Olemme suunnitelleet naimisiinmenoa ja avioehto tuli puheeksi. Nyt olen äimäkäkenä, mitä kannattaa tehdä. Miten käytännössä teillä on sellainen avioehto ja testamentti järjestely vaikuttanut suhteeseenne ja käytännön raha-asioiden hoitoon, jonka mukaan avioehto on voimassa sekä erossa että kuolemantapauksessa ja lisäksi molemmilla on testamentit omaisuudestaan ulkopuolisten (sukulaiset) hyväksi. Avioehdon itsekkäänä ja molemminpuolisena pointtinahan on, että kumpikaan ei hyödy toisen kustannuksella avioliitosta. Ja tämä järjestely takaa tuon tavoitteen. Oletteko ulottaneet tämän hyötymättömyysperiaatteen myös koskemaan tuloja, jotka harvoin ovat samansuuruiset ja kulutusta joka sekän harvoin on samansuuruinen. Millaisia kokemuksia on tällaisesta järjestelystä arjen raha-asioiden suhteen? Laitatteko kaikki menot puoliksi ja sitten molemilla on omat rahat, säästöt ja hummaukset? Tuleeko rahasta riitaa, jos parempituloinen säästää? Entä vaikuttaako tieto siitä että ette tule perimään missään tapauksessa puolisoanne teidän suhteeseenne?
Avioehtokiemura
Syvältämiettijä
81319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asia on liian vaikea.
Miksi oletat automaattisesti, että kaikki, joilla on avioehto, ovat myös tehneet testamentit jonkun kolmannen osapuolen hyväksi? Veikkaan että tuo ei ole kovinkaan yleistä.
>
Niinpä... jonka vuoksi meillä avioehto laadittu pelkästään avioeron varalta. Jos (ja toivottavasti kun) avioliittomme päättyy kuolemaan, leskelle lasketaan tasinko aivan "normaalisti"... mutta avioerossa tasingolla ei varallisuuksiamme tasattaisi.
Testamenttia emme ole laatineet, koska meillä rintaperilliset perivät kuolleen vanhemapansa... kuten yleensäkin on "tapana". Ehkä jos olisimme lapsettomia tilanne voisi olla eri.
Mutta ei avioehto "estä" avioliitosta hyötymistä, aivan positiivisessa mielessä. Kyllähän varakkaamman omaisuudesta perhe nauttii yhdessä (vene, kesämökki, jne.). Toisekseen, ei avioehto poista avioliittolain (AL) pykälää jossa todetaan puolisoiden välisestä elatusvelvollisuudesta avioliitossa. Avioehdolla on siis merkitystä vasta jos erotaan (tai myös kun kuollaan, jos laadittu avioehto on ns. totaalinen).
Lisäksi, ei avioehto estä puolisoita omistamasta yhdessä esim. taloa, ja ottamasta siihen yhteistä lainaa... tai sitä, että varakkaampi vaikka maksaisi asuntoa enemmän kun puoliso esim. hoitovapaalla lasten kanssa.
>
Emme, eikä aioehto juridisesti tuota edes tarkoita. Se ei "kumoa" mitä AL määrää puolisoiden välisestä elatuksesta. Jos kuvaamaasi kirjanpitoa ja erillistaloutta puolisot tahtovat pitää... ei avioehdottomuuskaan sitä estä.
Toivottavasti meillä avioehtoa ei koskaan tulla soveltamaan, koska se "astuu voimaan" vain jos avioeroamme... tarkemmin, osituksessamme ei lasketa nettovarallisuuksiamme, eikä varakkaamman tarvitse maksaa toiselle tasinkoa jolla ne tasattaisiin.
>
Ei ole kokemuksia, ja joilla on... se ei johdu avioehdosta.
>
heh... kuvitteletko ettei rahasta riideltäisi "avioehdottomissa avioliitoissa", voipi olla että niissä jopa enemmän. Nuo asiat riippuvat puolisoista, ei avioehdosta.
>
Meillä ei, koska ehtomme on vain avioeron varalta. Tosin, puolisoani en perisi muutenkaan... koska meillä on rintaperillisiä.
>
heh... kuvitteletko ettei rahasta riideltäisi "avioehdottomissa avioliitoissa", voipi olla että niissä jopa enemmän. Nuo asiat riippuvat puolisoista, ei avioehdosta.
### No en muista ,että olisi ainakaan meillä koskaan rahasta riidelty.###
>
Meillä ei, koska ehtomme on vain avioeron varalta. Tosin, puolisoani en perisi muutenkaan... koska meillä on rintaperillisiä.
###Puolison osuudesta voi periä 50% testamentilla vaikka olisi miten asiat, tätä kai kirjoittaja tarkoitti, siis testamenttia.###
Aloituksen tarkoituksena oli nähdäkseni vain ja ainoastaan asettaa kyseenalaiseksi koko kikkailu ja pikkuisen ivailla teitä jotka haluatte jopa hengitysilmatkin jakaa.
> Aloituksen tarkoituksena oli nähdäkseni vain ja ainoastaan asettaa kyseenalaiseksi koko kikkailu ja pikkuisen ivailla teitä jotka haluatte jopa hengitysilmatkin jakaa.
