Ei muuta kuin nyt Jokisipilän kimpuun.
"Vankeustuomio herätti hänessä luonnollisesti valtavaa katkeruutta, mutta
hänen työkykyjään ja –halujaan se ei suinkaan sammuttanut, pikemminkin
päinvastoin. Vankeusaikanaan hän kirjoitti useita teoksia omalta tieteelliseltä
alaltaan, antiikin historiasta ja Rooman kirjallisuudesta, joista tärkein oli
Keisari Augustus ja Rooman perintö. Tätäkin merkittävämpää oli se, että
hän kirjoitti vankilassa myös poliittisen muistelmanteoksen Vaikea aika,
joka tosin julkaistiin vasta vuonna 1970 postuumisti. Yhä tänä päivänä
Linkomiehen suorapuheinen muistelmateos puolustaa paikkaansa yhtenä
tärkeimmistä Suomen 1930- ja 1940-lukujen poliittista historiaa
käsittelevistä aikalaisdokumenteista, ja esimerkiksi historiantutkijat saavat
kiittää häntä monien sellaisten prosessien valottamisesta, jotka muutoin
olisivat jääneet lähes tyystin hämärän peittoon."
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
Jokisipilän arvio Linkomiehen Vaikea Aika
26
2403
Vastaukset
- kognitiotieteilijä
Omaelämäkerroissa ja muistelmissa, kuten nyt Linkomiehen muistelmissa, kuvataan yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia. Tämä tekee niistä lähteinä vähemmän luotettavia kuin vaikkapa kirjeet tai päiväkirjamerkinnöt.
Viime vuosina kognitiotiede lähitieteineen on saanut selville, että ihmisen MUISTI EI OLE OBJEKTIIVINEN, passiivinen ja muuttumaton tietovarasto.
Muistikuvat tallentuvat aivoihin pikemminkin luonnoksenomaisina muistijälkinä. Jälkikäteen jotakin asiaa muisteltaessa aivot luovat muiston aktiivisesti uudestaan muistijälkien antamien vihjeiden perusteella. Lisäksi jokainen uusi muistelukerta muuttaa näitä muistijälkiä ja siten myös muistoja.
IHMISELLÄ ON LUONTAINEN TAIPUMUS jälkikäteen pyrkiä näkemään omassa henkilöhistoriassaan selkeitä kehityslinjoja, vaikka niitä välttämättä ei objektiivisesti ottaen olisi olemassa.
MUISTELIJA SAATTAA TIEDOSTAMATTAAN puolustella toimiaan unohtamalla sellaisia seikkoja, jotka antaisivat hänestä huonon kuvan. Vanhan poliittisen vastustajan kuva saattaa vuosikymmenien kuluessa jatkuvasti kärjistyä ja värittyä.
KAIKEN KAIKKIAAN MUISTELMAT eroavat monista muistä lähteistä siinä, että ne jo kirjoittamishetkenään on tarkoitettu kuvaukseksi menneistä asioista. Monet muut lähteet syntyvät aivan toista tarkoitusta varten ja muuttuvat lähteiksi vasta myöhemmin.
” Muistelmien luotettavuus lähteinä on "katkeruuden maljaa maistaneiden" (Linkomiehen sotasyyllisyys) osalta vieläpä kaksin verroin epäluotettava.”
Jokisipilänkin kirjoittama teksti on laadittu puhtaasti kaupallisissa takoituksissa, eikä sillä tietenkään ole mitään tekemistä historian tutkimisen kanssa. Historioitsijalle Linkomiehen muistelmat kuten muistelmat yleensäkin eivät ole tietysti "aikalaiskuvaus", vaan jälkeenpäin laadittua omien toimien selittelyä.
Kukahan meistä omissa muistelmissaan kertoo kaiken itsestään tai lähtee luettelemaan niitä kaikkia virheitä mitä on joskus tullut tehtyä. En minä ainakaan, tuskinpa Linkomieskään.
