lohduton yön hämäryys
vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Saako tämä laulu ketään nostalgiselle tuulelle?
Ajatelkaa sanoja tarkkaan ja kertokaa mitä ne tuovat mieleen?
vaan hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan.
Saako tämä laulu ketään nostalgiselle tuulelle?
Ajatelkaa sanoja tarkkaan ja kertokaa mitä ne tuovat mieleen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
lähinnä masentaa. Pitkä pimeä syksy...talvi..
Ei ainakaan nostalgiaa....
Et ole vielä löytänyt elämästä näitä kaikkia kauniita asioita joita ympärillämme on. Luoja on antanut meille pohjoismaalaisille tosi hienon elämän itse luonnon keskellä. Meidän pitäisi löytää kaikesta luonnosta se oikea itsemme. Jos me sanomme syksyä surkeaksi niin se on sama kuin tuomitsisimme luojamme joka sentään on antanut meidän vielä nauttia näistä luomis töistään.
Jonain päivänä sinäkin voit sanoa että olis edes syksy? Vaikken toivo sinulle sellaista koska se sama voi olla minunkin todellisuus.Toivottavasti ei tule meidän kohdalle koskaan tuota tilannetta joka niin vääjäämättömästi on tulossa hitaasti mutta varmasti eteemme. Eli siis ei ole enään minkäänlaisia vuoden aikoja.
virhe. Olen vastannut rekatulla nimellä mutta ei siltä näytä?
älä tosiaankaamn viitsi... Vastasin viestiisi eilen, mutta ei se tullut näkyviin... Meillä muillakin on elämää... Asun järven rannalla... Tänään aamulla herätessäni oli pihallani noin kaksikymmentä joutsenta... Tankkasivat pitkäälentoa varten ruohoa.... Haluni olisi päästä mukaan.....Mutta ei!!!!!!
ole ajatellut loppuun mitä kirjoitin. En ole sinua yksin ajatellut vaan minuun on jälleen iskenyt jokin outo transsitila jonka lumoissa olen kirjoittanut tuon. Anna siis anteeksi ja ollaan iloisia että sinä olet nähnyt ne ihanat linnut..
Kyllä minä olen anteeksipyynnön velkaa.... En lukenut ajatuksella viestiäsi ja sain hiukan liian radikaalin kuvan.... Itsehän aikaisemmalla viestilläni annoin sinulle erheellisen kuvan...Sri...
Muuten niitä joutsenia oli rannassani taas illan hämärtyessä....
lempilintuja, niillä on niin kaunis asu ja sirot piirteet. Pitkä kaula ja sulavat liikkeet. Sinulla se sitten on mahtava syksy.
Tänään on oikia syysmyrsky.
Suojaavat kukkia maan..
Eiköhän ne jo tuossa vaiheessa ole kesäkukat kuolleet?
Nyt voi jo laulaa "Varisevista lehdistä".
Tai leikkimielisesti"Mikkihiiri merihädässä".
Tosin tuo ikivanha laulu jota muistelet on IHANA.
Tulee peliteltta kauppatorilla viiskytluvulla mieleen.
Kuten muistakin sen ajan iskelmistä.
Ihanaa kun on syksy! Saan taas maalata kauniita värejä ja puolukoita maistella ja keittää ruismarjapuuroa. Saan tehdä omenahilloa ja laulaa samalla kaikkia hienoja ikivihreitä lauluja joka kantilta oli talvi, kavät, kesä tai syksy.
On ihana nukkua kun tuuli humisee ulkona ja vesi ropisee ränneissä. Voi mikä ihana syksy. Kukkia on ikkunalla nekin katselevat ulos ja nauttivat lämmöstä jonka kotini suo. Ei tarvitse olla myrskyn riepoteltavana. Syksy on ihanaa aikaa.
tuo mieleen syksyisen puolukkametsän, männyn tuoksun, vihreän mättään, rauhan, jonka vain metsä suomalaiselle voi tuoda.
Oikein aistin hiljaisuuden, metsän sylin, jossa voin hyvin. Ehkä jo lämpötilakin on laskenut, ja syksyn viileys piirittää minua hellillä käsivarsillaan.
Sitä vain aina olen ihmetellyt, mitkä kukat metsässä enää tuolloin kukkivat - ehkäpä vain omassa mielessämme?
ja tunteekkaasti metsän tunnelman. Näin silmissäni kertomasi puolukkamättään ja sinut siellä istumassa ja ihailemassa kaunista maisemaa. Tunsin olevani kanssasi (Kiitos ihanasta hetkestä.)
kyyneleet nousivat silmiini, kun tuota kuvaa sinulle piirsin.
