Näin otsikoi eräs x-päivää lehti tuoreimmassa numerossa.Kävi kiukuttamaan ja siksi on pakko purkaa tunteita tänne.
Siis kysymys on pienen chihuahuan ja suuren saksanpaimenkoiran kohtaamisesta.Irrallaan kulkenut sakemanni hyökkäsi pikkukoiran kimppuun,sillä seurauksella,että pikkuinen chihuahua menetti suuren nahkapalan selästä.Onnea oli mukana,sillä chihuahua selvisi kohtaamisesta,vaikkakin muistoksi jäi suuri arpi.Luettuani haastattelun olen samaa mieltä,että tässä tapauksessa syy oli täysin suuressa saksanpaimenkoirassa,mutta onko se SUURI koira aina se,mikä hyökkää tai aiheuttaa uhkatilanteita?
Itselläni on sakemanni narttu(5v.) ja koirani ei todellakaan ole koulutettu valioyksilö tai muutenkaan "yhteiskunta kelpoinen" kaupunkiasumiseen.Koirani on kuitenkin maailman ihanin ja kiltein koira minulle,perheelleni,perheemme toisille koirille ja kissoille.Sakemannini on erittäin ennakkoluuloinen ja varautunut vieraita ihmisiä kohtaan,mutta hyväksyy kaikki ajallaan.Jokaiselle vieraammalle haukkuu karvat pystyssä,mutta koskaan ei ole näyttänyt agressiivisia oireita ihmisiä tai eläimiä kohtaan.Pelokas haukku kyllä monesti sotketaan agressiiviseen käyttäytymiseen.
Sitten kävi näin:Ystäväni tuli kyläilemään meille mukanaan oma pieni monirotuinen koira.Itse olen tuntenut koiran aivan pennusta lähtien,mutta sakemannini ei ollut aikaisemmin tavannut ystäväni koiraa.Itse muistan kuinka vieroksuin tätä pientä koiraa sen ollessa pentu,koska se näytti minulle monesti muristen hampaita ja muutaman kerran jopa nakkasi kädestäni pienillä hampaillaan.En kuitenkaan koskaan paheksunut koiran käytöstä,sillä perustelin sen itselleni sillä,että koira oli enimmäkseen terrieriä.Tunnetusti terrierit ovat sähäköitä ja joskus jopa äkkipikaisia(enkä tarkoita tätä mitenkään pahana ominaisuutena).Ystäväni on kuitenkin kouluttanut pientä koiraa ja nykyään on erittäin koulutettu ja yhteiskunta kelpoinen koira.
Koiramme tapasivat pihalla,omani hihnassa ja pikkukoira vapaana.Pieni koira hiipi ison koiran luo ja kumpikin olivat erittäin varautuneita ja murisivat.Niinhän siinä sitten kävi,että alkoi tappelu.Onneksi selvittiin muutamalla hampaanreijällä.Tietysti ne oli ison koiran hampaanreijät pikkukoirassa.
Tuli toinen kerta kun tapasivat ja sama tapahtui uudestaan.Ja taas oli ison koiran isot hampaanjäljet pikkukoiran pikkukorvissa.
Siis minun iso koira sai "agressiivisen ja kurittoman" koiran maineen ja leiman.Pikkukoirahan oli vain viaton uhri.
Onko tämä totuus?Minä näen asian näin,että pienikin koira voi olla agressiivinen tai käyttäytyä hyökkäävästi ja hyökätä ison koiran kimppuun.Ikävää tässä on vain se,että yleensä pieni eli heikompi osapuoli jää häviölle.Ei eläin osaa olla "hellempi" pienempiään kohtaan,niin kuin meille ihmisille opetetaan.Harmittaa suunnattomasti,kun ne isot koirat ovat lopuksi kuitenkin syypäitä,vaikka pieni koira olisi tehnyt hyökkäyksen.Ei koiralla ole itsesuojelu vaistoa,ei edes niillä pienillä!Minä voisin antaa haastattelun,kuinka pikkukoira hyökkäsi ison koirani kurkkuun,mutta epäonnistui yrityksessään ja joutui nuolemaan haavojansa.Siis ei ne ISOT KOIRAT ole AINA niitä pahiksia ja petoja!!!
