kerta kaikkiaan tuo mondeo tdci vm 2001. Joskus kuulee puhuttavan, että ihmiset vieraantuvat toisistaan nykypäivänä. Minut ainakin tuo verraton montikka on päinvastoin tutustuttanut uusiin ihmisiin, erilaisiin sellaisiin. Kaikkihan alkoi silloin, kun minut Fordin omistajaksi ylipuhunut myyjä esitteli verbaalisia taitojaan oikein urakalla ja "tässä on autoa vuosikausiksi" Kelpaisi maajussille apulannan kylväjäksi. Samainen myyjä esitteli pikajuoksijan kykyjään kun pari viikkoa myöhemmin kävin kyselemässä parin pikkujutun, hiukan toista tonnia maksavien korjauksien perään, sain kuitenkin kiinni...
Sittemmin olen tutustunut korjaamoiden töidenvastaanottoihin ja nissä kukoistavaan palveluhenkisyytteen,
-ttuakstoimuakiinnostaatoiautohanonjomyytyäläenäärutise-asenne tuli tutuksi. Hinausautojen jätkät on ihan kivoja, niiden kanssa on tullut juteltua neljään otteeseen auton jäätyä tielle kesken matkan. Niin, ja tuosta korjaamoväestä vielä sen verran, että asiantuntevasti on muutaman kerran tullut "ei pitäisi noilla kilometreillä vielä...", "tätä sattuu hyvin,hyvin harvoin"; "tätä osaa ei saa kuin Ruotsista tilaamalla";näitä on aina hauska muistella.
Pankkiväen kanssa on aina ihan mukava keskustella, kun käy pikkuisen asuntolainan koroista sopimassa, että saa taas pikku korjaamolaskun maksettua. Katsastusmiehet oikein naureskelee jo vanhaa tuttua, tietää mistä nivelestä alkaavat rutistamaan, että saavat näyttömaksuilla maksettua kaffetta ja pippereitä
odotustilaan, samasta tietysti mistä edellisvuonnakin. Sukulaisiin on pidetty kiinteästi yhteyttä, ainahan on hyvä olla paikka mistä saa auton lainaksi akuuttitarpeeseen. Niin, ne autoliikkeet, ennen sai päiväksi pariksi lainaan jonkin vaihdokin, nyt "meillä on tällainen avis-autovuokraussysteemi, oikein edullinen".
Montikka itsehän on oikein hauska vesseli, matka taittuu joutuisasti, vaikkapa tuota valmiiksi asennettua cd-radioyhdistelmää kuunnellen, toisinaan toimii, toisinaan ei. No, aika kuluu tietysti siinäkin, kun katselee huvikseen väärinpäin pyörivää analogista kelloa, samalla kun yrittää laskea kuskin penkinsäätöä vaimon jäljiltä taas pidempiselkäiselle sopivaksi.
Aivan, joskus toimii, joskus ei.
Vaimon kun vielä saisi luopumaan harha-ajatuksesta, että auto on tehty liikkumiseen sujuvasti paikasta a paikkaan b. Eihän se niin ole, vaan joka käynnistyksen ja 50 km ajonkin pitää antaa elämyksiä ja viboja, pääseekö perille vai ei. Mondeo on tässä mielessä kyllä pitänyt jännitystä yllä kiitettävästi. Siitä on jossakin mielessä tullut melkein inhimillinen olento. Tänään kun taas makselin "pikku laskua", niin pälkähtipä päähän ajatus montikan lahtipenkkiin laittamisesta. Sehän alkoi heti anelemalla keskustelemaan ja rukoilemaan. Paukuttaa nimittäin tuolla pihalla itsekseen keskuslukitusta ja takaluukkua auki ja kiinni. Kyllä voi tyytyväisyydellä todeta, että aikanaan Fordin mainosmiehet olivat jo tuolloin ajan hermolla keksiessään mainoslauseen :"Ford on Suomen teille eniten levinnnyt auto".
