onkohan täällä muita nuoria kuumeilijoita, vai olenkohan ihan kummallinen? :D itse parikymppinen ja oman perheen haluisin kovasti perustaa. en välttämättä ihan vielä, mutta pian. tahtoisin useamman lapsen ja olen aina ollut sillä kannalla että lapset kannattaisi tehdä nuorena (tähän toki jokaisella omat mielipiteet :)) itsestä vaan tuntuu siltä että nuorena jaksaa valvomiset sun muut helpommin. avomieheni vaan on toista mieltä ja haluaa kuulemma odotella vielä vähintään kuusi vuotta ennen kuin edes haluaa asiasta puhua. hän ilmeisesti luulee minun olevan ikuisesti nuori :(
enpä tiedä pitääkö vaan tyytyä tähän, mitä mieltä muut olette?
mukavaa syksyä kaikille, toivottavasti muita onnistaa!
enpä tiedä pitääkö vaan tyytyä tähän, mitä mieltä muut olette?
mukavaa syksyä kaikille, toivottavasti muita onnistaa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Täällä on myös vauvakuumetta. Täytän syksyllä 24 vuotta ja todellakin haluaisin jo vauvan. Olen aina halunnut monta lasta ja mies kyllä sanookin että kyllä me kohta se vauva tehdään mutta se nyt on jo hokenut sitä puoli vuotta. Miesten kohta on sitten joskus mutta itsestä tuntuu että on jo ikää niin paljon että haluisin lapsia.
Mutta ei se kai auta kun odottaa kun siihen lapsentekoon tarvii tuota miestäkin!:)
tsemppiä kaikille kuumeilijoille....toivottavasti saadaan miesten päät käännettyä.
No, en tiedä olenko niin nuori kuumeilija, ikää on 26v.
Mutta, jos vertaa keskimääräiseen esikoistaan odottavien ikään, joka on kolmenkympin paremmalla puolella, niin nuorihan sitten olen.
Ja muutenkin asenteet tuntuu olevan, että alle kolmikymppiset on nuoria äitejä.
Mistä lie johtuu, minusta me ollaan juuri sopivassa äitiytymisiässä :D
niin, toivottavasti saadaan miesten päät käännettyä, meillä tuo tuntuu vaan olemaan kovin järkähtämätön kannassaan. hyvä jos edes asiasta suostuu keskustelemaan. eipä tunnu ymmärtävän että ei se välttämättä heti tärppää vaan yrittäessä saattaa kulua pitkäkin tovi. siinä sitten ollaan jos ensimmäistä lasta ruvetaan kymmen vuoden päästä yrittämään, mistäs sitä tietää siunaantuuko yhtäkään..
niin siinähän se onkin että kun ei meidänkään ukko oikein tajua että ei sitä vauvaa sitten niin vaan tehdä. Miehet kai luulee et se heti kerrasta tärppää vaikka eihän se niin oo. Tuntuu kyllä muutenkin aika epätodennäköiseltä että vauvaa tulee vielä piiitkiiin aikoihin kun on aika hiljaista makuuhuoneen puolella. Sekin vielä itseä suututtaa kun itsellä haluja on ihan ilman vauvakuumettakin mutta mies ei hirveästi innostu. Taisi e-pillerien lopetus tuoda halut mulle. että sitä rataa tää elämä rullaa. hyvältä näyttää! :/
niin meilläkin luullaan. tänään tuli jopa ensimmäisen kerran pieni riita asiasta. vissiin miepuoliset yksilöt luulee että vauva sitten vaan "tilataan" :( itselläni elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että en välttämättä ihan heti lasta tahtoisi (tosin eipä haittaisi vaikka lapsi ilmoittelisikin tulostaan nyt jo:))mutta tosiaan pian kuitenkin. joten ei paljon lohduta jos asiasta voidaan keskustella vuosien päästä. voi kunpa vaan saisi ne ymmärtämään.. no onneksi muutama kummityttö jolle sitten mekkoja ostelen :D ja 26-vuotiaalle kuumeilijalle, joo se on kumma kun ensisynnyttäjien ikä vaan nousee. sen siitä saa kun asustetaan urakeskeisessä hyvinvointivaltiossa :D olikohan se esikoisensa saavien keski-ikä 28 vai 29v joten vielä nuori olet :)
minä lopetin keväällä pillerit just tuon haluttomuuden vuoksi ja onneksi lopetinkin sillä nyt maistuu taas =) jopa miestä useammin! Meillä on itseasiassa miehelläni ollut vauvakuumetta pitempään kuin minulla se on aika tuore (siis vauvakuume).Ja mieheni on vain vuoden vanhempi kuin minä. Niinpä rupeamme yrittämään ensimmäistämme kun nämä menkat vaan loppuisi...
