Muualta Kokkolaan muuttaneena olen havainnut täällä seuraavanlaisen seikan; Kokkolassa nainen joka elää lasten kanssa ei ole minkään arvoinen. Vaikka käyn töissä, hoidan lapset ja huolehdin kaikinpuolin asioistani hyvin. Eli en ole säälittävä yh-äiti joka elää yhteiskunnan rahoituksella. Pidän myös puoleni, jos tunnen joutuvani väärin kohdelluksi. Tuntuu että meitä ilman miestä asuvia naisia pidetään täällä kummajaisina. Pelkäättekö te keski-pohjalaiset miehet naista joka pärjää? Olisi kiva löytää ihminen vierelle, vaan eipä tunnu täältä löytyvän.
Minäkö pelottava?
Yh, vaan ei surkea
292569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En minä ole tuollaista huomannut. En naisista tiedä, mutta minä ja tuntemani muut miehet eivät kyllä "syrji" naista jolla lapsia. Exänikin on löytänyt ihan kivasti seurustelukumppaneita.
Tietty lapsettomista alle 30 miehistä voisin kuvitella, ettei heitä kiinnosta 'lapsellisen' naisen kanssa yhteiselämä.
Asutkohan jossakin ns. "nirppanokkajuorukyttäys-alueella"?
Heh,no en todellakaan asu millään noilla hienosto alueilla. Asun Koivuhaassa ja olen tyytyväinen tähän ympäristöön omakotitaloalueella. Täytyy nyt hiukan selventää etten ole enää mikään nuori tyttönen, alle kolmikymppiset taitavat kyllä olla minulle hiukan liian nuoria...Niin ja kyllähän noita lyhyitä seurustelukumppaneita ja yhdenillanjuttuja riittäisi vaan minäpä haluaisin jotain pysyvämpää ja luotettavampaa. En todellakaan halua lasten näkevän äidin jatkuvasti vaihtuvia "poikaystäviä".
että täällä Kokkolassa on niin paljon erään "uskonnon" edustajia jotka eivät siedä yksinäisiä naisia ja varsinkin yh- äitejä !
itse olen jäänyt lasten kanssa miehen lähdettyä, en ole kyllä koskaan tuntenut itseäni millään lailla syrjityksi....omillani pärjään erinomaisesti, lapset fiksuja ja kaikki ok. Päinvastoin olen saanut positiivista huomiota osakseni juuri syystä, että olen näyttänyt, että pärjään kyllä vaikka yksin lasten kanssa jäinkin enkä ole myöskään mitenkään katkeroitunut eron jälkeen. Minulle ns. nostetaan hattua!
t. myös muualta muuttanut
Ehkä se onkin juuri siinä, kun yleinen käsitys on, että yh:t elävät "muiden kustannuksella" yms. Muut kokevat ehkä sen uhkana kun huomaavat että yh:t pystyvät hoitamaan,kodin,työn lapset ja arjen siinä missä muutkin.Kaikki parisuhteessakaan elävät eivät tässä onnistu. Vatii naisilta (myös miehiltä) paljon hoitaa tämä kaikki yksin.olen ollut yksin lasten kanssa jo useamman vuoden ja tänä aikana elämä on paljon opettanut ja vahvistanut ja hyvin olen selvinnyt vaikka vastoinkäymisiä onkin ollut matkan varrella...ja paljon, mutta elämä kasvattaa ja opettaa =) Senkin olen huomannut että on miehiä jotka säikähtävät meitä vahvoja naisia ja tuntevat siinä olonsa aika "mitättömäksi" tälläisen vahvan ja yksin pärjäävän naisen rinnalla ja niitä vahvoja ja elämän koulitsemia miehiä tuntuu olevan aika vähän täällä päin? Minäkin odottelen vielä sitä oikeaa,ehkä sekin vielä kohdalle osuu (vaikka välillä tuntuukin aika epätoivoiselta) Ei anneta muiden meitä lannistaa ;-) Tsemppiä kaikille ja ajatellaan positiivisesti ja ennen kaikkea,Olkaamme ylpeitä itsestämme ja saavutuksistamme!!
