Meille tuli eilen kissanpentu, ja meillä oli jo ennestään toinen vähän isompi pentu (noin 4 kk ikäinen). Nyt ovat tutustuneet toisiinsa. Olen miettinyt, että onko tuo tuttavuuden tekeminen vähän rajua näin aluksi. Pennut painivat, sähähtelevät ja "murisevat" toisilleen. Pienempi pentu alistuu isomman kissan tahtoon kun se käy painiessaan pienen päälle, pikkuinen kyllä sähisee ja yrittää räpätä, jolloin isompi yleensä siirtyy kauemmaksi. Hiekkalaatikollakin pitää minun olla vahtimassa, että kumpikin saa käytyä hiekkalaatikolla rauhassa.
Onko tämä ihan normaalia alkua, vai onko tässä jotakin pielessä, kun painiivat näin rajusti? Syövät kyllä jotakuinkin sovussa ja mahtuuvat samaan sänkyyn minun jalkopäähäni nukkumaan. Ja stressaako pienempää pentua, jos isompi koko ajan haastaa painimaan? Pentu ei kyllä pelkää ollenkaan tätä isompaa poikaa, menee tämän luokse ihan itse ja sitten paini alkaa. Molemmat kisut ovat kolleja. Erotuomarina olen ollut usein kun nuo painiivat ja naukuuvat. Kannattaisiko antaa vaan painia, vai erotella kisut toisistaan? Toivottavasti tää tilanne rauhottuisi, jos ei ole normaalia... Kyllähän kissanpennut tottakai leikkii ja riehuu keskenään, sehän on selvää ja saavatkin tehdä niin, jos se ei kummallekaan ole pahasta. Mitä tuo painiminen sitten meinaa?
Jos jollakin on kokemuksia tai vinkkejä, niin olisi kiva kuulla :)
Onko tämä ihan normaalia alkua, vai onko tässä jotakin pielessä, kun painiivat näin rajusti? Syövät kyllä jotakuinkin sovussa ja mahtuuvat samaan sänkyyn minun jalkopäähäni nukkumaan. Ja stressaako pienempää pentua, jos isompi koko ajan haastaa painimaan? Pentu ei kyllä pelkää ollenkaan tätä isompaa poikaa, menee tämän luokse ihan itse ja sitten paini alkaa. Molemmat kisut ovat kolleja. Erotuomarina olen ollut usein kun nuo painiivat ja naukuuvat. Kannattaisiko antaa vaan painia, vai erotella kisut toisistaan? Toivottavasti tää tilanne rauhottuisi, jos ei ole normaalia... Kyllähän kissanpennut tottakai leikkii ja riehuu keskenään, sehän on selvää ja saavatkin tehdä niin, jos se ei kummallekaan ole pahasta. Mitä tuo painiminen sitten meinaa?
Jos jollakin on kokemuksia tai vinkkejä, niin olisi kiva kuulla :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Painiminen on kissojen leikkiä ja yleensä kissa kyllä huomaa, jos on vahingoittamassa toista, ja keventää otteitaan. Toinen taas alkaa karttaa painitilanteita, jos ne ovat liian rankkoja. Yleensä kyllä huomaa, onko toinen (tai molemmat) oikeasti aggressiivinen ja onko kyseessä kissatappelu. Äänet ovat tällöin pahoja, kirkumista ym.
Painimalla selviää myös, kumpi on vahvempi ja kummasta tulee pomo. Koska teidän kissoillanne on niin vähän ikäeroa, molemmat varmaan haluavatkin painia. Se siis kuuluu asiaan. Näin hajutkin tulevat tutuiksi ja vähitellen toisen voi päästää lähelle muutenkin kuin painimaan.
Kun vahdit kissojen tutustumista, älä toru liikaa kumpaakaan. Yritä puhua rauhallisesti ja ottaa molempia huomioon yhtä paljon. Näin kissat tajuavat käytöksestäsi, ettei ole mitään hätää. Keksi myös sellaisia leikkejä, joissa molemmat voivat olla mukana (jahtaamiset, pallon potkimiset yms.), jotta osa niiden energiasta menee muuhun kuin painimatseihin.
Haimme myös kesällä toisen kissanpennun ja itse silloin olin huolissani samasta asiasta.
Minä sain asiaan erittäin hyvät kullan kalliit neuvot.
Koska vanhempi kissasi on aijemmin saanut kaiken huomion, ja nyt hänen reviirilleen on tullut tuollainen "omituinen rääpäle" (vaikka se on vielä varmasti itsekin :), kissojen on käytävä pieni valtataistelu.
Se menee alkuun niin että isompi on joka nurkan takana vaanimassa pientä, ja pieni polo pelkääkin kun iso kissa kurmottaa. Tätä kesti meillä vajaan viikon verran, sähinää murinaa, tappelua, joka ei siis todellakaan ole leikkiä, muttei myöskään kunnon kissatappelua.
Meillä myös jotenkuten söivät samaan aikaan vierekkäin, samaan jalkopäähän eivät sopineet sängyssä kyllä. Isompi lopetti meidän sängyssä nukkumisen vähäksi aikaa kokonaan.
Isommalle kissalle lepertelet samalla lailla kuin olet tehnytkin, että huomaa että hänen tilallen ei ole ketään otettu.
Kissojen kokenut kasvattaja sanoi minulle että niiden pitää käydä se valtataistelu, ainoastaan sen verran täytyy kissoja seurata ettei ala veri lentää, siis jos menee rajuksi.
Tätä kesti meillä siis viikon verran ja päivä päivältä pikkukissa pelkäsi vähemmän ja sai itseluottamusta.
Kun tappelut on tapeltu nyt niin se menee niinpäin että isommasta kissasta on tullut aikuinen pienemmälle, se pesee sitä ja pitää huolta ja hoitaa isomman roolit, kun taas sitten pienempi kisu hyökki leikillään isomman kissan päälle.
Ensin se on siis valtataistelua, ja jälkeenpäin leikkiä, eron huomaa kyllä. (murina ja sähinä loppuu esim).
Painiminen jatkuu meillä edelleenkin, mutta leikkinä, pienempi kissa hyppii koko ajan painimaan toisen päälle, puree hännästä ja tönii, kun isompi kissa haluaisi olla rauhassa.
Toinen on nyt 11 ja toinen 3 ja ne kyllä yhä ottavat välillä sähistenkin yhteen. Yleensä pienempi kyllä juoksee karkuun. :)
Välillä taas vain leikkivät.