kiva kuulla että kaikkien kotona ei asusta vain niitä "jääräpäitä" :D
No minä ainakin olen nuori kuumeilija. 18-vuotias, mutta "aina" olen tiennyt lapsia haluavani ja nyt piiiitkän aikaa on vauvakuume ollut todella kova. Mieskin on samaa mieltä. Mutta itsellä koulut kesken ja koko ajan takaraivossa jyskyttää, että koulu pitää ensin hoitaa loppuun, joten kaipa se niin menee. 1,5v vielä jäljellä..:/
No, mutta onnea ja mukavaa syksyä kaikille muille kuumeilijoille!:)
ekan lapsen ku olin just täyttänyt 20 enkä kadu ollenkaan valintaani saada lapset nuorena. Toinen lapsi syntyi siitä puolentoista vuoden päästä. Olen nyt 30 ja monet kyllä ihmettelevät miten minulla on jo 10 vuotias "pikkuteini".. ;)
Koulut kannattaa käydä kyllä loppuun sillä sivusta nähneenä usein ne koulut sitten jäävät kesken kun lapsi on tullut maailmaan... tosin voihan näin aikuisiälläkin opiskella sitten lisää.. niinkuin minäkin tällä hetkellä neljättä vuotta opiskelen nyt koska päätin vaihtaa ammattia..
Siis tuo ois voinu olla kuin suoraan mun suusta! :D saman ikäinenkin olen ja vauvakuumeinen, mutten ihan nyt ja heti kuitenkaan lasta ehkä haluais, mutta pian (=lähivuosina..). :)
kiva kuulla että muilla samanlaisia fiiliksiä :D
Onkos vauvaprojekti edistynyt mihinkään suuntaan? :)
eipä meillä ainakaan edistynyt ole, tuskin edistyykään pitkään aikaan, valitettavasti :( olo välillä aivan sietämätön. ärsyttää vaan kuulla jatkuvasti "onhan meillä sitä aikaa" jne. mistäs sitä tietää onko vai ei?? toivon vaan kovasti että lapsia saisin nuorena, toivottavasti ei mahdotonta.. vanhempani saivat siskoni kun olivat parikymppisiä ja minut heti perään. ja juuri sieltä varmaan juontaa juurensa se, että toivon useampaa lasta ja sitä että nuorena onnistaisi, siskoni on ollut korvaamaton apu ja tuki minulle aina, varmaan johtuen myös pienestä ikäerostamme. ymmärrämme toisiamme loistavasti, vaikka olemmekin aivan erilaisia :D. no mutta kertoilkaahan kuulumisianne, tovottavasti onnistaapi :D
Hei!
Täällä on yksi kuumeilija lisää. Ja nimenomaan nuori... ainakin osaan teistä verrattuna..18 siis olen. Tosin en itseäni kovin nuoreksi tunne.
Minulla kovin "korkea" vauvakuume, mutta lukio vielä kesken. Itse olen myös sitä mieltä, että nuorena kannattaa lapset ottaa vastaan, jos niitä suodaan ja ammattiin opiskelut vasta sen jälkeen. (Jokaisella toki omat mielipiteensä).
Itse en ole saanut kieltävää vastausta avomieheltäni "aloittaa" vauvaprojektia ensisyksynä (siis yhteinenhän olisi projekti), mutta ei kyllä mitään vahvaa jootakaan ole tullut. Tässä siis päivä kerrallaan on jaksettava, vaikka se kovin kovin hankalalta ja raskaalta tuntuukin.
