Hämärtyessä syksyisen illan
runonurkan ylös sain.
Valmiiksi runojen sillan
runoja taas odottain.
Kuvia mielen runot luo
ajatusten iloisia retkiä.
Ihania, hauskoja hetkiä
lukijalle, kirjottajalle suo.
Mitä mieltä oisitte,
jatkorunon teosta?
Mukaan tullako voisitte
Liikaa oisko seosta.
Ehdotus on vain tää
tähän ehkä jää.
Eikä siitä enempää.
runonurkan ylös sain.
Valmiiksi runojen sillan
runoja taas odottain.
Kuvia mielen runot luo
ajatusten iloisia retkiä.
Ihania, hauskoja hetkiä
lukijalle, kirjottajalle suo.
Mitä mieltä oisitte,
jatkorunon teosta?
Mukaan tullako voisitte
Liikaa oisko seosta.
Ehdotus on vain tää
tähän ehkä jää.
Eikä siitä enempää.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Istun ikkunasta katsellen,
synkkää, pimeää mä näänhän.
Lämmin olo kumminkin on mulla,
toivon - ystäväni myöskin sulla.
Pirttiin tyynyn lupasit sä tuoda,
kiitokseni tahdon sulle suoda.
Oma tekoinen kai tyyny tää,
siksi silmä siinä viivähtää.
Mukavaa kun mielikuvat lentää,
jopa luoksesi voi mieli entää.
Yhteinen on virtuaali kieli,
siitä tulee aina hyvä mieli.
Hyvää yötä sulle toivotan,
huomenna viestin taasen näenhän.
Hyvää yötä koko runonurkan väki,
ollaan aamulla pirteinä kuin käki;))
Kesän jälkeen syksy saa
nyt on aikaa kirjoittaa.
kauniit muistot menneestä
suvesta mieleen jääneet
muistoja kauniita en
koskaan unhoita.
Murheitakin mahtuu mukaan,
niitä ei voi välttää kukaan.
enempää kuin jaksaa kantaa
Jumalakaan ei voi antaa.
iloitkaamme syksystä
ilokin on myrskyistä.
Jatkoahan aina nämä
runomme
on toisilleen
tavallaan
me keskustellaan
runoviestein
keskenämme
kun me kukin
kodissamme
runojamme mietitään
samalla me toisiamme
runoin tervehditään.
Meinaan oheisessa lainauksessa murreavauksesta. Mikä ajatuksen hento lento, loppu ja sisäsoitujen harmonia liitettynä yllätykselliseen klisandoon.
Suosittelen luettavaksi "Bisen Bolero" taustamusiikkina. Suosittelen muutenkin käyntiä kyseisessä avauksessa nauttimassa runon kukkasista.
"Tulppaharakka on sumpinkeittäjä
Kirjoittanut: pöheikössä kasvanut Lyyli 11.9.2007 klo 17.03
Yllätys tää ei olt miulle yhtää
katos vaa, lyylil kateus nyhtää
Voiko minnuu oikei naurattaa
ku tulppaharakkan jouvut olemaa
ei tää oikei sovi miu (arvollein)
et harakka pyrkkii seuraksein.
Nautin, kui katteelline oot mulle
siks, sumpinkeittäjä vastaan sulle
siul onkii oikei paha olla
miul on kaikkii, ja pian oon matkoilla.
Sehä sinnuu kovast harmittaa
mut työtä ois pitänt tehä aikanaa
mut ku auvot suurta suuta
ethä sie kerkee mittää muuta.
Kysympähä, ku sie pyörit pallopääl
tullooks siult p....ui yhtenää
ajattelin vaa, ko kaks lihavaa
velloo pallopääl aina vaa.
Mut entäs ku rampoliinii jysähät:)))))
paa sit tulpat takapäähäs
vai tullooks siin muita mielee
noi ilone leski ku yksin elellee. "
Rakkaus ei tunne ikärajaa
Rakkaus tulee joskus salaa
Rakkaus nuorentaa
Rakkaus
antaa uutta uskoa
elämään
on siirtynyt nyt runonurkkaan
hänellä aikaa on kirjoitella
vähän siellä ja täällä
sanailla.
Minulle riittää tämä nurkka
kun johonkin nurkkaan vain ehdin kurkkaan.
Huom! minun loruni ei yritäkään olla runoja
kunhan ovat vain loruja.
Runot hyvänmielen tuovat
päivään lämmön antaa.
Nurkkaan ajatuksen suovat
sanat hyvät, ilon antaa.
Mustapilvi peittää voi
joskus kauniin päivänkin.
Sanat runon tunteen loi,
yksinäisyyden ikäväänkin.
Pilvet tummat jäädä saa
iloa, toivoa elämään.
Runojen myötä ladataan
unelmilla täyttämään.
Kertoen tarinan tään
tavalla aivan omalla.
Lukuhetkeen tähän jään
kuin oisin lomalla.
Lisää nurkkaan kaipaillaan
mukavia juttuja.
Menneitäkin haikaillaan
ollaanhan jo tuttuja.
Mukana miehet, naiset
uudet mukaan myös.
Yhdessä nurkkalaiset
sateen alla runotyös.
runo-työs
käymään tulin, kohta lähden
en kuitenkaan runonurkan tähden,
kirjasto mua kutsuu taas
vaikk ois kosteutta maas
nyt on aikaa lueskella
runojakin kirjoitella
kyllä meitä tarvitaan
runoilemaan
'äänellänsä laulaa lintukin'
miksen sitten minäkin
jos jonkun korvaan riimit riitelee
niin äkkiä hän pois jo liitelee
Hyvä runomuoto
vaan väärä ketju.
Siinä suru
elättelee surua
Runonurkan väki
on elämänmyöteistä.
sen olen huomannut.
Heillä on onni
sydämmessään
ja myönteinen iloisuus.
Se parasta runoissa.
Eikös sitä varten runonurkka luotu,
tilaisuus kai kaikille suotu.
Kirjoitellaan runon tapaan,
sitä estäne ei kukaan.
Älä tyydy yksin runonurkkaan,
tule mukaan "sumppiin" kurkkaa.
Hauskaa löytyy myöskin sieltä,
älä moista itseltäsi kiellä.
Aikaa riittää aina mulla,
toivon mukaan myöskin sulla.
Jatketaan vaan sopuisasti,
ettei loppuis runon mahti;))
SkillaN Kalle-Aaretin sumppinurkkaan
jo viekoitteli.
Tulenlieskat hän takkaan sytytteli.
Ylikypsä ajastimen keittimeen asetteli,
Onkkelis piirakkaan kirvelillä mausteli.
Jopa kummia mä nään,
viekottelemaan - nytkö mää.
Enpä taida syytä tuota ottaa,
että Kalle-Aaretin nyt koppaan.
Viekotella en osaa lain,
suoraan puhun tottakai.
Kutsu voimassa voi olla,
oisko kaikilla nyt hyvä olla.
Pisarat pilvissä iloissaan
maata alas kurkistellen,
aivan ovat innoissaan
pilven yllä pyöriskellen.
Karkeloiden maahan putoo.
Sinne tänne lätäköitä saa.
Ruohikossa hämähäkki kutoo
verkon pisarat koristaa.
Sateeksi pisarat muodostuu,
harmaalta maisema näyttää.
Sateenkaari kaunis ilmaantuu
väreillään taivaan täyttää.
Tuoksuu ilma, maa
sade kaiken raikastaa.
Sade kuin ystävyys
poistuu silloin ikävyys.
Täällä minäkin
sadepilviä katselin
sade ikkunaani soittelee
tuuli lisää pilviä kasailee
ihmisen on hyvä olla
kun vain saisi sovinnolla
päiviänsä viettää
niin kaun kuin niitä riittää
Vaikk’ onkin pilvisää
mun mieltä lämmittää
nuo vaahterat mi juhlapukuun
puettuna nään.
Siks nostan ylös kaihtimet
ja sivuun verhot
kaikki veen.
Nyt mieleen tallennan
tuon näyn mahtavan
min luonto järjestää
kunnes kaiken tään
taas peittää lumi jää.
Vaikeutta liikaa
voimat tuskin riittää
hiki nousee pintaan
paha olo rintaan
heitänkö jo kintaan.
Älähän vielä huoli
onhan kohta hyvä puoli
valmiiksi jo vaikeakin tuli
paha olo suli.
Ylpeänä taasen, ollaan aika poikia.
Mitä lienee ahkeroinut
minkä kanssa puuhaellut
lienee mies tuo hikinen
jonka tuntee jokainen
hän on täällä runoellut
silloin tällöin piipahdellut.
Koeta tok hengähtää
väliin aina levähtää.
Olenhan hetken lepäellyt,
enkä täällä vieraellut.
Nyt taas päätin yrittää,
en tiedä, miten tästä selviää.
Monenlaista vakoojaa
löytyy tuolta ruudun takaa.
Tässä koetin puhdistaa,
jospas auttaisi asiaa.
Tieto nopeammin kulkisi.
Mukavampi täällä olisi
kirjoitella vaikka runoa,
jutun juurta punoa.
Hip hei, sehän heti tepsi,
oitis kone heräsi.
"Töihin" siis nyt ahkerasti,
kirjaimia vain napakasti
latomahan tänne näin,
sanoja taas peräkkäin.
Mukava on kurkistaa,
runojanne katsastaa.
Monen monta taitavaa
täällä jutut kirjoittaa.
Hauskaa iltaa toivottelen,
ehkä joskus kirjoittelen.
Unohduksiin jäänyt on runoilu
vaan nyt saa loppua laiskottelu
kirjoittaminen on kyllä mukavaa
mutta aina ei runoilu kuitenkaan suju
pitäis nääs olla aina jokin juju
vaan mistä se mummeli jujuja saa
kun yksikseen olla jurrottaa.
Naapurin rouva innoissaan
lähti kauppaan polkemaan.
Sai hän puhelin soiton,
heti jälkeen aamunkoiton.
Vieraita tulossa on
kiire siis mahdoton.
Mennessään roskat vie
mielessään ostokset lie.
Kaupanpihassa huomas vaan
kulki roskapussi mukanaan.
Ohjaustangossa siinä heilui,
koreasti yhä keinui.
Kaupasta tultuaan
ihmeissään jäi katsomaan.
Mihin katosi roskat hei,
varasko mennessään vei.
Oispa nähnyt ilmeet sen
tuon kassia tutkineen.
Kerran minäkin kauppaan lähdin
roskapussin valmiiksi laitoin
et mennessäin vippaan pois.
Kun kaupasta kotiin palasin
ja heti kohta mä huomasin,
ett siinä ne roskat edelleen on
voi kun olin muistamaton.
Kaksi muovikassia vierekkäin
keittön lattialla näin.
Toisen niistä nappasin
ja roskikseen sen kuskasin.
Nyt sisälle pian kiiruhdan
ja kauppakassiin kurkistan.
Voi kauhistus roskapussihan tää
ja kaikki ruokatavarat
siell' jätesäiliössä nään.
Mä Mäkilän naapurista hain
ja häneltä minä avun sain.
Autotallistaan kepin taittoi
ja koukun kepin päähän laittoi.
Nosti kassini syvyyksistä
kaikki tallella ostoksista.
Kyllä mulla oli aika hätä
en tiedä seurasko joku tätä.
Kävipä mullekin hassu juttu
on sitä nauranut, ystävä, tuttu:
Kerran kun minäkin roskia vein
tipahti käsine saman tein
syvälle putosi laatikkoon
pitkälle roskien joukkoon
sitä kun yritin kurkoittaa
ylettynyt en kuitenkaan
jalat ei ylttäneet maahan enää
kurkoittaminen teki myös tenää
siinäpä kiikuinkin mahani päällä
kädet,jalat heiluen siellä ja täällä
onneksi tasapainoon pääsin
ja viimein itseni irti väänsin
vaan mitä jos kansi laatikon
olis heilahtanut päälleni
siihähän olis ansassa ollut mummeli.
vatsakohdan vastakohta ristiselkä lienee laiheliinin lapaluuta lähentelee rinta
korvat kohden kantapäätä miinuskasvu vienee
paradoksit kyllä kelpaa, halpa kun on hinta
Sataa, sataa vaan
ikävää märkää kaikki.
