En tiedä oonko vähän pöljä jätkä, mutta tunnen jotenkin empatiaa ja kunnioitusta tappamaani riistaa kohtaan. Esimerkiksi kun ammun emältä vasan pois, niin alan ajatella että voi perhana ammuin lapsen siltä emältä.
Mutta pakkohan kantaa on harventaa. Onko ajatusmaailmani normaali ja miten te ajattelette? Ei hirvet ole minulle mitään pahaa tehneet eikä muukaan riista, mutta ampumahetkellä en ajattele asiaa niin syvällisesti. Mielestäni kunniallinen lähtö kuitenkin kun pääsee minun ampumanani minun, perheeni ja ystävieni kunnioittamaksi juhla-ateriaksi punaviinin kera. Mutta miksi ajattelen näin empaattisesti? Onko eläimillä muuten millainen fiilis kun siitä lintuparvesta ampuu pari lintua tai esimerkiksi emältä vasan-
Ihmisen teilaaminen ei tuntuisi niinkään pahalta, koska ihminen on raatokärpänen toiselle. Eläin on viaton. Jonkun raiskarin voisin ampua vaikka heti ilman tunteita.
Mutta pakkohan kantaa on harventaa. Onko ajatusmaailmani normaali ja miten te ajattelette? Ei hirvet ole minulle mitään pahaa tehneet eikä muukaan riista, mutta ampumahetkellä en ajattele asiaa niin syvällisesti. Mielestäni kunniallinen lähtö kuitenkin kun pääsee minun ampumanani minun, perheeni ja ystävieni kunnioittamaksi juhla-ateriaksi punaviinin kera. Mutta miksi ajattelen näin empaattisesti? Onko eläimillä muuten millainen fiilis kun siitä lintuparvesta ampuu pari lintua tai esimerkiksi emältä vasan-
Ihmisen teilaaminen ei tuntuisi niinkään pahalta, koska ihminen on raatokärpänen toiselle. Eläin on viaton. Jonkun raiskarin voisin ampua vaikka heti ilman tunteita.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voit myös ruveta kasvissyöjäksi,peruna on kait erijuttu kuin hirvi.JAlopuksi elä mietiskele näitä asioita liikaa, voi alkaa ajatus kiertää kehää.
joskus nuorempana säälitti ampuminen, mutta kokemus koulii kovaksi. Nykyisin on varmin merkki ampua ensimmäistä, koska sen perästä yleensä tulee lisää...
Ainahan sie voi jäähä kotio veteleen vaikka niiden "eläintenystävien" kanssa pikkupilvee ja roilerinsiipiä. Niitään ei ole tapettuu, eihän..
Minä ajattelen monesti samalla tavalla. Aina se eläin säälittää, mutta se vähän helpottaa kun antaa kunnioitusta kaadetulle, lakki pois päästä ja sivistynyt kaatoryyppy. "Äiti hirven" surua voi helpottaa viemällä nuolukivejä mehtään ja tekemällä kaalipeltoja.
Niin. Kovaa on metsän eläimen elämä täällä Pohjolassa. Kokoaikaisella työllä voi tavoittaa harvakseltaan jotain pientä mahan täytteeksi. Ja kun aamulla umpiväsyneenä ja kylmissään hiipii kotiinsa lepäämään, tuo ovela piru, metsästäjä, hyvin eväin varusteltuna ja lämpimässä maanneena, on vaanimassa ja lataa tuskaiset luodit läpi kehon. Ellei luodit sitten osu retkeilijään joka on nukkunut sulassa sovussa samassa metsässä susien kanssa. Nälkäiset lapset jäävät odottamaan ja kuihtuvat elämästä joka heillekin täysin kuuluisi. Ja tämä metsästys on suuri hupi ja harrastus.
Tottahan terve kunnioitus riistaa kohtaan on paikallaan. Mutta äiti sillä kaupasta ostetulla pihvilläkin on ollut:)
Syö vain riistapaistisi tunnontuskitta:)
Ensimmäisiä sorsia ampuessa tulee mieleen että saisihan tuota lihaa kaupastakin mutta eipä vielä uniin ole linnut, puput tai hirvet tulleet. Raanaan ampuminen totta kai harmittaa, mutta onneksi koira yleensä linnut löytää vaikka siipeäisi kauemmaksikkin.
Toki riistaa ja elää yleensä täytyy kunnioittaa.
