Olen lapseton enkä ole koskaan joutunut mittailemaan lämpöjä tai syytämään rahaa ja voimia lapsettomuushoitoihin. Kun lapsettomuudesta puhutaan - tai kirjoitetaan kuten täällä - puhutaan koko ajan biologisista syistä aiheutuneesta lapsettomuudesta. Tai sitten äänessä ovat he, jotka eivät ikimaailmassa halua lapsia muka elämäänsä sekoittamaan.
Kaipaan lapsettomuuskeskustelua muullakin tasolla, syitäkin on monia. Voi olla kumppani joka haluaa ensin kerätä rahaa taatakseen perheessä taloudellisen ylivallan. Tai uusperheessä palapelin kuviot voivat hakea paikkaansa niin, ettei edes ehditä hakea lääketieteellistä apua ennen kuin biologinen kello kilahtaa.
Joku julkisuuden iätön daami on sanonut lapsettomuudestaan, ettei enää kärsi siitä, kriisi on jo koettu ja unohdettu, mutta me monet tiedämme tuollaisen höpöhöpöksi. Lapsettomuuden kriisiä kantaa mukanaan lopun ikäänsä.
Miksei näistä asioista näe missään keskustelua?
Täälläkin ovat pääosassa vaan hoidot ja orkut.
Lapsettomuutta joutuu ajattelemaan (ja suremaan) aina uusista syistä ja näkökulmista. Lopun ikäänsä. Lapsettomuus on lapsettomuutta aina.
Kaipaan lapsettomuuskeskustelua muullakin tasolla, syitäkin on monia. Voi olla kumppani joka haluaa ensin kerätä rahaa taatakseen perheessä taloudellisen ylivallan. Tai uusperheessä palapelin kuviot voivat hakea paikkaansa niin, ettei edes ehditä hakea lääketieteellistä apua ennen kuin biologinen kello kilahtaa.
Joku julkisuuden iätön daami on sanonut lapsettomuudestaan, ettei enää kärsi siitä, kriisi on jo koettu ja unohdettu, mutta me monet tiedämme tuollaisen höpöhöpöksi. Lapsettomuuden kriisiä kantaa mukanaan lopun ikäänsä.
Miksei näistä asioista näe missään keskustelua?
Täälläkin ovat pääosassa vaan hoidot ja orkut.
Lapsettomuutta joutuu ajattelemaan (ja suremaan) aina uusista syistä ja näkökulmista. Lopun ikäänsä. Lapsettomuus on lapsettomuutta aina.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Lapsettomuuden kriisiä kantaa mukanaan lopun ikäänsä. "
Joo, mutta toisillehan se on ihan valittu juttu, mikä kriisi siinä on. Ja jotkuthan pääsee myös lapsettomuuden yli. Elämässä on erilaisia kriisejä. Lapsettomuus on yksi. Entäs sitten kun sairastuu. Asiat voi laittaa tärkeysjärjestykseen.
Sinä voit ihan vapaasti aloittaa tällä palstalla keskustelun mistä tahansa lapsettomuuteen liittyvästä asiasta. Sen sijaan, että valitat, toimi itse! Ihmiset kyselevät täällä asioista mitkä askarruttaa ja jakavat suruja ja iloja. Jos joku asia orkussa mietityttää, niin täällä sitä voi kysyä.
Minähän aloitin uuden keskustelun. Sinä osallistuit siihen nimittämällä avaustani tylysti valittamiseksi.
Ei sillä lailla mikään keskustelu kauas kanna.
Minähän aloitin uuden keskustelun. Sinä osallistuit siihen nimittämällä sitä valittamiseksi.
Ei sillä lailla mikään keskustelu kauas kanna.
Huomasitko: minähän aloitin uuden keskustelun. Sinä osallistuit sen nimittämällä avausta valittamiseksi. Anteeksi siis, että en ilmaise itseäni yhtä selkeästi kuin sinä, mutta kyseessä on kyllä asia joka ei ainakaan valittamalla parane. Sitä paitsi puhuin tahattomasta lapsettomuudesta, en valitusta elämäntyylistä.
Mutta kai lapsettomuus on todella muutakin kuin hoitoja, varsinkin sen jälkeen, kun se rumba on eletty. Ei se ole tauti josta äkkiä parannutaan.
Joku perheellinen on joskus sanonut, että lapsettomat ne vasta kiukkuisia ovat ja niin taidamme olla.
Täällähän keskustellaan asiasta, josta ikinä kukaan vain keksii kirjoittaa. Jokaisella on omat asiat, joista haluaa keskustelukumppania ja se asia on sillä hetkellä itselle tärkeä asia.
Joku haluaa tietää oireista, joku lääkkeistä. Joku käy kertomassa, miten pahalta tuntuu tikuttaa taas kerran negaa.
Jokainen vastaa omalta osaltaan siitä, mistä täällä keskustellaan. Turha aiheista on muita syytellä, OMAA
syyhän se on jos ei kirjoita itseään kiinnostavasta aiheesta. Vai mitä?
Ei voi vaatia, että kaikki ajattelee asiaa samalla tavalla, koska jokaisella on oma elämä, omat taustat, omat arvot, omat ajatukset.