Minullakin on kova vauvakuume ollut jo pitkään,olen 20v ja jokin aika sitten otin asian esille ja sieltä tuli vastauksena "ei vielä" Ensin pitää olla koulut käyty ja työt molemmilla jne. :/ No asiasta ei sitten vähään aikaan puhuttu, mutta otin asian taas esille ja nyt oli jo hiukan tultu vastaan, että "jonkin vuoden päästä ehkä ja etten voi tehdä lasta vain sinun mieliksesi". Ymmärrän täysin, mutta kyllä se joka kerta sattuu kun sanotaan ei. :(
Kyllä vain muitakin kuumeilijoita löytyy.Mä olen 21 ja kova kuume on ollut jo pari vuotta. Seurustelin pitkään ja yritin kovasti vauvasta puhua silloiselle kumppanilleni...Ei vain lämmennyt ja muutenkin alkoi suhde repeilemään. Nyt tavannut puolen vuoden sinkkuilun jälkeen uuden miehen, joka on avoimesti kertonut haluavansa lapsia...Toivottavasti tässä mies jonka kanssa haluan elämäni viettää...:)
mukava kuulla että kerrankin noin päin. minulle taas tänään kerrottiin että kohdun asennon takia vaikeampi raskautua. hieno homma varsinkin jos lasta alamme "yrittää" monen vuoden päästä. että sellasta.
oon kans 18v.kesäkuussa tuli keskenmeno aivan alussa,sitä en toivoisi kenellekään.vauvaa olemme siis yrittäneet "jo" 01/07 lähtien,takana ainaki yks keskenmeno,jos ei toinenkin,tai ainakin yks on ilmeisimmin ollut kemiallinen raskaus,eli vauvan alku on vain hipaissut kohduin seinämää,ja saanut tuottamaan sen verran hcg-hormonia että testissä näkyi haamu.
viikonloppuna oli ovis,joten taasen odotellaan pari viikkoa josko olis tärpänny,toivon kovasti niin.
ja mulla on taaksepäin kallistunut kohtu,se mun tietääkseni vaikeuttaa hieman raskautumista.mutta kyllä tässä ainaki kerran ollaan tultu raskaaksi,jos se edes vähän lohduttais,vielä kun vauva pysyis matkassa sen 9kk ainaki
Elikkäs kuumetta pukkaa täälläkin suunnalla. Olen nyt 21 ja mieheni 23. Asumme omassa rivitalokaksiossa ja jatkuvasti pidämme silmät auki josko tulisi joku sopiva omakotitalo. Jos ei tule, niin sitten isi rakentaa :) Noin vuosi sitten ehdottelin lapsen hankkimista ensimmäistä kertaa ja sain vastaukseski tiukan ein. Nyt kuitenkin mieheni sanoi eräänä päivänä, että joulun aikoihin voisin jättää laastarit pois. Tällä hetkellä opiskelen ja teen osa-aikatyötä. Kurssini on käyty jouluun mennessä ja valmistua olisi tarkoitus maaliskuussa. Olen aivan onneni kukkuloilla siitä, että vihdoinkin olemme miheni kanssa samaa mieltä vauva-asiasta. Myös siskoni on suunnitellut ajoittavansa kolmannen lapsen hankkimisen alkuvuoteen, eli ihanteellisimmassa tapauksessa olisimme raskaana samaan aikaan. Nyt kuitenkin mietityttää se, kun olen aina miettinyt että pitäisi olla naimisissa ensin ja lapset vasta sitten. Ei tunnu kovin ideaalilta ajatukselta, että häissä "joutuisi" imettämään välillä tms. Hääpäivä on kuitenkin minun ja mieheni. Lapsi olisi tottakai rakas, mutta.. Onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia?
Ei millään malttaisi odottaa muutamaa kuukautta, että alkaisimme yrittämisen. Ajatukset pyörii jatkuvasti vaan vauva-jutuissa!