"Cognitive science is the interdisciplinary study of mind and intelligence, embracing philosophy, psychology, artificial intelligence, neuroscience, linguistics, and anthropology."
http://www.helsinki.fi/kognitiotiede/images/sidoksetuv.jpg- 3 kuukautta
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970. - vanhus näin
Vanhana juristina olen kerännyt kokemusta mm "todistaja-psykologiasta".
Ihmiset yleensä näkevät ja mieltävät/tulkitsevat tapahtumia melko epäluotettavasti. Oma arvo-tieto-tunnemaailma on niin monimutkainen, että esim todistajan objektiisuus on lähinnä suhteellista.
Luotetttavuus on myös henkilön oman "rehellisyyden" varassa. Jotkut yksilöt pyrkivät näkemään asiat mahdollisimman rehellisesti, jopa itseään säästämättä. Toiset taas rakentavat koko elämänsä jonkinlaiselle enemmän tai vähemmän farisealaiselle pohjalle.
Kaikki tämä on riippumatonta siitä, kuinka pitkä aika on kulunut kerrotusta tapahtumasta. Joten sekä kirjeet että päiväkirjamerkinnöt voivat olla "sitä sun tätä" objektiivisuuden kannalta katsoen. - mamma.
3 kuukautta kirjoitti:
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970.Eikä sitä nyt millään ymmärretä, että
muistelmat vaikka tajoavatkin kontekstia
tutkimukselle eivät sinällään ole
historiankirjoitusta eivätkä edes
primäärisiä lähteitä! - mamma.
3 kuukautta kirjoitti:
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970.Eikä sitä nyt millään ymmärretä, että
muistelmat vaikka tajoavatkin kontekstia
tutkimukselle eivät sinällään ole
historiankirjoitusta eivätkä edes
primäärisiä lähteitä! - - mamma
3 kuukautta kirjoitti:
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970.Eikä sitä nyt millään ymmärretä, että
muistelmat vaikka tajoavatkin kontekstia
tutkimukselle eivät sinällään ole
historiankirjoitusta eivätkä edes
primäärisiä lähteitä! - kummittelee
3 kuukautta kirjoitti:
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970.- mammasi!
- Ymmärrän
kummittelee kirjoitti:
- mammasi!
Kyllä arviosi on nollan luokkaa, ei mitään jakoa näissä keskusteluissa ole henkilökohtasilla omilla arvioilla. Viittaa nyt edes jonkun tutkijan arvioon kuten aloittaja teki.
- heille
vanhus näin kirjoitti:
Vanhana juristina olen kerännyt kokemusta mm "todistaja-psykologiasta".
Ihmiset yleensä näkevät ja mieltävät/tulkitsevat tapahtumia melko epäluotettavasti. Oma arvo-tieto-tunnemaailma on niin monimutkainen, että esim todistajan objektiisuus on lähinnä suhteellista.
Luotetttavuus on myös henkilön oman "rehellisyyden" varassa. Jotkut yksilöt pyrkivät näkemään asiat mahdollisimman rehellisesti, jopa itseään säästämättä. Toiset taas rakentavat koko elämänsä jonkinlaiselle enemmän tai vähemmän farisealaiselle pohjalle.
Kaikki tämä on riippumatonta siitä, kuinka pitkä aika on kulunut kerrotusta tapahtumasta. Joten sekä kirjeet että päiväkirjamerkinnöt voivat olla "sitä sun tätä" objektiivisuuden kannalta katsoen.kelpaa vain ja ainoastaan myönteiset asiat, ikävät faktat väännetään väkisin sivuun.
KATYNIA! KATYNIA! KATYNIA!
Todistajista ja tekijöistä ei ole epäselvää. - Cognitive science
vanhus näin kirjoitti:
Vanhana juristina olen kerännyt kokemusta mm "todistaja-psykologiasta".
Ihmiset yleensä näkevät ja mieltävät/tulkitsevat tapahtumia melko epäluotettavasti. Oma arvo-tieto-tunnemaailma on niin monimutkainen, että esim todistajan objektiisuus on lähinnä suhteellista.
Luotetttavuus on myös henkilön oman "rehellisyyden" varassa. Jotkut yksilöt pyrkivät näkemään asiat mahdollisimman rehellisesti, jopa itseään säästämättä. Toiset taas rakentavat koko elämänsä jonkinlaiselle enemmän tai vähemmän farisealaiselle pohjalle.
