Meitä tuntuu olevan täällä monta jotka elelevät sinkkuina ehkä lopun elämäänsä. Voihan sinkkuelämä olla ihan yhtä antoisaa kuin parisuhteellisuuskin, vaikka ei olisikaan itse valittu vaihtoehto, vai mitä? Olisiko teillä jotain vinkkejä hyvään ja onnelliseen sinkkuelämään aikuiselle naiselle? Ei mitään ravintolassa juoksemista vaan ihan arkisen elämän asioita. On kai parasta ryhtyä luomaan yksin elävän ihmisen elämäntapaa, kun huomaa jossain vaiheessa ettei onni suosi parin löytymisen suhteen. Muuten jää odottelemaan olematonta ja elämä kuluu hukkaan.
Vinkkejä antoisaan sinkkuelämään
eräs sinkku
451945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Noin minäkin ajattelen ja olen myös alkanut viime aikoina kaavailemaan tuollaista tulevaisuutta. Tässä iässä tulee sellaiseen pisteeseen, jolloin katsoo missä on tällä hetkellä ja mitä todennäköisesti tapahtuu vielä. Turha sitä on haikailla parisuhteen perään, ei kaikille ole suotu kumppania. Jossain vaiheessa sen varmaan poistaa kokonaan toivomuslistaltaan.
Ehdotan että etsit itseäsi kiinnostavia harrastuksia joihin voit innoissasi uppoutua työsi lisäksi. Varsinkin sellaiset harrastukset joissa voi käyttää luovuuttaan ovat erittäin innostavia. Kannattaa myös yrittää löytää mahdollisimman palkitseva työ, että siitä voi nauttia. Myöskin matkustaminen kiehtovissa paikoissa on ihanaa. Syvällisiä ystävyyssuhteita kannattaa luoda samanhenkisiin ihmisiin ja pyrkiä aina tutustumaan uusiin ihmisiin ja heidän maailmaansa etenkin ulkomailla. Lisäksi jos haluaa jonkun elollisen olennon seuraa kotiin, niin voi hankkia jonkun lemmikkieläimen.
Minulla on paljon harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita, mutta voisi vielä olla lisäksi jotain repäisevämpää, jos jollakin olisi ehdottaa.
Villikeiju kertoikin jo monia hyviä asioita sinkkuudesta nauttimiseen. Tässä vielä hieman lisää omasta näkökulmastani.
Sinkkuuden vapaudesta voi oppia nauttimaan, minä ainakin olen oppinut. Ei ole tilivelvollinen kenellekään omista menoistaan eikä vapaa-ajan suunnitelmia tehdessään tarvitse ottaa toista huomioon. Voi kuunnella mitä musiikkia vain ja milloin vain (omalla kohdallani tosin kerrostalon hiljaisuusajat huomioon ottaen). Toivottoman aamutorkkuna nautin myös siitä, kun voin viikonloppuisin heräillä kaikessa rauhassa hitaasti omaan tahtiini eikä kukaan ole patistamassa ylös sängystä.
Läheisiä ystävyyssuhteita ja harrastuksia toki on yhtä lailla parisuhteessa elävillä, mutta ehkäpä sinkuilla on kuitenkin enemmän aikaa ja energiaa panostaa niihin?
Siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi ollut vakavassa seurustelusuhteessa, että olen niin tottunut sinkkuuteen, että joskus mietin, mitenköhän osaisin enää seurustellakaan vakavasti. Ja silti haaveilen jatkuvasti, että eräs ihanainen voisi eräänä päivänä vastata tunteisiini..
monta vuotta sinkkuna ja mietin osaisinko enää olla fyysisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa, kun olen tottunut "koskettamattomuuteen". Jotenkin sitä tottuu olemaan yksin. Hyvä että tottuu, tietysti.
alkaa suorastaan välttelemään kosketusta, jos on pitkään yksin. Toisen läsnäolo häiritsee, varsinkin jos nukutaan samassa sängyssä tai jopa samassa huoneessa. Sinkkuna on enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttä.
