Onko sinusta elämän kestävässä parisuhteessa "järkeä"? Eikö jossain vaiheessa kuitenkin tule jonkinasteinen kyllästyminen. Saattaa olla, että ihmisen evoluutiokin ajaa meitä useampaan suhteeseen elämämme aikana.
Parisuhde
blackdesiree
43
2301
Vastaukset
järkeä, mutta voisi olla huonomminkin.
- CannedHeat
.....en etsi parisuhteesta, jonkinlaista lopullisuutta, vaan jonkinlaista uskonnosta riippumatonta lunastusta.
- NaVaN
mutta en nuku ensi yönä jos et selitä tuota *lunastusta* ... kelmi ;)
- NaVaN
kemiat osuu kohdalle niin elinikäinen liittokin on liian lyhyt. Jos järkeä joutuu etsimään on paras kääntää katsee niihin loppuihin potentiaaleihin 9999 sopivaan henkilöön ;) ja sanoa ensimmäiselle, onnea sinulle uuteen suhteeseen .. samoin kuin myös minulle.
- namisuku
tämän Suden "tyylisen" elämän!
- Pirre*
Miksi evoluutio ajaisi, mihin ajatuksesi perustuu?
- CannedHeat
Evoluution vaikutuksella ajattelen geenien monistumista, mielessä pitäen lapsikua länsimaisissa perheissä.
- olen 53
olen ollut aviossa 36v saman miehen kanssa.
Olen useamman lapsen mummi ja jos nyt kaikki menee ihan hyvin, niin ensiviikolla minusta tulee iso-isoäiti, siis neljäs polvi.
En, ja emme ole koskaan kyllästyneet toisiimme mieheni kanssa.
Olin 17v kun sain ensimmäisen lapsemme, hänestä tulee nyt mummu poikansa lapselle. Näin se vaan elämä jatkuu, ja vilkasta on ollut. :)- iltasella
syntyi meille lapsenlapsenlapsi, tyttö.
Olemme itkeneet ja nauraneet yhtä aikaa.
Tyttäreni 35v on nyt mummu ja hänen poikansa 18v tuli isäksi.
Itse olen synnytänyt kaksi lasta, mutta lapsilla on useampia lapsukaisia.
Olen nyt virallisesti isoisoäiti. - onnittelen
iltasella kirjoitti:
syntyi meille lapsenlapsenlapsi, tyttö.
Olemme itkeneet ja nauraneet yhtä aikaa.
Tyttäreni 35v on nyt mummu ja hänen poikansa 18v tuli isäksi.
Itse olen synnytänyt kaksi lasta, mutta lapsilla on useampia lapsukaisia.
Olen nyt virallisesti isoisoäiti.kaikkia teitä, ja sinua vielä erityisesti!
Nuorena olette aloittaneet, ja paljon olette saaneet aikaan.
♥ Olkoon onni osananne!♥ - :)) :)) :)))
onnittelen kirjoitti:
kaikkia teitä, ja sinua vielä erityisesti!
Nuorena olette aloittaneet, ja paljon olette saaneet aikaan.
♥ Olkoon onni osananne!♥:)) :))
- kerralla'
sai rakastetun, rakastajan, ystävän ja vielä kumppaninkin, jonka kanssa aina uusi päivä on ennenelämätön, ja mielenkiintoinen, kuinka jokin uusi, arvaamaton voisi olla parempaa?
Ja mikä sitä panisi etsimään?
Täällähän ei onnea katsota hyvällä silmällä, mutta voisiko joku, edes joskus, olla löytänyt sen soul matensa?? - ibiza*
17/20 vuotiaina rakkaani kanssa. Sitä kesti liki neljäkymmentä vuotta, kunnes korkeimman kädestä tuli lopullinen ero. Voin vain sanoa, etten päivääkään vaihtaisi pois...
- tuota
elämän kestävää liitto-asiaa.kannattaako-vai ei?
- Juniperus
Miksi pitäisi kysyä tyhmältä linnulta, kun voi kysyä viisaammalta simpanssilta?
- olen tullut
siihen tulokseen, että luotettavat ihmiset ovat vähissä eikä jäljelle jää kuin hindu Katmandusta tai mandariinikiinaa puhuva munkki.
- että kysytkin tuollaista
" Onko sinusta elämän kestävässä parisuhteessa "järkeä"? "
että kysytkin tuollaista.
Toki sitä kyllästymisiä tulee useitakin,
mutta silti väitän että se on paras ratkaisu.
Enpä usko että "ihmisen evoluutiokin ajaa meitä useampaan suhteeseen", kyllä se on kotikasvatus ratkaista ongelmia, eli epäkypsyys.
