Kun tätä palstaa on selaillut, niin on huomannut, että yh korostaa omaa onnellisuuttaan, sitten tulee lemmikin onnellisuus ja viimeisenä lapsen onnellisuus. Lapsen onnellisuuteen vaikuttaa eniten, että on ISÄ. Siis oma isä ei talon talkkari, vaari, eno ym.
Sitten olen huomannut sen, että, kun yh piirit koostuvat 90% alemmasta sos.luokasta, niin sukupuoliroolit ovat hyvin mustavalkoiset. Mies on lastaan hylkivä dokaava ja hakkaava macho ja nainen ostarilla itkevä ja dokaava muija ja elämän tarkoituksena häätää isä lapsen elämästä, että voi alkaa elämään omaa itsenäistä eli itsekästä elämää toisten ihmisten rahoilla. Mitä mieltä olette?
Sitten olen huomannut sen, että, kun yh piirit koostuvat 90% alemmasta sos.luokasta, niin sukupuoliroolit ovat hyvin mustavalkoiset. Mies on lastaan hylkivä dokaava ja hakkaava macho ja nainen ostarilla itkevä ja dokaava muija ja elämän tarkoituksena häätää isä lapsen elämästä, että voi alkaa elämään omaa itsenäistä eli itsekästä elämää toisten ihmisten rahoilla. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 11
Vanhimmat
....että hänellä on AINAKIN yksi rakastava vanhempi. Onnettoman ihmisen on vaikeaa olla oikeasti rakastava, siksi vanhemman onnellisuus on myös lapselle eduksi.
Onnellisuus ei vaadi korkeaa elintasoa, riittävä taso riittää.
yleistys on kovin yleistä tällä palstalla :)
Lapsen onnellisuuteen ei kylläkään vaikuta eniten, että on isä. Kerroppa joku tutkimus mikä todistaa sen niin pyörrän puheeni.
Ja seuraavaksi, kerroppa tilasto mikä kertoo yhpiirien koostuvan 90 prossasesti alemmasta sos luokasta?
Vastaan nyt väitteisiisi oman elämän pohjalta, en voi puhua kaikkien yksinhuoltajien puolesta sillä jokainen taaplaa tyylillään..
Lapsellani on kaksi vanhempaa, isä ja äiti. Molemmat vanhemmat rakastavat häntä ja haluavat vain hänen parastaan. Emme tosin ole eronneet, lapsi tuli vuosien tuntemisen jälkeen, parisuhteen ulkopuolella. Olen siis alusta asti ollut kahden lapsen kanssa, isä on myös mukana lapsen elämässä ja viettää runsaasti aikaa hänen kanssaan.
Kuten jo aiemmin olen sanonut, kaksi ehjää kotia on parempi kuin yksi rikkonainen..
Uskoisin että lapseni on onnellinen, kaksivuotias ei pahemmin tunteitaan kerro mutta naurava, terve, puhdas, kauniisti puettu (uusiin vaatteisiin, kirppikset = yök!) iloinen ja hyväntuulinen lapsi on tietääkseni onnellinen. Itkua ei meidän kodissa tarvitse kuunnella, sillä äiti on jatkuvasti läsnä ja hoivaa ja rakastaa.
Kun lapsella on perusasiat kunnossa, ei onneen todellakaan vaikuta se missä isä asuu. Lapsellani on onneksi ollut mahdollisuus oppia tuntemaan isänsä ja päinvastoin, olen alusta asti kannustanut isää osallistumaan lapsen elämään.
Täällä huomaa näitä lapsettomien ja "ydinperheiden" kommentteja miten yh-äidin lapset ovat niin kovin onnettomia ja kaltoin kohdeltuja, ja just lukasin lehdestä miten ydinperheen vanhemmat kurittavat fyysisesti enemmän lapsia kuin yksinhuoltajat. Pieni ristiriita?!
Ero kolme kuukautta sitten. Jätin pitkän huonosti sujuneen suhteen, en tyttöäni joka on hiukan yli vuoden vanha.
Sillä hetkellä kun ilmoitin eroavani, lapsen äiti otti tytön ja sanoi etten tyttöä enää tule näkemään.
