Jo parin vuoden aikana opettajana olen saanut jonkinlaisen käsityksen opettajan työstä. Opettajia on kahta erilaista: paikallaan pyörijät ja itseään sekä opetusta kehittävät. Molemmilla on omat syynsä jatkaa vuodesta toiseen samalla alalla.
Kuitenkin tosiasia on että rahallisesti opettajat voivat saada parempia työpaikkoja. Samoin vähemmällä valmistelulla pääsee jossakin muussa ammatissa. Opettajan työssä on kuitenkin jotain mistä aina pitää vaikka kuinka joutuu aamulla heräileen.
Mikä on teidän "porkkana" mikä saa teidät jatkamaan opettajan työssänne? Mikä siinä on hyvää? Ja mikä saa teidät aina vaan inspiroitumaan ja jatkamaan?
Kuitenkin tosiasia on että rahallisesti opettajat voivat saada parempia työpaikkoja. Samoin vähemmällä valmistelulla pääsee jossakin muussa ammatissa. Opettajan työssä on kuitenkin jotain mistä aina pitää vaikka kuinka joutuu aamulla heräileen.
Mikä on teidän "porkkana" mikä saa teidät jatkamaan opettajan työssänne? Mikä siinä on hyvää? Ja mikä saa teidät aina vaan inspiroitumaan ja jatkamaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No itse ainakin kouluttauduin opettajaksi ihan tarkoituksella. Saadakseni tittelin "opettaja" piti monen vuoden ajan pohtia, mitä ammattinimeke oikein käytännössä tarkoittaa.
Kun on oikeasti sisäistänyt ammattinsa, ei ammatin vaihtoa tule harkinneeksi. Haluan kehittää ja päivittää tietojani ja siitä hyötyvät myös oppilaat luonnollisesti.
Minua kiinnostaa, mihin muihin rahakkaisiin hommiin sitten "opettajat" muka voisivat hakeutua? Tämän vedon kuulee usein - Itse olisi vaikea kuvitella toimivansa yrityksessä näillä taidoilla. Ei kai aikuisia työkavereita tarvitse kädestä pitäen ohjailla ja motivoida työn tekoon?
Porkkanani on siis se, että tykkään ihmisistä, ja olen kiinnostunut oppimisesta ja kasvattamisesta.
Käsittääkseni kysyjä tarkoitti ammattikorkeakoulujen opettajia. Heillä kaikilla on "oikea" ammatti, koska amk-opettajalla täytyy olla ylempi korkeakoulututkinto. Amk-opettajissa on diplomi-insinöörejä, terveystieteen maistereita, kauppatieteen maistereita, juristeja jne. Heille todellakin voi löytyy paremmin palkattuja töitä muualta.
Tuota kyllä tarkoitan. Eli useimmat muut ammatit ja työpaikat haluavat opetustaitoisia töihin koska opettajat osaavat esim. opettaa paremmin uusia ammatteihin ja omaavat myös taidot johtamiseen. Samoin he ovat tietoisempia uusista asioista erilailla kun muissa töissä olleet. Itse olen saanut työtarjouksia muualtakin, mutta oma porkkana taitaa olla vielä työn mielenkiinnossa ja että saa opettaa oman alan asioita. Samalla kehittyy itsekkin.
Mutta eteen tulee jossain vaiheessa tarpeeksi hyvä tarjous ja työn vaihto eteen. Mutta miksi kiinnostaa tämä, on se, kun haluaisin tietää mikä pitää muita opettajana. Eikö se ala tuurruttaa ja tuntua samalta, varsinkin jos kyseesssä on eineen opettaja jossa muutoksia ei tapahdu, esm kielten tai matematiikan opettajat? Tai nuo peruskoulun opettajat.
Onko niin että ette usko olevanne tarpeeksi hyviä muihin töihin?
on opettajan työssä vähäistä. Joitakin se ahdistaa ja joillekin sopii, kun työhön on tullut jo rutiineja ja voi keskittyä muuhun elämään.
Mutta että kokisi, ettei ole riittävän hyvä mihinkään muuhun työhön. Tuo ajatus tuntuu sangen vieraalta. Totta ihmeessä olen ammattilainen tässä opetustyössäni ja sangen pätevä tällä alalla ja jos hankkiutuisin toisiin töihin, niin eläisin hetken taas noviisin elämää. Sitten sitä ammattitaitoa kehkeytyisi tuohon uuteenkin hommaan ja kokisin taas samaa pätevyyttä. Olen pohtinutkin muita hommia, mutta sellaista ei ole vielä tullut vastaan, jossa olisi tämä sama luova vapaus.
Toinen juttu on sitten se, että voiko tässä työssä kehittyä, vaikka tätä on tehnyt jo 20 vuotta. Voi ja tarvitsee ja se juuri on niin nautinnollista! Minulla on jatkuvasti uusia haasteita työssäni. Ne voivat liittyä aineenhallintaan tai oppilaiden kohtaamiseen. Uusia työtapoja löytyy ja verkko-oppiminen avaa aivan uusia mahdollisuuksia. Nuo haasteet ovat tässä vaiheessa enää sellaista hienosäätöä, mutta sellainen vaihehan minulla olisi tässä iässä muissakin töissä.