Kiitos näistä kolmesta vuodesta.
Sittemmin olen tutustunut korjaamoiden töidenvastaanottoihin ja nissä kukoistavaan palveluhenkisyytteen,
-ttuakstoimuakiinnostaatoiautohanonjomyytyäläenäärutise-asenne tuli tutuksi. Hinausautojen jätkät on ihan kivoja, niiden kanssa on tullut juteltua neljään otteeseen auton jäätyä tielle kesken matkan. Niin, ja tuosta korjaamoväestä vielä sen verran, että asiantuntevasti on muutaman kerran tullut "ei pitäisi noilla kilometreillä vielä...", "tätä sattuu hyvin,hyvin harvoin"; "tätä osaa ei saa kuin Ruotsista tilaamalla";näitä on aina hauska muistella.
Pankkiväen kanssa on aina ihan mukava keskustella, kun käy pikkuisen asuntolainan koroista sopimassa, että saa taas pikku korjaamolaskun maksettua. Katsastusmiehet oikein naureskelee jo vanhaa tuttua, tietää mistä nivelestä alkaavat rutistamaan, että saavat näyttömaksuilla maksettua kaffetta ja pippereitä
odotustilaan, samasta tietysti mistä edellisvuonnakin. Sukulaisiin on pidetty kiinteästi yhteyttä, ainahan on hyvä olla paikka mistä saa auton lainaksi akuuttitarpeeseen. Niin, ne autoliikkeet, ennen sai päiväksi pariksi lainaan jonkin vaihdokin, nyt "meillä on tällainen avis-autovuokraussysteemi, oikein edullinen".
Montikka itsehän on oikein hauska vesseli, matka taittuu joutuisasti, vaikkapa tuota valmiiksi asennettua cd-radioyhdistelmää kuunnellen, toisinaan toimii, toisinaan ei. No, aika kuluu tietysti siinäkin, kun katselee huvikseen väärinpäin pyörivää analogista kelloa, samalla kun yrittää laskea kuskin penkinsäätöä vaimon jäljiltä taas pidempiselkäiselle sopivaksi.
Aivan, joskus toimii, joskus ei.
Vaimon kun vielä saisi luopumaan harha-ajatuksesta, että auto on tehty liikkumiseen sujuvasti paikasta a paikkaan b. Eihän se niin ole, vaan joka käynnistyksen ja 50 km ajonkin pitää antaa elämyksiä ja viboja, pääseekö perille vai ei. Mondeo on tässä mielessä kyllä pitänyt jännitystä yllä kiitettävästi. Siitä on jossakin mielessä tullut melkein inhimillinen olento. Tänään kun taas makselin "pikku laskua", niin pälkähtipä päähän ajatus montikan lahtipenkkiin laittamisesta. Sehän alkoi heti anelemalla keskustelemaan ja rukoilemaan. Paukuttaa nimittäin tuolla pihalla itsekseen keskuslukitusta ja takaluukkua auki ja kiinni. Kyllä voi tyytyväisyydellä todeta, että aikanaan Fordin mainosmiehet olivat jo tuolloin ajan hermolla keksiessään mainoslauseen :"Ford on Suomen teille eniten levinnnyt auto".
Kiitos näistä kolmesta vuodesta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
löytyy minulta, tosin Toyota-merkkisestä autosta. Tielle se ei jättänyt tosin kuin kerran. No vika oli sitäkin isompi, moottori särkyi (diesel vielä). Kalliiksi tuli moottoriremppa, siihen pistettiin vähän ajettu käytetty moottori, jonkan ostin purkaamolta. Öljyn syönti ei siihen loppunut. Mainittakoon, että turboa ei vaihdettu, se olikin ainoita asioita joka ei särkynyt Tojossani.
Takajarruja piti säätää alvariinsa, muuten ne eivät pitäneet. Vaihteiston synkronointi takkuili. Akut vuotivat itsekseen kuiviin. Pakkasella jäätyivät, eipä auttanut kuin ostaa uudet.