tulee juuri se piste, että ajattelee noin. On jo katsonut mitä mahdollisuuksia on ja siinä se. Ei enää kuvittele turhia ja haikaile olemattomien mahdollisuuksien perään. Kaikille ei tosiaan riitä sopivaa kumppania, sen huomaa tietyssä vaiheessa.
olla siinä iässä. Tietää mitä haluaa ja mitä ei. Jotenkin herää huomaamaan lopullisesti omat mahdollisuutensa ihmissuhdeasioissa ja muissakin. Aikaisemmin tosiaan kuvitteli mahdollisuutensa paremmiksi kuin ne ovatkaan. Kummasti ihminen selvänäköistyy:) Parasta keskittyä harrastuksiin, matkailu on tosiaan erittäin hyvä harrastus, jos siitä osaa ottaa kaiken irti, eikä vain mene turistikohteisiin.
silloinkin kun olen ollut suhteessa. En pidä siitä, että joku koko ajan tulee aivan kiinni. Pitää olla omia juttuja ja omaa aikaa. En myöskään osaa nukkua niin, että toinen pitää kiinni, hassua ja erikoista varmaan, mutta totta :) Toisaalta nyt ole sitä ongelmaakaan, kun on yksin :) Pidän kyllä koskettamisesta, mutta ei jatkuvasti.
Matkoilla tapahtuu aina vaikka mitä seikkailuja ja oppii paljon uutta elämästä! Kannattaa tosiaan välttää turistikohteita ja mennä omalla tyylillä erikoisempiin paikkoihin. Harmillista vaan ettei aina voi olla matkoilla...:(
Mäkään en joskus osannut nukkua niin, että toinen pitää kiinni.. Mutta siihen, ja jopa yhteiseen peittoon, oppii äärimmäisen helposti kun on oikea ihminen ;-) Pois onkin sitten ollut opettelemista..
Muutama tovi sitten kävin Meksikossa ihan omine nokkine. Paikaksi silti valitsin turistikohteen. Syystä, että olisi edes yksi ns. helppo paikka, josta tehdä omia retkiä. Tosin eloa helpotti rutkasti espanjankielinen osaaminen. Siitä tulikin mieleeni, jos vähänkin on kiinnostusta kieliin. Ei muuta kuin opiskelemaan, käy mahtavasti harrastuksesta. Ja lopuksi siitä on myös paljon hyötyä matkoilla.
Minulla ei kertakaikkiaan onnistu. Kun viime suhteessani yritettiin nukkua sylikkäin (toisen osapuolen toivomuksesta), niin minä heräsin painajaisuneen, jossa mustekala oli kietonut lonkeronsa ympärilleni, enkä voinut hengittää. Ymmärrän kyllä täysin, että muut ihmiset haluavat kietoutua toisiinsa kuin käärmeet yölläkin, mutta minä en halua. Alkaa päivälläkin ahdistaa, jos joku on koko ajan kimpussa, eikä ole mitään rauhaa.
Hyvä kun täällä voi kertoa kaikkia outoja juttuja tuntemattomana :D
paremmin kommunikoimaan paikallisten ihmisten kanssa, jos osaa jonkin verran heidän kieltään kuin jos yrittää vain englannilla.
ns. turistimestoissa kyllä pärjää englannilla. Mutta, jos aikoo mennä "kuorta syvemmälle" tutustumaan, edesauttaa paikallisen kielen puhuminen. Sitäpaitsi palvelukin on parempaa!
mullakin on samoja kokemuksia ja olen siksi opetellutkin aika monta kieltä. Matkustan aika paljon.
englannin ja espanjan,kielikurssia,mp3 soittimeen.
Minä kyllä tykkään nukkua toisessa kiinni enkä voi saada liikaa haleja ja paijaamista. Se onkin sinkkuuden huonoimpia puolia, että saa kosketusta aivan liian vähän :(.
Omaa aikaa sen sijaan tarvitsen paljon. Minulle ei sovi sellainen parisuhde, jossa kaikki tehdään yhdessä. Ahdistun vaan, jos pitäisi olla toisen seurassa 24/7.
