on vaikein osuus, ainakin sille vaikuttaa. Olen jo laatinut niitä ties kuinka monta...
Mutta en halua tempaista tarinaa mielikuvituksesta. Synopsiksen ja teoksen tulisi olla sellainen, että elämäni pitäisi näkyä siinä oikeassa valossa ja tapahtumat oikeissa mittasuhteissa.
Minun pitäisi ratkaista se, miksi kävi niin kuin kävi.
Onko täällä ketään, jota kiinnostaisi vastaavanlaiset asiat?
Mutta en halua tempaista tarinaa mielikuvituksesta. Synopsiksen ja teoksen tulisi olla sellainen, että elämäni pitäisi näkyä siinä oikeassa valossa ja tapahtumat oikeissa mittasuhteissa.
Minun pitäisi ratkaista se, miksi kävi niin kuin kävi.
Onko täällä ketään, jota kiinnostaisi vastaavanlaiset asiat?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoitat omasta elämästäsi suoraan? Tai voihan omaelämänkerta olla ihan ok myös. Miksi kävi kuten kävi? Itse olen löytänyt kysymykseen erilaisia vastauksia, lopulta sillä ei kyllä ole väliä, koska nyt on tarkoitus mennä eteenpäin.
Synopsis on kyllä ihan hyvä apu pitämään itseä kurissa jos on taipumus juuttua samaan kohtaan kuten minulla. Teen yksityiskohtaisen synopsiksen mutta siitä tulee jonkun verran poikettua jos tuntuu siltä.
miksi ei? Olen jo kahdeksan vuoden ajan kirjoittanut päätoimisesti. Aiheena on ollut menneisyyteni ja olen kirjoittanut kaikkea mitä vain on tullut mieleen.
Ensin ajattelin, että aineksista pitäisi leipoa sellainen kokonaisuus joka mahdollistaa eteenpäin menon. Vanhimmat jauhot eivät kuitenkaan ole puhtaita, kuten eräässä unessani konkreettisesti näin. Pitäisi seuloa ja se on sama kuin kirjoittaa uudestaan.
Niinpä olen laskenut rimaa, eli riittäisi kun osaisi erottaa olennaisen epäolennaisesta ja siinä auttaisi alkuun synopsis.
Esto, torjunta, tiedostamaton, tai konfliktikohta on tässä: kun aistieni kautta tulee tietoa hermostooni ja sen pitäisi olla uskottavaa informaatiota tietoisuudelleni - ja että saamani tieto tunteitteni ja järkeni pariin tultuaan tulisi tutuksi ja palaute vuorovaikutustilanteissa sisältäisi tunteen asian ymmärretyksi tulemisesta ja mahdollisen lisäinformaation tai kysymyksiä - se ei toimi niin hyvin kuin pitäisi.
Osa johtuu tietysti siitä, että en asu siellä missä olen kasvanut aikuiseksi, ja niissä vuorovaikutussuhteissa, mutta ...sen lisäksi on paljon muutakin ja sen muun minä haluaisin ymmärtää.
Miksi vuorovaikutustilanteet turhauttavat? - no tietysti, koska yksikään vuorovaikutussuhde ei ole aito.
Kun pidättäydyn epätyydyttävästä seurasta ja keskityn luontoon: kun ainoastaan luen ihmisluonnosta, mutta olen livenä kosketuksissa puiden, kasvien ja eläinten luontoon, silloin hermostoni on kunnossa ja toimiva.
Mutta se ei riitä. Niin, että synopsiksen keksiminen on vaikeaa
(mikäpä estää lopuksi muuttamasta hän -muotoon, mutta alussa näin)
terävyyttä, koska tarvitsen sitä ajatteluni terävöitämiseksi.
Jos joku siellä Kivinokan siirtolapuutarhakasvimaalla (tulikohan paikka oikein kirjoitettua?) pyllistelee rikkaruohoja kitkemässä, anna mennä ohi noiden alempana olevien sivallusharjoitusteni.