Pelleissä riitti ruostetta, ruostetta ja ruostetta.
Etuperä särkyi, takajouset piti vaihtaa samoin kuin kaikki iskarit. Etuperän öljyt vuosivat etunapojen kautta ulos. Stefoja vaihdattelin, mutta eivät ne kauan pitäneet. Japsien käyttämä pehmeä teräs syöpyi estäen kunnollisen tiivistyksen.
Bensamittari pimeni, lukot temppuilivat ja takavalojen maadoitus oli ainainen riesa.
Tuossa nyt vain pieni osa vikalistasta, auto oli varsinainen harrasteauto jota piti korjata jatkuvasti. Onneksi isälläni oli (ja on vieläkin) Mondeo -96, sitä tuli lainattua. Siihen on vaihdettu toinen alapallo, siinäpä viat 11 vuoden aikana.
ollut tämän merkkinen minullakin. Persaukinen kun olen aina ollut niin ostin vuonna 92 Carina II liftbackin neljäkymppiä ajettuna ja kaikenlaista murhetta siinäkin sitten oli kun sitä kuusi vuotta pidin ja 135 tonnia ajelin. Kaikenmaailman jarrupaloja piti vaihtaa kahdesti ja renkaatkin kerran (molemmat sarjat). Polttimoita taisi mennä ainakin kahdesti ajovaloista ja kolmisen kertaa takapäästä. Takapenkin päällinenkin piti uusia kun poika oli siinä iässä, että puklasi reippaammin. Ruosteesta en oikein tiedä, mutta alkuperäisvärisenä se tuossa vielä joskus vastaan puksuttelee. Silloin aina joskus surkuttelen sen poloisen omistajan kohtaloa, kun joutuu noin vanhalla autolla ajelemaan. Varmaan pyörii aina samat vanhat ihmisetkin ympärillä. Ostaisi uudemman saksalaisen, tutustuisi uusiin ihmisiin....
Carina II, hyvät varusteet siinä oli periaatteessa, jopa ilmastointi (särkyi), keskuslukko (särkyi) ja edessä sähköiset lasinnostimet (särkyivät). Se ruostui käsiin ja öljy kelpasi moottorille. Meinasin vaihtaa sen vielä Camry-farkkuun mutta nehän olivat vielä pahempia ruostepommeja. Sittemmin olen ajanut saksalaisilla ja ranskalaisilla niin ei ole tarvinnut tutustua korjaamoiden henkilökuntaan ja autoissa on AJO-OMINAISUUDET!
Nauroin kippurassa tuotostasi lukiessa, en kyllä tunnistanut tuosta omaa vm. 2001 Mondeotani analogista kelloa lukuunottamatta , mutta piristit iltaani :-)
On sinä kommari,kunhan vielä säästät saat kunnon mondeon.
haltijansa poliittisen kannan kuvastin? No voihan se tietysti niin olla, kun tarkemmin ajattelee. Tässä varmaan on sitten ollut sellasta poliittista liukumaa havaittavissa meikäläisen kohdalla vuosien varrella; on nimittäin autoilu aloitettu aikanaan ihan kuplavolkkarilla. Olinkohan silloin sitten ihan äärioikeistoa, eikös se aatun tekeleitä ollut alunperin? Se ei kai vaan oikein sitten sopinut silloisiin haalarihommiin vaan siirryin keskustalaiseksi ja ajelin vähän aikaa volvo-nimisellä traktorilla. Jonkun verran asiaa harkittuani heittäydyin ranskalaisen liberaaliksi pösön puikoissa. Sitten varmaan alkoi toi itänaapurin homma kiinnostaa, mutta hyppäsin ylitse suoraan Japaniin asti. Sieltä sitä aatteen paloa sitten leviteltiin kahdenkin tojotan voimalla (kuus kertaa maapallon ympäri yhteensä), mutta niinkun sanottu, joku palopuheinen agitaattori sai taas saksalaisen onnelliseksi omistajaksi. Tässä jäi nyt muutama merkki luettelemattakin, mutta kun en noita italialaisia osaa oikein tähän politiikkaan sotkea. Sanoa täytyy, että merkkejä on kyllä ollut laidasta laitaan, liekö moinen kokemus sitten millään lailla avuksi kun arvioi kulloistakin peltilehmää. Vai olisko parempi, että pysyy samassa koko ajan, että muistaa merkin, jota kehua.
