Millaisia kokemuksia teillä on puolison aikuisista lapsista? Aina puhutaan vain uusioperheistä joissa on pieniä/teini-ikäisiä lapsia, mutta lapset voivat olla jo aikuisia ja itsekin perheellisiä. Myös he osaavat osoittaa torjuntaa ja hyväksyntää hyvin voimakkaasti.
Kiinnostaakin millaisia kokemuksia muilla on. Itselläni on suru: pitkässäkään suhteessa en ole tullut hyväksytyksi. Olen yhä irtopala, vieras ihminen, jos lapsilta kysytään. Mieskin edellyttää, että se olen minä, jonka täytyy ymmärtää.
Kiinnostaakin millaisia kokemuksia muilla on. Itselläni on suru: pitkässäkään suhteessa en ole tullut hyväksytyksi. Olen yhä irtopala, vieras ihminen, jos lapsilta kysytään. Mieskin edellyttää, että se olen minä, jonka täytyy ymmärtää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olin 3-vuotias, kun äitini alkoi seurustella nykyisen isäpuoleni kanssa. Nyt olen jo keski-ikäinen.
Tuntuu jotenkin, että jo vanhat äitini ja isäpuoleni eivät ole päässeet eteenpäin minun suhteeni, en kenties minäkään.
Asun ulkomailla ja olen käynyt heidän luonaan, ehkä vain velvollisuudesta, muutaman vuoden väliajoin. Kun muutama vuosi sitten kerroin, että olen tulossa, sanoi äitini, että hän ei kerro isäpuolelleni, että olen tulossa, jonka vuoksi en sillä kertaa tullut Suomeen ollenkaan. Tuntui kuin hän olisi vieläkin hävennyt olemassaoloani ja että tulisin taas kuohuttamaan heidän tunteitaan.
Kun olin nuorempi ja matkustin heidän luokseen, isäpuoleni lähti johonkin siksi ajaksi, ihan kuin pelkäisi minun tuloani ja äitini huolehti, että "mihinkä hän nyt lähti".
Tunteet eivät näköjään muutu miksikään.
isäpuolesi ei taida osata suhtautua sinuun oikein ja luontevasti. Tässä tapauksessa aikuistumista ole tainnut tapahtua ollenkaan ei kummallakaan, joskus se lapsia joutuu olemaan se aikuisempi ja ja antamaan anteeksi.
Itselläni on kaksi aikuista lasta, ja myöskin heidän puolisot. Vanhin lapsistani puolisonsa kanssa kohtelevat avomiestäni todella törkeästi, eivät vastaa kun hän juttelee heille, ei mitään, olen sanonut lapselleni että voisi edes suhtautua aikuismaisesti puolisooni.
Itse en tiedä mitä tekisin, kuinka saisin lapseni hyväksymään avomieheni, hän kuitenkin on ollut osa elämäämme ja kauan. Olemme seurustelleet jo vuosia ja nyt sitten päätimme muuttaa samaan osoitteeseen.
Lasteni oikea isä oli erittäin väkivaltainen ja raaka ihminen, pahoinpiteli minua pari kertaa viikossa ja erosin hänestä lapsieni ollessa alle koulu-ikäisiä, sitten olenkin ollut yksin tai seurustellut nykyisen avomieheni kanssa.
eukkoa joka kärkkyy miehen mahdollista perintöä. Tottakai pitää olla varpaillaan, ja katsoa, ettei nainen kahmi lapsille kuuluvaa omaisuutta.
Ja kukapa olisi valmis hyväksymään isän vierelle ketään muuta kuin lastensa äidin, vaika kyse olisikin aikuisista lapsista.
Varuillaan pitää olla eikä hyväksyä kaikkea, se ei kuulu lasten velvollisuuksiin.
Lasten on hyvä tarkkailla naisen toimia alusta asti, sillä kaikki kuuluu lapsille, mitä miehellä on, sitten aikanaan.
