HEI OLEMME ASUNEET YLI 1 YHDESSÄ MIEHENI TYTTÖ EI OIEIN VIELÄKÄÄN SUHTAU MUHUN VAIKKA HÄNEN ISÄSÄ OLI JO ERONNUT HÄNNE OIKESTAÄIDISTÄ JA MÄ EN OLLUT SIIHEN MITENKÄÄN SYYLINEN LÖYSIMME TOISEMME NETINKAUTTA .NYT TYTTÖ JO ON PALJON POISSA KOTOA MYÖHÄÄN ILTAAN ASTI JOPA PUOLILLE YÖN . JA HÄN KÄYTTÄÄ KOVIA KIRO SANOJA V MUUHUN SELLAISIIN . NYT HÄN TUPAKOI.JONKA OLEN JO AIKAA HUOMANNUT EN VAAN OLE MIEHELLE PUHUNUT MITÄÄN . JA VARMAAN ON JO ALKOHOLIKIN KUVIOISSA . MITÄ MUN PITÄISI TEHDÄ KUN TUNNEN ETTÄ OLEN KUITENKI ULKOPUOLINNE TYTÖN ASIOISSA SAANKO PUUTTUA NIIHIN ILMOITTAA MIEHELL NIISTÄ VAIN MITÄ TEEN NEUVOKAA .....
uusioperhe
uusio perheen äiti
191434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen myös murkkutytön äitipuoli ja käyn läpi samoja asioita.Tosin olemme olleet yhtä perhettä jo 7 vuotta mutta kuitenkin.Sinä olet perheenne toinen aikuinen vaikka et tytön äiti olekaan.Olet maailman otollisin syntipukki kaikkiin teini-iän ahdistuksiin.Tämän olen huomannut itestäni ja hammasta purren yritän olla räjähtämättä kun välillä ärsyttää paljon.Elän kuitenkin toivossa että joskus hän huomaa minun oikeasti välittävän hänestä,ja haluni suojella häntä vaikka en häntä rakasta niinkuin omiani.Rakastan kuitenkin miestäni ja ymmärrän että tytär on hänelle kaikki kaikessa.Älä pelkää otta asiaa puheeksi,sillä jos tyttö ajautuu huonoille teille,se on kova paikka miehellesi ja koko perheelle ja niin myös sinunkin ongelma.Tulet saamaan syyt niskoillesi tytöltä että puutut hänen asioihin mutta pysy lujana ja turvaudu mieheesi.Mieluummin nyt heti koska jos jotain sattuu,ja tulee ilmi että sinä olet aavistellut asiasta,silloin voi mies suuttua sinulle että mikset kertonut.Kuvittele jos tilanne olisi toisinpäin.
Toivon sinulle voimia ja hyvää syksyä.
t.kohtalotoveri
olipa kiva kuulla että jokin muukin painii saman asioiden kanssa . olen miettinyt mitä tekisin . mutta jos kerron kertoo tyyttö oman version ja keksii valheen josta taas pääsee kun koira veräjästä saa isänsä uskon itseään enne kun mua . tämäkin on kojettu . ja mua huoletta sen lemmikki joka jää vähälle hoidolle se kärsii . oisi kiva kuulla sun mieli pide tähänki KIITOS ...
Rakastat jotain miestä, no juupa juu, mitä lässytystä... Selittele ny ihan kaikilla tavoilla kun miehen lapset inhoaa sinua.
Siis oletko todellakin hammsata purrut jne. Eikö mieleesi ole tullut että olet ylimääräinen yhtälö siinä perhekuvioissa ja voisit häipyä?
Kaikkihan vaistoo ettet häntä rakasta vaaan palvot miestä ainoostaan. Ilmeisesti et ole saanut omaa kakaraa enään sillä itsekkäät naiset tekeen sen ensimmäisenä jos kykenee.
KUULEPPA OLEN KASVATTANUT 2 POIKAA YKSIN JOISTA TOINEN NYT OPISKELEE AMMATTI KOULUSSA JA TOINEN KÄY PERUS KOULUA ETTÄ SILLEEN ....
