Olen ajatellut

aivan oikein kun olet laittanut rajat omalle jaksamiselle ja sille mihin asti voit miestäsi hoitaa, rankkaa mutta oikein! Saat itsellesi aikaa ja voimia taas hoitaa miestäsi kotona, hyvä sinä!!

pelättävää ole kuin mistä löytää kunnollinen hoitopaikka intervallihoitoon. Niitä saa kyllä metsästää ettei tarvitse joka kerta muistuttaa hoitajia tietyistä ihmisten auttamiseen liittyvistä seikoista. Onneksi espoossakin löytyy hyviä paikkoja, huonoja en ala kertomaan vaikka mieli tekisi, saattais tulla raastupakeikka.

Koin itse ensin kun tuli tarve intervallihoidolle että olen huono ihminen mutta onneksi vaimolla oli järkeä sanoa miten asia tosiasiassa on, eli siitä on etua molemmille, hoitaja saa levätä välillä että jaksaa hoitaa ja hoidettava pääsee muitten ihmisten ilmoille, piristystä se on sekin.

Kun jätin ensimmäisiä kertoja mieheni lyhytaikaishoitoon oli molemmilla todella paha olla.

Mies ei olisi halunnut lähteä ja minun vapaani meni syyllisyydentunteen kanssa kärvistellessä.

Vapaalla ollessani tuli tunne että olen tekemässä jotain luvatonta ja kiellettyä.
Silti oli kyse vain todella ansaitusta hengähdystauosta.

Olen nykyisin pitänyt säännöllisesti vapaani.
Mieskin on asiaan sopeutunut.
Olen jopa käynyt viikon mittaisilla ulkomaanmatkoilla.
Ilman vapaitani en enää jaksisi.

Sitten ollaan taas kovan paikan edessä kun mieheni kunto huononee niin paljon että en enää pysty häntä kotona hoitamaan.
Sitä ratkaisua yrittää siirtää mahdollisimman kauan.
Toivottavasti ymmärrän luovuttaa ajoissa, että ei oma terveyteni joutuisi liian kovalle koetukselle.

Olen nykyisin aina väsynyt, silti ei pysty nukkumaan.
En muista koska olisin nukkunut yhtä soittoa paria tuntia pidempään.
Koko yöuni jää suunnilleen kolmeen tuntiin useimmiten.