koulu-koulu-mikä?-mitä?-häh?

Ei se ihme ole, etteivät termit ole sinulle ihan selviä, kun nykyisen virallisen nimikkeistön ja yhä puhekielessä käytettävän perinteisen nimikkeistön välillä on ristiriita. Lienee parasta selittää sekä nykytilanne että perinteinen malli, koska amk-uudistuksen myötä syntynyt ristiriita uuden ja perinteisen nimikkeistön välillä on juuri se mikä se sotkee.

NYKYÄÄN, VIRALLISESTI:

Korkeakouluja ovat
1) yliopistot ja niihin rinnastettavat tiede- ja taidekorkeakoulut
2) ammatttikorkeakoulut.

Yliopistoihin rinnastettavia tiede- ja taidekorkeakouluja ovat sellaiset monitieteisiä yliopistoja suppea-alaisemmat akateemiset opetuslaitokset kuten esim. kauppakorkeakoulut, teknilliset korkeakoulut, Taideteollinen korkeakoulu, Sibelius-akatemia jne.)


Korkeakoulututkintoja ovat (edelleen siis nykyään, virallisesti):

*Yliopistoissa (ja niihin rinnastettavissa korkeakouluissa) suoritettavat
- ylemmät korkeakoulututkinnot (maisteri, DI, lääketieteen lis. jne.)
- alemmat korkeakoulututkinnot (eri alojen kandidaatit ja erääät kandiin rinnastettavat erityisnimikkeet)
- tieteelliset jatkotutkinnot: tohtori ja lisensiaatti

*Ammattikorkeakouluissa suoritettavat
- ammattikorkeakoulututkinnot
- ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot

Näin siis nykyään.

ENNEN AMK-UUDISTUSTA peruskoulun ja lukion jälkeinen koulutus oli jaettu kolmeen tasoon, ja tämä perinteinen jako vaikuttaa puhekieleen ja käsityksiin vieläkin (ja tulee todennäköisesti vaikuttamaan vielä pitkään): Korkeakoulut, opistot ja (ammatti)koulut.

1) Korkeakoulutason (akateemisen tason) muodostivat yliopistot ja (muut) korkeakoulut. Niissä suoritettiin akateemisia tutkintoja (ylemmät ja alemmat korkeakoulututkinnot sekä tieteelliset jatkotutkinnot). Tästä sektorista puhuttiin ennen amk-uudistusta yhteisnimellä ”korkeakoulut”, nykyään usein yhteisnimellä "tiede- ja taidekorkeakoulut" tai yksinkertaisesti "yliopistot" (vaikka monien perinteisten korkeakoulujen nimissä sana "korkeakoulu" vielä kummitteleekin). Vanhassa mallissa yliopiston ja korkeakoulun ero oli se, että yliopistot olivat monitieteisiä, kun taas korkeakoulut keskittyivät yhteen tieteen- tai taiteenhaaraan. Yliopiston muodosti siis tavallaan joukko eri alojen korkeakouluja (joita kutsutaan ”tiedekunniksi” silloin kun niitä on useampia koottuna samaan organisaatioon eli yliopistoon) samassa nipussa. Korkeakoulu taas oli vanhassa mallissa ikään kuin "yhden tieteen- tai taiteenhaaran pienyliopisto" tai "itsenäisenä kouluna toimiva yksittäinen tiedekunta". Sanan tässä merkityksessä korkeakouluja olivat esim. kauppakorkeakoulut, teknilliset korkeakoulut, Taideteollinen korkeakoulu, Yhteiskunnallinen korkeakoulu (aikoinaan), jne. Yliopistojen ja korkeakoulujen tutkinnot olivat samantasoisia ja pääosin samannimisiäkin. Hakukelpoisuuden yliopistoihin ja (muihin) korkeakouluihin antoi alkuun vain ylioppilastutkinto, myöhemmin myös saman alan opistotutkinto.

2) Opistoissa suoritettiin opistotasoisia tutkintoja (esim. insinööri, sairaanhoitaja, agrologi, ja muut sellaiset tutkinnot, jotka nykyään suoritetaan AMK:ssa). Opistoissa oli usein erilliset linjat ylioppilaille ja peruskoulupohjalta opiskeleville, ja yo-pohjalta tutkinnon suorittaminen kesti vähemmän aikaa; yleensä vuoden vähemmän. Hakukelpoisuuden opistoon antoi siis joko peruskoulun suorittaminen tai ylioppilastutkinto, ja opistotutkinto puolestaan antoi nk. rajoitetun korkeakoulukelpoisuuden eli oikeuden hakea opiskelemaan saman alan korkeakouluun (tai yliopiston tiedekuntaan) ilman ylioppilastutkintoakin. Esim. kauppaopiston peruskoulupohjalta suorittaneella oli oikeus hakea kauppakorkeakouluun tai yliopiston kauppatieteellisen tiedekuntaan, ja teknillisen opiston peruskoulupohjalta käyneellä oli mahdollisuus hakea teknilliseen korkeakouluun tai yliopiston teknistieteelliseen tiedekuntaan. Opistojen vetovoima alkoi hiipua niiden loppuaikoina, ja ne alkoivat kärsiä opiskelijapulasta. Tähän kehitettiin sitten ratkaisuksi amk-uudistus, josta myöhemmin hieman lisää.

3) Koulutaso eli ammattikoulut. Joissain tapauksissa opistot ja ammattikoulut toimivat saman katon alla nimikkeellä "oppilaitos" (esim. kauppaoppilaitos oli kauppaopisto kauppakoulu), ja niissä suoritettiin kummankin tason tutkintoja.

