Olen ollut viimeksi gynellä 3 vuotta sitten, jolloin vielä seurustelin. Pelkäsin niitä käyntejä kamalasti ja pyörryinkin joskus.
Gynetkin tuntuivat olevan ihmeissään, ilmeisesti hammaslääkäripelko on yleisempää kuin tämä..
Joka tapauksessa pelkoni kasvoi niin kauheaksi etten enää halunnut käyttää pillereitäkään vaan käytimme kumia. Eromme jälkeen en ole uskaltanut seurustella koska se tietäisi taas gynekäyntejä.
Joten pelkoni siis todella rajoittaa elämääni.
Nytkin minun olisi mentävä gynelle koska tulee outoa vuotoa ja minulla on myös selittämättömän kärttyinen olo, alavatsaakin särkee..
Mutta en uskalla mennä.
Gynetkin tuntuivat olevan ihmeissään, ilmeisesti hammaslääkäripelko on yleisempää kuin tämä..
Joka tapauksessa pelkoni kasvoi niin kauheaksi etten enää halunnut käyttää pillereitäkään vaan käytimme kumia. Eromme jälkeen en ole uskaltanut seurustella koska se tietäisi taas gynekäyntejä.
Joten pelkoni siis todella rajoittaa elämääni.
Nytkin minun olisi mentävä gynelle koska tulee outoa vuotoa ja minulla on myös selittämättömän kärttyinen olo, alavatsaakin särkee..
Mutta en uskalla mennä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
moikka!
vihdoin löysin jonkun ihmisen jolla on sama tilanne kun mulla! mä pelkään ja jännitän gynellä käyntiä ihan mielettömästi, en kyllä oo ikinä pyörtyny (vielä) mutta tunnen että verenpaine on varmasti pilvissä ja sydän hakkaa ihan hulluna...
suurin ongelma mulla on se että ehkä jotenkin "häpeän" itteäni ja siksi se on niin suuri kynnys mennä sinne...myöskään se tutkimus ei ole ikinä onnistunut (yritetty on 4krt), koska se sattuu niin paljon että ihan rupean itkemään..sen takia myöskään tampoonin laitto ei onnistu, eli se oikeasti sattuu, ja ihan turha edes kuvitella minkäännäköisiä yhdyntöjä, joista ehkä osaltaan johtuu myös se että niitä ei ole ikinä ollut, vaikka olen kuitenkin jo 22-vuotias. gynepelkoa hieman "auttoi" kun ensimmäisellä kerralla kyseessä oli aivan ihana ja ymmärtäväinen gynekologi joka sanoi että ei tehdä mitään mitä minä en halua ja edetään juuri siihen tahtiin kuin haluan...no, tuli jo hiukka parempi mieli vaikka tutkimus ei onnistunutkaan...sitten huonoksi onnekseni tuli epämääräisiä alavatsakipuja, ja koska käyttämälleni yksityiselle gynekologille on suht pitkät jonot (n.2kk), oli mun pakko mennä yleislääkärille, joka lähetti sitten eteenpäin kätilöopistolle gynen polille...noh, menin sinne hieman pelonsekaisin tuntein...vastaan tuli tietysti terveyskeskuslääkäri joka ei edes esitellyt itseään, ja oli muutenkin todella epäystävällinen ja epäammatillinen. myönsin heti että pelkään tutkimuksen tekemistä, mutta ymmärrän kyllä että se pitää tehdä. se meni sitten lopulta siihen että mä itkin hulluna, lääkäri huusi että ole paikallas ja rentona, muuten tutkimus ei onnistu...noh, eihän se onnistunutkaan ja ultraääni sisäkautta tehtiin melkein väkisin..ultran tuloksiakaan se ei selostanut kunnolla, sanoi vain että kai kaikki on ok...luojan kiitos labratulosten odottelun takia jouduin mennä odottamaan tuloksia päivystysosastolle, jossa minut tapasi päivystävä lääkäri...joka tietysti tuurillani sanoi että haluaisi tehdä uuden ultran...apua..no sanoin että yrittää voit mutta onnistumista en takaa...no onnistuihan se ja heti löytyi munasarjakysta..tämä päivystävä lääkäri kohteli minua kuin ihmistä ja oli erittäin mukava ja myötätuntoinen, ymmärsi pelkoni hyvin, ja sanoikin että se näkyi kasvoistani heti kun tulin huoneeseen...noh, ei siitä sen enempää, sain sairaslomaa ja lähdin kotiin lepäämään, mutta siitä terveyskeskuslääkäristä jäi aikamoiset henkiset arvet. sen jälkeen kävin kyllä taas ajan saatuani omalla gynelläni, joka on aivan mahtava tyyppi ja kaiken lisäksi vielä asiansa osaava lääkäri! eikä hänkään pitänyt gynekologipelkoa mitenkään outona, kyseessähän kuitenkin on niin intiimiasia, eikä kukaan sinne mielellään mene. mutta siis hiukka ainakin voin samaistua pelkoosi, koska se minunkin kohdalla rajoittaa elämää. noiden outojen vuotojen ja kipujen takia kannattaa kyllä sinne gynelle mennä, vaikka se onkin kynnyksen takana, mäkin aina melkein itkua väännän kun sinne menen. jos haluat ja jaksat kirjoitella, niin olisi kyllä kiva puhua tästä aiheesta enemmänkin, koska uskon että toisen gyneä pelkäävän kanssa puhuminen voisi auttaa, ainakin mua..
