Asun Etelä-Amerikassa, ei ole suunnitelmia tulla Suomeen edes käymään. Toinen vanhemmista kuoli ja jätti kotitalon perinnöksi. Toinen vanhempi jatkaa siellä asumista. On myös maata, ja rahaa pankissa.
En pysty täältä käsin hoitamaan etujani, ja on kallista soitella jatkuvasti joka asiasta, ja lähetellä valtakirjoja ja asiakirjakopioita. Muita perillisiä on neljä, yksi riitapukari joukossa.
Haluaisin jättää heidät tappelemaan keskenään ja saada oman osuuteni. Miten se sujuisi? Rahaa on suurinpiirtein sen verran kuin osuuteni vainajan jäämistön osuudesta - voinko pyytää, että saan osuuteni nyt, rahana? Kotitaloa emme halua myydä, ennenkuin leski kuolee. Kenelle puhun asiasta? Lakimiestä en aio palkata, ei kannata. Oikeusaputoimistoa ei voi käyttää täältä käsin.
Voinko myydä osuuteni yhdelle kanssaperillisistä? Vai voinko saada osuuteni nyt, ja sitten myöhemmin, jos leski kuolee ennen minua, osuuden lopustakin? Jos muut suostuvat, se helpottaa prosessia. Jos yksikin on vastaan, jostain käsittämättömästä syystä, mihin otan yhteyttä?
En pysty täältä käsin hoitamaan etujani, ja on kallista soitella jatkuvasti joka asiasta, ja lähetellä valtakirjoja ja asiakirjakopioita. Muita perillisiä on neljä, yksi riitapukari joukossa.
Haluaisin jättää heidät tappelemaan keskenään ja saada oman osuuteni. Miten se sujuisi? Rahaa on suurinpiirtein sen verran kuin osuuteni vainajan jäämistön osuudesta - voinko pyytää, että saan osuuteni nyt, rahana? Kotitaloa emme halua myydä, ennenkuin leski kuolee. Kenelle puhun asiasta? Lakimiestä en aio palkata, ei kannata. Oikeusaputoimistoa ei voi käyttää täältä käsin.
Voinko myydä osuuteni yhdelle kanssaperillisistä? Vai voinko saada osuuteni nyt, ja sitten myöhemmin, jos leski kuolee ennen minua, osuuden lopustakin? Jos muut suostuvat, se helpottaa prosessia. Jos yksikin on vastaan, jostain käsittämättömästä syystä, mihin otan yhteyttä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
oli kolme viikkoa sitten.
osuutesi - jollekin, joka ei pelkää riitoja, ja joka saa sijoitukselleen tuoton sitten aikoinaan, kun talo myydään. Kiinteistön arvo varmaan kasvaa, ja se voi olla hyvinkin tuottoisa kauppa heille.
tai organisaatiolle, joka voi myöhemmin ostaa toistenkin osakkaiden osuudet. Vaikka joku somaleita avustava joukkio. Tai moottoripyöräjengi.
"on kallista soitella jatkuvasti joka asiasta, "
Liity Skypeen, niin voit soittaa suomalaisiin puhelimiin paikallispuhelun hinnalla. Tarkemmin www.skype.com
niinhän se menee.
Eli vaadi perinnönjakoa. Jos joku sisaruksista haluaa ostaa sinut ulos, niin vielä parempi. Tai maksavat sinulle rahassa ja omistavat sitten keskenään sen jälkeen sen kotipaikan.
että perintö teoriassa jaetaan, mutta käytännössä vain minä saan osuuteni nyt? Omaisuutta kun ei ole tarpeeksi, että muut kuin yksi voisi saada osuutensa, ja kotitaloa ei haluta myytä lesken eläessä, tietysti.
Helpointa tosiaan olisi, jos yksi sisaruksista ostaisi minut ulos, mutta kellään heistä ei taida olla siihen varaa. Kuolinpesän rahoilla se ulos maksaminen kai olisi suoritettava.
mutta en ole kovin teknisesti taitava:) Joka tapauksessa, suurin vaikeus on siinä, etten ole paikalla, eikä ole varaa palkata asiamiestä, ja sisaruksilla on omat lehmät ojassa, eivätkä he aina 'muista' minun kanssani neuvotella. Koko juttu on kovin hankala ja stressaava.
Tiedän ettei kysymys nyt ehkä tule oikeaan paikkaan mutta kokeilempahan sittenkin mitä mieltä muut ovat. Itse en ole mitään mieltä asiasta vielä.
Mieheni kuoli 1½ vuotta sitten. Hänelle on edellisestä avioliitostaan kolme lasta. Meillä oli avioehtosopimus. Hänen tililleen kalahtaa veronpalautusta jonkun verran. Olen kuolinpesän hoitaja.
Ja nyt itse kysymys:
-Kuuluuko minun jakaa veronpalautus hänen lastensa kesken?
Jotkut sanovat ettei ja toiset taas että kuuluu. Mikähän on oikein???
Kiitoollinen mielipiteistä,,,,,
he eivät ole kiinnostuneita. Joudun siis ottamaan yhteyttä viranomaisiin. Kehen?
