Kylmällä kivellä syksyisen tähtitaivaan alla
mietin kanssasi elämäni armotonta menoa.
Sinä katselit viileän vihreillä silmillä
ja arvostelit taitamatonta asioiden hoitoa.
Simissäsi muutenkin aika osaamaton olen.
Mietin, mikä olet juttujani arvostelemaan,
tunarointejani analyyttisesti puntaroimaan.
Sinä, joka nautit häpeilemättömästi elämästä.
Sinä pidät minua tyhmänä ja hitaana.
Eikä minusta löydy sinulle sähäkkyyttä.
Kynteni ovat tylsät, enkä osaa sähistä.
Niin oikeassa olit taas kerran, tällä kylmällä kivellä.
mietin kanssasi elämäni armotonta menoa.
Sinä katselit viileän vihreillä silmillä
ja arvostelit taitamatonta asioiden hoitoa.
Simissäsi muutenkin aika osaamaton olen.
Mietin, mikä olet juttujani arvostelemaan,
tunarointejani analyyttisesti puntaroimaan.
Sinä, joka nautit häpeilemättömästi elämästä.
Sinä pidät minua tyhmänä ja hitaana.
Eikä minusta löydy sinulle sähäkkyyttä.
Kynteni ovat tylsät, enkä osaa sähistä.
Niin oikeassa olit taas kerran, tällä kylmällä kivellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistoista hiipivät käärmeet kun luin tätä...
Miten toivonkaan että tämä on VAIN runo!
Muuten tässä ei ole mitään "vain" - tämä on mahtava!
voi olla myös kaikkein ilkein, kipuilee omia juttujaan ja satuttaa toista.:/
Kylmä kivi, on niin tuttu.
Lähetän voimia, jos se auttaisi sinua jaksamaan.
Osaat sinä kirjoittaa, osaat.
..tunteiden taitaja.