Tutulta kuulostaa. Itse kirjoitin samasta aiheesta jonkun aikaa sitten tänne otsikolla Kauhea gynekologikäynti. Kirjoittamalla sen tuohon hakukenttään voit lukea oman kokemukseni asiasta. Lisään asiaan vielä sen verran että nyt olen käynyt jo toistamiseen, ja aivan samanlaista oli kuin ensimmäiselläkin kerralla, ellei pahempaa. Ja gyneiltä ei ole ainakaan tähän mennessä paljon ymmärrystä herunut, lähinnä päivittelyä ja vähättelyä.
no täällä on yksi kanssa joka pelkää kyseistä asiaa...
ja olen reilusti sinua vanhempi.
ja luojalle kiitos ei mitään suurempaa ongelmaa ei ole ollu... pitää koputtaa puuta...
meille pelkoisille pitäisi perustaa oma yhteisö kuten muillekkin pelko kammoisille...
mä tosiaan siis luulin jo olevani melkein ainoa joka sitä pelkää...kukaan tutuista ei tunnu ymmärtävän miksi sinne on niin kauheaa aina mennä ja pelottaa niin paljon...yksikin sanoi että mitä sä oikein pelkäät, eihän se satu yhtään...sanoin siihen vaan takas että ehkä sua ei satu, mut mua sattuu...sitä paitsi vaikkei sattuiskaan ni voi sitä silti pelätä, se on NIIN intiimi asia kuitenkin. tosiaan se mun yksityinen gynekologi on ollut aivan mahtava ja kannustava, ja se todella ymmärtää että mä pelkään, olin ihan ihmeissäni siitä kun se ymmärsi, kun kaikki muut sanoo että ei siinä ole mitään pelättävää..se on niin ärsyttävää kun ihmiset ei ymmärrä. mä en tiedä miten siitä pääsisi eroon, vaikka toisaalta sitten taas mietin että tarviiko tollasesta pelosta eroon päästäkään kokonaan, kun asia on niin yksityinen. onko teillä kellään kokemuksia esim. tutkimuksen teosta puudutuksessa tai nukutuksessa? mä tiedän että niitä tehdään kevyessä anestesiassa eli nukutuksessa, mutta ei kai ihan heppoisin perustein...toi pelko on kyllä yksi syy miksi niitä tehdään..en ole vaan kehdannut sitä vielä ehdottaa, koska papaa ei tartte vielä ottaa tms...mutta oon aika huolestunu sen munasarjakystan takia, vaikka kuinka tiedän että se ei ole vaarallinen, ellei se aiheuta munatorven kiertymää..mutta siis olis kyllä tosi lohduttavaa kuulla että kaikki on rakenteellisestikin kunnossa, suvussa kun on esim. myoomia, tosin niitähän ei kyllä mun ikäisille vielä yleensä tuu (22v.)..joku yhteisö/palsta olis aivan mahtava juttu, nyt kun kuulin että muitakin on. se jotenkin auttaa kun kuulee että ei oo ainoa ja tässä asiassa yksin.
ettei yksikään nainen mene riemusta kiljuen gynelle!
Kyllä se on kaikille yhtä? epämielyttävä kokemus.
Itse ihmettelen miksi jotkut gynet mittaavat verenpaineen tutkimuskäynnin yhteydessä??? Meikäläinen ainakin sais niiden lukemien perusteella heti verenpainelääkityksen :)
En toki vähättele pelkoanne, mutta kuten jo sanoinkin, ei kukaan nainen mene mielellään sorkittavaksi.
Heipä hei! Meitä taitaa tosiaan olla paljon, ja olen kuullut että asia on yleinen ja useat tuttavanikin valittavat jonkun asteisesta pelosta. Olisikohan aiheesta muualla tietoa tai keskustelua? Olisi mukava lukea muidenkin ajatuksia ja keinoja helpompiin gynekäynteihin. Omaa elämääni tuo pelko rajoittaa aika lailla...
Juu, eipä inhottaampaa elämänpakkoa ole kuin gynekäynnit. Ne on kuitenkin pakko hoitaa säännöllisesti.
Puhu pelostasi reilusti ja pyydä diapam tai joku miedompi rauhoittava lääke enne tutkimusta. Rauhoittavaa annetaan pyynnöstä hammaslääkärikammoisillekin, miksi sitten ei gynekammoisille.