Itse en ikinä olisi hyväksyny isälle uutta akkaa, jos vanhempani olisivat eronneet. Onneksi ovat edelleen naimisissa, ettei ole pelkoa että menettää ensin isän, lasteni vaarin, ja lopuksi vielä isälle kuuluvan omaisuuden. Hyvin meillä onneksi asiat ovat.
aikuisten lasteni perinnön takia hylkivän utta uolisoani, niin olisin todella suuttunut lapsilleni.
Onneksi on olemassa testamentti mahdollisuus ja jopa avioehtokin
että lapset kärkkyvät VAAN perintöä!!!! ihme kun tuo yksikin ei ole jo hautaamassa vanhempiaan perinnön toivossa!!
meilläkin on uusioperhe mutta avioehto tehtynä.. ihan kummankin päätöksestä koska itsekkin olen sitä mieltä että kuka on omaisuutensa ansainnut se sen pitäköön:)
TOIVOTTAVASTI!!! tuon kirjottelijan vanhemmat pistää rahat omaisuuden hyväntekeväisyyteen kun on noin ahne lapsi hu hu!!
itse olen vanhemmilleni sanonut että olisi mukavaa jos pitkään eläisivät ja "perinnön" käyttäsivät itteensä tai itelle tärkeisiin asioihin.. (MUT ahnaita ompi nykyajan lapset) ITSE jos oma lapsi tuollainen k:pää lahjottasin jäämistöni pelastetaan delfiinit oy:lle XD
Olen nähnyt uusioperheen jossa uusi puoliso järjesti kotona vielä asuneen melkein aikuisen lapsen lähtemään omilleen, olen nähnnyt kuinka lapset ovat tehneet uudelle selväksi, että mahdollisia lapsianne ette sitten pakota sietämään. Sitä vaan ihmettelen miten uuteen suhteeseen ryhtyvä vanhempi usein suostuu erityisesti lastensa hyppyytettäväksi.
Ja tuolle yhdelle lasten velvollisuuksista höpöttäneelle kirjoittajalle sanoisin, että kyllä huomaa, ettet tiedä uusioperheen asioista mitään. Olisi mukavampi, kun et viitsisi provoilla, tuollainen soopa satuttaa monia.
Niin näinhän se menee!Mitä sitä itket,jos olet uinut itsesi toisten perheen keskelle.Olet vieras,ajattelet mitä ajattelet itsestäsi.
Olipahan vaan aikamoisen ilkeästi tölväisty, että mitäs olet uinut toisen perheen keskelle. Yleistät iloisesti, ikään kuin kaikki arjessaan hankaluuksia kokevat uuden perheellisen suhteen solmineet olisivat porskuttaneet siihen, entiset puolisot vain lentelivät roiskeissa syrjään.
Perusperheessäkään ei aina rallatella, ei myöskään sinkkuina.
Sinä et ole tainnut uida etkä kahlata. Näkyneekö edes vettäkään.
on oikein vitsikäs, heh :)
Toivottavasti et koskaan ikinä joudu uusperhe-kuvioon mukaan.
että mies otetaan sieltä mistä tietää sen eniten koskevan joitakin, esim. perheenjäseniä.
Mikä onkaan hauskempaa kuin nähdä lasten ja vaimon itkevän ja kaipaavan rikkoutunutta perhettään.
Isketään sinne, mistä on helppo mies ottaa. Sitten kehutaan kuinka on löytänyt miehen!!!!
...kukapa meistäkään tietäisi miten perunoita saadaan jollei oltaisi koskaan oltu perunamaalla. Muuten luultaisiin yhä, että ne kasvavat pussissa kaupan hyllyllä.
Elin niin monet vuodet yksin eron jälkeen,että aikuiset lapseni ovat onnellisia puolestani,kun olen löytänyt itselleni kumppanin.Tulevat kylään ja pitåvät avomiestä kalustoon kuuluvana.Avomiehen aikuisiin lapsiin minulla on asialliset välit.Toiset käyvät harvemmin isäänsä katsomassa,toiset poikkevat useammin.Yksi lapsista,perheetön,yökyläileekin meillä aina välillä.