Miksi paperittomat koirat on huonompia ku paperilliset?? Olen itse ostannu "kovalla" hinnalla pari paperi koiraa, kunnon kasvattajilta, harrastukseen,mutta, mutta mita sainkaan??!! Sain pelkkaa yla- tai ala putentaisia, jotka kelpaa vaan kotikoiriksi!! Olisin saanut pelkkia lammikkejakin halvemmalla!! Ja sairauksista puhutaan, ei ne ole niin hienoista tutkimuksista huolimatta sen "terveempia" kun paperittomatkaan! Eli aina ku ostat pennun, ostat "sian sakissa"! Koskaan et voi tietaa millanen siita tulee ja sarastuuko se parantumattomaan sairauteen vai ei!, on silla sitten ne niin kuuluisat paperit tai ei!! Samaa mielta olen yleisen kannan kanssa, etta paperittomista pyydetaan, sama hinta nykyaan kun paperi koirista -90 luvulla. Mutta mika ero on ku siiryttiin 2000 luvulle ni johan pomppas, paperi koirat, rotuun katsomatta, maksaakii kauttaaltaa yli 1000e?? Harrastustako kasvatus vai pelkkaa rahastusta?? Miettikaahan sita, kun kasvattaja teetaa monia pentueita vuodessa ja pentuja tulee 4-7kpl, keralla!! Mika tili!! Tehtailua vai ammattimaista koiran kasvatusta?? vai pelkastaan "rakkaudesta rotua kohtaan??!! Kuluttaahan se pussia, pentujen teettaminen, mutta kuinka monella kasvattajalla on omasta takaa uroksia? kotona tai sijotuksessa? Entas sitten ns,sijotusnartut ei tarvi niista pitaa huolta ja maksaa niiden kuluja vaan se "uusi hyva koti" hoitaa kaiken muun... kasvattaja vaan keraa rahat pentueesta mika tulee??!! Ja taas tulee lisaa "lemmikeja" myyntiin!!! Jalostustako?? ja mita se oikeesttaan on? se jalostus? En puutu ulkomaan tuonti " tavaraan"!!
suomalaiset paperittomat koirat
kyllastynyt
6595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paperit saadakseen vanhempien tulee käydä tarkastuksia läpi (silmä polvi tms.) ja paperittomilla näitä tutkimuksia ei yleensä ole suoritettu. Esim. villakoirien kohdalla on iso riski ostaa paperiton koska saatat saada vaikka sokeutuvan koiran.
Paperiton on myös usein välipentue eli nartulla teetetty liian usein pennut ja kennelliitto ei täten anna papereita koska ei hyväksy moista touhua.
Etsin joku aika sitten itselleni paperitonta kääpiövillakoiraa ja törmäsin aikamoisiin kauheuksiin!! Aina on joku pimeä syy miksi pennulla ei ole papereita. Ja yleensä syy on paha laiminlyönti terveystarkastuksissa tai jalostusyhdistelmien valinnassa. Eräskin paperiton narttu astutettiin "naapurin kivalla koiralla" jolla oli paperit ja pieni vilkaisu sen sukuun ratkaisi sen etten harkinnutkaan pentua. paperitonta en uskalla enää harkita koska suvusta ei ole tietoa eikä tarkastuksia tehty.
Etsin tietynlaista koiraa, haluan terveystarkastetun, nimenomaan ne kyseistä rotua vaivaavat perinnölliset sairaudet poissuljettuina mahdollisuuksien mukaan, haluan myös hyväluonteisista luonnetestatuista vanhemmista (en etsi isoja pisteita vaan tiettyjä luonteenominaisuuksia).
Näyttelymenestykselle en niin paljon painoa laita, H riittää, eli kunhan koirasta näkee mitä rotua se on, ei tarvitse olla rotunsa erinomainen edustaja.
Näitä ominaisuuksia ei löydy paperittomilta koirilta.
Etsin kasvattajaa, joka on kiinnostunut kasvattamansa rodun terveydestä ja hyvästä luonteesta, joka selvästi haluaa panostaa rodun jalostukseen, tälläisellä kasvattajalla on pentueita harvakseltaan, hänellä on varaa valita ostajaehdokkaista ne sopivimmat.
Ja kyllä se kasvattaja maksaa sijoitusnarttunsa kulut, ne kaikki muut mitkä tulee normaalin koiranpidon lisäksi, sillä koirahan jää pennut tehtyään sijoitusperheen koiraksi.
Ja paperillisesta koirasta voi vaatia rahoja takaisin, moni pentu on vakuutettu piilevien vikojen varalle.
Ei se pelkkä pentujen teettäminen jalostusta ole, vaan se että kasvattajalla on kasvatuksellisia tavoitteita edistää rodun terveyttä, luonnetta, laajentaa "geenipoolia" yms.
Etsin kyllä koiraa harrastuksiin, mutta en välineeksi vaan harrastuskaveriksi.