Niinpä. Jokaisella on tietysti omat huvinsa tässä maailmassa. Itse en ymmärrä ihmisiä, joiden oma elämä on niin köyhää, että heille riittää huviksi "ivailla" ihmisiä asioista, joista he itse eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä, ja siksi ovat automaattisesti sitä mieltä että kyseiset asiat ovat tuomittavia ja outoja.
> asettaa kyseenalaiseksi koko kikkailu
Mikä "kikkailu"? Avioehdon tekeminen ei minusta ole kikkailua, vaan tietyissä tilanteissa erittäin järkeävä, aikuinen päätös.
Minulla ja miehelläni oli tavatessamme erittäin erilainen elämäntilanne. Hän on ns. hyvästä perheestä; varallisuutta ja omaisuutta riitää. Hän oli myös siihen ikään (32) asti kerännyt itselleenkin mukavasti omaisuutta, ja tulee saamaan myös suuren perinnön.
Minä olen köyhästä perheestä, en tule perimään senttiäkään, olen jo vuosia tukenut vanhempiani ja veljeäni taloudellisesti, ja minulla oli 32-vuotiaana suuret opintolainat sekä muuta lainaa.
Kun menimme naimisiin, minä olin se joka ehdottomasti vaati avioehtoa. Halusin antaa miehelleni signaalin että haluan naimisiin HÄNEN kanssaan, en hänen omaisuutensa kanssa.
Siinä vaiheessa olin edennyt urallani erittäin hyväpalkkaiseen työhön, kuten miehenikin. Avioehto ei vaikuta päivittäiseen elämäämme mitenkään; emme joudu missään vaiheessa miettimään sen olemassa oloa. Ehtoa tarvittaisiin vain, jos joskus päätyisimme avioeroon (tällä hetkellä tuo tuntuu mahdottomalta, mutta olemme tarpeeksi aikuisia ymmärtääksemme että elämästä ei ikinä tiedä). Ehto ei ole voimassa, jos liittomme päättyy kuolemaan.
Arkielämämme sujuu erittäin sopuisasti ja onnellisesti (myös) raha-asioiden suhteen. Yhteiset menot maksetaan puoliksi, muuten kumpikin tekee omilla rahoillaan aivan mitä haluaa. Säästää, tuhlaa, se on oma asia.
&&&Niinpä. Jokaisella on tietysti omat huvinsa tässä maailmassa. Itse en ymmärrä ihmisiä, joiden oma elämä on niin köyhää, että heille riittää huviksi "ivailla" ihmisiä asioista, joista he itse eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä, ja siksi ovat automaattisesti sitä mieltä että kyseiset asiat ovat tuomittavia ja outoja.
> asettaa kyseenalaiseksi koko kikkailu
Mikä "kikkailu"? Avioehdon tekeminen ei minusta ole kikkailua, vaan tietyissä tilanteissa erittäin järkeävä, aikuinen päätös.&&&
Kerroppa kuka huomattavan omaisuuden omaava henkilö jolla vielä koulutustakin täällä selvittelee asioitaan paitsi m36 joka näitä aloituksia ja kommentteja tehtailee aikansa kuluksi, sairas kun on.
Joten jatka nyt päiväuniasi herraseni.
Miten jaksatkin?
> Kerroppa kuka huomattavan omaisuuden omaava henkilö jolla vielä koulutustakin täällä selvittelee asioitaan
En sanonut että minulla on huomattava omaisuus. Sanoin että aviomiehelläni on huomattava omaisuus. Meillä on molemmilla hyvä palkka, mutta itselläni on se omaisuuden kerrättyminen vasta alussa. Opintolainat saan maksettua varmaan tämän vuoden loppuun mennessä, sitten aletaan säästää asuntoa varten.
Enkä oikein ymmärrä miksi on niin uskomaton ajatus että joku täällä kertoo omasta elämäntilanteestaan? Eikö se ole tällaisten keskustelupalstojen tarkoitus, vaihtaa mielipiteitä ja osoittaa että asioilla voi olla enemmän kuin se yksi puoli, jonka alkuperäinen kirjoittaja näkee ("minä en halua avioehtoa, seuraus: kukaan muukaan ei saa haluta avioehtoa").
En muuten asu Suomessa. Kun kirjoitin alkuperäisen viestini, kello oli minun aikaani 9.04 ja istuin koneen äärellä syömässä aamiaista. Se on mukava tapa viettää aamua; teen niin joka työpäivä. Sen jälkeen kävelin töihin, jonne saavuin puoli kymmenen maissa.
Nyt olen saanut työpaikan koneen auki, lukenut sähköpostit, vastaillut muutamaan kiirreellisimpään, ja saanut valmiiksi yhden jutun, joten tässä voi vähän hengähtääkin. Ja koska en halunnut tänään mennä työkavereideni kanssa aamukahville, ajattelin viettää viitisen minuuttia surffailemalla netissä ennen kuin ryhdyn työntekoon. Tapanani on pitkin päivää pitää viiden-kymmenen minuutin surffailutaukoja (kun ei koko aikaakaan voi töitä tehdä). Tulet siis näkemään minua täällä jatkossakin. :-)
jes vai ni.
Nainen joka haluaa avioehdon.
Täällä asia kannattaakin setviä.
Hyvät jatkot sinne satumaahan.