Sen verran tässä on vuosien varrella huomannut, että ennen pidin autoa että pääsin käymään töissä, nyt täytyy käydä töissä, että voi pitää autoa, ainakin tätä tämän hetkistä.
Aloitan ankaran säästökuurin, jotta vihdosta viimein saan kunnon auton, kiitos vinkistä!
kohta parikymmentä vuotta on ollut perheessä kaksi autoa. Lähes aina eurooppalainen ja japanilainen yhtäaikaa. Sanaton sopimus on vaimon kanssa se, että pidemmälle ajava ottaa paremman auton. Vaimon työmatka on yli 40 km ja omani vaihtelee 5-400 km välillä. Se parempi on ollut poikkeuksetta eurooppalainen lukuunottamatta paria ensimmäisiä viikkoja kun auto on tullut taloon. Muuten autot ovat olleet suunnilleen samanhintaisia, -kokoisia ja -ikäisiä.
Viime vuonna meni lopullisesti usko siihen, että japanilainen osaisi tehdä hyvän auton ja japsi vaihtui ranskalaiseen.
Kerran yksi kaupankäynnin ammattilainen neuvoi minulle kuinka autoista (ja muusta) esitetty kritiikki täytyy tulkita. Hän sanoi, että lyhyt ytimekäs kritiikki täytyy ottaa vakavasti.Lepertely ja pitkät sepustukset taasen hänen mukaansa sisältävät muita tarkoitusperiä.
Pitkiä juttuja latelevat suustaan ja näppiksestään ne henkilöt, joille koko elämä on pelkkää draamaa. Pienetkin asiat ja sattumukset ovat vähintäänkin maailmanlopun veroisia. Yritä siinä sitten puhua näille järkeä ja sanoa, että ei ne asiat nyt ihan niin ole :D
herkistävä aihe.
lyhyesti siis, ok, siis järjestyksessä:
-polttoaineen siirtopumppu rikki, vaihtoon
-eber rikki,remonttiin
-startti rikki,vaihtoon
-vauhtipyörä kytkin rikki,vaihtoon
-jarrulevyt vaihtoon
-vetonivelet vaihtoon
-startti rikki,vaihtoon
-raidetangon molemmat päät vaihtoon
-polttoaineen siirtopumppu rikki,vaihtoon
-jarrulevyt vaihtoon
-nämä siis normaalien huoltojen lisäksi
-cd-soitin renaa,pärjätään
-kello penkin korkeussäätö renaa, pärjätään
-takaluukun lukko keskuslukko paukuttaa omiaan, auto vaihtoon??
Voin muuten vakuuttaa, että merkkikorjaamoilla (kaupankäynnin ja asiakaspalvelun ammattilaiset?) on ollut huomattavasti pidemmät selitykset, kuin tuo ketjun alku, että se siitä. Ihan vaan vertailuksi, autoja on ollut toistakymmentä, merkkejäkin riittävästi, jopa fiesta ja sierrakin lisäksi,mutta tällaista helvetinkonetta ei koskaan ennen ole sattunut kohdalle. Kiitos ja anteeksi.
Nuohan ovat kaikki käytössä kuluvia osia, jos et sitä ole tajunnut. Vm. 2001 autossa pitääkin jo olla jotain vikaa. Ei autokaan ole ikuinen, ymmärrätkö?