Tiedän useita jotka katuvat ekaa eroansa,
mun näkevät että se eka puoliso on aivan hyvin elämänsä taivaltanut. jos se ajaa 5-6 -kymppiset kumppanin vaihtoon. Perustelisitko olettamustasi?
Jos ihminen odottaa saavansa kaiken ulkoapäin valmiina ja haluaa nokkia vain herkkupaloja, silloin kannattaa varmaan vaihtaa kumppania viimeistään viiden vuoden kuluttua suhteen alkamisesta.
Jos haluaa kasvaa yhdessä toisen kanssa ja on valmis itsekin tekemään töitä suhteen hyväksi, on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet parantaa suhteen ja elämisen laatua yhdessä tutun, turvallisen kumppanin kanssa asioita työstäen kuin uuden kanssa alusta aloittamalla.
Ihailen vanhoja pariskuntia, joilla rakkaus on ehtinyt muovautua moneen kertaan, on kestänyt monenlaisia vaiheita ja on edelleen kantavana voimana. Useimmiten heillä on paljon annettavaa muillekin. - Kaikille elämänikäinen parisuhde ei valitettavasti ole mahdollista, vaikka kuinka haluaisi.- Juniperus
Kun kaksi nuorta päättää yhteisestä tulevaisuudesta, he suunnittelevat kuolemaan asti kestävää liittoa. Silti vain pieni osa nykyään solmituista liitoista kestää, ja erosta jää ihmisille elinikäisiä traumoja. (Pettymyksistä saamme täältä lukea melkein päivittäin katkeria purkauksia.)
Jos liitto solmittaisiin määräaikaiseksi, kumppanit joutuisivat määrävälein miettimään jatkomahdollisuutta ja myös hoitamaan suhdettaan, jonka jatkuminen ei enää olisi itsestäänselvyys.
Lasten kohtalo luonnollisesti mietityttää. Toisaalta tulevaisuudessa valtaosa lapsista on joka tapauksessa avioerolapsia, eikä liiton määräaikaisuus välttämättä lyhentäisi suhteita.
Biologinen evoluutio ei ohjaile muutoksia, vaan sopeuttaa eliöitä ympäröivään todellisuuteen. Se siis säilyttää ikivanhoja käyttäytymismalleja. Sen sijaan avioliiton heikentyminen voi olla seurausta sosiaalisesta evoluutiosta, sopeutumisesta yhteisöissä tapahtuneisiin arvojen muutoksiin?- Puidenhalaaja
...helpottaa sitoutumiskammoisen sitoutumista. Ainakin työelämässä olen huomannut, että oli mukavampi olla sijaisena kuin vakituisena. Toinen jalka ovenraossa antoi vapauden illuusion. Vakituinen työpaikka ahdisti mutta taloudellisista syistä siihen tuli ajauduttua. Jotkut taas ahdistuvat pätkätöissä ja haluavat eläkeviran. Meitä on niin moneksi. Mutta mikäpä estää tekemästä määräaikaista kontrahtia parisuhteessakin? Joutuuhan sitä asiaa aina toisinaan kuitenkin miettimään. Eipä sitten tarvitsisi suutuspäissään uhkailla erolla kun asiasta olisi tulossa vuosittainen palaveri.
- loisi samanlaista
epävarmuutta kuin työsuhteissakin, ei hyvä.
Keplottelijat siinäkin asiassa veisivät voiton.
Nythän on niin, että juuri nämä määräaikaiset ja työllistämisjutut ovat "syöneet" vakituisia paikkoja.
Samaten kävisi sellaisissa liitoissa myös.
Epävarmuus ei ole koskaan hyväksi missään asiassa.
Tiedän, koska olen ollut viimeiset 12 vuotta sellaisessa pyörityksessä. Ei voi suunnitella elämäänsä eteenpäin eikä määräaikaisissa suhteissa arvosteta ihmistä pätkän vertaa vaikka olisi kyntänyt pitkän ja kunniakkaan saran aikaisemmin. - Juniperus
loisi samanlaista kirjoitti:
epävarmuutta kuin työsuhteissakin, ei hyvä.
Keplottelijat siinäkin asiassa veisivät voiton.
Nythän on niin, että juuri nämä määräaikaiset ja työllistämisjutut ovat "syöneet" vakituisia paikkoja.
Samaten kävisi sellaisissa liitoissa myös.
Epävarmuus ei ole koskaan hyväksi missään asiassa.
