Nyt alkaa tuulla korvien välissä niin että täytyy vissiin tuplata masennuslääkkeet taas vaihteeksi.
Töissä on kurjaa, kontrolli hirvittää ja kaikki tuntuu kamalalta, sydän hakkaa ihan mielettömästi ja tekis mieli kirkua. Pelottaa. Ihan kuin olisin karusellissa joka menee ihan liian lujaa....
Kyllä v.tutukseenkin voi kuolla.
Töissä on kurjaa, kontrolli hirvittää ja kaikki tuntuu kamalalta, sydän hakkaa ihan mielettömästi ja tekis mieli kirkua. Pelottaa. Ihan kuin olisin karusellissa joka menee ihan liian lujaa....
Kyllä v.tutukseenkin voi kuolla.
Vastaukset 43
Vanhimmat
nyt ei taida riittää pelkkä ilmapallo.Lähdethän nyt pois sieltä työpaikasta.Kävisit lääkärin luona puhumassa.Se karuselli on nyt pakko pysäyttää.Muistan(vaikka ei saisi itsestään nyt kertoa)että minulla oli talvella jossain vaiheessa sama tunne,teki mieli kirkua ahdistusta ja pelkoa pois.
Minä ja me kaikki täällä ajattelemme nyt sinua.Kun voisikin lähettää jotain voima energiaa,välittämisemme varmaan tunnet.
tänään. Ota rento viikonloppu. Ennen kontrollia hirvittää aina. Arvaa olinko minä hermona tänään? Mutta hei, minä tulen kimppaan kanssasi hermoilemaan. Ollaan sitten yhdessä hermokimppu.
Juu juu v.tutukseenpa hyvinkin voi kuolla ....kyllä kyllä. Otas ny ihan rauhallisesti tästä näitä ilmapalloja käteesi ja kiinnitä niitä jokapuolellesi, jookos?
rauhassa,jos sunnuntai iltana tuntuu samalle,kannattaa vissiin vastaanotolle mennä.Muutama tunti,ja pääset vapaalle:)
Juu, muumiäitee tietää mitä pitää tehdä. Mummon ruppana on ihan samaa mieltä. Hus, hus sinne lääkäriin ja äkkiä. Et ole mikään kone mikä kulkee pelkällä rasvaamisella.
reagoida liian huolestuneesti viestiisi,Lpolku.Minulle vain tuli niin elävästi mieleeni oma masennukseni alku.Sinnittelin liian kauan.Hyvä,että olosi jo helpottui,ilmapalloja!
Nimittäin kyllä tässä ihan tosipaikassa ollaan.... mutta mulla on onneksi kotona lääkkeet valmiina enkä aio junan alle hypätä niinkuin joskus.
Minäkin alkujaan sinnittelin vuosia - silloin 90-luvun alussa masis ei vielä ollut samanlainen puheenaihe kuin nykyisin enkä itse edes ymmärtänyt mistä on kysymys. Onneksi viisaammat käärivät silloin hihansa ja pistivät asiat ojennukseen... Kyllä tämän kanssa nykyisin jo pärjäilee kun tunnistaa oireet ja tajuaa missä mennään.
Ei se kyllä itse masennussairautta paranna tai sen helpommaksi tee, mutta pitääpä edes hengissä.
Kiitos ilmapalloista!
minäkin olen masennuksen kanssa kamppaillut aikanani,ja sehän pirulainen uusii jos on uusiakseen,onneksi lääkkeet löytyy:)
Sinä, Lpolku, olet kyllä syövän saralla veteraani, ihailen sinua suunnattomasti!kuinka mahtavasti olet potkinut 3 syöpää ulos kropastasi.Siis,älä masennu, elät varmasti vielä KAUAN!Tykkään makaaberista huumoristasi,se varmasti auttaa masennuksen tullessa.
Ei,vitutukseen ei voi kuolla.
Mä olin tänään sit viimeistä päivää töissä ja sit alkaa 6 viikon sairasloma-aluksi.Jatketaan,jos tarvitsee.Nyt mieli on levollinen, lääkäri lohdutteli sanoen, että melanoomalla on hyvät ennusteet ja varaksi saan interferonipistokset.Imusolmukkeet puhtaat,näin sanottiin.Juon viiniä ja kuuntelen Lauri Tähkää.
Miten te rentoudutte?Saatte pään kunnolla "nollatuksi"?
murheet unohtuu ainekin hetkeksi,tai luonnossa kävelemällä:)Hyvät ennusteehan lääkärisi antanut,ja että imusolmukkeet on puhtaat.Hyvät keinot on sinullakin rentoutua:)
Kun aivot kaipaa muuta tekemistä, luen kirjoja tai katson elokuvia. Tai juoksen puolitoistavuotiaan lapsenlapsen perässä ympäri huushollia.....
Nyt juuri tekis mieli tilata netistä yks leffa (Open Water), mutta se on niin karmean traaginen että mahtaako olla viisasta.