On täälä tosiaan meitä monta jotka painivat samanlaisten ongelmien kanssa. itselläni on hieman erilainen tilanne kylläkin... teksti löytyy mitä tehdä kirjotuksesta... mitenkä ihmeessä tänne aina löytää nuo ns. tuomitsijat? pysyisivät muilla palstoilla... itsekkin sain aikamoisen haukkuryöpyn kirjoituksestani... mutta olihan siellä osa asiallisiakin...
Koettu on sekin että tyttö yrittää valehdella itsensä ulos.Meillä pelaa luottamus miehen kanssa niin hyvin että jutellaan aina asoiden molemmista puolista.Tosin kyllä on ollut tilanteita että olen selvästi huomannut isän nielevän syötin koukkuineen mutta en todellakaan aina viitsi tai jaksa puuttua joka asiaan,meillä nimittäin on neljä muutakin lasta.Kaikki koulussa ja tää murkku on vanhin.2mun,2miehen ja viimeinen on yhteinen.Ei sitä aina jaksa,varsinkaan jos asia ei koske minua tai muita lapsia.Täytyy muistaa säästää itseään ja olla stressaamatta kaikista asioista.Pääasia on että on tasa-arvoinen,vaate-,ruoka- ja siivoushuolto pelaa,ja että tekee selväksi toisen lapselle että olen hänen tukenaan vaikeissakin asioissa.Vaikka hän ei koskaan tukea pyytäisikään,on hänen hyvä tietää että sitä on tarjolla.Minun tilanne on niin erilainen koska olemme olleet jo kauan yhdessä,silloin kun lapset olivat pieniä,kaikki oli paljon helpompaa.Koita vaan jaksaa,tiedän et on helppo sanoa mut tiedän tilanteen.Ja muista pitää huoli myös itsestäsi,lapsilla ei ole oikeutta kieltää vanhemmiltaan onnea,vaikka olisikin kyseessä toinen yritys.
en ole ap mutta uusiokumppani perheessä jossa molemmilla pari lasta ed liitoista. voin suoraan sanoa että en tule toimeen mieheni toisen lapsen kanssa enkä todellakaan välitä siitä ja sen tekemisistä. odotan vaan päivää kun se muuttaa pois. enkä edes esitä muuta.
Kuule:
ongelman ydin on tämä sana:
u u s i o p e r h e !
Mitä jos pysyisi ja sitoutuisi siihen puolisoon/jonka on puolisoksi halunnut /lapsiin jotka on maailmaan saattanut ja jättäisi sikseen nämä helvetin uusio-kuviot?
itsellänikään ollut mahdollista?
Olin pitkässä liitossa,mutta mies halusi eron koska
hän rakastui toiseen naiseen.
Mitä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä?Kun toinen ei liittoa halunnut jatkaa...ei lähteä perheterapiaan,ei neuvotellut asiasta..ei vaikka lapsia on useampikin.
Tänä päivänä kun ei tarvita eroon toisen suostumusta,eroon voidaan silti tuomita.
On niin helppo sanoa mitä pitäisi tehdä ja tuomita toisia teoistaan..tai tekemättä jättämisistään.
Ei uusioperhe olisi ongelma,jollei ne entiset kumppanit tekisi kiusaa jatkuvasti ja ihan ilkeyttään.
Kysynpä,monikohan ydinperhe kestäisi sen paineen joka uusioperheeseen on asetettu?Sen että siihen
parisuhteeseen änkeisi jatkuvasti sellainen ihminen,joka ei ole sinun valinta ystäväksesi..se henkilö,jota et vapaaehtoisesti elämääsi haluaisi?
Tuo,joka vaatii selontekoa milloin mistäkin asiasta...valittaa,huutaa ja raivoaa,koska kokee että hänellä on oikeus siten tehdä...niinpä,kuka tuollaisen mallin mukaista "ydinperheen liittoa"kauaa kestäisi?
Valitettavasti se on monellekkin uusioperheessä elävälle joka päiväistä...tai ainakin viikottaista.
Ongelmana ei siis ole perhemalli,vaan ihmiset siellä "taustalla",oletkohan sinä yksi sellainen?
Sellainenkin on olemassa kuin toisen hyväksyminen - puolison kanssa on mennyt naimisiin - kukaties 150 vieraan edessä esitellyt onneaan joka ei sitten kestä kun tulee vaikeuksia jaeikun uutta kehiin.