Ollaan käyty taistelua lastenvalvojalla, äiti ei suostu sopimaan. Meillä on yhteishuoltajuus mutta tuntuu ettei minulla ole mitään oikeutta tyttöön.
Äiti itkee katkeruuttaan ja kaataa sillä kaiken tytön niskaan.
Saan nähdä tyttöäni äidin mielivaltaisten päätösten mukaan. Nyt kahden viikon jälkeen olen saanut hänet yhdeksi yöksi. Tytöllä on ollut niin kova ikävä ettei hän oikein uskalla jättää minua silmistään. Heti kun käännän katseen muualle, juoksee tyttö syliin.
Yli vuoden vanhat lapset kyllä jo tunnistavat hylkäämisen tunteen, hän ei osaa ajatellakaan etten ole häntä omasta tahdostani hylänyt.
Jo tänään mietin ajan loppuvan tyttöni seurassa, en oikein osaa nauttia tästä koska pelkään huomista palauttamista. Tyttö itkee ja minä itken.
Onneksi minulla on ensi viikolla asianajajan kanssa aika, vien jutun käräjille ja toivon että saan tytön itselleni kokonaan tai ainakin sopimukset jotka ovat ensisijaisesti tytön parhaaksi. Sen jälkeen ei äiti pysty tekemään kiusaa.
Olen sitä mieltä, että palsta on mennyt ihan vituiksi.
Täällä voisi todellakin yh-äidit ja isät keskustella elämästään ja asioistaan, mihin palsta on kaiketi tarkoitettu.
Nyt täällä jauhetaan samaa paskaa aamusta iltaan.
Luusereita ja elämässään epäonnistuneita kusipäitä palsta täynnä, yksin/yhteishuoltajat kadonneet minimiin.
"Luusereita ja elämässään epäonnistuneita kusipäitä palsta täynnä, yksin/yhteishuoltajat kadonneet minimiin"
eikö luuseri ja kusipää ole yleensä termit jotka yhdistetään yh naiseen?
Sinä varmaan tunnistaudut helposti heihin, joita tarkoitin.
Ei jaksa jauhaa enempää, teidän seuranne ei voisi kyllästyttävämpää olla.
Onneksi suurin osa oikeasti ymmärtää, mitä tarkoitin.
justiina70? jos olet 37v. niin olet aikalailla kouluttamattoman ja sivystymättömän oloinen? Miksi otat pultit asiallisesta keskustelusta? stressaako lapsesi isättömyys, minkä purat anonyymeihin ihmisiin?
Seura tekee kaltaisekseen.
Vai mielestäsi asiallisia keskusteluja, mikähän on epäasiallista, ei vissiin mikään.
Joo, mutta poistun nyt koneelta ja lähden ulos. Jospa muuttuisin vähän sivistyneemmäksi kun lähden seurastanne.
Jatkakaa te toistenne haukkumista kun ei näytä muutakaan elämää olevan.
että agressiota ei edelleenkään kirjoiteta yhdellä g:llä
menisit takaisin koulunpenkille ja hankkisit itsellesi hyvän oikeinkirjoitustaidon ja hieman yleissivistystäkin? Sitten voisit itse päästä siihen ylempään sosiaaliluokkaan ja alkaa oikein olan takaa mollata ihmisryhmiä, joiden katsot olevan sinua alempana. Siinä vaiheessa voit lisätä mustaanlistaasi myös pitkäaikaistyöttömät, mielenterveyshäiriöiset, narkomaanit ja alkoholistit sekä ylipäätään kaikki lapsiperheet. Kaikkihan ne vievät yhteiskunnalle tulevista verovaroista ison siivun -siis ne, jotka luonnollisesti kuuluisivat vain sinun kaltaisillesi superyksilöille.
Näin itsetuntosi nousee varmasti huippulukemiin :/
Mitäs jos tilanne on niin,että se ISÄ on hylännyt lapsensa,niinkuin meidän perheessä? Onko lapseni silloin onneton? Kyllä,mutta tahtomattaan.
Nautitko tällaisista tilanteista? Aina kun ei saa onnestaan päättää,ja ikävä kyllä välillä lapsi maksaa loppuelämän hinnan siitä,että isä päätti,ettei lapsen elämä enää kiinnostakkaan.
Joten älähän yleistä.....