Ja toinen asia; onko osuuteni tässä vaiheessa 20% omaisuuden puolikkaasta, toinen puoli jääden lesken omistukseen? Voinkohan saada 20% koko omaisuudesta, jotta voin pestä käteni seuraavasta perinnönjaosta? Vai onko sellainen mahdollista?
aivan sekaisin...
Leskellä on elinikäinen asumis- ja hallintaoikeus kotitaloon ja sen irtaimistoon.. jos muuta omaisuutta ei ole, niin käytännössä tuo puheesi "taloa ei HALUTA myydä" on turha, nimittäin LAIN MUKAAN se ei edes ole mahdollista (ellei leski halua).
Tämän halusin vain oikaista kirjoituksistasi.
Eli jos kuolinpesässä on muita varoja kotitalon lisäksi (kesämökki yms.), niin sitten voi jotain mahdollisuuksia olla rahojen saamiseksi.
"Muita perillisiä on neljä", siis teitä perillisiä kaikkiaan 5?
* Osuutenne on jokaisella 1/5 puolikkaasta, siis siitä mitä perunkirjaan vainajan omaisuudeksi merkitään.
Et voi saada sellaista perintöä mikä vielä ei sinulle lankea: siis ELOSSA olevaa leskeä et voi vielä periä. Ethän edes tiedä mikä aikanaan perittävä omaisuus tulee olemaan: hänhän voi vaikka myydä koko omaisuutensa ja matkustella sen nollaksi!
lotossa jättipotin..
jos ostaja hyväksyy lesken asumisoikeuden aiheuttaman 'rasitteen'. Myös, jos leski ei kykene asumaan kotitalossa, esim jos hän sairauden vuoksi vaatii hoitoa, voidaan talo myydä.
>>Onko mahdollista tehdä niin,että perintö teoriassa jaetaan, mutta käytännössä vain minä saan osuuteni nyt? Omaisuutta kun ei ole tarpeeksi, että muut kuin yksi voisi saada osuutensa, ja kotitaloa ei haluta myytä lesken eläessä, tietysti.
Avioehdon takia veronpalautus kuuluu kokonaan vainajan lapsille. Ilman avioehtoa siitä puolet olisi avio-oikeuden perusteella kuulunut leskelle.
arvostelemaan ehdotustani? Etkö lukenut aloitustani? En asu Suomessa, enkä pysty jatkamaan tätä kuolinpesän osaakkaana olemista, koska sisarukset eivät osaa toimia asiallisesti, vaan kullakin on oma possu ojassa, varsinkin yhdellä.
Kuolinpesällä on sen verran varoja, että minä saan osuuteni pois. Muut odottavat kuulemma mielellään lesken kuolemaan. Kotitaloa ei kukaan meistä halua myydä. Sama se, mistä se raha tulee, kunhan tulee. Elämä se on minullakin, täällä, ja pieni perintö tulee tarpeeseen.
Asiallisia neuvoja kaipaan yhä. Aggressiot voi kukin nielaista omiin sisuksiinsa.
Aloittaja ei ole maininnut, onko vainaja hänen isänsä tai äitinsä. Projisoitko aloituksen omaan tilanteeseesi?
Hyvä, että putte on tarkkana kuin porkkana. Huomautus oli kuitenkin sellainen lipsahdus asiallisuudesta, jota en olisi putelta odottanut. Asian kannaltahan on samantekevää, kumpi on kuollut ensin, isä vai äiti.
>>Projisoitko aloituksen omaan tilanteeseesi?
>>Etkö lukenut aloitustani?>En asu Suomessa, enkä pysty jatkamaan tätä kuolinpesän osaakkaana olemista // Kuolinpesällä on sen verran varoja, että minä saan osuuteni pois.>Asiallisia neuvoja kaipaan yhä. Aggressiot voi kukin nielaista omiin sisuksiinsa.
että niksu, putte-possu ja ölölkök ja useat muut rekisteröimättömät 'nimimerkit' ovat yksi ja sama henkilö.. Jonkin verran talousalan opintoja, hyvin paljon oman edun tavoittelua, koko ajan varuillaan..
sen jo tuosta yksikön kolmannesta persoonasta, jota niksu käyttää putesta puhuessaan; jos putte ei olisi hänen oma sivupersoonansa, hän olisi kohdistanut sanansa putelle. Nyt hän tietää, ettei putte sitä kommenttia kirjoittanut, koska niksu on putte. Jos niinku jotakin kiinnostaa.
mutta en vieläkään ymmärrä, kehen otan yhteyden, että perintö saadaan jaettua. Sopujakoa ei taida syntyä. Voivatko muut vatkutella, jos niin haluavat? Onko minun tahdollani mitään merkitystä?
ovat? Olisin kiitollinen neuvoista. Varmaan samantapaisia tilanteita on muillakin. Mihin viranomaiseen otan yhteyttä? Vai riittääkö, että teen tahtoni tiettäväksi kuolinpesän osakkaille?
