Onkohan suhteeni tuhoon tuomittu kun itse haluaisin mennä näimisiin vaikka heti hänen kanssaan, mutta hän ei. Hän on sanonut ettei välttämättä ikinä halua naimisiin tai lapsia.. Tuntuu pahalta koska nyt näyttää siltä ettei hän anna mitään toivoa avioliiton mahdollisuudestakaan.
Toisaalta tuntuu tyhmältä "pelkästään" sen takia erota hyvästä miehestä ettei hän ikinä halua avioitua, mutta nämä asiat ovat liian tärkeitä minulle, jotta voisin sivuuttaa asian noin vain. Sekin on totta että olemme olleet vain reilu kaksi vuotta yhdessä, mutta mielestäni tässä vaiheessa jo pitäisi tietää haluaako toisen kanssa olla, ainakin kun itse olen siitä niin varma.
Tuntuu inhottavalta myös kun sukulaiset ja ystävät kyselee että joko on kihlat. Eihän siinä voi sanoa ettei niitä ikinä tule ku äijä ei halua naimisiin... :( Ja ystävät ympärillä saa lapsia ja menee kihloihin eikä itsellä mitään edistystä!
Toisaalta tuntuu tyhmältä "pelkästään" sen takia erota hyvästä miehestä ettei hän ikinä halua avioitua, mutta nämä asiat ovat liian tärkeitä minulle, jotta voisin sivuuttaa asian noin vain. Sekin on totta että olemme olleet vain reilu kaksi vuotta yhdessä, mutta mielestäni tässä vaiheessa jo pitäisi tietää haluaako toisen kanssa olla, ainakin kun itse olen siitä niin varma.
Tuntuu inhottavalta myös kun sukulaiset ja ystävät kyselee että joko on kihlat. Eihän siinä voi sanoa ettei niitä ikinä tule ku äijä ei halua naimisiin... :( Ja ystävät ympärillä saa lapsia ja menee kihloihin eikä itsellä mitään edistystä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi kiesus.. mitä edistystä se on, että mennään kihloihin? Se rinkulako sormessa on edistystä?! On se elämä pienestä kiinni. Ja onko mies sanonut, että ei halua SINUN kanssasi naimisiin vai ei tahdo KENENKÄÄN kanssa naimisiin? Toiset eivät vain halua naimisiin, eivät nää siinä mitään painoarvoa, joten onko siinäkään järkeä, että pakottaa toisen naimisiin? Rakastaa voi ilman sormuksia ja papin aamentakin!
Olet myös vaatimassa, että toisen pitää olla varma, haluaako olla kanssasi vai ei, vaikket itse kuitenkaan tiedä mitä haluat. Eikö se ole hieman epäreilua?
Tekstistäsi paistaa niin läpi se, että kun muut menee naimisiin, niin meidänkin pitää mennä! Voi kiesus..
mutta mieheni on sanonu ettei halua mennä KENENKÄÄN kanssa naimisiin tai saada lapsia. Enkä todellakaan häntä halua naimisiin pakottaa, vaan mielestäni on reilua että jos jo nyt tietää että haluaa tulevaisuudessa perheen ja toinen ei niin minä voin jatkaa sellaisen ihmisen etsimistä joka haluaa tulevaisuudelta samaa kuin mä. Silloin ei kannata suhdetta jatkaa. Vai mitä?
Ja tosiaan, nyt keskustelumme hänen kanssaan johti eroon yhteisymmärryksessä. Masentavaa, mutta ehkä tästä selviää jollakin konstilla.
Harmin paikka, mutta varmaan se oli oikea ratkaisu, jos haluatte elämältänne niin eri asioita.
Itse ajattelen niin, että pitäisi haluta siksi naimisiin, että haluaa juuri tämän kyseisen ihmisen kanssa naimisiin. Siksi koska haluaa viettää juuri hänen kanssaan loppuelämänsä jne. Eikä, että vain haluaa naimisiin. Että se naimisiinmeno itsessään on se päämäärä. Ja jos se ei toteudu nykyisen kanssa niin vaihtaa sitten kumppania. Olkoonkin, että seuraava ei ehkä ole yhtä ihana kumppani. Mutta haluaa ainakin naimisiin.
