Kirkkaan lähteen pinnalla
väreili kuva.
Kuva sinusta, hymystäsi,
kauniista kasvoistasi.
Ei tuulenvirekään kyennyt
rikkomaan kuvaasi,
tuijotin sitä haltioissani.
Vaan sade, äkillinen ja rankka
rikkoi sen, hakkasi sen pohjaan
ja minä painoin kädet kasvoilleni.
Raastava ikävä vavisutti minua.
Eikä kuvasi tullut koskaan takaisin.
väreili kuva.
Kuva sinusta, hymystäsi,
kauniista kasvoistasi.
Ei tuulenvirekään kyennyt
rikkomaan kuvaasi,
tuijotin sitä haltioissani.
Vaan sade, äkillinen ja rankka
rikkoi sen, hakkasi sen pohjaan
ja minä painoin kädet kasvoilleni.
Raastava ikävä vavisutti minua.
Eikä kuvasi tullut koskaan takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jopa oli koskettava, raastava runo.
Todella hieno, pidin.
joskus on paras peittää kasvot, hetken kuluttua jaksaa taas.
Kiitos sinulle.