Tiedän, koska olen ollut viimeiset 12 vuotta sellaisessa pyörityksessä. Ei voi suunnitella elämäänsä eteenpäin eikä määräaikaisissa suhteissa arvosteta ihmistä pätkän vertaa vaikka olisi kyntänyt pitkän ja kunniakkaan saran aikaisemmin.Jokainen liitto voi hajota, ja useimmat hajoavatkin, vaikka ne on solmittu elinikäisiksi. Määräaikaisuus saisi puolisot ottamaan toisensa paremmin huomioon ja voisi siten lujittaa liittoja.
Ajatus suhteen elinikäisyydestä mahdollistaa henkisen ja fyysisen alistamisen, joka ei ehkä olisi niin yleistä määräaikaisessa liitossa.
- ibiza
parisuhteessa on järkeä. Se vaatii kaksi ihmistä, jotka kunnioittavat toistensa näkemyksiä. Antavat vapaata tilaa "elää" omaa elämäänsä. Luottavat täydellisesti toisiinsa kaikissa tilanteissa.
On muistettava että kukaan ei voi omistaa toista ihmistä....- NaVaN
mykistävän tervejärkinen ihminen. Halit: ((((ibiza)))) ja sori haleista jos kiusaannuit.
- ibiza
NaVaN kirjoitti:
mykistävän tervejärkinen ihminen. Halit: ((((ibiza)))) ja sori haleista jos kiusaannuit.
((((NaVan)))) sulle...
Vielä kunnioittamisen, luottamuksen, vapauden suomisen lisäksi hyvä kestävä liitto "tarvitsee" yhteensopivat kemiat, sekä riittävästi pyyteetöntä rakkautta ja välittämistä, ettei liitto ajaudu, sanoisko. "kaveripohjalle"?
Varmaankin elinikäisissä parisuhteissa hyvin usein on aidosta rakkaudesta kyse ja nämä luettelemasi perusasiat ovat sen mahdollistavia käytäntöjä.
Yritän painottaa sitä, ettei pelkkä lojaalisuus ja vapauden ja kunniotuksen saaminen/antaminen riitä, sillä siitä huolimatta parisuhde saattaa väljehtyä ja yhteiset hetket; toisen läheisyyden ja tunteiden "riippuvuus" häviää ja sen myötä yhteiselämä muuttuu pelkäksi rutiiniksi... "Kasvetaan erilleen", niinkuin klisee kuuluu.- ibiza
emw34 kirjoitti:
Vielä kunnioittamisen, luottamuksen, vapauden suomisen lisäksi hyvä kestävä liitto "tarvitsee" yhteensopivat kemiat, sekä riittävästi pyyteetöntä rakkautta ja välittämistä, ettei liitto ajaudu, sanoisko. "kaveripohjalle"?
Varmaankin elinikäisissä parisuhteissa hyvin usein on aidosta rakkaudesta kyse ja nämä luettelemasi perusasiat ovat sen mahdollistavia käytäntöjä.
Yritän painottaa sitä, ettei pelkkä lojaalisuus ja vapauden ja kunniotuksen saaminen/antaminen riitä, sillä siitä huolimatta parisuhde saattaa väljehtyä ja yhteiset hetket; toisen läheisyyden ja tunteiden "riippuvuus" häviää ja sen myötä yhteiselämä muuttuu pelkäksi rutiiniksi... "Kasvetaan erilleen", niinkuin klisee kuuluu.Kumppanin jokapäiväistä huomioimista. Tunteiden tuttaamista... Huolien jakamista... Kaikkea mitä elämässä kohdataan... Jaetaan surut... Jaetaan ilot... Ei yli yön riitoja ole... Tätä se on todellinen yhdessäolo, todellinen ystävyys, rakkaus on.....
- ihmisen
ja eläimen ero on juuri siinä, miten pystyy sitoutumaan.
Eläimillä harvoin on mitään tietoa meidän ns. inhimillisistä tunteistä, joten parisuhde seuraa toistaan.
Ihmisyyteen minä oletan kuuluvan sitoutumisen, ihan kaikkeen mahdolliseen, jopa sairauteen, vanhuuteen, vammautumiseen.
Tekosyitä tuosta poikeamiseen saa vapaasti hakea, mutta ihminen pysyy aina puolisonsa vierellä. Evoluutiohan kai aina pyrki parempaan, miksi se meistä enää eläimiä tekisi??- Juniperus
"Eläimillä harvoin on mitään tietoa meidän ns. inhimillisistä tunteistä, joten parisuhde seuraa toistaan."
Teoriasi ei havaintojeni perusteella kuulosta uskottavalta. Kehittyneimmät eläimet näyttävät olevan vapaan seksin kannalla, kun taasen esim. joutsenet suosivat pitkiä liittoja.