Kiitos kun jaksoit lukea vuodatukseni ja erittäin rauhallista ja sopusointuista syksynjatkoa kaikenkokoisille koirille,niin kilteille kuin tuhmille...
Siis kysymys on pienen chihuahuan ja suuren saksanpaimenkoiran kohtaamisesta.Irrallaan kulkenut sakemanni hyökkäsi pikkukoiran kimppuun,sillä seurauksella,että pikkuinen chihuahua menetti suuren nahkapalan selästä.Onnea oli mukana,sillä chihuahua selvisi kohtaamisesta,vaikkakin muistoksi jäi suuri arpi.Luettuani haastattelun olen samaa mieltä,että tässä tapauksessa syy oli täysin suuressa saksanpaimenkoirassa,mutta onko se SUURI koira aina se,mikä hyökkää tai aiheuttaa uhkatilanteita?
Itselläni on sakemanni narttu(5v.) ja koirani ei todellakaan ole koulutettu valioyksilö tai muutenkaan "yhteiskunta kelpoinen" kaupunkiasumiseen.Koirani on kuitenkin maailman ihanin ja kiltein koira minulle,perheelleni,perheemme toisille koirille ja kissoille.Sakemannini on erittäin ennakkoluuloinen ja varautunut vieraita ihmisiä kohtaan,mutta hyväksyy kaikki ajallaan.Jokaiselle vieraammalle haukkuu karvat pystyssä,mutta koskaan ei ole näyttänyt agressiivisia oireita ihmisiä tai eläimiä kohtaan.Pelokas haukku kyllä monesti sotketaan agressiiviseen käyttäytymiseen.
Sitten kävi näin:Ystäväni tuli kyläilemään meille mukanaan oma pieni monirotuinen koira.Itse olen tuntenut koiran aivan pennusta lähtien,mutta sakemannini ei ollut aikaisemmin tavannut ystäväni koiraa.Itse muistan kuinka vieroksuin tätä pientä koiraa sen ollessa pentu,koska se näytti minulle monesti muristen hampaita ja muutaman kerran jopa nakkasi kädestäni pienillä hampaillaan.En kuitenkaan koskaan paheksunut koiran käytöstä,sillä perustelin sen itselleni sillä,että koira oli enimmäkseen terrieriä.Tunnetusti terrierit ovat sähäköitä ja joskus jopa äkkipikaisia(enkä tarkoita tätä mitenkään pahana ominaisuutena).Ystäväni on kuitenkin kouluttanut pientä koiraa ja nykyään on erittäin koulutettu ja yhteiskunta kelpoinen koira.
Koiramme tapasivat pihalla,omani hihnassa ja pikkukoira vapaana.Pieni koira hiipi ison koiran luo ja kumpikin olivat erittäin varautuneita ja murisivat.Niinhän siinä sitten kävi,että alkoi tappelu.Onneksi selvittiin muutamalla hampaanreijällä.Tietysti ne oli ison koiran hampaanreijät pikkukoirassa.
Tuli toinen kerta kun tapasivat ja sama tapahtui uudestaan.Ja taas oli ison koiran isot hampaanjäljet pikkukoiran pikkukorvissa.
Siis minun iso koira sai "agressiivisen ja kurittoman" koiran maineen ja leiman.Pikkukoirahan oli vain viaton uhri.
Onko tämä totuus?Minä näen asian näin,että pienikin koira voi olla agressiivinen tai käyttäytyä hyökkäävästi ja hyökätä ison koiran kimppuun.Ikävää tässä on vain se,että yleensä pieni eli heikompi osapuoli jää häviölle.Ei eläin osaa olla "hellempi" pienempiään kohtaan,niin kuin meille ihmisille opetetaan.Harmittaa suunnattomasti,kun ne isot koirat ovat lopuksi kuitenkin syypäitä,vaikka pieni koira olisi tehnyt hyökkäyksen.Ei koiralla ole itsesuojelu vaistoa,ei edes niillä pienillä!Minä voisin antaa haastattelun,kuinka pikkukoira hyökkäsi ison koirani kurkkuun,mutta epäonnistui yrityksessään ja joutui nuolemaan haavojansa.Siis ei ne ISOT KOIRAT ole AINA niitä pahiksia ja petoja!!!