En osaa ollenkaan nukkua jos toinen on "iholla". Nukkumaan käydessä mulla pitää olla ikkuna auki, reippaasti tilaa ja raitista ilmaan nassun edessä, eikä kukaan koske. Kultani ei tätä oikein ymmärrä, vaan yhä välillä vetää herneet nenuunsa, kun en kuulemma välitä/tykkää. Vaikka kyse ei todellakaan ole siitä. Muuten tykkään kyllä olla lähekkäin, sylikkäin, mutten nukkumaan käydessä.
Tietenkin, varsinkin viikonloppuisin kun on enemmän aikaa, kaipaan myös omaa aikaa. Edes pientä hetkeä yksin, omien ajatusten kanssa, rauhassa. Rakkaani ei millään meinaa ymmärtää, kun haluan mennä vaikka yksin lenkille. Ehkä tähän on syynä ikäeromme (hän on kymmenisen vuotta nuorempi), hänelle kaikki on vielä uutta, ihanaa, kuhertelua?
jotka eivät osaa nukkua toisessa kiinni! Tuo asia voi tosiaan joskus aiheuttaa kummastusta parisuhteessa, monet eivät ymmärrä aluksi. Kyllä sinunkin kultasi tottuu vähitellen ja ymmärtää, ettei se liity välittämiseen.
että pitäisi olla jonkun ihmisen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa! Sehän olisi kuin vankilatuomio melkein. Täytyy voida olla vapaasti ja mennä omiin harrastuksiin.
En nyt tarkoittanut sitä 24 tuntia ihan kirjaimellisesti, mutta sellaisia ihmisiä kyllä löytyy, jotka haluavat olla parisuhteessa kuin paita ja peppu, tosiaan kaipaavat sellaista parisuhdetta, eivätkä välttämättä ymmärrä toisen suurempaa tarvetta omaan aikaan ja tilaan.
Olen seurustellut tälläisen ihmisen kanssa, ja suhde kariutui juuri tähän hänen takertuvaisuuteensa. Vaikka hän oli muuten monella tapaa ihana ihminen (enhän häneen muuten olisi rakastunutkaan), en vain jaksanut pidemmän päälle. Tuntui siltä, kuin olisin ollut kultaisessa häkissä.
Meitä on moneksi näissäkin asioissa. Kunpa vain sellaiset ihmiset löytäisivät toisensa, joilla tarve omaan aikaan ja tilaan ja yhdessäolon määrän tarve menisi kutakuinkin yksiin.
siitä, että toinen haluaa olla enemmän yhdessä kuin minä, ei siitä pidemmän päälle mitään tule. Samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään :)
Mäkin kallistuisin harrastusten puolelle. Ja ne harrastuksethan voi olla mitä tahansa. Laskuvarjohypystä taidenäyttelyyn. Omat harrastukseni pyörivät urheilun ja matkailun parissa. Sortsit vaan, et lauantaina lähdetään Makarskan rivieralle. Keiju kaipasi myös jotain räväkkäämpää... Menkää lätkämatsiin, eiks kausi ala?
Kantsii mennä jäähallille ja istuu kulkuväylän viereen.Hifkin tytöt on namuja,ja siks jää matsi seuraamatta ja kylki tulee kipeeks ku tytsiystis tökkii kyynärpäällä vihasena;)
Varmaan lätkämatsi sopii sellaiselle hyvin, joka pitää urheilun seuraamisesta. Minä vaan en pidä. Itse tarkoitin räväkällä jotain henkisesti räväkkää ;) Matkailun avulla sitä kieltämättä saa, mutta aina ei voi olla matkoilla, valitettavasti. Erittäin hauskaa matkaa sinulle!
Kiitos :)
Totta, aina ei voi olla matkoilla. Jo matkan suunnitteleminen, varaaminen jne antavat potkua etiäpäin. Ja matkan jälkeen muutama kuukausi kuluukin "muisteloissa".
