unelmien mies...

Tällanen olis mun unelma poika (ei kuitenkaa mies):
-huumorintajunen, sellanen kiva kiero :D
-keksii aina jotain tekemistä
-tykkää musta sellasena ku mä oon
-ei oo tosikko
-kaikkein unelma olis maalaispoika
-ystävällinen muita kohtaan
-ei kattele muita tyttöjä sillä silmällä
-on mulle ku paras ystävä mut samalla poikaystävä
-sellanen tavis

Meistä pojista näytetään haluttavan sellasta ominaisuutta, että me osattas puhua kaikesta.

Mulla on vähän valitettavasti kuvaa tytöistä, että tytöt ei ikäänkun uskaltasi puhua suoraan miltä niistä oikeesti tuntuu, tytöt on mun kokemuksien mukaan ollut aika kierteleviä. Mä ite haluisin nimenomaan tytöiltä sitä aitoo avoimuutta.

Mä en vaan ehkä oo vielä törmännyt sellasiin. :) Ainakaan lähemmissä merkeissä.

Poika 17 vuotttta kirjoitti:

Meistä pojista näytetään haluttavan sellasta ominaisuutta, että me osattas puhua kaikesta.

Mulla on vähän valitettavasti kuvaa tytöistä, että tytöt ei ikäänkun uskaltasi puhua suoraan miltä niistä oikeesti tuntuu, tytöt on mun kokemuksien mukaan ollut aika kierteleviä. Mä ite haluisin nimenomaan tytöiltä sitä aitoo avoimuutta.

Mä en vaan ehkä oo vielä törmännyt sellasiin. :) Ainakaan lähemmissä merkeissä.

Niin... tuo oli kyllä hyvä. Ehkä se "keskustelutaito" osittain tarkottaa sitä, että sen pojan kanssa vois puhua vähän samalla tavalla kuin tytön kanssa. Eli miettiä vaikka sitä, onkohan naapurin rouva onnellinen, miks se yks kaveri on yhtäkkiä alkanut niin välinpitämättömäksi, mitkä on parhaita irtokarkkeja kaupassa, miks me ollaan koko ajan tavataan vähemmän toisiamme, mitä haluais tehä tänään, jos vois tehdä ihan mitä vaan mielikuvituksellistakin, miks sää oot nyt niin hiljainen jne.

Joku poika saattais vaikka todeta, että mitä väliä tuollasella on. Ja se mua ärsyttäis, miks se ei voi sanoa, mitä se ajattelee. Vaikka ehkä se ajattelee just noin, mutta kai se oikeasti muutakin. Tai se että miks ei voi mennä suoraan kysymään siltä naapurin tädiltä, onko se onnellinen. Ei tietenkään, sitä on vain jännä miettiä, miten asia on. Ja olisi se muutenkin aika töykeää ja yksinkertaista mennä toiselta jotain sellaista kysymään. Ehkä se on vähän kirjoittamaton sääntö, että tytöt ei vaan kysy toisiltaan, ainakaan vieraammilta asioita niin suoraan. Se vain pitää päätellä monesta asiasta, miten asiat on. Tai muuten se voi olla vähän tökeröä käytöstä. Niin olisihan se helpompaa ja selvempää sanoa suoraan, mutta se ei vain mene niin. Pitää muutenkin ymmärtää. Ja jos suoraan kysyy, niin ei välttämättä vieraampana saa niin suoraa vastausta.

Ehkä monet puheen aiheet ei oo mitään oikeasti tärkeitä, mutta silti on mukava puhua asioista. Ja varsinkin se, kun kysyy pojalta syytä johonkin käytökseen, vaikka siihen, että miks se on nyt niin hiljainen, niin joku poika saattais vaan vastata että ei tee mieli puhua nyt mitään. Eikä kertoiskaan mitään päivän tapahtumia, jotka ehkä siihen asiaan on vaikuttanut. Ja sitten itsellä ois vähän ärsyttävä olo, kun ei tietäis syytä sen käytökseen. Koska voishan se syy olla vaikka minussa, tai naapurin tädissä tai vaikka kenessä tahansa. Ja ehkä sitä poikaa vois auttaa, kun juttelis sen kanssa (tai sitten pojan mielestä ei). Mutta miksi se ei voi kertoa, mikä asiassa on syynä? Kun varmasti sille joku syy on.

Juu... ehkä se keskustelutaito vois olla jotain tuohon suuntaan, tietenkin eri ihmiset voi odottaa siitä eri asioita. Ja se poikien tapa sanoa suoraan voi tuntua vain liian lyhyeltä, eihän jotain minusta isoa asiaa voi mitenkään perustella ja selittää yhdellä lauseella... Mutta ehkäpä poikia yhtälailla häiritsee se, kun tytöt ei sano asioita suoraan, vaan "selittelee tuhannella sanalla" pikku asian. Varmaan sitä poikien kanssa pitää vain olla erilainen, kuin tyttöjen kanssa. Sanoa asioita lyhyemmin ja samalla taas toivoa, että pojat puhuis hieman pitemmästi.

No, en tiiä selvittikö tää yhtään, tuli ehkä vähän sekavaa tekstiä:D