Olet kyllä ajatuksissa samoilla linjoilla kun minä. Tuota kateutta minäkin olen ajatellut suurimmaksi syyksi. Esim. naapurustossa olen joutunut kunniallisten rouvien hampaisiin (vaikka toinen heistä pettääkin miestään,mutta sitähän ei lasketa kun muuten asut kunniallisesti miehen kanssa). Mielummin kyllä elän lasten kanssa päinsä kuin liitossa,jossa vain kulissit ovat kauniit mutta sisältö täyttä paskaa. En siis halua ketä tahansa itselleni kumppaniksi vain siksi että talossa kuuluisi olla mies. Haluaisin kumppanin joka on myös paras kaverini, eikä tunne vkonloppuisin tarvetta lähteä poikien kanssa sinne kalman Calleen. Pääasiassa lippu on korkealla, mutta toisinaan tuntuu että tarvitsisi toisen ihmisen lämpöä ja turvaa...
Olen täällä ikäni asunnut,ja olen lasten kanssa ilman ukkoa,enkä ole ikinä huomannut tämmöistä"sortoa".Kyllähän se köriläs tulee jos on tullakseen,eihän se ole paikkakunnasta kiinni,joka paikassa taitaa olla saman laista.
"Eli en ole säälittävä yh-äiti joka elää yhteiskunnan rahoituksella. "
HÄPEÄ! yh-äitinä tiedät että perhe on aina etusijalla.
mitä säälittävää siinä on jos äiti jää kotiin hoitaan lapsiaan ja nostaa esimerkiksi työttömyyskorvauksia.
tai kodinhoitotukea.
minäkin tein töitä ja hoidin 3 lasta ilman isää tai edes isä ehdokasta.enkä todellakaan aatellut kotona olevista yh-äideistä tolleen.he tekevät arvokasta työtä siellä kotona,esim kuka vaan pystyy tekeen sitä SUN työtä.mutta ihan jokaisesta ei ole äidiksi.
järki nainen ja kunnioitettavat elämänarvot!
jäit kummittelemaan ja jäi olo että sun kaltaisesta naisesta tahtoisi tietää enemmänkin!
Ei kait kukaan kotia tuu sua treffaamaan,pollarit soittaisit?pärjäile!
En todellakaan ole vain istunut iltoja kotona. Mutta missä täällä voi törmätä fiksuihin miehiin joilla on muutakin mielessä kuin kännääminen ja naisen halveeraaminen. Callen valikoiman olen nähnyt ja minusta se on oikein irvikuva elämästä!! En itse ole kuitenkaan tiukkapipo, käytän alkoholia, mutta tuo Callen meno kyllä jo saa voimaan pahoin. Ja anteeksi jos loukkasin jotakuta yh:ta, se ei ollut tarkoitus. Itse olen pyörittänyt tätä rumbaa yksin kohta kymmenen vuotta. Tuntuu vain kurjalta jos vaihtoehdot on siinä että istut illat yksin kotona tai lähet sinne Calleen arvosteltavaksi.
olen miespuolinen yh
Jos yh itse ajattelee toisista yksinhuoltajista, että nämä ovat säälittäviä, niin ei hyvänen aika. Tukia saa ja pitää nostaa, sitähän lapsilisätkin ovat. Yhden ihmisen palkka ei aina riitä ison katraan elättämiseen, eikä ole mikään häpeä hakea vaikka asumistukea. Itsekin olen yh ja tosi tyytyväinen olooni, sen olen tosin huomannut, että monet naiset on mulle kateellisia ;-). Siksiköhän, ettei mun sohvalta kuulu säännöllistä röhkintää?
