No nämä meiän pojat - toinen 12v ja toinen 1,5v - ovat alkaneet ottaa yhteen asiasta sun toisesta. Mielipiteitä nyt haluaisinkin siitä annanko niitten ottaa kunnolla yhteen vai puutunko aina ja jatkuvasti näihin tappeluihin. Tässä nyt taitaa olla vallanvaihdosta kysymys.
Pitäskö antaa vai ei ?
peris
6487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
millaista tappelu on?siistiä vääntöä vai lentääkö veri ja karvat?Onko koirat saman kokoisia vaikko toinen huomattavasti isompi jolloin tosi pahoja vahinkoja voi sattua?Jos on kyse ärinästä ja painista,siitä kumpi joutuu "siististi"alistumaan niin en puuttuisi,jos on kyse kuitenkin jostain rajummasta niin pakkohan sille on loppu tehdä...tai koirat tekee lopun toisistaan.
Kaikenlainen nahistelu on täysin kiellettyä meidän taloudessa, siihen puutun välittömästi minä johtajana. Vain minä saan äristä.
Hienosti toimii, kun luoton saa kerran täysillä onnistumaan.
kaikki riippuu siitä nahistelun luonteesta. Kyllä koirat voivat toisistaan mittaa ottaa hiukan leikillisestikin, meillä ainakin otettiin, mutta jos kosketukset muuttuu todelliséksi puremiseksi, silloin sinä lauman johtajana puutut peliin.
Koirillakin on perheessä oma järjestyksensä. Vaikka miten yrittäisit olla kummankin puolella, järjestys löytyy varmasti. Yleensä silloin kun jäävät kahdestaan.
Minä olen pomo. lauman keskinäinen hierarkia on tähän asti toiminut hyvin. Kukaan ei ole asettanut kyseenalaiseksi vanhemman koiran auktoriteettia. vaikka Emppu-Eemeli on vanha herra, ei Jussin joka on elämänsä voimissa ole tullut mieleenkään asettaa Empun asemaa kyseenalaiseksi.
Tytöillä sitten taas ehdoton kuningatar on Tintti.
Mikäli pienintäkään edes ärähtämisen merkkiäkään on ilmassa, olen puuttunut siihen välittömästi.
aloittaja ei kysynyt imtä sinun emppueemlisi tekee vaan yksyi miten hänen pitäisi toimia, ei kaikki pyöri sinun napasi ympärillä
minä olen Uman kanssa samoilla linjoilla.
Mutta pieni huomioitava seikka,jos on kyse todellakin vallankaappauksesta,niin joskus paras lopputulos saavutetaan,kun annetaan sen vaihtua.MUTTA,silloin on tunnettava omat koirat TOSI hyvin,jotta tietää,että sen kaapparin pää kestää ylenemisen ja siitä on hyväksi "koirajohtajaksi".Jos ei siitä ole,niin homma ei muutu miksikään,päinvastoin voi pahentua.
Meillä on aina kuitenkin selvät sävelet ollut.Mitään kähinöitä ei suvaita.Ei pienempiäkään.Varoittaa saa tarvittaessa,mutta muuten on eleillä pelattava.
Itse tuen vanhinta koiraa aina,ja nuorimmalle näytetään heti sen paikka porukassa,alin.
Meillä vanhemmat on klaaranneet hommat,mutta voin tarvitaessa puuttua koska vaan,jos siltä tuntuu.Minähän olen se ylin,joka kaikesta päättää kuitenkin.
Jos asemat määritellään kunnolla,koirat tietää paikkansa ja oma asema on vahva,niin yhteenotot loppuvat.
Mutta muistettakoon toki aina rotukohtaiset erityispiirteet ,jolloin homma on monesti eri ja hankala kun yleisesti ottaen (kun siis on kyseessä samat sukupuolet).