En minä armoniskua pelännyt,
vaan armoa.
Mitä sitten tapahtuisi,
jos saisin synninpäästön
kaikista teoistani.
Jos helpotus valtaisi
synkän maailmani, jaksasinko
kulkea vielä pää pystyssä.
Ehkä painaisin pääni ja miettisin,
miksi juuri minä
sain osakseni armon.
Olisiko joku muu ansainnut
sen minua paremmin.
Kun on tuskallisen kauan
ollut sivuraiteella,
kuinka pelottavaa
olisikin olla tien alussa.
Aistit avoinna,
kaikki mahdollisuudet käyttämättä.
Minä, heikoin lenkki, kaikista.
vaan armoa.
Mitä sitten tapahtuisi,
jos saisin synninpäästön
kaikista teoistani.
Jos helpotus valtaisi
synkän maailmani, jaksasinko
kulkea vielä pää pystyssä.
Ehkä painaisin pääni ja miettisin,
miksi juuri minä
sain osakseni armon.
Olisiko joku muu ansainnut
sen minua paremmin.
Kun on tuskallisen kauan
ollut sivuraiteella,
kuinka pelottavaa
olisikin olla tien alussa.
Aistit avoinna,
kaikki mahdollisuudet käyttämättä.
Minä, heikoin lenkki, kaikista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heikoin lenkki...?
Niin mutta kenen mielestä?
Kaikki me olemme tyhjiä astioita
kun tänne tulemme...
Ja tyhjäksi se myös jää,
kun täältä lähdemme.
Sitten maata päälle, tai tuhkaksi poltetaan,
kun matkamme jatkuu...
"Heikoin lenkki",
voikin olla aarre saviastiassa...
että asian voi kääntääkin toisinpäin,
antoi minulle toivoa!
Kiitos sinulle.
Kiitos ja hyvä hei; niin se on, nykyään niin kamalan raadollista ja laskelmoivaa, ainakin päällisin puolin tarkastellen, tämä meninki. Tiettyjä asioita ylikorostetaan, jotta ihmisistä saataisiin puristettua maksimi-"tuottavuus"... Se on minun nähdäkseni sellaista "tuottavuuspropagandaa" ja vain yksipuolista sellaista, kun tuottavuuteen ei lasketa mitään henkisiä arvoja, vaan pelkästään materialistiseen loppusaldoon vaikuttavat tulokset.
Ihmisten pitäisi kyllä kiiruusti herätä etsimään hieman muitakin, eikä vain niin kovin pinnallisia näkökantoja asioihin Pitäisi herätä olemaan kriittisiä, sen suhteen, että ovatko ne asiat todella tärkeitä, joita meidän yritetään saada uskomaan olevan tärkeitä, vai voisiko olla paljon muutakin, joka on todella tärkeää vaikka se ei olisi jotain maksullista...
Itse, kun en ollut moniin vuosiin käynyt missään hengellisessä tilaisuudessa ja olin jo alkanut tavallaan pelätä sellaiseen menemistäkin, heräsin jossain vaiheessa miettimään sellaista asiaa, että
minä tunsin ikään kuin sisälläni olevan jonkin tyhjän ja kuolleessa tilassa olevan aukon tai "lokeron", joka oli kaikki ne vuodet jäänyt vaille jotain sellaista mitä sitten tajusin tarvitsevani.
Sitten kun paremmin ymmärsin asian, niin selvisi että minä kaipasin yhteyttä Luojaani, Jumalaan, kun se yhteys oli ollut pois jo n.30 vuotta...
Tänään saan olla ja nauttia siitä että olen päässyt takaisin Jumalan yhteyteen, ts. siis olen ns. "tullut uskoon". Tätä "uutta-aikaa" on nyt kulunut 4,5 vuotta, siitä kun sain vastaanottaa uudestisyntymisen ihmeen Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hän poistin sen tyhjyyden tunteen sisältäni ja antoi rauhan sielulleni. Tämä on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tätä samaa toivon myös muille ihmisille, että he pääsisivät siitä etsimisestä, kun he etsivä ja etsivät, eivätkä edes tiedä että tämä on sitä mitä he kaipaavat; valoa sisäiseen maailmaansa ja rauhaa sydämeensä. Sen voi antaa vain Jeesus Kristus, joka antaa vapautuksen sielua painavasta syntitaakasta (jonka ainakin minä koen olleen eräänä omaan masentumiseeni johtaneista tekijöistä). Jokainen joka Hänen luokseen tulee sitä hakemaan, pääsee Hänen nimessään osalliseksi kaikkien ihmisten syntien sovituksesta, Jumalan edessä. Ja silloin ihminen pääsee Jumalan iankaikkisesta armosta osalliseksi ja hänestä tulee Jumalan lapsi.