Oletko muualta tänne muuttanut? Uskon, että ei se tilanne paljon helpompi ole teillä miehilläkään jotka yksin arkea pyöritätte. Ehkä te kuitenkin saatte hiukan lisäpisteitä kun olette mies yksinhuoltajia. Näin se vain menee. Mutta älähän tästä suutu, se oli vain mun näkemys asiasta. Missä itse käyt tapaamassa aikuisia ihmisiä? Tai siis vastakkaista sukupuolta? Ystäviä minulla kyllä on, mutta kaipaisin rinnalle sitä kaikista parasta ystävää. Olen kyllä sosiaalinen ja liikun,eli näen kyllä ihmisiä,mutta miten minusta tuntuu että olen monelle miehelle kaveri...en hokaa mitä teen väärin.Ai niin joo, en kyllä osaa flirttailla,ainakaan tietoisesti. Pidän sitä jotenkin keinotekoisena.
Omalla kohdalla on ollut sekäettä kokemuksia, toiset on ottanu hienosti ja toiset vähemmän hienosti.
Olen ekaluokkalaisen yh-äiti, vakituisessa ja ihan suhthyvä palkkaisessa työssä. En polta, en käytä huumeita ja alkoholiakaan en ota kuin pari kertaa vuodessa, en sitäkään änkyrä määriä vaan ihan olut tuopillinen tai kaksi. Ja yhdenillan juttuja en harrasta, en edes kahden illan juttuja.
Ihan normaalia elämää täällä vietetään, koulut, työt ja harrastukset, no problems.
Osa on vain ollut syvästi järkyttynyt kun ovat tajunneet että en ole ns. lääninpatja alkoholisti, vaikka yh olenkin.
Eikös tuo yh ole jo mennyt sanamuoto, sehän on nykyään SINKKUÄITI!!!!!!! voi vittu
Nainen,nainen teissä on tyyliä ja tempperamenttiä ja tiettyä tunteisuutta.Veisin teidät tangon tunnelmaan.Tavataanko?Samoin tunteva ihan kivamies,sopusuhtainen ja tasapainoinen ,energinen,romantikko,ja pituutta 183 painoa 71,ja tärkeää,,olen omavarainen!Hups!
No joo, olen kyllä kuullut tuonkin nimityksen, mutta katson sen kuuluvan ehkä hiukan nuoremmille äideille, jotka kasvattavat lapsia yksin.Niin ja täytyy sanoa, että en ehkä ole aivan aito yh koska lasten isä on mukana lasten elämässä vaikka asuukin toisella paikkakunnalla. Fiksusta vastauksesta päätellen olet juuri niitä täkäläisiä miehiä joihin olen törmännyt ja jollaisiin en enää välitä tutustua. Alkuperäinen kysymys kuului löytyykö täältä tavallisia, mutta asiallisia miehiä joiden sanavarastoon kuuluu muutakin kuin "voi vittu"?
Sorry, tanssin mielummin foxia ja discoa...
Osaan myös niitä,lisäksi esimerkiksi hip hopia, funkia, lattaritansseja, karibialaista fiilistä, diskotanssia ja jazztanssia .Kokeillaanko?
Niin just, tällasia paskanjauhajia täällä kyllä riittää vaan eipä mulle tollaset kelpaa ;)
Aika kummallinen olet,jos tanssitaitoista miestä pidät paskanjauhajana.Ei ihme,että olet yh.
Juu ja yh:na kyllä todella mielummin pysynkin jos tarjonta on tällaista. Ei kai kukaan todella usko kaikkia viestejä joita täällä palstoilla vastaillaan. Alkuperäisellä viestilläni en todellakaan hakenut tällaisia vastauksia. Jos seuraa hakisin olisin treffisivuilla, koitahan sinäkin sieltä ;)
Joo, ehkä me YHisinä toimineet saamme hieman enemmän arvostusta.
Mutta sitten kun menee "karjamarkkinoille" niin ei ketään kiinnosta parinmuodostus sellaisen isänkään kanssa jolla on Pieniä lapsia ja joka on alle 30V
Tämä vain sen takia, koska muilla samanikäisillä ei välttämättä edes ole lapsia eivätkä näinollen uskalla edes tutustua sellaiseen isään. Ja tämä toimii luonnollisesti toisinkinpäin jos nainen on YHna.
Näin se vaan on, että kaikki mieluummin valitsee sen lapsettoman parikseen kuin sen lapsellisen ja että mitä vanhempi YH niin sitä vanhemmat lapsetkin ovat ja sitä helpompi parinmuodostus uudelleen.