Elämässä on vaikeuksia, voi voi niin tahtoo olla mutta eivät ne siitä vähene, että " perustaa" aina uutta ja uutta ja uutta ja uutta pers eikun perhettä.
Se on huono elämisenmalli lapsille.
Hieman ihmetyttää joidenkin kommentoijien kapeakatseisuus elämää kohtaan: ero ei todellakaan ole läheskään aina oma valinta.
Meiltä lasten isä lähti rytinällä vuosi sitten pidettyään ensin työpaikkarakkautta salassa vuoden verran. Kummallista asiassa oli se, että vaikka mies halusi itse lähteä, hän silti lopulta lähti vasta sitten, kun ehdotin hänelle uutta asuntoa. Kaikki sovitteluyritykset olivat kaikuneet kuuroille korville, kävin yksin perheneuvolassa pitkään, isää se ei kiinnostanut.
Mies uhkasi loppupeleissä tappaa minuta ja löi kerran kasvoihin pienemmän lapsen läsnäollessa, kun uskalsin kysyä, onko hänellä uusi naisystävä.
Sitä ennen olin löytänyt naisten tavaroita piilotettuna kylpyhuoneen kaappiin oltuamme lasten kanssa hiihtolomalla poissa kotoa.
Uuden perheen perustaminen on mutkikasta eikä siihen kannata ryhtyä hätiköiden, mutta katson asian niin, että ei minun tarvitse pilata loppuelämääni vain entisen puolison mielihalujen takia. En ole lähtenyt enkä pettänyt, mutta jos toinen on tällaisen ratkaisun tehnyt, täytyy minun kai yrittää tehdä elämästäni paras mahdollinen ja pelata niillä korteilla, jotka käteen jäi.
En ole tunkemassa kenenkään lasten äidiksi, omissa on tarpeeksi. Miehen ja naisen välinen aito rakkaus ja kunnioitus on kuitenkin arjessa sellainen voimavara, että haluan sen ottaa vastaan, kun kerran elämä sellaisen mahdollisuuden suo! En kysy siihen lupaa omilta enkä toisen lapsilta. Mies, joka ei uskalla tunnustaa uutta puolisoa naisekseen niin exän kuin suvun edessä ei ole vielä päässyt yli erostaan. Näitä miehiä on valitettavasti monia!
Älkää tuhlatko vuosianne heihin!
Hieman ihmetyttää joidenkin kommentoijien kapeakatseisuus elämää kohtaan: ero ei todellakaan ole läheskään aina oma valinta.
Meiltä lasten isä lähti rytinällä vuosi sitten pidettyään ensin työpaikkarakkautta salassa vuoden verran. Kummallista asiassa oli se, että vaikka mies halusi itse lähteä, hän silti lopulta lähti vasta sitten, kun ehdotin hänelle uutta asuntoa. Kaikki sovitteluyritykset olivat kaikuneet kuuroille korville, kävin yksin perheneuvolassa pitkään, isää se ei kiinnostanut.
Mies uhkasi loppupeleissä tappaa minut ja löi kerran kasvoihin pienemmän lapsen läsnäollessa, kun uskalsin kysyä, onko hänellä uusi naisystävä.
Sitä ennen olin löytänyt naisten tavaroita piilotettuna kylpyhuoneen kaappiin oltuamme lasten kanssa hiihtolomalla poissa kotoa.
Uuden perheen perustaminen on mutkikasta eikä siihen kannata ryhtyä hätiköiden, mutta katson asian niin, että ei minun tarvitse pilata loppuelämääni vain entisen puolison mielihalujen takia. En ole lähtenyt enkä pettänyt, mutta jos toinen on tällaisen ratkaisun tehnyt, täytyy minun kai yrittää tehdä elämästäni paras mahdollinen ja pelata niillä korteilla, jotka käteen jäi.
En ole tunkemassa kenenkään lasten äidiksi, omissa on tarpeeksi. Miehen ja naisen välinen aito rakkaus ja kunnioitus on kuitenkin arjessa sellainen voimavara, että haluan sen ottaa vastaan, kun kerran elämä sellaisen mahdollisuuden suo! En kysy siihen lupaa omilta enkä toisen lapsilta.