Kaikki tämä on riippumatonta siitä, kuinka pitkä aika on kulunut kerrotusta tapahtumasta. Joten sekä kirjeet että päiväkirjamerkinnöt voivat olla "sitä sun tätä" objektiivisuuden kannalta katsoen.Tämä kognitiivinen tiede, joka perustuu mielen ja 'intelligenssin' tutkimiseen käsittäen filosofian, psykologian, taiteen, neurotieteen, lingvistiikan ja jopa antropologian on varsin uusi tieteenala.
"Cognitive science is the interdisciplinary
study of mind and intelligence, embracing
philosophy, psychology, artificial intelligence,
neuroscience, linguistics, and anthropology."
Ja luulisinpa, että erittäin hyödyllinen paitsi historioitsijoille niin myös kovasti tarpeellinen juristeillekin.
Sitä opiskellaan jos ainakin jo Helsingin yliopistossa:
Mitä on Kognitiotiede?
http://www.helsinki.fi/kognitiotiede/esittely/index.htm - faktasta!
Cognitive science kirjoitti:
Tämä kognitiivinen tiede, joka perustuu mielen ja 'intelligenssin' tutkimiseen käsittäen filosofian, psykologian, taiteen, neurotieteen, lingvistiikan ja jopa antropologian on varsin uusi tieteenala.
"Cognitive science is the interdisciplinary
study of mind and intelligence, embracing
philosophy, psychology, artificial intelligence,
neuroscience, linguistics, and anthropology."
Ja luulisinpa, että erittäin hyödyllinen paitsi historioitsijoille niin myös kovasti tarpeellinen juristeillekin.
Sitä opiskellaan jos ainakin jo Helsingin yliopistossa:
Mitä on Kognitiotiede?
http://www.helsinki.fi/kognitiotiede/esittely/index.htmJokisipilä on sentään tutkija, kyllä hänen arviointinsa on relevantti näkemys Linkomiehen muistelmista ja niiden arvosta Suomalaisessa historian tutkimuksessa.
- tyhjää tuubaa
- mamma kirjoitti:
Eikä sitä nyt millään ymmärretä, että
muistelmat vaikka tajoavatkin kontekstia
tutkimukselle eivät sinällään ole
historiankirjoitusta eivätkä edes
primäärisiä lähteitä!Missä sinun lähteesi ovat, kovasti vaadit, mutta tyhjä on tietosi laari, aivan tyhjä. Tietojesi sisällys on vain omia subjektiivisia päätelmiä.
Täällähän keskusteluun tuodaan lähdeviitteet, joita yrität kammeta pelkästään omilla näkemyksilläsi.Käy keskustelemaan viittaamalla faktoihin. - - mamma
Ymmärrän kirjoitti:
Kyllä arviosi on nollan luokkaa, ei mitään jakoa näissä keskusteluissa ole henkilökohtasilla omilla arvioilla. Viittaa nyt edes jonkun tutkijan arvioon kuten aloittaja teki.
Aloittaja väärensi lähteensä kuin näillä palstoilla jo "kuuluisaksi" tullut häirikkö Putkinen aikoinaan. Hän otti Jokisipilän arviosta vain sen kohdan joka parhaiten sopi hänen omiin äärioikeistolaisiin tarkoitusperiinsä.
Joka tapauksessa on itsestään selvää, että Linkomiehen todistus - kuten jokainen rikollisiakin kuulustellut juristikin ymmärtää - ei ole luotettava lähde hänen omassa asiassaan – tässä tapauksessa ei kuitenkaan varsinaisesta kriminaalissa tapauksessa, mutta kuitenkin SOTASYYLLISYYDESSÄ.
Ja itse asiassa sotasyyllisethän joutuivat lopultakin istumaan Paasikiven ja oikeusministeri Kekkosenkin myötävaikutuksella vain muutaman vuoden. Presidentti Paasikivi armahti heidät varsin pian tuomion julistamisen jälkeen.
