Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kastanja

    Siellä kasvoi ruohoa
    vinosti riippuvissa räystäissä.
    Rikkoontuneet ikkunaluukut
    riippuivat saranoistaan.
    Osa ikkunoista oli laudoitettu kiinni.

    Rappeutunut talo, murentunutta laastia,
    lasin sirpaleita, rikkoutuneita tiiliä,
    törrötäviä ruosteisia nauloja.
    Eteisen katos odotti päivää, jolloin
    sen kuuluisi romahtaa.

    Paikka oli tuttu, kuhmurainen puu,
    vanha lato, risteys, tiet veivät,
    minne ne oli rakennettu viemään.
    Ja rakennus, parhaat päivänsä
    jo nähnyt, oli yksin.

    Ajattelin, kuin paikan omistaja,
    tein suunnitelmia, purin rakennuksia,
    ostin huonekaluja, maalasin,
    paikkasin, laatoitin, tapetoin,
    Valmista tulisi nopeasti.

    Satoi ikävästi, se teki kaiken
    synkäksi, salamoikin, sitä
    pelkäsin. Seutu oli autio,
    kuka auttaisi, jos talo
    huonokuntoisuuttaan romahtaisi.

    Tuulkoon, onhan se tehnyt niin
    ennenkin. Vieköön ikkunaluukut,
    kuka niitä kaipaa. Ei ollut ovea,
    jonka voisi sulkea.
    Vain ammottava aukko.

    Hiljaisuus laskeutui, tuuli
    oli tyyntynyt. Miksi jäisin.
    Otin sieltä mukaani
    kastanjanterhon, suuren ja loistavan.
    Muistoksi.
    080
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hopeakampa kirjoitti:

    Siellä kasvoi ruohoa
    vinosti riippuvissa räystäissä.
    Rikkoontuneet ikkunaluukut
    riippuivat saranoistaan.
    Osa ikkunoista oli laudoitettu kiinni.

    Rappeutunut talo, murentunutta laastia,
    lasin sirpaleita, rikkoutuneita tiiliä,
    törrötäviä ruosteisia nauloja.
    Eteisen katos odotti päivää, jolloin
    sen kuuluisi romahtaa.

    Paikka oli tuttu, kuhmurainen puu,
    vanha lato, risteys, tiet veivät,
    minne ne oli rakennettu viemään.
    Ja rakennus, parhaat päivänsä
    jo nähnyt, oli yksin.

    Ajattelin, kuin paikan omistaja,
    tein suunnitelmia, purin rakennuksia,
    ostin huonekaluja, maalasin,
    paikkasin, laatoitin, tapetoin,
    Valmista tulisi nopeasti.

    Satoi ikävästi, se teki kaiken
    synkäksi, salamoikin, sitä
    pelkäsin. Seutu oli autio,
    kuka auttaisi, jos talo
    huonokuntoisuuttaan romahtaisi.

    Tuulkoon, onhan se tehnyt niin
    ennenkin. Vieköön ikkunaluukut,
    kuka niitä kaipaa. Ei ollut ovea,
    jonka voisi sulkea.
    Vain ammottava aukko.

    Hiljaisuus laskeutui, tuuli
    oli tyyntynyt. Miksi jäisin.
    Otin sieltä mukaani
    kastanjanterhon, suuren ja loistavan.
    Muistoksi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu