Mitä jauhatte

Sitäpä varmaan jauhavat, että edellisen otsikon kysyjä tiedusteli kotimaan adoptiosta ja lienee sitten seurusteleva/avoliitossa elävä vielä tällä hetkellä, mutta suunnittelee naimisiin menoa. Käytännössä kotimaan muutama kymmenen adoptiolasta vuosittain menevät kyllä pariskunnille, siis aviopareille. Ulkomailta voi adoptoida myös YKSIN elävä henkilö, AVOLIITOSSA oleva ei voi.

kylläkin näin:

5 §
Lapseksiottajan tulee olla täyttänyt 25 vuotta.

Lapseksiottaminen voidaan kuitenkin vahvistaa, jos lapseksiottaja on täyttänyt 18 vuotta ja lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi tai hänen oma lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi, taikka lapseksiottamiseen on olemassa muita erittäin painavia syitä.

6 §
Puolisot voivat avioliiton aikana ainoastaan yhdessä ottaa ottolapsen, jollei 2 ja 3 momentissa toisin säädetä.

Puoliso voi yksin ottaa ottolapsekseen puolisonsa lapsen taikka oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.

Puoliso voi yksin ottaa ottolapsen, jos toinen puoliso sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka jos toisen puolison olinpaikka on tuntematon.

7 §
Muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.

(Laki lapseksiottamisesta 8.2.1985/153)


Laki ei tunnista avoliiton virallista asemaa, joten avoliitossa elävät eivät voi adoptoida, vaan täytyy olla naimisissa.

7 § on tulkittu siten, että sinkku voi adoptoida (yksinhakija) ja jotkut kansainväliset kohteet hyväksyvätkin yksinhakijoita vanhempien lasten adoptiovanhemmiksi. Tosin tällä hetkellä yksinhakijoiden tilanne on niin ruuhkaantunut, ettei mikään adoptiopalvelunantaja ota vastaan yksinhakijoiden hakemuksia. Kotimaan adoptioon yksinhakijoita ei sen sijaan oteta, ainoastaan avioparit voivat adoptoida kotimaasta.

Itse järkeilin asian niin, että yhdessä ollaan oltu vuosikaudet, naimisiin mennään, kun ryhdytään rustaamaan papereita kuntoon. Simppeliä.