Menen tänään syöppikselle lääkärille näyttää pattia ja neulanäyte otetaan tarvittaessa. Eilen olin ihan hermona,että onko syöpä uusinut,mutta tänään olen rauhallinen,kun tiedän pääseväni heti tutkimuksiin. En usko sen olevan syöpää,mutta parempi tutkia kuin hutkia.
No,se selviää ajastaan.
No,se selviää ajastaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mene rauhallisin mielin,olen ajatuksissa kanssasi siellä.
ilmapalloja mukaan!Ja taidamme koko porukka olla kanssasi siellä!
siellä syöpiksellä ja kädet ristissä pyydän, että se patti on viaton ja vaaraton!
Tämä Suomi24 tökkii iltaisin niin pahasti ja kun noi pvm:t ja kellonajatkin kirjaantuu minen sattuu, niin viestien lukeminenkin rupee oleen tavattoman hankalaa. Luin eilen noita kanssaihmisten lapsuusmuistoja ja huomasin, että suurin osa meistä taitaa olla 50-luvulla syntyneitä. Liekö se sota-ajan lapsuus ja nuoruusiän puute muovannut meidän vanhemmista laisiaan, kun tuntuu joka kodissa olleen samanlaisia ongelmia. Itse olen perheen ainokainen ja vaikka lapsuus muuten oli aineellisesti turvattua, niin mitään vanhempien keskinäistä lämpöä en muista kokeneeni. Isä otti perjantaipullon (oli kyllä ihan kiltti humalassakin) ja äiti nalkutti viikon perään. Tätä kehää sitten jatkoivat vuosi toisensa perään.
Olen ajatellut, että he olivat oman aikansa lapsia ja kotoisen isoista puutteessa eläneistä pikkutiloista, eikä heidänkään nuoruus ja itsenäistyminen ole kivutta sujunut, joten miksi kantaisin katkeruutta asioista joille ei mahda mitään. Itsellä on helpompi olla, kun opettelee antamaan anteeksi ja koittaa itse elää elämänsä paremmin.
vanhempamme olivat kovan elämän nähneitä,toiset isät sodankin käyneitä.Eipä kannata katkeruutta kantaa,varmaan hekin yrittivät sen minkä jaksoivat.
todellakaan kanna katkeruutta jo vuosikymmenet sitten pois lähteneelle isälleni!Psykiatri on puhunut näistä,että lapsuuden tuska kuitenkin vaikuttaa alitajunnassa elämään.Vaikka en tietenkään sitä edes ajattele.Mutta sellaiset asiatkin on hyvä käydä läpi,että niistä pääsee eroon!
antaa näitten raskaita lapsuudessaan kokeneitten
kertoa asioistaan puuttumatta.
Jos oma lapsuus on hyvä,ei riitä ymmärrystä.
joillekin, kuin punainen vaate härälle? Vai halusitko ihan tahallasi ymmärtää ajatukseni väärin?
Kyllä minulla riittää ymmärrystä ihan kaikille elämänkohtaloille ja sympatiani ovat yleensäkin heikomman puolella. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten asioista saa ja pitääkin puhua.
Asia on just näin. Olet tarpeellinen maille kaikille.
Loppu! Ei jaksa tällaista kränää jatkuvasti.
Vilmat saa kirjoittaa just noin. Minä pidän hänen kirjoituksistaan.
Ja kai annoin anteeksikin, mutta unohtaa en voi. Että oma isä esimerkiksi potkaisi minua kun olin jotain 14 v. ja minulla oli sisareni vauva sylissä...mutta hän inhosikin aina tätä "meidän 4. sisarta". Ja toi sen kyllä selvästi ilmikin. Siis omaa lastenlastaan. Monet kerrat saimme juosta naapuriin kun "raivokohtaus" yllätti. Ja se yllätti selvin päin.
Äitiäni surin kovasti vaikka hänkin osasi olla ilkeä ja arvosteli aina kaikkea, vaatteita, lihomista, laihtumista (olin ehkä saanut Aidsin).
Meillä oli kuitenkin hyviäkin hetkiä.
Isäni kuoli toissa vuonna ja mietin kauhuissani osaanko surra hautajaisissa häntä ollenkaan. Sitten kuuntelimme papin puhetta, jossa hän kertoi isän rakkaudesta lintuihin ja..oraviin. Syvä sääli minut valtasi, hän ei vaan osannut rakastaa lapsiaan. Koirat ja kissatkin saivat paremman kohtelun.
Mutta sukupolvien ketjun voi katkaista, mulla on varsin hyvät ja läheiset välit poikani kanssa. Kaikesta huolimatta kuin ihmeen kaupalla onnistuin yhdessä asiassa elämässäni.
Taidan nyt velloa itsesäälissä kunnolla...
