Pisaroita näin.
Näin niissä kuvia
kuin taiteilijan käden jälki
olisi jokaisessa;
ei leikkiä ja huvia.
Ja olikin
ne tehty käsin taitavin.
Valkoista ruutua ja raitaa
siroin viivoin
kuin kalaverkkoa tai aitaa.
Yhdessä oli risti
pisaran keskellä,
se esiin pisti.
Vaan ei tämä mitään.
Toinen oli seitti hämähäkin,
vinoin ruuduin,
venyneen karttapallon tavoin,
kasvaen länteen, itään,
vaan avaruuden lailla avoin.
Ja kolmas vesipisar
muuten oli toisen sisar,
vain eri päin, kuin kuva peilin.
Se sisään supistui
kuin tyhjän viinileilin
olisin nähnyt pisarassa.
Ja neljäs pisaroista
kantoi kuvaa hannuvaakunan
kuin sinettinä noista.
Ja viides, tyhjä kokonaan.
Vain kirkas sinihelmi.
Ei mitään kuvaa toista
se taivaan värit hallussaan
Näin niissä kuvia
kuin taiteilijan käden jälki
olisi jokaisessa;
ei leikkiä ja huvia.
Ja olikin
ne tehty käsin taitavin.
Valkoista ruutua ja raitaa
siroin viivoin
kuin kalaverkkoa tai aitaa.
Yhdessä oli risti
pisaran keskellä,
se esiin pisti.
Vaan ei tämä mitään.
Toinen oli seitti hämähäkin,
vinoin ruuduin,
venyneen karttapallon tavoin,
kasvaen länteen, itään,
vaan avaruuden lailla avoin.
Ja kolmas vesipisar
muuten oli toisen sisar,
vain eri päin, kuin kuva peilin.
Se sisään supistui
kuin tyhjän viinileilin
olisin nähnyt pisarassa.
Ja neljäs pisaroista
kantoi kuvaa hannuvaakunan
kuin sinettinä noista.
Ja viides, tyhjä kokonaan.
Vain kirkas sinihelmi.
Ei mitään kuvaa toista
se taivaan värit hallussaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet varmaankin kulkenut syksyisessä metsässä hetkenä, jolloin sinulla ei ole ollut kiirettä.Olet antanut ajatustesi ja silmiesi viipyä kastepisaroissa, jotka kätkevät sisäänsä kaiken sen rikkauden ja kauneuden, josta kerrot runossasi. Kuljin runosi myötä syksyltä tuoksuvassa metsässä ja näin kimmeltävät pisarat sileällä kalliolla, puolukanvarvuissa,keltaisissa koivunlehdissä.
Kaiken muun näin, mutta hannuvaakunaa en, sillä en tiedä millainen se on. Otan kyllä selvää.
Kiitos runomatkasta.
Olet aavistanut oikein runon lähtökohdan; se on pienuudessa, sen näkemisessä, tarkastelussa, yhdessä vesipisarassa on ma maailmansa.
Kun minulta joskus on kysytty jonkin runon alkusyytä ja sen kerron, vastaus on: jaa semmoinenko se vain olikin. Siksi usein on paras pitää se omana tietonaan. Mutta toinen runoilija voi nähdä samat näyt. Minusta tuntuu, että sinä usein.
suurensit Tem meidän tavallisten tallaajien tajuntaan makrokokoisen taulun, viisi taulua. Kiitos elämyksellisestä matkasta luonnon galleriaan. Runosi on suuri, suurempi muita ja haluaisinkin sinun lopettavan sen säkeeseen:
- vaan taivaan värit hallussaan!
kauniista arvostelusta ja runon tutkailusta. Pidin siitä, kuinka en olisi. Muuten, luulen että ehdottamasi loppusäe olisi ollut runoon parannus.
Runo on kuin taulu, tuskin koskaan liian valmis saati täydellinen.
maalatut pisarat kuin taulu,
niin kuin vain taiteilija sen tehdä voi.
Taitosi maalata taulu,
runo
on kadehdittavaa.
Kiitos Tem, et pettänyt tälläkään runollasi.
Kiitos kauniista sanoista. Mutta en lähtisi kanssasi kilpailuun sanamaalailussa, voittaisit sen ilmanmuuta värien runsaudessa. Niiden rinnalla omani ovat kalpeita.