"Tekosyitä tuosta poikeamiseen saa vapaasti hakea, mutta ihminen pysyy aina puolisonsa vierellä. Evoluutiohan kai aina pyrki parempaan, miksi se meistä enää eläimiä tekisi??"
Pysyykö? Miksi kehitys sitten näyttää vievän päinvastaiseen suuntaan eli lyhyihin liittoihin? Juniperus kirjoitti:
"Eläimillä harvoin on mitään tietoa meidän ns. inhimillisistä tunteistä, joten parisuhde seuraa toistaan."
Teoriasi ei havaintojeni perusteella kuulosta uskottavalta. Kehittyneimmät eläimet näyttävät olevan vapaan seksin kannalla, kun taasen esim. joutsenet suosivat pitkiä liittoja.
"Tekosyitä tuosta poikeamiseen saa vapaasti hakea, mutta ihminen pysyy aina puolisonsa vierellä. Evoluutiohan kai aina pyrki parempaan, miksi se meistä enää eläimiä tekisi??"
Pysyykö? Miksi kehitys sitten näyttää vievän päinvastaiseen suuntaan eli lyhyihin liittoihin?Onko sopeutuminen, evoluutio aina 'oikean suuntaista'?
Paljon lajistoa tuhoutuu ympäristön muutoksissa jokainen päivä.
Joskus saattaa niin käydä myös meidän lajille. Ja ainakin vuosituhansien saatossa meidän lajimme ns.kehittyneinpien kultuurien kohde on ollut jyrkästi "alas", miksei myös meidän länsimaisten ja pohjoisen rikkaiden kultturille ei kävisi samoin?
jk.Tuolta aiemmasta viestissä vertaat jotsenta ja simpanssia. Kummankohan eläimen elämä on noin teoriassa mielekkäämpää ja auvoisempaa?
Omalta kohdalta jos joutuisin valitsemaan joutsenen tai simpanssin elämän väliltä, valitsisin ilman muuta joutsenen elämän.
Sama näin parisuhteeseen vietynä; enpä vaihtaisi kenenkään monissa parisuhteissa elämänsä elävän kanssa kokemuksiani, sillä mitä sivusta seuranneena ja heidän juttujaan kuunnelleena heidän elämän onni on kovin vajavaista ja sanoisinko vähintäänkin ohutta.
Tämä ainakin näin meidän kulttuurin tämänhetkisen tilanteen kehitysvaiheen ollessa kyseessä.
ps. Eikös laumaeläimillä ja varsinkin urospuolisilla "tavisyksilöillä" ole sen vastakkaisen sukupuolen intiimielämän kanssa enämpi hiljaista ja laumanjohtaja on se kuka pääsääntöisesti nauttii etuoikedesta jatkaa sukua kenen kanssa tahtoo?- olla, että
Juniperus kirjoitti:
"Eläimillä harvoin on mitään tietoa meidän ns. inhimillisistä tunteistä, joten parisuhde seuraa toistaan."
Teoriasi ei havaintojeni perusteella kuulosta uskottavalta. Kehittyneimmät eläimet näyttävät olevan vapaan seksin kannalla, kun taasen esim. joutsenet suosivat pitkiä liittoja.
"Tekosyitä tuosta poikeamiseen saa vapaasti hakea, mutta ihminen pysyy aina puolisonsa vierellä. Evoluutiohan kai aina pyrki parempaan, miksi se meistä enää eläimiä tekisi??"
Pysyykö? Miksi kehitys sitten näyttää vievän päinvastaiseen suuntaan eli lyhyihin liittoihin?evoluutio tekee ihmiskunnasta kaksi alalajia - toiset elävät, ja toiset vain etsivät onneaan läpi elämänsä.
Mitä muuta aina uudet suhteet ovat, kuin etsimistä päämäärättä? - Juniperus
emw34 kirjoitti:
Onko sopeutuminen, evoluutio aina 'oikean suuntaista'?
Paljon lajistoa tuhoutuu ympäristön muutoksissa jokainen päivä.
Joskus saattaa niin käydä myös meidän lajille. Ja ainakin vuosituhansien saatossa meidän lajimme ns.kehittyneinpien kultuurien kohde on ollut jyrkästi "alas", miksei myös meidän länsimaisten ja pohjoisen rikkaiden kultturille ei kävisi samoin?
jk.Tuolta aiemmasta viestissä vertaat jotsenta ja simpanssia. Kummankohan eläimen elämä on noin teoriassa mielekkäämpää ja auvoisempaa?
Omalta kohdalta jos joutuisin valitsemaan joutsenen tai simpanssin elämän väliltä, valitsisin ilman muuta joutsenen elämän.