Huomenna on tiedossa kekkerit vävypojan vanhempien luona ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, siellä nautitaan viiniä ja jos jonkinlaista juomaa enemmän kuin ihmiselle on terveellistä.
Tuleepahan ainakin nollatuksi.
kannattaakin odottaa,pääset muihin maisemiin,tekisi terää itse kullekkin:)Leffan ehkä voisi siirtää eteenpäin?
ja juoma hyvässä seurassa. Hieronta. Heironta on lähellä sydäntäni,kun hieron asiakasta,minullekin tulee hyvä olo. Siinä unohdan itseni ja keskityn asiakkaan lihaksiin.
aamuvirkkuna sinäkin olet:)Ammatissasi oppii tuntemaan ihmisiä laidasta laitaan,eikös vain?
nukuttanut. Kyllä kaikenlisia lihaksia tapaa. :)
Mukava työ,sillä pidän työskentelystä ihmisten parissa ja jos suinkin vain voin auttaa ja helpottaa oloa hieronnalla.
kuinkas on nyt olosi? Maanantaina ei tarvitsekaan enää mennä säteisiin?
siihen jo tottu,vaikka vikaa kertaa odottikin:)Odottelen ihon paranemista,että voi alkaa lenkkeilemään,kun ei liivejä voi pitää:)Miltä se eileinen kurssi tuntui?
rentoa meininkiä.
Et ole ainoa jolla alkaa viirata, LPolku, jos se yhtään helpottaa..
Mulla kävi hermopaineet eilen ihan liian suuriksi, kun menin sinne luustokarttaan. Tai ei se itse toimenpide, mutta se 3 tuntia jonka jouduin odottamaan radioaktiivisen isotooppipiikin vaikutusta... Kuljeskelin kaupungilla, stockalla ja ties missä. Sitten kävin ostamassa ystäväni eläintarvikeliikkeestä koiralle ruokaa. Hän kysyi jotain sairaudestani ja repesin ihan täysin..
Itkin sitten siellä takahuoneessa ja purin sydäntäni. Itse kuvaus meni kuin huumattuna. Kun lähdin ajamaan takaisin kotiin oksetti ja kyyneleet valui koko ajan. Pelotti.
No, puhelin soi ja jouduin koiran kanssa töihin iltaan saakka. Unohdin oman pelkoni, kun pääsin tekemään jotain hyödyllistä.
Nyt sitten vain odotellaan kuvien tuloksia..
Minulle se kuvaus tehtiin ekojen sytojen aikana,olin niin pyörryksissä,ja jännitin tulosta melkosen varmana levinnäisyydestä.Eipä ollut levinnyt,ja toivon ettei sinullekkaan.Se odottaminenhan kurjinta on.Onko sinulla iho parantunut,minulla on tulipunainen.Hyvät alkavat päivät:)
ystävän käden ja otan sinut halaukseen. Tämä on kauhea rääkki,mutta kyllä sinä selviät tästäkin. Voi Kevätmielinen sinua. Hyvä,että itkit. Ilmapalloja lähetän sinulle oikein paljon. En päästä sinusta irti ennen kuin olet taas kunnossa.
on aika traumaattinen kokemus, joutuu naamakkain sellaisten asioiden kanssa joille terveenä ei tarvinnut uhrata ajatustakaan. Joskus se räiskyy yli, mitä aiemmin sen parempi.
Kyllä kai tästä kuitenkin taas selvitään... alku aina hankalaa.
Ottakaas tytöt pullaa. Ihan tuoretta ja ois mustikkapiirakkaa. Lihamureke on uunissa ja sitten keitetään perunoita. Elämä jatkuu,eikös vaan?
tässä sitä taas ollaan asioiden ääressä mihin ei ole vastauksia eikä ratkaisuja.Toi muuten että räiskyy ikään kuin yli saattaa helpottaa paremmin kuin hyvin,mutta kyllä se siitä lähtee ottaa välillä enemmän aikaa kuin joskus toiste.
Monia kysymyksiä ilman vastauksia.Hyvät päivän jatkot:)
riittää pullaa ;)
jauhelihakastiketta täällä tarjolla,pulla kahveet maistuisivat:)
oikeesti olisi kiva juoda porukalla pullakahvit!Matkat ovat niin pitkiä,että aikaa pitäisi varata. Vois alkaa kiertää koko porukka aina vuorotellen toistemme luo. Mutta käytännössähän se ei ole niin vaan mahdollista.
joskus tavata,kunhan löytyisi sopiva aika ja paikka:)
Olispa tosiaan mukava nähdä! Minkähän näkösiä tekin olette sänkipäinenne....
Minä tulen vaikka Helsinkiin.
minulle tulee kiire uskaltautua kampaajalle.Olen antanut hiusteni vapaasti kasvaa.En tajua,miksi en uskalla varata aikaa kampaajalle,mikä siinä pelottaa!Täytyy varmaan mennä Hesaan kampaamoon,siellä olen tuntematon asiakas!
minä en raaski antaa milliäkään leikata,annan kasvaa niin pitkäksi kun kasvaa:)
Kiitos tuestanne, te ihanat ystävät.. Itkua pukkaa edelleen, eli aikas hermoheikko on olo.
Ois kyllä tosi kiva tavata, kyllähän mäkin tästä Helsinkiin pääsisin aika kätevästikin :)
Ira, rinnan iho ei pahemmin oirehdi, mutta tuo kainalo on nyt ruvella - auts. Koitan sitä hautoa ja rasvata, eiköhän se siitä ala paranemaan.
Eilen vaan hiertyi rikki, kun olin sitä kadonnutta etsimässä. Löytyi menehtyneenä muuten, joten sekin ehkä vetää hieman mieltä matalaksi.
Kyllä tästäkin varmaan vielä selvitään, koitan miettiä että tälläisten asioiden kanssa on vaan opittava elämään. Vaikka nyt saisinkin puhtaat paperit, niin aina on kontrolleja ja patteja ja kuumeita.. Samat pelot tulevat varmaan vielä vastaan monesti.
Mutta nyt on nyt, ja ahdistaa. Ei uskalla ajatella mitä sitten tapahtuu, jos luustosta löytyykin jotain.. Taas sytostaatteja?
Öisin kärsin levottomuudesta, ahdistuksesta ja kuumista aalloista. Vaihdevuodet tulivat tamofenin myötä. No, ainakin tiedän, että lääke vaikuttaa elimistössäni..
vissiin aina tuo epävarmuus?Kainalo minullakin kipeä,ei edes liivejä tee mieli käyttää.Joo eipä sitä jaksaisi ajatella heti aloittavansa uudelleen hoitoja.Varmasti me kaikki lähetämme sinulle hyviä säteitä sinun suunnalle,ja lämpimät ajatukset:)Oletko ajatellut pyytää lääkäriltä rauhoittavaa,odotuksen ajaksi?
se että tauti uusii. Silloinhan ne kampaukset menis hukkaan. Sytot kun tiputtaa haivenet alata aikayksikön. Mulla on tällainen tekosyy.
Tulkaa vaan kaikki Hesaan. Olisi tosi kiva tavata tätä porukkaa.
!tässä ja nyt" sanoi kaveria ei jätetä. Niin ne Kaunialassa sanookin. Mehän voisimme sanoa "siskoa ei jätetä". heh, heh......
eikä veljeäkään:)Ajatuksen pohjalla on se,jos menettää hiuksensa,olisi edes jonkin aikaa karvapää:)
täällä olis suppilovahvero-kanttarelli soosia,perunoita ja salaattia.Jälkiruuaksi laivasuklaata ja kahvia.Sori,konjakkia ei ole kahvin kanssa.Mitenkäs kaikkien lauantai päivä on mennyt?Minulla on tänään pysynyt ilampallo kädessä,ei ole karannut.Miten muilla,onko ote pallosta irronnut?
Kyllä ne ilmapallot on käsissä pysyneet. Siitä kiitos teille kaikille. Erityisen hienoa on lukea että Muumiäiteen ilmapallot ei ole karanneet.
Rupes tuo aurinkokin mollottan sen verran ettei mitään voi enää sään syyksi laittaa.
Antoisaa lauantai iltaa kaikille.
sienikastiketta syömään,tänä kesänä en vielä ole syönytkään:)Palloista pakko pitää kiinni,niin pian irtoaa,lueskelin Portugalista matkakertomusta,pääsispä sinne:)
Olikos sinulla mielialalääkitystä? Nyt kyllä tarviit apua,hei...sisko hyvä!
Tamofeenin sivuoireet saattavat tasaantua ajastaan...tai sitten ei. Minulla ei ole enää muuta kuin lievää turvotusta aika ajoin.
Mehän järjestetään se tapaaminen. Pitää vaan sopia päivä ja paikka Hesassa. Olen asunut sielläpäin nuorempana,joten paikat suht tuttuja,kun tulee käytyä ystäviä moikkaamassa.
mielialalääkitystä. Hikipuuskiin yms. sain bellergal-reseptin, en ole vielä hakenut.
En koe edelleenkään olevani mielialalääkityksen tarpeessa, sitten jos luustosta jotain löytyy, asia on eri. Se on jo niin paha isku, että en usko että jaksan ilman.
Nyt on taas jo rauhallisempi fiilis, johtuu varmaan siitä, että selkäkivut ovat helpottaneet. Lonkkanivel sen sijaan vähän kiukuttelee.
Pizzaa mässättiin ja nyt ramasee, taidan ottaa pienet iltatorkut lämpimän huovan alla :)
sitten tarvitset. Onhan tämä rankka koitos. Toivotaan,että saat hyviä uutisia. Odottaminen on vaan niin tuskaisaa. Tsemppiä!
putosin oikein masennuskuoppaan, paruin pääpomolle että kukaan ei enää arvosta minua. sitten huomasin ottaa masennuslääkkeitä tuplasti.
Onneksi kaikki ymmärsivät mikä minua vaivaa. ja myöhemmin otettiin asia huumorin kannalta
Ihan alkaa naurattaa,kun tunnistan itseni tuosta...