naiseen. Järkyttävää, huomasin tämän viime viikolla. En tykännyt hänestä aluksi ollenkaan ja nytkin on niin, etten pysty tekemään asialle mitään. Hän ei osaa odottaa mitään tällaista. Jonkunlainen syvä ystävyyssuhde meillä kyllä on ja mitään muuta en edes halua. Mistä tunteet tulevat??
Ihastuin suin päin
samassa talossa asuvaan
131448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
asuu samassa talossa? Yleensähän rakastumiset löytyy lähiympäristöstä. Jos haluatte, ei sitä kenenkään tarvitse tietää. Te kaksi sen päätätte.
Nimittäin, kun ainakin minulla, on tähän mennessä kaikki suhteet päättyneet enemmin tai myöhemmin, ei ole ikuista rakkautta löytynyt. Ja joidenkin ystävienkin kanssa on syystä tai toisesta välit kylmenneet.
Niin siksipä siis, jos alkaa suhteeseen (tai jopa tiiviiseen ystävyyteen) naapurin tai työkaverin kanssa, niin sitten kun se ero (tai ystävyys rakoilee) luultavasti joskus tulee, niin sittenpä on ikävää, vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta asua tai tehdä työtä ex:n(ex-ystävän) kanssa lähekkäin.
Siksipä itse pidän tiettyä etäisyyttä naapureihin ja työkavereihin...
tähden kokonaan ohi. Ehkä sinulla on monta ystävyyssuh-
detta, jolloin ei ehkä ole niin yhden karvan varassa.
..alkaa suhteeseen, jos jo ennen sen alkamista pelkää eroa.
Eikö nykyään kukaan enään ala suhteeseen aikomuksenaan olla loppuelämä yhdessä? Onko järkeä edes aloittaa suhdetta, kun alussa jo täytyy miettiä, miten ero sitten sujuu..
Periaatteessa kyllä olen aina suhteen alkaessa sillä mielellä, että tosissaan ollaan, kunnes kuolema erottaa jne.
Mutta eihän siinä ole niin käynyt sitten. Ikä ja kokemus tuoneet sen käsityksen, että harvoilla ihmisillä onnistuu loppuelämäksi asti olla yhden ihmisen kanssa.
Niin, enpä olekaan aloittanut(enkä siis sitten myöskään lopettanut) mitään suhdetta useampaan vuoteen, että ehkä se on sitten järki tullut päähän, en tiedä.
Totuus on, että suurin osa suhteista ei kestä ikuisesti, joten itseään suojellakseen ei kannata ryhtyä suhteeseen naapurin, työkaverin, opiskelukaverin tms. kera.
Epätodennäköistä on löytää yksi ja ainoa oikea kumppani, onnellisia ne joille näin on käynyt. Jotkut löytävät useita joksikin aikaa kelvollisia. Toiset, kuten minä vain harvoja. Jotkut eivät löydä ketään koskaan. Semmoista on elämä.
kuin ystävyyssuhteen, jos olet kerran ihastunut häneen? Ei se haittaa, että asutte samassa talossa. Voisithan ensin seurata tilannetta jonkin aikaa ja yrittää sitten varovasti lähestyä häntä, siis verbaalisesti. Kai tiedät kumminkin, että hän pitää naisista eikä ole varattu, kun olette kerran ystäviä. Voihan myös olla, että hän sanoo ensin jotain, jos on myös kiinnostunut. Toisaalta voi myös olla ettei sano, koska useimmat eivät saa suutaan auki. Mutta jos et kerran lainkaan halua mitään muuta kuin ystävyyssuhteen, niin mitään ongelmaanhaan ei ole, koska teillähän on jo sellainen, vieläpä syvä! Minusta aika hyvä tilanne kaiken kaikkiaan.
esimieheeni. Nyt olen vaiti sulatellut sitä. Ihastuminen ei armahda näinkään kurjaa. Ei ole edes ketään, jolle voisin puhua.
Luulin alussa, ettei siitä ikinä tule mitään, mutta nyt olemme eläneet elämäämme jo viidettä vuotta yhessä. Ei sitä koskaan tiedä...........
en mitenkään voi ymmärtää mikä on se idea siinä että joku ilmoittaa olevansa rakastunut samassa talossa asuvaan ihmiseen. "Hitsi että ekassa kerroksessa asuu rakastettava nainen, nyt olen epätoivoinen että rakastaako se mua" Miten ihmeessä se että hän asuu samassa talossa on jokin otsikko? Onko se jokin este vai kiihoke vai ratkaisu vai mikä osa sillä on tässä tarinassa että se asuu samassa talossa.
Mistä tunteet tulevat? No ilmisesti siitä että se asuu samassa talossa.
Mä en näe tässä mitään mahdollisuutta järkevään suhteeseen tai että sitä pääsisitte edes koittamaan. Ihan siitä syystä että sulla ei taatusti löydy paukkuja muuhun kuin siihen että haikailet ihastusta joka on samassa talossa kuin sinä.
sillä näen hänet joka päivä 3 - 4 kertaa ja olin tullut siihen tulokseen, ettei ole mua varten. Kun tunteet muuttuivat, ajattelin ettei voi tykätä musta ja niin ajattelen nytkin. Saa nähdä, miten tässä käy. Liian lähellä ja liian kaukana.
Kuten jo tiedämmekkin, me alamme haluta sitä mitä näemme joka päivä, jos emme osaa asialle tehdä jotain, jos emme osaa käsitellä asiaa muulla tavalla kuin sillä että jäämme siihen kiinni koska muuta ei ole, siitä tulee ongelma. Ratkaisukin on, hanki elämä, hanki toisenlaisia kontakteja, tilaisuuksia joista voit löytää ihmisiä joihin voit ihastua ja voit todennnäköisemmin saada jotain takisinkin päin. Se että ihastuu johonkin naapuriinsa jota näkee joka pv on jo yhden asteen tylsyyttä.
Miten sä ihan realisesti luulet että siinä käy? Ihan sama jos valitsisit kaupankassan jossa käyt, ja alat kuvittelemaan suhdetta teidän välille,ihan samoin siinä käy. Mikä ihmeen henkinen vajavuus nykyään ihmisiä riivaa että ihastutaan vaikka pahvilaatikoon jos se on se johon joka pv törmätään, kun muu elämä on niin samperin virikkeetöntä ettei normaaleja ihmissuhteita ilmeisesti pääse syntymään. Koska nehän syntyy siten että on tekemisissä ihmisten kanssa, puhuu juttelee ja oppii tuntemaan, ei ihastuta vain johonkin kuvaan tai hahmoon rappukäytävässä.
Kun ihastuu tuttuun ns. naapuriin. Jostainhan se löytyy.
On voinut seurata tätä jo pidemmän aikaa ja saattaa aavistaa, mitä saa.