Pilven peittämä taivas
pimentää päivän.
Ajatus harhailee
valoa kaipailee.
Pitkä on tämä syys,
jatkuneeko jouluun...
ystäviä kuin sieniä
suruja vain pieniä
iloja, monia piloja
tytöt vieläkin sieviä
kipujakin niin lieviä
seurustelut aikaa vieviä
pidetään yllä tätä kyllä.
En sanoisi näitä kirjoituksiani runoiksi
vaan jonkunlaiseksi terapia-loruiksi
hetken mielijohteen tuottamaksi
tekstiksi
sketsiksi
oman mielen piristykseksi.
Iloista sadepäivää kaikille!
toivottaapi Kirveli
Niin aika kulunut on,
sinä vierelläin olit
ja jälleen erkanit,
ja jälleen sinut
seurakseni sain
menettääkseni sinut nyt
ikuisesti.
Ystävyys se välillämme
syventynyt oli,
niin paljon kertoa ma
voisin kun vierelläni kuljit,
mutta sanat ei siihen
riitä, siksi sinua nyt
vain kiitän.
Miettii västäräkki pariskunta,
pois täältä lennettävä on.
Talvi tulee ja paljon lunta,
olo täällä siis mahdoton.
Pyrstöt keikkuen rivakasti,
viimeohjeet lapsukaiset saa.
Tulee lentoon käsky kipakasti,
oottelee jo toinen maa.
Ensi keväänä taas
saavumme uudestaan.
Vaalea ruoho kun on maas,
silloin tavataan.
Raikasta ja reipasta
kaunista ja kirkasta
aurinkoista syksypäivää
toivottelen kaikille
alvareille kuin ainoille
Pimeä on ilta ja tuulee.
Kesä pois lähti,
ensivuotta ootellen
Tuijottelen ikkunaa
tulevaa miettien.
Vähän aikaa jouluun
ja talven tuloon on.
Lämpöä riittää vielä
ehkä huomennakin.
Hiljentynyt nurkka runon
syyskö ajatukset nukuttaa.
Tähän alun pienen punon
johon sanat voisi hukuttaa.
Kesän menneen mietteitä
voinkin vähän raapustaa.
Kukan tuoksut menneitä,
kalaa naapuri savustaa.
Kesä helmaansa heilautti
keskelle syksyn ihanuutta.
Hetkeks lämmön peilautti
syksyyn toivoa uutta.
Eihän tässä muuta
runoja kaipailen noita.
Eihän lakaissut luuta,
runoilla siis koita.
Tyhjää muuten tässä
aamussa hieman viileässä.
Tuuli lennättää keltaisia lehtiä.
Niiden myötä leijuvat lämpimät onnitteluni Sinulle.
Liekkö monta Kuismaa
jotka tänne kirjoittelis
nimi aika harvinainen
itse tavannut en ketään
mutta silti onnea
tahdon myöskin toivottaa
kohteen jos vain tavoittaa
lauseeni nää muutamat
Kuisma Taipae, hiihtäjä
Kuisma ja Helinä
runon rakastavaiset
mut ei mun Kuima muuta
kuin kuikuilee
Onnea vuosiin tuleviin,
onnea jokaiseen päivään.
Muistojen kirjaan talleta,
päivät nää elämän kirjon.
Joskus sitten, kun vanhaksi saat,
kirjasi aukaise illoin.
Katsele lue, ihastele,
Päiviä menneitä noita.
Mitään et ehkä vaihtaisi pois,
kiitoksen mieli sielussa sois!
On eämän ihanuus
kuin kumppanuus.
Paras on ystävyys
ei ravista syys.
Se iloa antaa
ja elämää kantaa.
Kiitos paljon runoista
onnitteluista noista.
Ilon sydämeen toi
lämmön tunteen loi.
On ihanaa jatkaa
kanssa ystävien matkaa.