Minulle mikään koira ei ole VAIN kotikoira vaan se on aina ensisijaisesti kotikoira. Vaikka olisi hännätön ja päätön, niin meidän rakas kainaloinen se on, ja elämänsä loppuun asti, vaikka ei pärjäisi sitten missään kehissä ja kentillä.
eräs kääpiörotu
v. 1992 5000mk
v. 2003 1000e
ja tuon välin, 1000 mummon markkaa laitan jo yleisen hinnannousun piikkiin.
Ei mulla muuta.
rekisteröityä koiraa! Osta paperiton koira niin voit saada jonkun seuraavista;
- Koira ei olekaan puhdasrotuinen vaikka näyttää siltä. Mitään todisteita puhdasrotuisuudesta ei ole koska pentua tai sen vanhempia ei ole rekattu.
- Koiran vanhempia ei ole tutkittu tai ne ovat sairaita ja siksi pentuetta ei ole voitu rekata.
- Narttua on pennutettu liian tiheään ja siksi pentue myydään ilman papereita. Kennelliiton sääntöjen mukaan liian tiheästä pennuttemisesta rapsahtaa 18 kk:n jalostuskielto. Jos rike toistuu, nartun pentuja ei enää rekata ollenkaan. Siksi huonot kasvattajat myyvät välipentueet "pimeästi" ilman papereita.
- Pentu voi olla peräisin todellisesta pentutehtaasta, myös ulkomailta. Tälläiset pennut ja niiden emot joutuvat elämään todella kurjissa oloissa ja ostamalla trokarin pennun kannatat pentutehtailua ja eläinrääkkäystä!
Kun ostat rekatun pennun vastuuntuntoiselta kasvattajalta hyvistä oloista ja hyvästä yhdistelmästä, saat todennäköisimmin sen mitä haet. Ainahan maanantaiversioita sattuu laadukkaisiinkin pentueisiin, onhan kuitenkin kyse elävästä olennosta!
En todellakaan suosi,enka halua ketaan yllyttaa ostamaan paperitonta koiraa. Haluan vaan herattaa keskutelua, siita, etta oletko aivan varma mita ostat? Mista tietaa onko pennun isaksi ilmoitettu koira juuri se? jos kasvattajalla on omia uroksia kotona tai onko ema juuri se mika on ilmoitettu?? Vai pitaisiko dna tutkimus tehda pakolliseksi ennen rekisteriointia? Toiseksi miksi cihuahua kasvattajia on ilmestynnyt pilvin pimein ku pennut on sika kalliita ja niiden kysynta tuntuu olevan huippuluokkaa?? (katsonut koirammelehen anottuja ja myonnettyja uusia kennelnimia) Ei varmaan kaikista tule ns, pitkanlinjan kasvattajia, mutta yritysta loytyy... Hinnoista, kylla suurin osa kaapiokoirien hinnoista oli siina 3000mk paikkeilla -90 luvulla, niin kuin oli isommillakin roduilla.... Myonnan, etta kaikki on euron myota kallistunnut, mutta kun katsoo pentujen "markkinoitia" ni alkaa tuntumaan silta, etta nyt kilpaillaan kuka antaa suuremman pentupaketin mukaan, kella on 15kg ruokaa ja.. ja.. Teveystarkastuksista sen verran, etta onhan se hyva tietaa mihin sairauteen voi tormata ajan kuluessa, ei ne tarkastkset tee koiraa/rotua sen "terveemmaksi" ainoastaan, siina on se hyva puoli, etta tietaa mita osaa odottaa, jos huonosti kay.
Eras kaverini osti pennun harrastukseen ja kaveriksi, mutta ilmeni ensimmaisessa rokotuksessa, etta pennulla on hantamutka, han
ilmoitti kasvattajalle, joka vaan totesi,"on jaanny oven valiin" eiku uudestaan laakeriin, tuomio, ei ovenvaliin vaan synnynnainen, han ilmoitti kasvattajalle, mutta, mutta, kasvattaja piti vaan aivan "paskasakkina" ku kehtaa tulla pyytaa rahaa takas..Tietysti kasvattajia on kaikkeen lahtoon, mutta mista erottaa sen hyvan ja ns,huonon kasvattajan?????
Kukin voi ajatella koirankasvatuksesta mitä ikinä haluaa. Kukin voi myös ostaa mitä haluaa, edellyttäen että myös saa ostetuksi.
Olen "ostaa":n kanssa samaa mieltä syistä, miksi mieluummin ostan ja maksan rotukoirasta, kuin sekarotuisesta: tiedän, mitä ominaisuuksia koiralta haluan (terveys, luonne, ulkomuoto, koko, karvanlaatu tms.). Haluan myös, että pentumme on rotuun ja sen terveyteen paneutuneelta kasvattajalta, jolle myös pennun tuleva perhe on tärkeä, jatkossakin. Haluan, että pentumme suvussa olevat koirat on mahdollisimman kauas taaksepäin tutkittu ja terveitä. Rotukoiraa etsiessäni voin nämä seikat tarkistaa, suorittaa vertailuja ja tehdä valintoja, seropia ostaessani ihan kaikki em. jää arvailun varaan.