Hienoa - tässä ja nyt - että selvisit säikähdyksellä =)
lapsilleen sen moninkertaisena haluaisi antaa mitä itse jäi paitsi.Meillä ainekin on pussailta,ja halittu sekä kannustettu elämässä.Olisivatkohan olleet tunnevammaisia vanhempamme?Kaipa he parhaansa yrittivät?
kiinnostuneena teidän kaikkien kirjoituksia lapsuudesta. Oma lapsuutenikaan ei ollut ok isän suhteen. Ajattelemisen paikka.
ymmärrät minun ajatusmaailmaani. Itse tässä ihmettelen, että kirjoitanko jotenkin ei-ymmärrettävästi ja agressioita herättävästi, kun joka kerta saan noita "paskaämpärin heittäjiä" vastineeksi??? Tänään sitten tuli itku näitä ilkeilijöitä lukiessa......
Onhan se tietenkin heille helpottavaa löytää kanava vihalleen, joten taidan sitten olla tarpeellinen sanko siinä roolissa.
Tuohon anteeksiantamiseen haluan kuitenkin selventää omaa elämänkatsomustani, eli minä ajattelen meidän jokaisen elollisen (jopa sen karmeimman murhamiehenkin) olleen jonkun äidin lapsi ja jonkun rakas. Elämä ja pettymykset sitten muovaavat meistä kaltaisiamme, jolloin toiset selviävät ja toiset eivät. Koittamalla ymmärtää ne lähtökohdat voimme katkaista sen sukupolvien kurjuusketjun ja elää omaa elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla.
Kurjaa,kun tulee tuollaista viestiä toisinaan,muttei
kannata välittää.Monelle meistä on tullut vuorollaan
samanlaista.pahoittaahan se mielen,mutteivät kauaa
jaksa räksyttää.Hyvää alkavaa päivää:)
se on sinun vuoro saada se paskaämpäri niskaasi. Mulle on tulossa kova kuori noita juttuja vastaan. Älä sinäkään välitä noista. Mielensä jokainen pahoittaa tuommoisesta kyräilystä.
tulee mieleen sanonta "haukkuva koira ei pure". Ilkeät sanat sattuvat sieluun. Muistaakseni joku aika sitten tulilinjalla oli Ira. Vaikuttaa siltä että vuorollaan jokainen saa osansa tästä "p---ristä".
Vilma-t; jatkossakin kirjoitat niin kuin kurjoitan. Tiedät että meitä on paljon kirjoituksiasi lukemassa. Älä missään tapauksessa luovuta, äläkä häivy palstalata. Sinun kuten toistenkin kirjoituksia on mukava lukea. Jos joku juttu sattuu keittään yli niin se ei ole kirjoittajan vika.
Mulla on parin viikon päästä kontrollimammo ja ultra, ehkä myös ohutneulanäyte. Tuloksia joutuu sitten odottamaan kaksi viikkoa lääkärikäyntiin asti.
Olen nyt jo ihan kurat housussa.... Mulla on ihan samanlainen pieni patti arven vieressä, josta tää viimeksi alkoi.
mitään löydy,tuo odottelu on raskasta,ja minulle lääkäri sanoi että arven viereen voi tulla ,sanoiko hän nyt kuroutumia.
Kiitos ihanat tukijoukot,kiitos,että olette olemassa. Hirvee stressi laukesi ja huokaus helpotus. Jalat meni velliksi,kun patti ei oo syöpää eikä tarvinnut ottaa neulanäytettä,mutta mun pitää seurata sitä itse pari kertaa kuussa ja onneks kontrolli on joulukuussa. Lääkäri sanoi,että tule vaan aina,kun siltä tuntuu. :))
Hirvee helppottunut olen!
hienoa,ettei ollut sitä itseään.Huokauksen voi päästää ulos.Leivoskahvit voit nauttia:)
menenkin heti keittämään ja korvapuustin syön. :) On niin helpottunut olo.
Ei kun isot onnittelut onnellisen lopputuloksen johdosta!!!!!!
Turhaan olisin jahkaillut...onko vai eikö...nyt se oli ei. :)
No yksi hyvä uutinen sentään. Minustakin tuntuu jo heti paremmalta.
iho paranee sädehoidon jälkeen? Nyt ihan tulipunainen ja kipeä.Viikon kuluttua pitäisi aloittaa aerobic jumppa,en tiedä jaksanko edes,kuulun tutkimusryhmään.
meille kaikille,Tässä ja nyt!Melkein jo pidätin hengitystä jännityksestä!
Mukavaa iltapäivän jatkoa kaikille!
Kaksi viikkoa ainakin saattaa kestää ja jo viikon päästä se on parempi.Turvotusta on kauemmin. Jumppaat sen minkä jaksat ja seisot tai istut sitten jos et jaksa. Eikös se ollut joku kokeilu?
mua phiuatti. Valmistin itseäni jo vähintään leikkaukseen ja sit aloin miettii,että kursseja en jätä vaan luovin ne jotenkin siinä sivussa....
Se siitä...
kerran viikossa.Kuntotestissä juostiin henkihieverissä:)