Tuo vain ihmetyttää, että miten ihmeessä olet saanut vauhtipyörän rikki??? En ole kuullut vielä kenenkään saaneen vautipyöräänsä rikki normaalissa ajossa. Taidatkin olla varsinainen "autoilija" ja siksipä nuo muutkaan "rikki menneet" osat eivät ihmetytä. Tyhmästä päästä kärsii autokin.
Taitaa Fordissa ollakin.
herättänyt keskustelua...
Juu, kovasti sitä vauhtipyöräasiaa ihmetteli nuo asiantuntijatkin,"hyvin,hyvin harvinaista". Kuluvista osista voidaan olla toista mieltä, jos 90 tkm:n välein vaihdetaan 2 krt siirtopumppu,"ei pitäisi näillä kilometreillä". Ja jos ei käynyt selväksi, niin normaalihuoltojen lisäksi on tehty nuo mainitut, kuluvia osia on sitten näissä huolloissa hoideltu.
Ja jos joku ilmoittaa, että ko listan viat ja vaihdettujen osien määrä on ihan normaalissa rajoissa ns. hyvän auton maineessa olevan auton kyseessä ollessa, niin vaihdan siihen kuplaan takaisin ja pärjään kyllä sillä, ei ole minkään jatke, mutta ei minulla tartte ollakkaan.
Mutta alkuperäinen ajatus kävi vielä selvemmäksi, monenlaisiin ihmisiin tutustuu ja ajatuksia vaihdellaan kun keskustellaan montikasta.
Tiedoksi vielä, vaimo antaa, saa ja joskus pyytääkin. Elämä muuten maistuu ihan hyvältä, jotta -yrpiintyminen kohdistuu ihan johonkin muuhun.
Ei Mondeota saa normaalikäytössä rikki.
T: -98 Mondeo ja toimii hienosti
varmaan kiva omistaa. Voi kun olis itselläkin. Ajattelin vain kysyä, mitä se normaalikäyttö sitten on, kun tuo meikäläisen sitten varmaan epänormaali on päivittäin n. 150 km moottoritietä ja n. 30 km asfalttia muuten. Ja voin kyllä kertoa, ettei ole liian raskas kaasujalka. Autoa väittäisin osaavani ajaa siinä kuin muutkin, ajovuosia 30,kilometrejäkin jo muutama miljoona. Eipä kukaan vielä nostanut kättä pysytyyn ja sanonut, että tuon ikäisessä autossa yli 4400 eurolla tehdyt korjaukset kolmen vuoden aikana olisivat normaaleja. -tana, neljäsosa koko pirssin arvosta!!!Yksinkertaisesti: tuo kaara on romu. Ajolleen on hyvä, miltei paras mitä mulla on ollut mutta tekniikka on todella syvältä.
Mun isän auto voittaa sun isän auton, sitä paitsi mun isän autossa on ainakin 250 heppaa, kun sun isän autossa on vaan 105 heppaa, joten sillä ei tee mitään, sitä paitsi sun iskän auto on aina korjaamolla ja mun ei koskaan, koska se on täydellinen. Hankkikaa nyt hyvät immeiset elämä itsellenne niin ei tartte parkua elämän kurjuutta mokomien tusinalaatikoiden takia… vai eikö vaimo vaan anna :D kun noin elämä kiukuttaa. Paalaamosta ne autot kuitenkin löytyvät n. 90 % todennäköisyydellä 15-20 vuoden kuluttua. Autoja ne vaan kuitenkin ovat.
Terveisin: 1:n Toyotan & 2:n Fordin omistaja, joista kummatkin palvelevat ihan mukavasti.
Tuttua juttua, mutta ei sulla kaikkia tyyppivikoja tuon mukaan (vielä) ole ollut.
Puheenaihetta Mondeon "ominaisuuksista" tosiaan kyllä saa. Kaikki eivät millään meinaa uskoa todeksi.