Ja jos jollakin on aihetta epäillä, että sotasyyllisyys oli aiheeton ja perusteeton tuomio, niin sittenhän maassa pitäisi järjestää sotarikos- ja sotasyyllisyysoikeusistunnot uudelleen.
Henkilökohtaisesti tunnen tiettyä myötätuntoa, kuten useammat suomalaiset, sotasyyllisiä kohtaan, mutta he tekivät vakavan poliittisen virhearvioinnin, josta he saivat rangaistuksen, ja lopultakin melko lievän sellaisen. Monet ihmiset eri puolilla Eurooppaa, ja myös Suomessa, kärsivät sodasta äärettömän paljon enemmän kuin hallitus ja ne jotka olivat kiihkeästi ja intomielisestikin viemässä maatamme sotaan.
Ja tämähän on tosiasia, jonka voi kiistää vain kaikkein alhaisin ihmisrodun edustaja - natsi!
Muistettakoon sekin, että Suomi oli ainoa kansallissosialistisen Saksan rinnalla sotinut maa, jonka sotasyyllisistä tai sotarikoksiinkaan syyllistyneistä ketään ei teloitettu. - mummeli vaan
faktasta! kirjoitti:
Jokisipilä on sentään tutkija, kyllä hänen arviointinsa on relevantti näkemys Linkomiehen muistelmista ja niiden arvosta Suomalaisessa historian tutkimuksessa.
Olisikohan tuo aloittelija todellakin ollut joku Putkinen tai hänen "aatetoverinsa"?
Aloittelijahan väärensi Jokisipilän tekstin ottamalla siitä vain kohdan, joka parhaiten sopi hänen äärioikeistolaisiin tarkoituksiinsa. Eikö tälläinen ollut kovasti tyypillistä häirikkö Putkisellekin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029178140
Näitä äärioikeistolaisia "kapiais-reppanoita" vaipoissaan näyttäisi parveilevan täällä kyllä jo enemmänkin... - Pussinperä
mummeli vaan kirjoitti:
Olisikohan tuo aloittelija todellakin ollut joku Putkinen tai hänen "aatetoverinsa"?
Aloittelijahan väärensi Jokisipilän tekstin ottamalla siitä vain kohdan, joka parhaiten sopi hänen äärioikeistolaisiin tarkoituksiinsa. Eikö tälläinen ollut kovasti tyypillistä häirikkö Putkisellekin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029178140
Näitä äärioikeistolaisia "kapiais-reppanoita" vaipoissaan näyttäisi parveilevan täällä kyllä jo enemmänkin...oikaisemiseksi.
"Aloittelijahan väärensi Jokisipilän tekstin"
ALOITTAJA teki mitä tehtävissä oli ja POIMI maalaa-liitä tekniikalla PDF-tiedostosta mitenkään sitä väärentämättä, alkuperäinen linkkini asian todistaa. Kannattaa lukea koko linkki jos kiinnostaa. Olipa arvokas poiminta kun noin komukkaan koski. Voin laittaa koko artekkelin luettavaksi suoraan, jos siellä ruskiboit kieltää avaamasta linkkejä? (Suomi on vapaa demokraattinen maa.)
Muuten Linkomiehen teos kuuluu niihin kirjahyllyni aateleihin, nyt laitoin raamatun sen vierelle. - Pussinperä
- mamma kirjoitti:
Aloittaja väärensi lähteensä kuin näillä palstoilla jo "kuuluisaksi" tullut häirikkö Putkinen aikoinaan. Hän otti Jokisipilän arviosta vain sen kohdan joka parhaiten sopi hänen omiin äärioikeistolaisiin tarkoitusperiinsä.
Joka tapauksessa on itsestään selvää, että Linkomiehen todistus - kuten jokainen rikollisiakin kuulustellut juristikin ymmärtää - ei ole luotettava lähde hänen omassa asiassaan – tässä tapauksessa ei kuitenkaan varsinaisesta kriminaalissa tapauksessa, mutta kuitenkin SOTASYYLLISYYDESSÄ.
Ja itse asiassa sotasyyllisethän joutuivat lopultakin istumaan Paasikiven ja oikeusministeri Kekkosenkin myötävaikutuksella vain muutaman vuoden. Presidentti Paasikivi armahti heidät varsin pian tuomion julistamisen jälkeen.