Joten summa summarum, minä viihdyn ja pysyn näissä hommissa. Palkka on hyvä ja kesäloma nautinnollinen. Saan kehittyä ja aikaa jää muuhunkin elämään ja kun minulla on vielä vanha eläkejärjestelmä, niin olen eläkkeellä 55-vuotiaana :-)
itse vastasit kysymykseesi - tottakai alkaa turruttaa, jos mikään ei muutu t. toistat samaa.
kielten maikkana voin sanoa, että kielen opettaminen kehittyy koko ajan - en todellakaan opeta samalla tavalla kuin minua opettettiin 80- ja 90-luvuilla. oppimateriaali muuttuu, tekniikka kehittyy, tarvitaan uudenlaista osaamista. jos ja kun seuraa trendejä ja haluaa pysyä ajassa mukana, on pakko uudistua. nuori yleisö näyttää helposti, jos homma ei kiinnosta ja oppimistuloksetkin ovat yleensä huonot.
korkeakouluopinnot kehittivät minut ainakin tiedonhaluiseksi, en voi vain jäädä makaamaan laakereille.
toisaalta, kun tulee vanhemmaksi, tulee muita ulottuvuuksia elämään. työ ei välttämättä ole enää nro 1, silloin on ehkä hyväkin jatkaa rutiinilla, koska ykkönen elämässä ovat omat lapset tms. ainakin näin pitäisi mielestäni olla.
NIIN, ja minusta oikeita opettajia ovat ala-asteen, peruskoulun ja lukion opettajat... Korkeammalla asteella tapaa harvoin huippupedagogeja, ovat kyllä alansa asiantuntijoita mutta opettajia? Hmmm.
Jos menisin muualle töihin, pitäisi ruveta opiskelemaan uutteen ammattiin. En enää jaksa, eivätkä rahat riitä. Opettaja on hyvä ammatti minulle - vapautta, vastuuta, vaihtuva yleisö, loma-ajat yms.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta mielestäni on kovin nurkkakuntaista rajata AMK-opet oikean opettajuuden ulkopuolelle. Tervetuloa, kielten maikka, ammattikorkeakouluun toteamaan, että tämä on ihan oikeaa opetustyötä.
Ajatus, että työelämässä hankittu asiantuntijuus olisi osoitus huonosta pedagogisesta osaamisesta, on absurdi. Olen useimpien kollegojeni tavoin suorittanut opettajan pedagogiset opinnot, ja otan oman opetustyöni arvioinnin ja kehittämisen erittäin vakavasti, suuresta viikkotuntimäärästä huolimatta.
Haastava työ nuorten aikuisten parissa vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä sekä substanssi- että pedagogisesta näkökulmasta. Laakereillaan lepäilijöitä löytyy kaikista opettajaryhmistä, mutta suurin osa AMK-opettajista ei tähän ryhmään kuulu. Täällä, jos missä tiedetään, että - edellisen kirjoittajan sanoja lainatakseni - "oppimateriaali muuttuu, tekniikka kehittyy, tarvitaan uudenlaista osaamista".
Selvä, selvä! Ei ollut tarkoitus rajata, eikä varsinkaan vähätellä. Tämähän on vain tällaista mielipiteiden vaihtoa.
Olisi kyllä mukavaa päästä joskus opettamaan esim. AMK:uun. Vähäiset kokemukseni aikuisten kanssa työskenetelystä (siis opettajana) ovat olleet positiivisia.
Mun pointti taas oli se, että perusopetuksen parissa työskentelevä ehkä harvemmin vaihtaa toiselle alalle, sillä heillä ei yleensä ole toista ammattia. Siksi ihmettelin, mille alalle tästä lähtisin ja missä saisin parempaa palkkaa yms. kuten alkuperäinen kirjoittaja esitti. Tämä AMK opettajuus ei tullut heti mieleeni.
Lisäksi joku on aikaisemmissa viesteissä negatiiviseen sävyyn esittänyt, että opettajan pedagogiset opinnot (amis, amk...) voisi suorittaa "kirjekurssina" eli ikään kuin opettajan roolin pohtiminen ja ammattiin kasvaminen siivuutettaisiin täysin. Perusasteen tai lukion opettajan on käytännössä mahdotonta valmistua opettajaksi tällaisella "kirjekurssi" - menetelmällä.
Tottakai työelämässä hankittu taito edesauttaa paremmaksi opettajaksi kehittymisessä, huomaanhan sen itsekin vuosien kuluessa.
Minä opetan alalla, joka muuttuu koko ajan. Se tekee työstäni hyvin kiinnostavan, mutta myös äärettömän raskaan. 1600 h ei riitä millään etenkin kun opetussuunnitelmia muutetaan juuri, kun jonkin kurssin on saanut valmiiksi. Pidän alastani ja valitettavasti se on huono asia, sillä työ imaisee mukanaan ja vapaa-aika jää vähiin. Tämä työ ei sovi tunnollisille ja kunnianhimoisille, sillä opetusta voi nimittäin kehittää ikuisesti eli eläkkeelle saakka. Koskaan en tunne olevani opettajana valmis. Sehän tässä kiehtoo ja toisaalta ajaa monet burn-outiin.
Onko joku sitä mieltä että opettajan palkka vastaa tehdyn työn määrää? Onko tämä syy joskus huonon tasooon opetuksessa kun ei viitsi satsata?
Kun kysyin tuntipalkkaani AMK,ssa, sitä ei edes tarkkaan tiedetä. Eli työhön hakiessani en edes voinut arvailla mitä jää käteen. Se selvisi vasta ekassa palkkakuitissa. Siitäkin tuntipalkan laskeminen on vaikeaa. Kutsumustyö?