Olisi kiva kuulla minkälaisia kokemuksia teillä opettajilla on tilanteista, joissa opetatte lapsia, joiden omat vanhemmat / vanhempi on opettajia.Itselläni on parin opettajan lapset ja välillä on aika rasittavaa puuhaa.. Lapset ovat ihan yhtä ihania kuin muutkin, mutta vanhemmille en mitään osaa tehdä oikein. Kaikki pitää perustella aina juurta jaksain. Työaikani menee reissuvihkoon esseitä vääntäessäni työtavoistani ja metodeistani. Luulisi, että opet ymmärtäis että aika tässä työssä on kortilla, etenkin alkuopetuksessa. Liekö vain kiusantekoa. Mitä teen? Lykkäänkä opetussuunnitelman kouraan ja sanon, että lukekaa sieltä! Vinkkejä?
Opettajien lapsia opettamassa
Kyllästynyt maikka
131366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen opettanut monia opettajien lapsia, jopa oman esimiehenikin poikia, enkä ole koskaan katsonut tarpeelliseksi selitellä tekemisiäni opettajavanhemmille yhtään sen enempää kuin muillekaan vanhemmille. Älä siis suostu siihen! Kerro ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että teet työsi omalla tavallasi ja oman persoonasi mukaisesti. Ainoa, jolle vastaat tekemisistäsi (tai tekemättäjättämisistä) on esimiehesi.
Omat lapseni eivät ole koskaan mainostaneet kouluissaan olevansa opettajan lapsia, päinvastoin. En ole liioin koskaan ottanut yhteyttä kouluun ja heidän opettajiinsa muuten kuin ihan yleisissä asioissa. Kokeita tai tehtäviä en ole koskaan kommetoinut kriittisesti, ei ole ollut tarvettakaan. Lapsillani on ollut hyvät opettajat. Niin kuin suomalaislapsilla yleensä on.
Eli ohjeeni: älä anna erityishuomiota opettajavanhemmille, eikä ne lapsetkaan sitä tarvitse eikä kaipaa. Ammattilaisten pitää tajuta tilanne!
Kiitos vinkistä. Niinhän se asia taitaa olla. Olen vasta urani alkutaipaleella ja vaikka en ole ihan tossukka, niin välillä en osaa puolustautua hyökkääviä vanhempia kohtaan. Menen ihan lukkoon hyökkäävästä paluatteesta ja jälkikäteen keksin, mitä olisi pitänyt sanoa. Niinhän se on, että on monenlaista tapaa tehdä työtä, eikä yhtä oikeaa ja ainut oikea tapa minulle on minun persoonaani sopiva.
Minä olen kokenut ihan samaa. JOskus mietin, että olemmeko me opettajat oikeasti näin hankalia luonteita vai hakeutuuko alalle pilkunviilaajia. Jos joskus on omia lapsia yritän olla opettajaa kohtaan kiitollinen ja kannustava.
NIin, muista sitten nuo sanat. Helposti kun muuttuu doctor Jekyllistä mister Hydeksi, kun oma kultimuru kouluun kirmaisee. Toisen tekemisiä ehkä sitten on vain niin helppo arvostella.
Onneksi osa opettaja-vanhemmista tajuaa, että ihan oikeesti ei ole kovin kiinnostavaa kytätä miten ja mitä oma kolleega opettaa. Antaa vain lapsen ihan rauhassa käydä koulua, kyttäämättä jättäminen on lapsen kannaltakin paras vaihtoehto.
Olen itsekin opettajan lapsi, ja siis nyt sitten itsekin opettaja. Muistan, miten nöyryyttävää oli olla tunnilla, jos opettaja jotenkin huomioi minut open lapsena eikä tavallisena oppilaana. "Vie terveisiä äidillesi" jne. Huoh!
"sulle ei tarttekaan antaa tätä monistetta, koska opettajan lapsena jo osaatkin nää asiat!" - eikä sitä monistetta tosiaan herunut. Niin kai se sit on, et älykkyys on periytyvää eikä itse tartte opetella asioita, jotka vanhemmat osaavat.
Osuit naulankantaan.
opettajana oleminen ei kerro ihmisen älykkyydestä mitään.
Tutkimusten mukaan opettajat ovat keskimääräistä tyhmenpiä.
Mietippäs nyt sitä ennenkuin alat jauhaan paskaa.
Uskomattoman luotettavan tutkimuksen mukaan myös ihmiset, jotka tekevät viestissään vähintään 3 oikeinkirjoitusvirhettä, ovat keskimääräistä tyhmeMpiä... MietiPäs sitä, ennen kuin alat jauhaa paskaa!
sillä opettajat ovat todistetusti (korkeakoulututkinto ja oikeinkirjoitustaito) tyhmyydestään huolimatta oppivaista väkeä.
Olen ollut opettajana yli kaksi vuosikymmentä yläasteella tai nykyisin yläluokilla. Oppilaina on ollut monia opettajien lapsia, myös rehtorien. Koskaan en ole ajatellut, että heidän lapsiaan pitäisi kohdella jotenkin eritavalla. Eivätkä kyllä kollegat ole koskaan tulleet arvostelemaan tapaani tehdä työtäni. En ole pelännyt keskustella opettajavanhempien kanssa myöskään vaikeammista asioista, jos oppilaalla on ollut ongelmia tai hän on tehnyt "kolttosia". En katso sormien läpi. Ehkäpä siinä se juju onkin. Kaikille sama kohtelu. Ja olen sitä mieltä, että jos opettajavanhempi ei ole opetukseen tyytyväinen, opettakoon kotonaan niin paljon kuin haluaa. Onhan hän ammattilainen ;)
Eli lyhyesti: ole rohkeasti oma itsesi, olet koulutettu ammattiisi kuten nämä opevanhemmatkin, ei sinun tarvitse katsoa heitä ylöspäin vaan samalta tasolta kuten myös muita vanhempia.
Vain huonon itsetunnon omaavat ihmiset kyttäävät kollegojensa toimia.Hävettää tuollaisten opettajien puolesta, tekevät itsensä naurunalaisiksi.Älä välitä,yritä jaksaa. Tämän ammatin pahin puoli ovatkin vanhemmat, vanhemmat,vanhemmat.
olemme outoja! Emme osaa kasvattaa lapsiammekaan, vaan vaadimme heille koko ajan lisäopetusta ja -huomiota. Teemme helppoa duunia ja vaadimme vaan lisää palkkaa. Ryystämme kahvia kaikki vapaa-ajat ja lorvailemme kesät. Jo on yhteiskunta saanut elätit
- tältähän tämä keskustelu aika ajoin tuntuu.
Alkuperäinenkin voisi miettiä onko näiden kyseisten vanhempien määräävin piirre se, että he ovat opettajia vai voiko vaikka olla kyse näiden vanhempien henkilökohtaisista ominaisuuksista, jotka eivät korreloi opettajuuden kanssa.
Työpaikkakiusaamisen kriteerit alkaa täyttyä.
Yhteys Rehtoriin, työsuojeluun ja OAJ:n lakimies.
Ai niin pidä tarkkaa päiväkirjaa mitä, kuka, missä, milloin jne. . Erivärisillä
kynillä ruutuvihkoon ( Oaj:n lakimies suositteli)
Pyydä aina palautteet, huomautukset jne. kirjallisena
RAJA SE ON KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖN VÄLILLÄKIN.