Toisaaltahan on hyvä ettei se, että toinen ei halua naimisiin johdu nykyisestä kumppanista. Että mies siis menisi naimisiin kyllä jonkun muun kanssa. Se olisi jo isompi ongelma ja eron paikka.
Suhde ei välttämättä mene mitenkään varsinaisesti eteenpäin tai muutu naimisiin menemällä. Vaikka aluksi se ehkä tuntuisi siltä. Ja jos kaipaa muutosta ja on tylsistynyt niin ehkä suhteessa on jokin ongelma, joka ei korjaannu vain naimisiin menemällä. Itse en olisi eronnut, jos mies ei olisi halunnut naimisiin. Vaikka olisihan se kieltämättä harmittanut.
Mutta tuon ymmärrän hyvin, että jos haluaa kovasti lapsia ja toinen ei niin se olisi jo iso uhraus. Ja vaikuttaisi varmasti väleihin jossain vaiheessa.
Eli kahden vuoden seurustelu päätyi kahdessa päivässä eroon? Totta kai se on erittäin valitettavaa, mutta ilmeisesti suhde ei lopulta avioliiton kestävällä pohjalla makoillut.
....keskustelua siis luvassa. Puhutte nyt toistenne kansa hyvin vakavasti! Kihloihin meni on lupaus avioliitosta, senhän jo tiedättekin, ja siksi ette ole menneet kihloihin. Hyvä niin. Tiedän pareja jotka ovat kihloissa, mutta saman asian edessä. Ymmärrän sinun ajatuksesi avioliitosta! Se on iso askel, mutta ihana asia ja toivot tietenkin että mihesikin ajattelisi niin. Mutta nyt ei auta kuin puhua. Mielestäni (tämä oma näkemykseni) seurustellaan siksi, että jossain vaiheessa mennään myös naimisiin. (minulla ja miehelläni häät ensiviikon loppuna
"Tuntuu inhottavalta myös kun sukulaiset ja ystävät kyselee että joko on kihlat. Eihän siinä voi sanoa ettei niitä ikinä tule ku äijä ei halua naimisiin... :( Ja ystävät ympärillä saa lapsia ja menee kihloihin eikä itsellä mitään edistystä!"
Unohda ainakin ne muut ihmiset. Ja sen jälkeen mieti tarkkaan miksi haluat naimisiin?
On ihmisiä, jotka ovat sanoneet, että eivät halua lapsia. Jopa inhoavat lapsia. Ja ovat muuttaneet myöhemmin mieltään. Usein se riippuu iästäkin. Myös naimisiin menon kanssa mieli voi muuttua. Mutta voi olla ettei niin käy. Yleensä tuo lapsiasia on se isoin ongelma. Kuinka tärkeä asia sinulle on? Vai onko avioliitto tärkeämpi?
Mies on kuitenkin sentään rehellinen ja on kertonut sinulle ajoissa nämä asiat.
Lasten takia ei kannata mennä naimisiin, voi olla niitä ei koskaan tule. Jos haluaa juhlat ja lahjoja, järjestä synttärikekkerit. Laita itsesi kauniiksi ja otatuta valokuva.
Jos toinen sanoo, ei, se tarkoittaa ei. Se ei halua sua nyt. Ehkä myöhemmin, odota sitä, että se haluaa ja pystyy sitoutumaan suhun oikeasti. Sitä ennen et saa mitään hyvää.
Sä tulet ikuisesti (jos naimisiin päädyt vängättyäsi itsesi naimisiin)harmittelemaan että sua ei kosittu/haluttu aikanaan sillä tavalla kuin saduissa on tapana.
Noh minä itse puhuin 5 vuotta itseäni naimisiin ja lopulta onnistuin. Ja siitä 5 v kuluttua olinkin jo eronnut nainen.
Mieti tarkkaan haluatko sen miehin kaikkine omainaisuuksinen. Tulet saamaan juuri sen, etkä haavekuvaa.
Oikea tie on se, että vähemmän innokkaampi osapuoli kosii ja osallistuu antaumuksella koko asiaan. Muuten menee metsään.