Maailman laidalla Keiju,
ohuet on siipensä,
piiskaa syysmyrsky armoton.
Ei alas katsoa uskalla,
peittää silmänsä,
pilkahtaa aurinko valoton.
Ei tullut vielä talvi,
antoi Keijun nauttia
vain yö olisi rauhaton.
Sen tiesi Keiju,
kavahti viimaa,
se kun oli kasvoton.
Oli vähällä hyytyä Keiju,
vaan lennähti turvaan,
ei olekaan maailma turvaton.
Täytti rakkauden tunne,
pienen Keijun mielen,
olkoon tiensä taas varjoton.
ohuet on siipensä,
piiskaa syysmyrsky armoton.
Ei alas katsoa uskalla,
peittää silmänsä,
pilkahtaa aurinko valoton.
Ei tullut vielä talvi,
antoi Keijun nauttia
vain yö olisi rauhaton.
Sen tiesi Keiju,
kavahti viimaa,
se kun oli kasvoton.
Oli vähällä hyytyä Keiju,
vaan lennähti turvaan,
ei olekaan maailma turvaton.
Täytti rakkauden tunne,
pienen Keijun mielen,
olkoon tiensä taas varjoton.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on jotain sadunomaista.
Mutta rakkaushan voi muuttaa arkitodellisuuden
sadunhohtoiseksi.
Pidin tästä, kiitos.
pidän useista sinun runoistasi, en vain saa aina vastatuksi :)
Keiju pelastui, kuten mekin!
Kiitos sinulle :)