Tuskin se elukka paljoa murehtii vaikka toveri jäisi: pakkanen, pedot, autot, taudit yms. totuttaa elämään.
kulje ihmisen kirjoissa, joka ei tunne sääliä saalistaan kohtaan. Tunteeton tappamisella mässäilevä on ikuisesti keskenkasvuinen rääpäle, joka ei tule ikinä mieheksi kasvamaan puhumattakaan niistä kusipäistä jotka eivät syö saalistaan.
Tämä viesti on täyttä totta. Kuolema on täysin luonnollista. Sitä tapahtuu niin eläinten kun ihmistenkin keskuudessa. Riistaa pitää aina kunnioitaa ja käyttää saalis kaikin tavoin hyödyksi.
Hirvi lautasella edessä, kun konepellillä edessä.(suom. sananlasku)
Sotatöissä ihmisten-nykyään elukoiden kohdalla.Ja jättäkää toi paska kuusenhavu-päänpaljastus-punaviini sepustus pois,ei mettämiehet tartte seremoonia.
ruikutat?Eeku viskoot sohlos jorpakkoon.Myyvä nuita ee kannata,suattaa joku vielä tehä hirmutekoja mehtuureessulla ollessaan.Pahimmassa tappaaksessa männöö kutale vielä ja ampuu jonnii elukan. Sittä voet tuon maesterikuvatuksen kansa kirjotella ja arvostella meetä "salokylliin tietämättömiä tollukoeta" ja opettoo meelle ison mualiman oppija.Niinku jatkuvoo rähjeemistä,muihe haakkumista,ommoo kehua(mikä muuton haesoo,tästäkö paskamaester).Nii ja tärkein melekein unohtu.Opettamata on vieläkii,mitenkä kukkaa kehtoo istuva tietokonneen eissä ympäri vuorokaaven,niinku tämä kysseenalanen maesterj.
Mielestäni kyseessä on vastuun kannosta! Jos haluat syödä lihaa niin parempi metsästää itse kuin siirtää vastuu eläinten tappamisesta muille.
Itse uskon että pystyn ampumaan linnut, jänikset ja hirvet mahdollisimman kivuttomasti. Laaki ja vainaa! Ammun vain varmoista tilanteista, näin ampumani eläimet ei kärsi vaan kuolevat heti!
Elämän kiertokululle emme voi mitään: kaikki eläimet ja ihmiset kuolevat joskus! Luonossa eläinten kuolleisuus on suurta. Linnunpoikasista suurin osa kuolee ensimmäisenä vuotena.
Kyllä emolintu ja hirviemä voi kaivata hetken poikastaan mutta jatkaa kuitenkin elämäänsä pian normaalisti. Hirviemokin karkottaa vasan jo seuraavana keväänä pois.
Riistaeläimet ovat saaneet elää luonossa vapaan ja toteuttaa "omaa lajikäyttäytymistä"! Siksi syön mieluummin riistaa kuin "kaupanlihaa"!
Miten tuttu tunne! Vaikkakin mulla se on paljon pienempi, kun olen vain ajolikkana porukassa. Ikinä en ole hirveä ampunut, ja silti tuntuu toisinaan pahalta. Usein ajattelen että parempi se ruoka on hankkia suoraan luonnosta vapaasta eläimestä kuin teollisesti kasvatetusta, kärsivästä geenilehmästä tai -siasta.
En osaa sanoa mikä siihen suruun auttaisi. Yleensä se menee ohi nopeasti. Monet passimiehet sanovat, että he toivovat kokoajan ettei hirvi tulisi omalle kohdalle, menisivät naapurin kautta. Uskon että se on aika tavallinen vaiva kokeneellekin metsästäjälle. Ei kai toisen hengen riistämiseen ikinä turru. Mutta niinkuin sanoit, lakki pois päästä ja kunnon kaatoryyppy perään. Kunnioitusta henkensä heittäneelle.
Vastaan kysymykseesi ohittamalla koko ketjun. Näin toimiikin oikean pyytömiehen ajatusmalli.
Saalista pitää kunnioittaa, näinhän esiisämmekin ovat tunteneet hyvittäen ja kiitellen Mielikkiä peijaisilla. Omaan porukkaamme juuri kaipaan enemmän tuollaista suhtautumista. Mikään ei ärsytä enempää kuin saaliilla pelleily. Yksi kaveri pyysi minua ottamaan kuvia kun hän oli kiivennyt ampumansa tappasarven selkään. Piti sarvista kiinni ja oli ajavinaan kuin mopoa. Kuvaa en suostunut ottamaan ja teki mieli vetaista turpaan. Älä hukkaa tuota tunnetta!
Rituaaleja,etenkin metsästystilanteissa.Vastustan siis taikauskoa,henkistä pimeyttä eli tyhmyyttä.