Haluan, että kodissamme perheenjäsenenä asuva nelijalkainen ystävämme on ennenkaikkea sitä, mitä siltä odotamme rodun tuntien: ensisijaisesti perheenjäsen, mahdollisine vikoineen päivineen. Jos tykkäämme harrastaa koiran kanssa vepeä tai mejää, valitsemme sellaisen rodun, jolla on taipumuksia, intoa ja mahdollisesti haluakin toimia harrastuskaverinamme. Jos haluamme siitä valion, toivomme, että pentumme purenta on aikuisenakin rodulle ominainen ja jos se on uros, että sillä löytyy kaksi kivestä. Siinäpä peruslähtökohdat.
Olemme tämän tehneet itsellemme selväksi koiraystäväämme ja oikeaa rotua miettiessämme ja olemme toiveemme tehneet myös kasvattajalle selväksi ennenkuin pentua on lopullisesti valittu. Mieluusti olemme ottaneet kasvattajilta ja rotujärjestöltä saadun tiedon vastaan, oppineet käyttämään itsekin Jalostustietojärjestelmää ja tietoisesti mieluusti maksamme rotukoirasta sen tämänhetkisen hinnan. Sekä rotujärjestö kennelliiton tuella että kasvattajat ovat tehneet pitkäjänteistä työtä saadakseen kasvattamistaan rodun edustajista sellaisia, kuin mekin etsimme. Mietinnässä on vielä, haluammeko uroksen vai nartun, vai onko sillä oikeastaan meille väliä. Minusta heidän työnsä ei ole vaatimatonta eikä vähäpätöistä, eikä ne uhraukset, joita kasvattajat ovat tehneet jalostustyönsä eteen rahallisesti tai valitsemalla ja karsimalla jalostumateriaaliansa, ole missään nimessä vähäistä, vähättelemisen arvoista tai vähäpätöistä.
Jos pennullamme sitten hampaiden vaihtuessa kääntyisikin purenta väärinpäin, niin mitä siitä? Koiraa ja sen elämänlaatua se ei muuksi muuta tai heikennä. Edelleen sillä on sellainen sukutausta, jota toivomme, ja edelleen se on ihan se sama valitsemamme perheenjäsen, johon alunperin päädyimme. Mahdollisesta tulevaisuuden purentavirheestään huolimatta pentu on rotunsa mukaisesti toimivista ja terveystutkituista ja terveistä vanhemmista ja suvuista tehty, jonka kanssa voimme harrastaa vepeä ja jälkeä, kuten halusimme alun alkaenkin.
Pentumme on myös kasvattajan toimesta mikrosirutettu ja eläinlääkärin tarkastama, joten uskoisin hyvillä mielin pentumme olevan juuri sitä mitä toivommekin. Jos luonto päättää puuttua peliin hampaiden tai jonkin muun seikan muodossa, jota emme me, eikä kasvattaja, ole tieten tahtoen halunnut aiheuttaa tai tehdä, se seikka otetaan sellaisenaan kuin se on.
On asioita, joista voi vaatia korvausta kasvattajalta, jos niin kokee oikeaksi ja tarpeelliseksi, mutta on myös se toinen puoli: itse tiesimme pentua ostaessamme, kuten kuka tahansa järkevä aikuinen, että aina kaikki ei välttämättä hyvästä tarkoituksesta mene niinkuin oletetaan. Eihän maailmaan ikinä syntyisi sairaita lapsia, sairaita koiria, mielenvikaisia eliökunnan jäseniä tms., jos kaiken mahdollisen voisi elävistä luontokappaleista varmuudella ennustaa.
Siksi siis rotukoira on meille on oikea valinta, niin myös monelle muulle. Sekarotuinen voisi vallan hyvin "yllättää" meidät positiivisesti: se voisi jopa linnustaa, jos hyvin käy, jos takana sattuisi olemaan riittävässä määrin sellaista geenistöä, että ne koirassa aiheuttaisivat ominaista käyttäytymistä. Kukin voi toiveineen tietysti maksaa tutkimattomista koirista ja suvuista puolet vähemmän, kuin me rotukoirastamme, mutta en silti usko, että onnistumisprosentti on samaa luokkaa kuin rotukoiran valinnassa. Rotukoirastamme tiedämme, mitä mahdollisia sairauksia sillä ehkä voi elämässään tulla esiintymään, voimme koiramme tutkituttaa niiden varalta ja lisätä omalta osaltamme tiedon saantia kasvattajiin päin, mutta sekarotuisen kohdalla emme osaisi edes tehdä kaikkia mahdollisia tutkimuksia, mitä koiramme taustalla olevilla roduilla mahdollisesti esiintyisi - saatikka että ne kiinnostaisivat ketään muuta kuin meitä itseämme.
Ei kiitos epätietoisuudelle, vaan Kiitos rotukoirien asiallisille kasvattajille!