Mies, joka ei uskalla tunnustaa uutta puolisoa naisekseen niin exän,lasten kuin suvun edessä ei ole vielä päässyt yli erostaan. Näitä miehiä on valitettavasti monia!
Älkää tuhlatko vuosianne heihin!
mutta perheen perustaminen on, oli se sitten ensimmäinen perhe tai uusyritys. Kannattaa katsoa, ettei tarvitse katua. Kahdessa huushollissa on usein helpompi asua, kuin ruveta yhdistämään kahta perhettä.
ihmisten viettää loppuelämä YKSIN!!?? johan on onnea vaan yksin elämiseen sinullekkin sitten!!
EHKÄ suomeen pitäisi tehdä joku laki että kun pariskunta on ollut 50vuotta yhdessä sitten hankitaan lapsia keinohedelmöityksellä kun VARMASTI ollaan yhdessä xD
taitaa joku teinixi kirjotella noita kapeakatseisia kommenttejaan MUTTA!! elämä opettaa.. niin ja btw jos sinulla on lapsia ET SITTEN KÄY SEURUSTELEMAAN KENENKÄÄN KANSSA!!!
hee hee!! että osaa kyllä olla hyvä provo tai katkera ihminen...
Saahan sitä toki seurustellakin, mutta semmoinen Aku-Iines tyyli on parempi kuin hynttyiden yhteen laittaminen. Lapset kasvavat ja muuttavat pian kotoa pois, ja sitten voi vaikka avioitua uudestaan, jos löytää sopivan.
Eiköhän se ole outo perheen mallikin lapselle,että yhdessä susiparina ollaan..muttei avioon asti mennä.
Mikä sinun mielestäsi on "pian"..ajatellen kommenttiasi "lapset muuttavat pian kotoa pois"?
Nykylapset kun asuvat suhteellisen pitkään kotona,vaikka aikuisia jo olisivat..ja onhan se lapsi,yhä lapsi vanhemmilleen..vielä 50.senäkin ;)
Jos seurustelun aloittaa,lapsen ollessa vuoden ikäinen...on siinä suhde kovilla,jollei "lasten takia"voisi muka yhteen muuttaa!
Kommentoijana taitaa olla henkilö,joka on erotettu suhteesta,siten katkeroinut..eikä sallisi uutta onnea kenellekkään.
Sitä paitsi Aku-Iines tyyli????..voisitko valoittaa hieman..eihän ne ole edes ihmisiä..eikä niil ole edes housuja... ;)
on ennen kaikkea tuollainen tekopyhä asenne.
Jokainen ihmissuhde tulisi perustua pyyteettömään rakkauteen...jollei se sitä aidosti ole,se ei ole mikään rakkausavioliitto.
Jos elämä on jatkuvia ristiriitoja täynnä,ja näkee kaikessa vain ne negatiiviset asiat..niistä kärsii niin lapsi kuin aikuinenkin...Silloin on hyvä syy erota...Pieni lapsikin oppii jo varhain,että on erilaisia ihmissuhteita...se ettei tule yhden kanssa toimeen ei tarkoita sitä että jokainen ihmissuhde olisi huono...
Eivät pienet lapset kärsi erosta, eiväthän he varttuessaan tiedä mitä on eläminen,kasvaminen "ydinperheessä".
Iineshän heilastelee välillä Hannun kanssa ja sitten taas Akun, soutaa ja huopaa... En sanoisi oikein hyväksi malliksi perhe-elämään.
Mutta katsoppas Serranon perhe sarjaa, siinä on uusperhe-kuviot mukavasti
kun ei ollenkaan mentäisi yhteen, eikä varsinkaan tehtäisi niitä lapsia, ei ensimmäiseen eikä toiseen tai kolmanteenkaan liittoon...Elettäs vaan itsekseen ja omaan napaan tuijottaen.
Ei olisi mitään ongelmia kellään ja sadan vuoden päästä olisi ongelmia vielä vähemmän, kun oltais kuoltu sukupuuttoon =)
Miksi muuten oletuksena on aina, että uusperhe on syntynyt erosta ja useimmiten vielä pettämisestä? Oletteko koskaan kuulleet, että joskus jopa perheelliset ihmiset kuolee?