Tee vainajan kotipaikkakunnan käräjäoikeuteen hakemus pesänselvittäjä/perinnönjakajan määräämistä varten.
Homma lähtee vääjäämättä liikkeelle ja päättyy perinnönjakoon ilman että sinun tarvitsee tapella.
Sähköpostin välityksellä voi ihan hyvin keskustella ja sopia asioista.
Jos todella muut ovat vastarannankiikejä niin sopuun ei pääse niin pesänjakaja tekee viran puolesta päätöksen ja jakaapesän.
Muilla on ½ vuoden valitusaika päätöksestä mutta jos päätös on oikudenmukainen niin jokainen valittaja polttaa omaa rahaansa valituksissa.
3 viikoa sitten meillä oli viimeinen pesänselvittäjän kokous (3 kokousta kaikkiaan) jossa ei päästy yksimielisyyteen (yhden takia) ja pesänselvittäjä vain ilmoitti että hän tekee päätöksen ja muut voivat valittaa jos haluavat.
Pesänjakaja EI voi suosia yhtä hakijaa siten, että vain hän saisi osuutensa heti rahana ja muut saisivat odottaa leskenkin kuolemaa. Tätähän ap. ymmärtääkseni haluaa.
Mutta pesä voidaan jakaa muiltaosin kuin lesken käyttämän asunnon, tai voidaanhan sekin jakaa ja leski hallitsee sitä. Ei ainakaan tarvitse riidellä muusta perinnöstä.
Tässä on ap:n kysymys:
>>Onko mahdollista tehdä niin, että perintö teoriassa jaetaan, mutta käytännössä vain minä saan osuuteni nyt? Omaisuutta kun ei ole tarpeeksi, että muut kuin yksi voisi saada osuutensa, ja kotitaloa ei haluta myytä lesken eläessä, tietysti.
Helpointa tosiaan olisi, jos yksi sisaruksista ostaisi minut ulos, mutta kellään heistä ei taida olla siihen varaa. Kuolinpesän rahoilla se ulos maksaminen kai olisi suoritettava.
on mahdotonta saada täydellistä kuvaa, mitä kysytään ja miksi, eikä antamaan täydellistä vastausta.
Niin, sekin auttaisi asiaa, jos jako tehdään, maat myydään, rahat jaetaan, ja kiinteistön omistussuhteet määritellään. Sitten on helpompi vaikkapa myydä osuutensa toiselle, koska osuus on pienempi - osa perinnöstä on jo saatu.
Siis motiivini EI ole: "Minulle kaikki heti, muista viis." Se on YHDEN perillisen asenne, ja se tekee koko homman niin inhottavaksi. Lisähankaluutena on se, että minua kohdellaan ikäänkuin en pesään kuuluisi, koska en paikalla ole. Asioita tehdään minulta kysymättä, valtakirjasta huolimatta pesänhoitaja ei ota kirjallisiakaan pyyntöjäni huomioon (esim. ei tuo perunkirjoituksessa esille lesken omaisuutta, vaikka olin lähettänyt hänelle kauppakirjan kopion), eikä tiedota minulle asioista, vielä vähemmän kysyy etukäteen. Jos olisin Suomessa, hoitaisin kyllä asiani - ehkä olisin pesänhoitaja, koska olen äärimmäisen oikeudenmukainen. Inhoan riitaa. Tilanne on niin paha, että olen ehdottanut lähestymiskiellon hakemista sile yhdelle aggressiiviselle öykkärille, mutta muut sisarukset ovat lerppanoita, joita saa näköjään potkia mielin määrin. Eikä siinä yhteiset asiat tule hoidettua.
Antaa pesänselvittäjän/perinnönjakajan hoitaa homma, ei tarvitse tapella muiden kanssa ja homma hoituu ja mielipiteitä kuunnellaan.
Ei tarvitse olla paikanpäällä, hätätapauksessa voi puhelimella hoitaa kiireelliset asiat.
Homma hoituu siten että ilmoitat pesänselvittäjälle mitä vaatimuksia sinulla on pesää kohtaan ja hän kuulee muilta saman, sen jälkeen sopimusehdotus oikeudenmukaisesti, jollei sovintoa niin hän tekee oikeudenmukaisen päätöksen viran puolesta.
Vastaan laittavat ne jotka haluavat pesästä enemmän kuin kuuluisi mutta sehän on heidän ongelma.
Se näyttäisi yksinkertaisimmalta ratkaisulta. Rahat sinulle, ja osuutesi sitten muille jakoon, kun toinenkin vanhempi kuolee. Osuuden arvo luultavasti kohoaa vuosi vuodelta, joten he eivät menetä mitään.
Jos muut eivät suostu, hae pesänjakoa. Se on kyllä kallista, joten sitä kannattaa yrittää välttää, jos suinkin mahdollista.
Jos luet aikaisemmat kommentit, niin huomaat (ehkä), että neuvosi ovat huonoja.
Sinulle?
päätöksellä. Sitäkö suosittelet? Lakimiehen maksujen jälkeen tuskin jää paljon jaettavaa kenellekään, varsinkin jos perintö on pienehkö.