Valinta aikanaan omaan ratkaisuun oli helppo 27vuotiaana, vaihtoehtona kun olisi ollut huostaanotto. Ennemmin omien lasten etu ja monta vuotta yksinelämää naisista, kuin että lapsille kävisi huonosti.
Me kaikki teemme ratkaisumme ja YHna oleminen on yksi niistä.
Ei se uuden etsiminen sen helpompaa ole vaikka muksut kasvaa. Tähän asetelmaan tulevan täytyy olla todella kiinnostunut, eikä kovin herkkä hipiäinen sillä vastassa on kolme murkkuikäistä ;) Mulla on jotenkin sellainen kuva tästä maailmanmenosta, että tämä on tullut niin kovin itsekkääksi ja lapset ei kuulu itsekkäiden ihmisten elämään. Loppupeleissä kuitenkin uskon että häviäjiä ja katujia ovat ne jotka elävät nyt kovin itsekästä ja menevää elämää. Kaikki vanhenevat ja jossain vaiheessa sitä alkaa miettiä mikä elämän tarkoitus lopultakin on.Olen aikas yllättynyt sun tavasta käsitellä asioita jos oot alle kolmenkymmenen, osoittaa kypsyyttä. Ehkä olet joutunut käymään läpi vastoinkäymisiä jotka ovat kasvattaneet. Olen töissä miesvaltaisella alalla jo siellä kun olen seurannut alle kolmikymppisiä niin pääosin en voisi odottaa niiden suusta noin fiksua tekstiä. Sinunlaiselle ei varmaankaan löydy kumppania tuolta karjamarkkinoilta. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi niin haluaisin kyllä tutustua sinuun!! Pidä lippu korkealla!
Juuri se olikin ensimmäinen reaktio eron jälkeen... Mä oon liian nuori tämmöiseen, eihän tässä näin pitänyt käydä, yms...
No, nyt lähes 30 vuotiaana on vieläkin sama fiilis ja sen takia lähinnä kiinnostaakin vain vanhemmat naiset joilla on sitä henkistä pääomaa ehkä sitten saman verran kuin minulla :D
Mutta ennemmin yksin kuin väärän kanssa, näin se vaan on.
Oishan se piristystä elämään jos ois joskus seuraa lenkille, kahville tmv. Siis muutakin kuin pikku vauva. Mutta parempi näin kuin exän kanssa riitely. Luin jostain täältä keskustelusta herjan, et Yh antaa aina. Masentava ajatus sekin, että pitäis läheisyyden kaipuussa alkaa harrastaa suhteiluja sinkkutyyliin. Ei se ainakaan pienen kanssa onnistu, tuskin isommankaan lapsen. Jos joku suhde olisi, pitäisi sen alkaa jotenkin perinteisemmin kuin raflasta sänkyyn jne. Yksinäiselle ihan mukavaa ajan vietettä, mutta ei sopivaa äidille. Ehkä sitten joskus 20v kuluttua mullakin on taas mies.
Nimenomaan se on vaikea vetää raja milloin lapselle voi esitellä uutta ystäväänsä, periaatteessa sitä rajaa ei ole ja ei se välttämättä odottamalla tule koskaan vastaan.
Mutta kyllä se lapsikin vain sitten jossain vaiheessa tarvitsee mallia omalle aikuisiällekkin parisuhteesta. Luulisin että lapselle olisi murrosiässä viimeistään tärkeätä nähdä miten aikuiset toimivat keskenään parisuhteessa, jotta tietäisi miten toimia sitten omassa suhteessaan aikuisena.
Malli kun saadaan aina kotoa, jotkut ovat kyllä niin vahvoja etteivät mallia tarvitse, mutta ei kaikki.
Mutta ei se partneri itsekseen löydy, sille pitää antaa mahdollisuus ainakin löytää sinut.
Pitäisikin olla joku paikka missä yksinäiset huoltajat, tai sen mieliset, kokoontuisivat lastensa kanssa, missähän se sellainen paikka olisi?
ehdottomasti, ellei sellaisia jo järjestetä.