Meillä oli avioehto ( rekisteröity maistraatissa) jossa kumikin puoliso saa sekä eron että kuoleman kohdatessa pitää ennen avioa ja sen aikana hankkimansa omaisuuden. Eli kokonaan poisusljettiin puolisoiden osuus toisen omaisuuteen. Vuosi sitten erottiin ja omaisuuden jako oli helppo. Kumpikin piti se minkä omilla nimillään omisti (ja mistä oli näin myös maksanut), yhteisesti hankittua omaisuutta ei ollut. Joten meidän ei tarvinnut riidellä mistään. Ositustakaan ei näin sen kummemmin paperilla tehty. Kysyn nyt kuitenkin että onko meidän aiheellista laatia tästä joku paperi vai riittääkö tämä? Jostakin luin että avioehto-tapauksessa varsinaisen osituksen tekeminen ei olisi välttämätöntä. Onko näin?
Osituksesta
epätietoinen exä
5949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa se tehdä, hyvin yksinkertainen sopimushan siitä syntyy (tähän ei tarvita juristin apua)... malleja löytynee googlettamalla.
Pysyyhän avioehto maistraatissa tallessa, eikä ositussopimuksen tekemättömyys muuta sitä tosiasiaa ettei teillä ole ollut avio-oikeutta toistenne omaisuuksiin.
Mutta mutta... avioehdosta huolimatta toinen voisi keksiä vaatia ositusta (sitä teillä siis ei ole tehty) vuosienkin kuluttua... ja vaatia sitä oikeusteitse pesänjakajan tekemänä. JA vaatia siinä yhteydessä avioehdollisen avioliittonne osituksen sovittelua, joka lain mukaankin on mahdollista avioehdosta riippumatta.
Jos teillä olisi ositussopimus jossa mm. sitoudutte olemaan moittimatta tehtyä ositusta... asia tuon osalta "pihvi".
En tämän takia yöuniani menettäisi, sovittelupykälän soveltaminen melko harvinaista ja siihen oltava vankat perustelut. Mutta kun nyt kysyit, niin kerroinpa tämän teoreettisenkin "riskin" ja syyn miksi ositussopimus kannattaa aina tehdä.
>>Mutta mutta... avioehdosta huolimatta toinen voisi keksiä vaatia ositusta
Hyvä muistutus terminologiasta, tattista.
Alkuperäiselle kysyjälle vielä pykälä joka käsittelee osituksen tai erottelun sovittelua.
===============================================
AL 103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Kiitokset hyvistä vastauksista. Pitänee tehdä varmuuden vuoksi tuo ositussopimus/erittely vaikka en kyllä usko että toinen mitään jakoja tulee jälkeepäinkään vaatimaan koska kuten sanottu yhteistä omaisuutta ei kerennyt kertyä ( liitto kesti vain 3v) ja niinkuin minäkin saimmep itää juuri sen oman omaisuutemme :)
Neuvoni kaikille avioon meneville on se että TEHKÄÄ IHMEESSÄ SE AVIOEHTO. Voin vain kuvitella miten paha erosta olisi nytkin tullut ilman ehtoa ja jos oltaisiin oltu riidoissa. Kummallakin perintöjä ja sijoituksia ja sukutiloja jne. Olisi ollut kauheaa alkaa niistä tappeleeen vain 3 vuoden erehdyksen takia.
""Kummallakin perintöjä ja sijoituksia ja sukutiloja jne.""
Jaksat sitten nysvätä tänne itse itsellesi näitä aloituksia.