Sama näin parisuhteeseen vietynä; enpä vaihtaisi kenenkään monissa parisuhteissa elämänsä elävän kanssa kokemuksiani, sillä mitä sivusta seuranneena ja heidän juttujaan kuunnelleena heidän elämän onni on kovin vajavaista ja sanoisinko vähintäänkin ohutta.
Tämä ainakin näin meidän kulttuurin tämänhetkisen tilanteen kehitysvaiheen ollessa kyseessä.
ps. Eikös laumaeläimillä ja varsinkin urospuolisilla "tavisyksilöillä" ole sen vastakkaisen sukupuolen intiimielämän kanssa enämpi hiljaista ja laumanjohtaja on se kuka pääsääntöisesti nauttii etuoikedesta jatkaa sukua kenen kanssa tahtoo?Evoluutio ei erehdy. Se vie aina lajin säilymisen kannalta edulliseen suuntaan. Aina se ei luonnollisesti ehdi ympäristön muutosten mukaan, vaan voi säilyttää sellaista, mikä on lajin kannalta turhaa tai haitallista.
Jotkut lajit (esim. krokodiili) ovat niin tarkoituksenmukaisiksi kehittyneet, ettei niiden ole tarvinnut muuttua pitkiin aikoihin.
Kaikki kulttuurit ovat jossakin vaiheessa rappeutuneet syystä tai toisesta. Mielestäni se ei välttämättä kuitenkaan merkitse nykyisten kulttuurien tuhoa, jatkuvaa muutosta kylläkin väistämättä. Uskon esim. siihen, että joskus vielä tulee aika, jolloin päästään rahan vallasta demokratiaan.
"- - enpä vaihtaisi kenenkään monissa parisuhteissa elämänsä elävän kanssa kokemuksiani, sillä mitä sivusta seuranneena ja heidän juttujaan kuunnelleena heidän elämän onni on kovin vajavaista ja sanoisinko vähintäänkin ohutta."
Millä arvioit toisen ihmisen onnnellisuuden? Tehkäämme arvio tämän palstan perusteella.
On totta, että täällä haaveillaan pitkästä suhteesta. Samaan hengenvetoon valitetaan kuitenkin sitä, että edesmennyt avioliitto kesti liian pitkään. Eli haaveiltava liitto on pitkä, mutta todellinen liitto oli liiankin pitkä. Kumpaa uskomme: haavetta vai todellisuutta?
Tehdäänkö kompromissi? Teoriassa ja haaveissa liiton tulee olla pitkä, mutta todellisuudessa lyhyt. Juniperus kirjoitti:
Evoluutio ei erehdy. Se vie aina lajin säilymisen kannalta edulliseen suuntaan. Aina se ei luonnollisesti ehdi ympäristön muutosten mukaan, vaan voi säilyttää sellaista, mikä on lajin kannalta turhaa tai haitallista.
Jotkut lajit (esim. krokodiili) ovat niin tarkoituksenmukaisiksi kehittyneet, ettei niiden ole tarvinnut muuttua pitkiin aikoihin.
Kaikki kulttuurit ovat jossakin vaiheessa rappeutuneet syystä tai toisesta. Mielestäni se ei välttämättä kuitenkaan merkitse nykyisten kulttuurien tuhoa, jatkuvaa muutosta kylläkin väistämättä. Uskon esim. siihen, että joskus vielä tulee aika, jolloin päästään rahan vallasta demokratiaan.
"- - enpä vaihtaisi kenenkään monissa parisuhteissa elämänsä elävän kanssa kokemuksiani, sillä mitä sivusta seuranneena ja heidän juttujaan kuunnelleena heidän elämän onni on kovin vajavaista ja sanoisinko vähintäänkin ohutta."
Millä arvioit toisen ihmisen onnnellisuuden? Tehkäämme arvio tämän palstan perusteella.
On totta, että täällä haaveillaan pitkästä suhteesta. Samaan hengenvetoon valitetaan kuitenkin sitä, että edesmennyt avioliitto kesti liian pitkään. Eli haaveiltava liitto on pitkä, mutta todellinen liitto oli liiankin pitkä. Kumpaa uskomme: haavetta vai todellisuutta?
Tehdäänkö kompromissi? Teoriassa ja haaveissa liiton tulee olla pitkä, mutta todellisuudessa lyhyt.metsää puilta.
Yhteiselo vaimon ja perhe-elämä kaikkineen on ollut huonoimmillaankin ainakin tyydyttävä, eikä ole sisältänyt kuin yhden lyhyen kriisin n.20-vuotta sitten. Rakkaus ei ole loppunut koskaan ja lasten itsenäistyessä meidän kahdenvälinen suhde on entisestään lämmennyt.