Itse mittailen lämpöä ja käyn julkisella puolella lapsettomuushoidoissa. Takana on tuoresiirtoja ja pakastealkiosiirtoja. Kokemusta löytyy piikittelystä ja Lugesteroneista, sekä pettymyksistä kun tulee nega tai keskenmeno.
Ne ovat kokemuksia, joista haluaa keskustelua (vertaistukea).
Lapsettomuus tekee kipeää. Itken jokaisen negatiivisen tuloksen jälkeen ja itkin keskenmenon jälkeen vielä enemmän.
Tiedän, että ilman "rahan syytämistä" ja ovulaation metsästämistä, minä en koskaan saa lasta. Ainut keino äidiksi tulemiseen on koeputkihedelmöitys. Tuon IVF-hoidon kautta minulla on mahdollisuus saada vauva.
Tällä hetkellä en halua edes ajatella asiaa, aina lapseton. Olen toiveikas, että joskus saan lapsen tai kaksi. Miksi enää sen jälkeen kantaisin harteilla tuskaa "olen lapseton"? Sittenhän minulla on kaksi lasta.
Ja nyt suren, että minulla ei vielä ole lasta, mutta miksi ajattelisin nyt että tämä kipu on pysyvää?
Turha se on etukäteen noin ajatella, negatiivisesti. Nyt itse heitän positiivisuutta kehiin ja ajattelen, että vielä minä joskus olen äiti.
Se on sitten sen ajan murhe, jos koskaan en saakkaan vauvaa. Nyt vielä on toivoa.
Näissä hoidoissa yksikin nega tuntuu valtavalta menetykseltä, mutta eihän kaikki saa luonnollisestikaan vauvaa aina eka yrityksellä, vaan joskus vasta sitkeän esim. puolenvuoden yrittämisen jälkeen. Vaikka minulla olisi takana 5 siirtoa, ei se vielä vastaa tuota 1/2 v yrittämistä.
Jos en saa lasta, niin en ainakaan 50v ajattele, että en tehnyt kaikkea vauvan eteen. Ainakin se osa katkeruutta jää taakse. Jos mieheni ei olisi mukana tässä vauvahankkeessa 100%, varmaan keskustelisimme pöydän äärellä asiat halki.
Olisiko se oikein, että toinen haluaa palavasti lasta... ja toinen vain kerätä rahaa pahan päivän varalle? Onko järkeä olla yhdessä, jos tulevaisuuden haaveet ei käy yksiin? Jos mies ei ymmärrä, eikä halua ymmärtää naisen toiveita, onko oikein että nainen alistuu miehen tahtoon? Kantaa aina sen kivun sisällä "minulla ei ole lasta, vaikka niin kovasti olisin tahtonut". Mielessä katkeruus "miehen syy", ettei vauvan eteen kaikkea tehty.
Ja julkisella puolella hoidot ei vararikkoon vie. Poliklinikka käynnit 22e ja lääkekatto vuoden aikana 627e. Eli piikittely/sumuttelu 627e ja ultrat 22e. Punktio 22e ja siirto 22e. Lugesteronit eivät ole kelan korvattavia, mutta 90kpl pakkaus on vain alle 40e. Kulut ei tule yhden kuukauden ajalle, vaan jakaantuu 2kk ajalle.
Itse säästimme etukäteen nuo rahat, koska hoitoon pääsyä odottelin 4kk.
En käy baareissa enkä polta. Moni syytä tuon rahan vuoden aikana tupakkaan ja baareihin. Itse tein valinnan, että tuo on pieni raha sen eteen, että nyt kun voin vauvaa yrittää, niin myös yritän.
Tietoinen valintani, mihin haluan rahaani käyttää.
Jokainen joutuu saman valinnan eteen, jos luonnollisesti ei vauvaa saa. Kun vauva on sylissä, tuskin sitä ajattelee "hitsi, kun syydin hoitoon rahaa".
Jokainen nainen tietää, että biologinen kello tikittää. On omalla vastuulla, mitkä asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Silloin tietää, että jos ikää tulee paljon, ne vauvahaaveet voi unohtaa. Vai voiko kukaan ajatella, että sitten kun olen 40, ehdin vauvapuuhiin?
Siinä oma syvällinen panokseni.
naisia jotka olisivat halunneet lasta, mutta eivät ole sitä elämäntilanteen takia saaneet.He ovat todellakin käyneet kriisin läpi ja sopeutuneet tilanteeseen.
Lapsettomuuskriisi on jokaiselle erillainen.
Joskus kriisiä lisää se, että mieskin haluaa lasta palavasti ja nainen ei kykene sitä saamaan, kuten meidän tapauksessa tilanne oli.
Nyt tilanne on tosin muuttumassa kun olen pitkien hoitojen kautta raskaana.
Olen myöskin samaa mieltä kuin tässä ketjussa aiemmin kirjoittanut,että esim. jokin vakava sairaus olisi paljon raskaampi taakka kuin lapsettomuus.
Jokainen voi kuitenkin puhua vain omasta puolestaan ja toisaalta omia ongelmiaan ei kannata sijoittaa toisten ongelmiksi.