaikki Jumalasta? Lähemmin tarkasteltuna huomaamme, että ne kaikki eivät voi olla Jumalasta. Ne eivät voi kaikki olla totta samalla tavalla kuin 2 2 ei voi olla sekä 4 että 5. Kristinusko on esimerkiksi ainoa uskonto, joka pitää Jeesusta Jumalana. Kaikki muut uskonnot sanovat hänen olevan hyvä ihminen, mutta ei Jumala. Nämä molemmat näkemykset eivät voi olla totta. Joku on väärässä. Kuinka tiedämme, mikä uskonto on oikea? Yksinkertaisella testillä: Mikä uskonto antaa parhaan todistuksen totuudestaan? Kristuksen ylösnousemuksen valossa uskon, että Kristinuskolla on parhaat todisteet totuusväitteensä puolesta. Jeesus on ainoa uskonnollinen johtaja, joka on noussut kuolleista. Kaikki muut uskonnolliset johtajat ovat yhä haudoissaan. Ketä uskoisit? Uskon, että vastaus on selvä: Jeesuksen ylösnousemus todistaa, että se, mitä hän sanoi on totta. Siksi meidän täytyy hyväksyä hänen väitteensä, jonka mukaan hän on ainoa tie Jumalan luokse:
"Minä olen tie, totuus, ja elämä, eikä kukaan tule Isän luokse muuta kuin minun kauttani."
Kristuksen ylösnousemus todistaa, että Jumala tulee tuomitsemaan maailman eräänä päivänä. Apostoli Paavali sanoi:
"Jumala tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on siihen määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
Kristuksen ylösnousemus todistaa jotakin hyvin henkilökohtaista ja merkittävää meille kaikille - meidän tulee tehdä tili itsestämme pyhälle Jumalalle. Jos olemme rehellisiä itsellemme, meidän tulee myöntää, että emme pysty saavuttamaan hänen standardejaan. Olemme syntisiä ja siksi ansaitsemme hänen tuomionsa. Tämä johtaa meidät viidenteen kohtaan.
Kristuksen ylösnousemus tarjoaa aidon toivon ikuisesta elämästä. Miksi? Koska Jeesus sanoi, että luottamalla häneen saamme syntimme anteeksi ja siksi vältymme tuomiolta. Uusi testamentti ei vain kerro Jeesuksen nousseen kuolleista ja jätä meitä ihmettelemään, miksi hän näin teki. Se vastaa hänen tehneen niin, koska me olemme syntisiä. Ja koska me olemme tehneet syntiä, ansaitsemme Jumalan tuomion. Jumala on vihainen meille, koska olemme hyökänneet hänen kunniaansa vastaan. Koska Jumala on oikeudenmukainen, hän ei voi katsoa syntejämme läpi sormien. Jonkun täytyy maksaa rangaistus meidän synneistämme. Hyvä uutinen on se, että Jumala rakkaudessaan tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa maksakseen meidän syntivelkamme. Ristillä Jeesus kuoli niiden puolesta, jotka tulisivat uskomaan Häneen. Hän otti päälleen kuoleman, jonka me ansaitsimme. Apostoli Paavali sanoo
"Hänet annettiin meidän syntiemme tähden".
Mutta Paavali jatkaa sanoen
"Hänet herätettiin meidän vanhurskauttamiseksemme".
Paavali tarkoittaa, että Kristuksen ylösnousemus todistaa, että hän onnistui tehtävässään voittaa synti. Hänen ylösnousemuksensa todistaa, että hän on pelastaja, joka ei ainoastaan halua, vaan on myös kykenevä pelastamaan meidät Jumalan vihalta, joka on tulossa tuomiopäivänä. Se anteeksiantamus, jonka Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tarjoaa, annetaan niille, jotka luottavat Häneen saadakseen pelastuksen ja onnellisen tulevaisuuden.
Lopetan kuudenteen ylösnousemuksen merkitykseen. Raamattu sanoo, että Kristuksen ylösnousemus on esimerkki siitä, mitä tulee tapahtumaan niille, jotka uskovat Häneen. Toisin sanoen ne, jotka uskovat Kristukseen, tulevat nousemaan kuolleista kuten Kristuskin. Ylösnousemus todistaa, että ne jotka luottavat Kristukseen, eivät tule viettämään ikuisuuttaan puoli-inhimillisessä olemassaolon tilassa vain sieluissaan. Se todistaa, että meidän ruumiimme nousevat ylös eräänä päivänä. Kristuksen ylösnousemuksen tähden uskovat tulevat kokemaan ikuisesti kirkastetun sielun ja ruumiin tuottaman vapauden.
Yhteenvetona voimme todeta, että ylösnousemuksen puolesta on olemassa monia todisteita, jotka jopa kriittiset tutkijat hyväksyvät ja monta syytä, miksi on tärkeää uskoa ylösnousemukseen. Rohkaisen sinua pohtimaan näitä asioita, ja muista - Kristinusko on järkevää uskoa.
1) Kriittisellä tutkijalla ymmärretään jotakuinkin samaa kuinSuomessa ns. liberaaliteologilla. Kyseessä on siis Uuden testamentin tutkija,joka ei sitoudu mihinkään tunnustukseen.
2) 1970-luvulla tapahtunut skandaali, jossapresidentti Nixonin avustajat salakuuntelivat demokraattista puoluetta.