Tässä ylläolevassa saattaa olla syy, miksi en "usko" lyhyiden liittojen/suhteiden pystyvän tarjoamaan mitään vastaavaa.
Eräs asia joka lyhyissä suhteissa/liitoissa on suuri miinus, on eron ja siihen liittyvät ristiriidat aineellisen ja varsinkin tunnepuolen, sekä tietysti mahdollisten lasten huoltajuuteen liittyvät ongelmalliset ratkaisut
Olen elänyt hippiajan vapaata seksiä myöten, se sopi siihen elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin, ja kokemuksena pelkästään myönteisiä muistoja jättänyt.
Silti en tätä nykysuhdetta liittoa vaihtaisi sentyyppiseen tai muuhunkaan lyhytsykliseen seurusteluun/-suhteisiin/liittoihin.
Tuosta toisten onnellisuudesta tietäminen on pääosin aivan kahdenkeskisten tuttavien ystävien puheista johdettu ja mielestäni antaa vähintäinkin yhtä varman tai epävarman pohjan arvion tekemiseen, kuin tämän palstan kirjoitukset.
Totta kai, kompromissiin suostun.
jk. Ei ole tässäkään asiassa yhtä oikeaa ratkaisua, vaan yksilöt pyrkivät kukin tekemään elämästään omannäköisen ja ympäristö,ym. tekijät tekevät siittä erittäin haasteellisen ja koko elämän mittaisen taiston.
Myös hyvällä tai huonolla "onnella" on usein melkoinen rooli sen suunnan muodostumisessa.
jk2.Mikähän mahtaa olla se muutoksen hyöty, tarkoitan lyhyitä parisuhteita.
Yksi hyöty löytyykö syntyvyden vähenemisestä ja sitä kautta luonnon säästyminen vauraiden
(paljolti tarpeettomalta) kulutukselta?- Juniperus
emw34 kirjoitti:
metsää puilta.
Yhteiselo vaimon ja perhe-elämä kaikkineen on ollut huonoimmillaankin ainakin tyydyttävä, eikä ole sisältänyt kuin yhden lyhyen kriisin n.20-vuotta sitten. Rakkaus ei ole loppunut koskaan ja lasten itsenäistyessä meidän kahdenvälinen suhde on entisestään lämmennyt.
Tässä ylläolevassa saattaa olla syy, miksi en "usko" lyhyiden liittojen/suhteiden pystyvän tarjoamaan mitään vastaavaa.
Eräs asia joka lyhyissä suhteissa/liitoissa on suuri miinus, on eron ja siihen liittyvät ristiriidat aineellisen ja varsinkin tunnepuolen, sekä tietysti mahdollisten lasten huoltajuuteen liittyvät ongelmalliset ratkaisut
Olen elänyt hippiajan vapaata seksiä myöten, se sopi siihen elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin, ja kokemuksena pelkästään myönteisiä muistoja jättänyt.
Silti en tätä nykysuhdetta liittoa vaihtaisi sentyyppiseen tai muuhunkaan lyhytsykliseen seurusteluun/-suhteisiin/liittoihin.
Tuosta toisten onnellisuudesta tietäminen on pääosin aivan kahdenkeskisten tuttavien ystävien puheista johdettu ja mielestäni antaa vähintäinkin yhtä varman tai epävarman pohjan arvion tekemiseen, kuin tämän palstan kirjoitukset.
Totta kai, kompromissiin suostun.
jk. Ei ole tässäkään asiassa yhtä oikeaa ratkaisua, vaan yksilöt pyrkivät kukin tekemään elämästään omannäköisen ja ympäristö,ym. tekijät tekevät siittä erittäin haasteellisen ja koko elämän mittaisen taiston.
Myös hyvällä tai huonolla "onnella" on usein melkoinen rooli sen suunnan muodostumisessa.
jk2.Mikähän mahtaa olla se muutoksen hyöty, tarkoitan lyhyitä parisuhteita.
Yksi hyöty löytyykö syntyvyden vähenemisestä ja sitä kautta luonnon säästyminen vauraiden
(paljolti tarpeettomalta) kulutukselta?Liittosi kuulostaa onnelliselta, ja mikä sen mukavampaa. Niin kuin aiemmin jo totesin, kaikki suunnittelevat nuoruudessaan elinikäistä liittoa. Sinä näyt onnistuneen, mutta montako samanlaista tarinaa tunnet?
Onnellisia ihmissuhteita on monenlaisia, mutta yksi yhteinen piirre niissä mielestäni on: onnellisessa liitossa ovat ne, jotka osaavat tehdä liitostaan onnellisen. Onnellisuus ei niinkään riipu kumppanista kuin ihmisestä itsestään.
- petaakki
Itse olen elänyt jostain kumman syystä 18 v periodilla... Tulee aina tarve muutokseen, vaikkei viimeksikään ollut niin kauhee liitto.. Haluaa vain itse viedä elämää aina eteenpäin...On muuten mennyt parenpaan suuntaan koko ajan ja iltarusko häämöttää. Olen 55v nainen. Oinas. 2 lasta , yksi avioliitto ja yksi avoliitto..Nyt taas elämä maistuu, kun pääsin narsista eroon ja katselen elämää avoimin silmin..Hyvältä näyttää...Ei olla ikäloppuja viellä. Elämällä on paljon annettavaa, kun sen oikein oivaltaa.
- Puidenhalaaja
Onhan se upeata jos rakkautta riittää vuosikymmenten ajan samojen ihmisten välillä. Mutta ihminen on muuttuvainen ja erilleen kasvaminen on ihan tosiasia. Ei minulla ole lapsuudenystävien kanssakaan nykyään juuri muuta yhteistä kuin muistot. Miten sitten olisin pystynyt elinikäiseen avioliittoon:O
Sanotaan,että ihmisellä on keskimäärin 3 rakastumista: nuoruudenrakkaus, joka jättää haikeuden, puoliso, jonka kanssa hankitaan lapset, ja kypsän iän rakkaus, jonka kanssa nautitaan elämän anneista kokemuksen tuomalla viisaudella. Onnellinen se, joka saa nämä kaikki kokea:D - monenmoista,
Puidenhalaaja kirjoitti:
Onhan se upeata jos rakkautta riittää vuosikymmenten ajan samojen ihmisten välillä. Mutta ihminen on muuttuvainen ja erilleen kasvaminen on ihan tosiasia. Ei minulla ole lapsuudenystävien kanssakaan nykyään juuri muuta yhteistä kuin muistot. Miten sitten olisin pystynyt elinikäiseen avioliittoon:O
Sanotaan,että ihmisellä on keskimäärin 3 rakastumista: nuoruudenrakkaus, joka jättää haikeuden, puoliso, jonka kanssa hankitaan lapset, ja kypsän iän rakkaus, jonka kanssa nautitaan elämän anneista kokemuksen tuomalla viisaudella. Onnellinen se, joka saa nämä kaikki kokea:Dja sanoja luulee tietävänsä kaiken.
Elämällä on niin monet kasvot, ja kukaan ei tiedä niistä kaikkia.
Kumma, että elämänpituista rakkautta niin moni ei halua ymmärtää. Liekö kateutta? - Puidenhalaaja
monenmoista, kirjoitti:
ja sanoja luulee tietävänsä kaiken.
Elämällä on niin monet kasvot, ja kukaan ei tiedä niistä kaikkia.
Kumma, että elämänpituista rakkautta niin moni ei halua ymmärtää. Liekö kateutta?Tottakai olisi aivan ihanaa kun olisi yhteiset lapset ja lapsenlapset ja köpöttelisimme yhdessä käsi kädessä vielä vanhoilla päivillä. Kyllä minä arvostan tuollaista sitoutumista ja kadehdin myös. Mutta kaikkien osalle ei sitä onnea osu ja ihan riittävän hyvän elämän voi elää muunkinlaisella käsikirjoituksella.
- oikein paljon
Puidenhalaaja kirjoitti:
Onhan se upeata jos rakkautta riittää vuosikymmenten ajan samojen ihmisten välillä. Mutta ihminen on muuttuvainen ja erilleen kasvaminen on ihan tosiasia. Ei minulla ole lapsuudenystävien kanssakaan nykyään juuri muuta yhteistä kuin muistot. Miten sitten olisin pystynyt elinikäiseen avioliittoon:O
Sanotaan,että ihmisellä on keskimäärin 3 rakastumista: nuoruudenrakkaus, joka jättää haikeuden, puoliso, jonka kanssa hankitaan lapset, ja kypsän iän rakkaus, jonka kanssa nautitaan elämän anneista kokemuksen tuomalla viisaudella. Onnellinen se, joka saa nämä kaikki kokea:Dsain vastauksen - olet aamunenkeli :)
- ihmeen
Puidenhalaaja kirjoitti:
Tottakai olisi aivan ihanaa kun olisi yhteiset lapset ja lapsenlapset ja köpöttelisimme yhdessä käsi kädessä vielä vanhoilla päivillä. Kyllä minä arvostan tuollaista sitoutumista ja kadehdin myös. Mutta kaikkien osalle ei sitä onnea osu ja ihan riittävän hyvän elämän voi elää muunkinlaisella käsikirjoituksella.
onnen seitsemäs taivas ne lapset ja lastenlapset ovat?