Kiitos kun jaksoit lukea vuodatukseni ja erittäin rauhallista ja sopusointuista syksynjatkoa kaikenkokoisille koirille,niin kilteille kuin tuhmille...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipähän noi tappelut koirien kesken ole koosta kiinni.Todennäköisin syy lienee sama sukupuoli.Sun tapauksessa koirasi reviirille tuli vieras koira joka saattoi omalle eleellään tappelun aiheuttaa.Kannattaa huomioida syytellessä että yleensä pienempi koira saa vammoja ym.
Tärkein kysymys kaikkiin jutussa mainittuihin tapauksiin:
Missä ovat omistajat ja miksi laiminlyövät vastuunsa estää vahingot?
että pahiksia voi olla kaiken kokoiset koirat, pienet vaan useimmiten jää alakynteen. Jälkiviisaana helppo sanoa, että ei varmaan olisi kannattanut pitää sitä pientä koiraa vapaana, ainakaan enää toisella kerralla kun oli tiedossa miten aiemmin oli käynyt...
Luin saman artikkelin mutta en syyllistä
koiraa. Ei syyllistänyt pikkukoiran emäntäkään koiraa vaan isännän. Ei koiraa pidetä irti!
Todella oikeustoimien paikka kun perkele ei suostunut edes maksamaan koiransa hyökkäyksestä
aiheutuneita kuluja. Koira pois ja koiranpitokielto!
Se on kato ihmisten ASENNEONGELMASTA KIINNI!!
Jos pikku koira käy johonkin lapseen/aikuiseen kiinni niin eipä siitä tule juttua olleskaan/ tai jos tulee niin tulee semmonen ihan minimaalinen! Mutta auta armias ko isokoira kyseessä niin johan on etusivun juttu!
Ja sitten kadulla ihmiset katttooo kaikkia isoja koiria tosi halveksittavasti ja niiden omistajia! Nim.merk. kokemusta on! ..mutta kun miulle tulee joku koiriani haukkuu mm: tappajakoiriks niin kyllä saa prkl kuulla kunniansa!
Olet sitten sitä mieltä että jos irrallaan juokseva pikkukoira roikkuu ison koirasi kurkku-
torvessa niin että henkitorvi menee, niin se on asenneongelmasi jos sua vituttaa kun pikkukoiran omistaja viittaa kintaalla... Onni että suurin osa isojen koirien omistajista ovat älyllisesti asennoituneet.
Jaa ja tutustutitte kaksi toisilleen vierasta koiraa sinun koirasi reviirilla(pihalla) onko ihme että koirasi puolustaa reviiriään...
Milloinkohan ihmiset tajuaa tutustuttaa koiransa sen ulkopuolella..ja huom. kaikki maailman koirat eivät aina ole kavereita,esim. voivat vihata toisiaan ensi kohtaamisesta. Etenkin urokset,oma pikku piski tulee toimeen kaikkien kanssa,mutta yhtä urosta inhoaa yli kaiken,en tiedä miksi. Toinen uros oli myös heti ensi tapaamisesta hampaat irvillä. Ja aina irvistävät kun ohittavat toisensa..
Monesti suuri koira ei ymmärrä pientä koiraa,(esim. jos ei ole pentuna niihin tutustunut tai muutoin), ja pitää niitä hieman "leluina" mistä syntyy pienille vaaratilanteita,takaa-ajotilanteita ja voi johtaa puremiseen,runnomiseen.
Minusta sen takia olisikin aluksi hyvä tutustuttaa koirat esim. että molemmat vapaana mutta aita välissä, ja jos näyttävät hyvin tulevan toimeen niin sitten vasta päästää samaan tilaan vapaaksi. Monesti ängetään heti samaan aitaukseen ja sitten iso runnoo pientä.. Oma pikku piskini ei kestä runnomista,jos leikkivät nätisti saavat olla vapaana keskenään,mutta jos huomaan isomman yrittävän runnomista,tassuilla kaatamista, kiellän sillon koiraa, ja jos ei auta,isompi saa mennä jäähylle..