Paljosta on pitänyt luopua.
Mutta, yritetään nauttia siitä mitä on jäljellä.
Huumorilla me ollaan päästy läpi kovimmankin kivenjärkäleen.
Miksi surra mitä ei ole, kun voi iloita kaikesta siitä, mitä on jäljellä - vanha viisaus.
silloin ei pääse paha kiusaamaan.
Tulee jotenkin haikea olo. Nousee mieleen sydänsuru nuoruudesta. Ensimmäinen särkynyt sydän. Pimenevä ilta, odotusta, kuuluuko askeleita, näkyykö varjo puiden välistä. Ei, ei koskaan näkynyt.
mutta haikeus on tallella. Sitä yritin saada aikaan tällä aloituksella. Haikeuksia on monensorttisia. Sinun haikeutesi on muisto joka oli raskas. Nyt sinun täytyy vain muuttaa tuo haikeus mukavaksi ja antaa vanhojen olla. Muistele jotain toista syksyä joka tuo iloisen asian mieleen.
Sain muistutuksen elämän rajallisuudesta. Nyt tuntuu hyvältä kuunnella mielialaan sopivaa musiikia. Erityisesti YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=P1nuvMm3pPo&mode=related&search=
löytämäni kappale on tullut kuunneltua useasti. Naivisti ajateltuna olemme onnekas sukupolvi, ei sotaa, ei suuria saasteongelmia, töitäkin on riittänyt suurimmalle osalle ja eipä ole aika kulunut tosiTV vahtiessa.
sinun linkkiäsi. Kokeilen toisena päivänä jos olisi suotuisampi aika.
Minä kuuntelen myös paljon musiikkia pidän kaikesta musiikista ja soitan erillaista aina tunnelman mukaan.
huunkakkaa, huunkakkaa siinä välilyönnit. huomaatko sulla on bändi.
muisto... :-)
kun on jo toisen kerran pelkkä angi nimenä?
laulu tuo nostalgisia muistoja...
Nyt tällä hetkellä, lomalta juuri palanneena
ja metsässä ruskalla liikkuneena, tulee tietynlainen
haikeus mennyttä kevättä ja kesää kaipaillessa.
Uutta kevättä odottaen, mutta joulu ja talvi
kuitenkin ensin.
että vuoden aikoja on neljä. Niistä lopputalvi olisi kaikkein raskainta aikaa, eli Helmikuu?
tulee mielikuva vapunaatosta. Tanssilava, Olavi Virta laulamassa. Tuo sen tunteen minkä Olan ääni aiheutti. Miellyttävä muisto.
oli alkava kesä?
satu muistamaan sen tarkemmin. Sellainen muitikuva vaan tulee, enkä siitä irti pääse.
piti kaivaa Toivelaulut esille ja lauluhan on "Metsäkukkia". Itselleni metsä on erittäin tärkeä, mutta enemmän nautin sammaleista ja jäkälistä kuin kukista. Vaeltelimme paljon mieheni kanssa metsissä, metsään ole upottanut sydänsurujani. Metsässä olimme kymmenen vuotta sitten pitkällä "jäähyväiskeikalla" ennen hänen syöpäleikkaustaan. Varsinaiset jäähyväiset jätimme 7 vuotta myöhemmin, olen kuvanut hänet ensi lumen peittämässä metsässä. Kuva oli rullassa, jonka kehitin hänen kuolemansa jälkeen.Nyt lempimetsäni on syysauringossa kylpevä mäntyharju, jonka rinteillä sammal loistaa kirkkaan vihreänä ja harmaa jäkälä vielä tehostaa vihreyttä. Vein nykyisen miesystävänikin katsomaan tätä ihanuutta, mutta hän ei ollut niin haltioitunut kuin minä. Eli hän on melko erilainen kuin mieheni, silti viihdymme mainiosti toistemme seurassa.
Minulle metsä on myös taivaallinen pyhäkkö. Siellä olen kirkossa ja siellä olen teatterissa. Saan kaikkia riemuja nauttia metsässä. Metsä elää omaa elämäänsä omassa mahtavassa pyhäkössään. Siellä on rauhallista siellä voi rauhoittua. Sinne on hyvä mennä kun kaipaa rauhaa ja haluaa päästä henkimaailmaa lähemmäksi.