Onnea on ilman heitäkin.
Vai niinkö onkin, että kahden itsellisen ihmisen, ilman pakkolastia, onni onkin se ainoa oikea? - Puidenhalaaja
ihmeen kirjoitti:
onnen seitsemäs taivas ne lapset ja lastenlapset ovat?
Onnea on ilman heitäkin.
Vai niinkö onkin, että kahden itsellisen ihmisen, ilman pakkolastia, onni onkin se ainoa oikea?...monenlaista. Minulla ei ole lapsenlapsia joten en edes tiedä, millainen mummeli olisin. Mutta jos vallan rakastuisin lapsenlapsiini ja he olisivat myös mieheni lapsenlapsia, niin tästä ei tulisi sanomista tyyliin sun lapset/mun lapset/lapsenlapset. Arki on helpompaa kun kuviot ovat yksinkertaiset, sitä tarkoitin.
Puidenhalaaja kirjoitti:
Onhan se upeata jos rakkautta riittää vuosikymmenten ajan samojen ihmisten välillä. Mutta ihminen on muuttuvainen ja erilleen kasvaminen on ihan tosiasia. Ei minulla ole lapsuudenystävien kanssakaan nykyään juuri muuta yhteistä kuin muistot. Miten sitten olisin pystynyt elinikäiseen avioliittoon:O
Sanotaan,että ihmisellä on keskimäärin 3 rakastumista: nuoruudenrakkaus, joka jättää haikeuden, puoliso, jonka kanssa hankitaan lapset, ja kypsän iän rakkaus, jonka kanssa nautitaan elämän anneista kokemuksen tuomalla viisaudella. Onnellinen se, joka saa nämä kaikki kokea:Dja vaivainen kaiken kokee - vanha sanonta, mutta totta kohdallani.
Ensirakkauteni 14-19 v oli kehitystarina, joka loppui siihen, kun tajusin, etten koskaan voisi perustaa ko. henkilön kanssa perhettä. Kihloissa olimme, mutta taisin enemmänkin "näyttää" samanikäisille tyttökavereilleni :(
Sillä...tapasin "alfaurokseni" jo ennen edellisen suhteen loppumista. Se suhde avioliittoineen sitten kestikin jo 15 vuotta, mutta lopulta ainoa vaihtoehtoni oli lähteä...
Tarvoin tunteiden sekamelskassa kuusi vuotta, kunnes se (minulle) "kypsän iän rakkaus" jyräsi alleen. Miehelleni liitto on ensimmäinen - hän on huomattavasti minua nuorempi.
Tämä liitto on ehdottomasti tasapainoisin ja taatusti minulle viimeinen - johan tässä yli kymmenen vuotta on yhdessä oltu ja kahdeksas hääpäivä on helmikuussa ;D
Jos taikasauvaa heilutteleva keijukainen muuttaisi minut takaisin 14v tyttöseksi ja joutuisin uudelleen kokemaan kaiken elämäni - en suostuisi!
Se kertonee kohdallani paljon "kolmen suhteen onnesta"...viimeiset kymmenen vuotta ottaisin kyllä täsmälleen samanlaisina ;D
- NaVaN
Rakenna rakkautta
Parisuhteen rakkauden perusta on henkisessä läheisyydessä
Henkinen läheisyys on fyysisestä läheisyydestä riippumatonta, syvää kumppanin kokemista, jonka arvo on absoluuttinen ja ei siten mitattavissa tai verrattavissa mihinkään. Sitä joko on tai sitä ei ole. Henkinen perusta on suhteen luottamuksen sinetti. Tätä henkistä perustaa tukee ja rakentaa psyykkinen läheisyys, joka rakentuu intiimin tunneyhteyden kautta, jota intohimo ja seksuaalisuus puolestaan vahvistavat.
Intohimo on alkuvoima, joka ilmenee fyysisenä läheisyytenä ja seksuaalisina tunteina.
Romantiikka on rakkauden kantosiipialus, erotiikka parisuhteen intohimon ja seksin polttoaine.
Suhteeseen sitoutuminen ei onnistu ilman intiimien tunteitten ja tarpeitten jakamista ja toteutumista. Pelkkä halu ja päätös sitoutua suhteeseen ei riiitä ilman henkistä läheisyyttä.
Lähde: Vesa ja Ulla Nurmenniemi, Miehen ja perisuhteen hyvinvointi, Well Man , 2007
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1103590
- 633216
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342714- 832523
- 852458
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j422144- 972103
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil501752Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221730- 121706