Opistotutkinnot olivat joskus muinoin kovaa valuuttaa, kun sellaisen suorittaneita oli veilä vähän: esim. kauppaopiston käyneet etenivät suht' helposti pankkien paikallisjohtajiksi ja sekä teknillisen opiston käyneet (siis insinöörit) että kauppaopiston käyneet toimivat suurissakin yrityksissä merkittävissä keskijohdon tehtävissä ja johtivat pienempiä. Suomalaisten elintason kohentuessa ja ikäluokkien pienentyessä (kun sotakorvaukset oli maksettu, ja suuret ikäluokat oli koulutettu ja saatu työelämään veromarkkoja takomaan) kouluttautuminen yleistyi, ja etenkin ja juuri opistotutkinnot kokivat inflaation kun sellainen alkoi olla joka toisella.

Loppuvaiheissa opistotutkintojen arvostus oli jo melkoisen heikkoa (insinöörejä lukuun ottamatta), ja suurin osa peruskouluista ja lukioista valmistuneista halusi JOKO 1) ammattikouluun ja sitä kautta nopeasti leipää tienaamaan TAI 2) yliopistoon saadakseen "kunnon koulutuksen" (korkeakoulututkinnon), mutta EI opistoihin. Yhä harvempi halusi opistoon suorittamaan "väliportaan tutkintoa", tai sinne mentiin vain miettimään miksi sitä sitten isona rupeaisi, kun taas etenkin yliopistoihin oli hirveä tunku.

Ratkaisuksi opistojen vetovoiman parantamiseksi luotiin amk-järjestelmä, jossa opistojen nimet muutettiin "ammattikorkeakouluiksi", koska "korkeakoulu" arvioitiin vetovoimaisemmaksi, "seksikkäämmäksi", nimikkeeksi kuin inflatoitunut "opisto". Muutamia pioneeriopistoja koskeneen kokeiluvaiheen jälkeen kaikki entiset opistot muuttivat nimensä ammattikorkeakouluksi (ja entiset opisto koulu-yhdistelmäoppilaitoksetkin purettiin, ja niiden opistotasoisista linjoista tuli niin ikään ammattikorkeakoulujen osia). Sen jälkeen, kun kaikki entiset opistot olivat muuttaneet nimensä ammattikorkeakouluiksi, ylensivät monet entiset ammattikoulut vuorostaan itsensä "ammattiopistoiksi", koska nimike "opisto" oli nyt jäänyt sopivasti vaille käyttäjää.

JA SITTEN OLIKIN SOPPA VALMIS:

Kun nykynuori puhuu "opistosta", hän useimmiten tarkoittaa sillä ammattiopistoa, varsinkin kun ammattiopistot mielellään tipauttavat sanan "ammatti" nimestään pois. Kun taas varttuneempi väki (mm. suurten ikäluokkien edustajat, niin työelämässä johtopalleilla jöpöttävät kuin keskijohto ja haalariporraskin) puhuu "opistosta" tai "opistotutkinnosta", he tarkoittavat sillä sitä mitä se heidän opiskeluaikoinaan tarkoitti: insinööriä, sairaanhoitajaa yms. nykyisiä amk-tutkintoja. Eli toiset käsittävät "opiston" tarkoittavan ammattikoulua ja toiset "ammattikorkeakoulua". Ja kaiken kukkuraksi sitä opistotasoa, johon sana "opisto" alun perin ja oikeasti viittasi, ei ole enää edes olemassa.

Vastaavasti, kun nykynuori menee amkkiin, hän kokee menevänsä "korkeakouluun". Varttuneempi väki taas käsittää vanhasta muistista "korkeakoulun" yhä tarkoittavan nimenomaan akateemisen tason koulutusta, siis yliopistoja ja niihin rinnastettavia korkeakouluja. Heidän mielestään ammattikorkeakoulututkinnot ovat "opistotutkintoja".

Niin että ei se ihme ole, että vähän hämmentää. Sellainenkin, joka tuntee edellä esitetyt taustat, joutuu usein arvailemaan kulloisenkin puhujan iän, koulutustason, toimenkuvan yms. perusteella mitä hän mahtaa tarkoittaa puhuessaan "korkeakoulusta" tai "opistosta". Taustoja tuntematon on takuulla ymmällään.

Toivottavasti tämä selvitti. Korkeakouluja ovat siis nykyään virallisessa kielenkäytössä yliopistot ja niihin rinnastettavat tiede- ja taidekorkeakoulut sekä ammattikorkeakoulut, mutta moni mieltää yhä ”korkeakoulun” tarkoittavan vain ensin mainittuja, koska se aikoinaan tarkoitti nimenomaan akateemista opinahjoa.

ovat niitä kouluja, missä voi suorittaa ikään kuin 2. astetta seuraavan tutkinnon. Eli siis yliopistot ja ammattikorkeakoulut ( esim. poliisiamk) ovat kaikki korkeakouluja. Toisin sanoen ammattikorkeakoulut ovat vain yhdenlaisia korkeakouluja, eli niitä, missä opiskellaan käytännönläheisemmin ja ammattiin suuntautuen.

Jaa-a, miten sen nyt yksinkertaisesti selittäisi... Korkeakoulut voidaan jakaa yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Yliopistoihin kuuluvat myös teknillinen korkeakoulu, taideteollinen korkeakoulu jne...

Yliopistoista saadaan ylempi (ja myös alempi) korkeakoulututkinto (eli siis maisterin, diplomi-insinöörin tai vast. paperit) ja opiskelu kestää 5 vuotta.

Ammattikorkeista saadaan ammattikorkeakoulututkinto, joka tarkoittaa insinööriä, sairaanhoitajaa, tradenomia jne... koulutus kestää 3,5-4 vuotta.

Lisätietoa löydät vaikka osoitteesta Finlex.fi ja sieltä ajantasainen lainsäädäntö ja hakusanaksi yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki.