Kun pelkäsin tutustua sinuun,
käytit runsaasti viehätysvoimaasi.
Kun epäröin ja ihmettelin,
sinä kannustit minua.
Kun pelkäsin,
sanoit sen olevan turhaa.
Kun luulin sinun olevan väärennös,
kehuit olevasi aito.
Kun toimin kuuntelijanasi,
huomasin, että esteet tiellämme olivat valtavia.
Kun toivoin, ettemme olisi koskaan tavanneet,
nauroit ja sanoit kaiken olevan ok.
Väärinhän tuo kaikki oli,
sinua ja minua kohtaan.
Itsehän me itseämme petimme,
emme muita.
Painona jo eletty elämä,
edessä ..Who knows.
Loput tiedät vain sinä,
vain sinä ja....
Sillä tempulla puhdistit itsesi,
sopii minulle.... tee jatkossakin niin.
Nyt et kuitenkaan enää voi
¨minuun vaikuttaa.
Olen liukunut pois,
kuten halusitkin.
Mutta...sinähän etsit minua,
niinkö?
Kiusaat itseäsi, turhilla,
mitäänsanomattomilla sanoilla.
Jotka eivät ole edes sinulle,
jostain syystä vain löydät itsesi niistä.
Minä en saa kirjoittaa, en olla missään,
koska sinusta tuntuu pahalta?
Mikä sinusta tuntuu pahalta,
oikeasti?
Muistoja, joo, hyviä ja pahoja,
oikein aseen kanssa karkotettuja.
Niitä on minullakin,
tarinaksi asti.
Vihasi minua ja
tapahtunutta kohtaan???????
Vihasi sinulle tuntemattomia ihmisiä,
minun lapsiani kohtaan???????????
Siinä oli viimeinen ehdoton loppupiste
ja siitä on jo kauan.
Ei ole mitään, en kirjoita sinusta,
en ajattele sinua.
Koska ei ole, eikä ole
ollutkaan mitään syytä.
Voisin kirjoittaa tekstin vaikka
mistä, olevasta tai olemattomasta.
Ja niin olen tehnytkin,
ja teen, sitä ei voi kukaan estää.
Sinä, minulle täysin tuntematon,
minä, sinulle olematon.
Mitä sinä murehdit?
En tiedä.
Mitä vielä haluan?
Sinulta, en mitään.
käytit runsaasti viehätysvoimaasi.
Kun epäröin ja ihmettelin,
sinä kannustit minua.
Kun pelkäsin,
sanoit sen olevan turhaa.
Kun luulin sinun olevan väärennös,
kehuit olevasi aito.
Kun toimin kuuntelijanasi,
huomasin, että esteet tiellämme olivat valtavia.
Kun toivoin, ettemme olisi koskaan tavanneet,
nauroit ja sanoit kaiken olevan ok.
Väärinhän tuo kaikki oli,
sinua ja minua kohtaan.
Itsehän me itseämme petimme,
emme muita.
Painona jo eletty elämä,
edessä ..Who knows.
Loput tiedät vain sinä,
vain sinä ja....
Sillä tempulla puhdistit itsesi,
sopii minulle.... tee jatkossakin niin.
Nyt et kuitenkaan enää voi
¨minuun vaikuttaa.
Olen liukunut pois,
kuten halusitkin.
Mutta...sinähän etsit minua,
niinkö?
Kiusaat itseäsi, turhilla,
mitäänsanomattomilla sanoilla.
Jotka eivät ole edes sinulle,
jostain syystä vain löydät itsesi niistä.
Minä en saa kirjoittaa, en olla missään,
koska sinusta tuntuu pahalta?
Mikä sinusta tuntuu pahalta,
oikeasti?
Muistoja, joo, hyviä ja pahoja,
oikein aseen kanssa karkotettuja.
Niitä on minullakin,
tarinaksi asti.
Vihasi minua ja
tapahtunutta kohtaan???????
Vihasi sinulle tuntemattomia ihmisiä,
minun lapsiani kohtaan???????????
Siinä oli viimeinen ehdoton loppupiste
ja siitä on jo kauan.
Ei ole mitään, en kirjoita sinusta,
en ajattele sinua.
Koska ei ole, eikä ole
ollutkaan mitään syytä.
Voisin kirjoittaa tekstin vaikka
mistä, olevasta tai olemattomasta.
Ja niin olen tehnytkin,
ja teen, sitä ei voi kukaan estää.
Sinä, minulle täysin tuntematon,
minä, sinulle olematon.
Mitä sinä murehdit?
En tiedä.
Mitä vielä haluan?
Sinulta, en mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...on hieno. Pistää ajatteleman...
kun jaksoit pitkähkön runoni lukea.