Pitäisi perustaa joku yhdistys meille palstan aikuisille sinkuille, sellainen joka ei olisi mikään parinmuodostuspiiri, vaan ihan muuhun yhteisten kokemusten jakamiseen tähtäävä. Sellaisesta voisi saada lisää vinkkejä oman elämäntapaan. Monesti sinkkutapaamisiin tulee ihmisiä, jotka etsivät sieltä kumppania, vaikka osa haluaisi puhua ihan muista asioista, koska haluaa olla sinkkuna.
jo päätynyt siihen, että elää yksin, niin ei sitä enää jaksa innostua keskustelemaan mistään parisuhdemahdollisuuksista, kun on jo sen vaiheen ohittanut. Silloin haluaa muunlaista keskustelua ja kiinnostuksen kohteet ovat muualla. Hakeutuu mielellään muiden samassa tilanteessa olevien ja samanikäisten seuraan, jotka eivät enää pyöri suhdeodotuksissa.
asiasta on päässyt yli, niin ei siihen enää sitten palaa. Perustakaa ihmeessä yhdistys, kuulostaa hyvältä idealta!
sanoa välillä mistä on päässyt yli, voi mieli muuttua jos tulee hyvä tilanne.
että kun olen käsitellyt jonkun asian loppuun, niin en enää palaa siihen. Ei ole enää tarvetta. Mutta aikaa menee, että siihen pääsee. Tässä kyseisessä asiassa olen vasta vaiheessa 1 ;)
Sitä tällain varattuna joskus haikailee hetken sen sinkkuuden perään. Tai lähinnä siihen, että voi olla ihan vaan rauhassa. Ei oo kulta koko aika haluamassa huomiota. Mutta kyllä se sitte hetikohta jo häviää, se sinkkuudenkaipuu.
Noi harrastukset tietty on varmasti parasta! Ihania vaelluksia, joko Lapissa ois ruskaa??? Laskettelua. Prätkä... Hmmm... Se on kyllä aina ollut mulle heikkopaikka, ku upea nainen nousee prätkän selästä.. No joo.. nyt vähä hairahduin aiheesta.
Kun täällä tuntuu sinkkuja olevan kovasti, ni mixei joku vois ottaa asiakseen vaikka täällä pääkaupunkiseudulla jossain kivassa paikassa järjestää saunailta?, Joku ulkoilutapahtuma?, Ratsastamaan?
Mä taidan alkaa oleen jo ihan perjantaifiiliksissä..
ettei sellaista saunailtaa ole järjestetty! Helsingin alueella on hirmuisen paljon sinkkuja.
tai tapaamisia ollutkin sinkuille Helsingissä. Mutta ei kai tällä palstalla.
myös täältä tampereelta!! ;o)
vierailemaan Helsingissä!
muut paikkakuntalaiset saa tulla vierailulle?
vaikka Pihtiputaalta :) Tervetuloa!
Tulenkin heti tänään mutta vain käymään.
kaupungilla, olenkin lähdössä ulos kohta. Yritä näyttäytyä keskustassa ja kirjoita nikkisi suurella tekstillä takkiisi :)
Olen keskustta tarkalleen noin 15.28. Takin merkki on joku XXX melkein Eiks, et kyl siitä erotat. Vaan, jos jaksat odottaa mua niin kauan ;)
pakko olla kotona, kun tulee vieraita. Mutta näemme ehkä myöhemmin, jos vaikka joskus järjestettäisiin palstan tapaaminen :)
Tulen parin viikon päästä sinne työmatkalle. Mulle kans maistuis kuppi kuumaa ;)
olis parempi jos tavattaisiin kaikki kerralla eikä järkättäisi mitään erillisiä tapaamisia. Se kai tässä oli alunperin tarkoitus ja olis hauskempaa isommalla porukalla.
lokakuulla voisi olla palstan miitti, turhaa ruveta vaan joidenkin tapaamaan keskenään, olisi rennonpaakin jos olisi vaikka saunailta tai jotain vastaavaa.
keskustelu. Kyllä ainakin minun puolestani voitaisiin kokoontua kaikki yhdessä, ei kai sitä mikään estä, kun vaan joku järjestää asian. Ei kai tässä kukaan ole mitään erillisiä kokoontumisia ollut järjestämässä, luulisin että oli huumoria vaan.