On isoja koiria jotka osaavat leikkiä pienten kanssa nätisti.Mutta kaikki eivät,eikä kaikkien kanssa pidäkään edes yrittää tulla toimeen,koiria monenlaisia..ja jalostuskin on tehnyt sen että kaikki koirat eivät enään pysty tulkitsemaan toisista koirista sitä "koirien kieltä"..Mikä johtaa eri tilanteisiin..Ja joskus näkee näitä tilanteita kun "laumavaisto" iskee koiriin puistossa ja yhtä /yleensä pienintä jahdataan ja ajatetaan nurkkaan..
Harvoin pieni koira on syypää ison koiran käytökseen. Jos pieni koira irvistää,murisee se pelkää..eikä ole aggressiivinen..niinkuin monet luulevat.Kyllä varmaan itsekin pelkäisit tulevan jättiläisen runnomaksi..Mutta minusta pahinta mitä pienten koirien omistajat voi tehdä on sen pikkuhurtan nostaminen syliin kun näkee,tai kohtaa ison koiran,ja joskus joku hirveä paapominen,lässyttäminen,onko ihme sitten että pieni koira oppii pelkäämään ja iso koira taas kummeksuu koko käytöstä,mikä voi johtaa että isompi yrittää hyppää päälle,ja kaataa sinut sekä puree pikku koiraasi. Itse en ikinä nostaisi koiraani syliin, ja jos tulee semmoinen tilanne että että isompi tulee päälle,kuten kerran kävi menen ison koiran eteen ja nappaan sitä pannasta ja sanon EI!.ja vedän pois. Se kyllä pysäyttää koiran kun koiran.
Mutta mitä tähän vielä voisi sanoa..Muistakaan että kaikki koirat eivät aina automaattisesti ole ystäviä keskenään,eiväthän me ihmisetkään, ja tutustuttakaa koiranne vieraalla maaperällä..Ja huom. MIkään koira ei ole syntyjään hullu,räksyttävä,pureva..tai mikään tappajakoira..vain huonosti koulutettuja, vika on aina ihmisessä ei koirassa. Oikealla koulutuksessa saa vaikka mimmoisesta koirasta kunnon koiran. Monesti näkee niitä pilattuja koiria ja se säälittää..Parhaimmillaan koira ja omistaja ymmärtävät toisiaan pelkästä katseesta,eleistä..
Lukekaa tuire kaimion ..pennun kasvatus..siitä oppii paljon..=)
mm, mielestäni ei pitäisi aina syytellä isoja koiria tai esim. sekaroituisia. kummallakin on usein negatiivinen sävy, sekarotuisen "luonteesta ei muka voi tietää"... ihan kuin rotukoirat nyt olisiviat prikuleen sama luontoisia.
ystävälläni on pieni/keksikokoinen koira jonka yleinen kaikkiin koiriin kohdistuva pelko purkaantuu hyvin suurena itsensä suojeluvaistona ja agressiivisuutena... itseään pienempiä koiria se vain uhittelee, mutta ilmeisesti se pelkää isompaa koiraa enemmän ja jos ei pidä kiinni saattaa se iskeä kiinni toiseen. Sitä on yritetty saada opetettua pois hyökkäilystä, mutta se pelkää pentu aikojen trauman takia KAIKKIA koiria jos ei nyt ihan pikkhuhiljaa totuta koiraa toiseen koiraan. Kun koira leikattiin se vähän rauhoittui ja nykyään jopa saattaa itse lähteä käpälämäkeen, mutta edelleen pitää kyseisen koiran omistajan miettiä miten sitä hihnassa ohittaa sitä isompaa koiraa, olis isompi koira rauhallinen tai haukkuvainen. Ja pentu aikojenkin traumassa on se juttu, että sen kimppuun käynyt koira ei ollut iso vaan keskikokoinen rekku.
Koirat ovat yksilöitä, eikä pidä aina miettiä että kun tuon samanrotuinen koira oli sellainen niin on varmasti tämäkin.
itsellänikin on huonompia kokemuksia pikkukoirista, siinä oli viikon koiran kanssa oltuani aika monta hampaan jälkeä kintuissa ja tekee kyseinen koira sitä edelleenkin... usein juuri omistaja ei tunnu välittävän jos se "pikku" koira pureskelee, kun eihän se niin vaarallista ole... tämä ennakkoluulo pitää edelleen usein ison koiran omistaja on enemmän huoissaan jos koira näykkii.. ei minua ainakaan ole vielä se iso koira koskaan purrut.