Ja jos jollakin on aihetta epäillä, että sotasyyllisyys oli aiheeton ja perusteeton tuomio, niin sittenhän maassa pitäisi järjestää sotarikos- ja sotasyyllisyysoikeusistunnot uudelleen.
Henkilökohtaisesti tunnen tiettyä myötätuntoa, kuten useammat suomalaiset, sotasyyllisiä kohtaan, mutta he tekivät vakavan poliittisen virhearvioinnin, josta he saivat rangaistuksen, ja lopultakin melko lievän sellaisen. Monet ihmiset eri puolilla Eurooppaa, ja myös Suomessa, kärsivät sodasta äärettömän paljon enemmän kuin hallitus ja ne jotka olivat kiihkeästi ja intomielisestikin viemässä maatamme sotaan.
Ja tämähän on tosiasia, jonka voi kiistää vain kaikkein alhaisin ihmisrodun edustaja - natsi!
Muistettakoon sekin, että Suomi oli ainoa kansallissosialistisen Saksan rinnalla sotinut maa, jonka sotasyyllisistä tai sotarikoksiinkaan syyllistyneistä ketään ei teloitettu.Jos Suomi olisi antautunut, niin teloitus olisi koskenut satoja tuhansia Suomalaisia, se siitä sotasyyllisyydestä. Asiakohdan lainaaminen ei Suomalaisen käytännön mukaan ole väärentämistä, varsinkin kun koko linkki on käytettävissä. HALOO hölmöt!
Virallisistakin pöytäkirjoista otetaan ns.pöytäkirjaote, jättämällä ASIAN ulkopuolella olevat asiat näin lainaamatta. - Julkaisuojeet
3 kuukautta kirjoitti:
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970.>Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa<
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970
EL itse kertoo näin s. 7 lukijalle:
"Nämä muistelmat on kirjoitettu joulukuun 20. päivän 1947 ja helmikuun 18. päivän 1948 välisenä aikana, jolloin niiden laatijalla ei ollut käytettävissään minkäänlaisia asiakirjoja tai muita lähteitä. Tässä asussaan ne siis yksinomaisesti perustuvat muistiin."
"Sellaista, jonka muistamisesta olen ollut epävarma, en yleensä ole kertonut."
Näin siis Linkomies itse kirjansa alussa. Toki hän antoi muitakin ohjeita julkaisijalle, kuten tuon julkaisuajan, hänen kuoltuaan ja aikaisintaan vuonna 1970.
Tutkijat eivät ole tainneet löytää juurikaan kömmähdyksiä teoksesta. Briljantti juttu kerrassaan! - Julkaisuohjeet
Julkaisuojeet kirjoitti:
>Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa<
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970
EL itse kertoo näin s. 7 lukijalle:
"Nämä muistelmat on kirjoitettu joulukuun 20. päivän 1947 ja helmikuun 18. päivän 1948 välisenä aikana, jolloin niiden laatijalla ei ollut käytettävissään minkäänlaisia asiakirjoja tai muita lähteitä. Tässä asussaan ne siis yksinomaisesti perustuvat muistiin."
"Sellaista, jonka muistamisesta olen ollut epävarma, en yleensä ole kertonut."
Näin siis Linkomies itse kirjansa alussa. Toki hän antoi muitakin ohjeita julkaisijalle, kuten tuon julkaisuajan, hänen kuoltuaan ja aikaisintaan vuonna 1970.
Tutkijat eivät ole tainneet löytää juurikaan kömmähdyksiä teoksesta. Briljantti juttu kerrassaan!>Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa<
Linkomieshän siis kirjoitti nuo muistelmansa VAIN KAHDESSA kuukaudessa!
Briljantti juttu kerrassaan! - professori #
Julkaisuohjeet kirjoitti:
>Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa<
Linkomieshän siis kirjoitti nuo muistelmansa VAIN KAHDESSA kuukaudessa!
Briljantti juttu kerrassaan!Hieman taustaa siitä miten oli mahdollista kirjoittaa muistelmateos kahdessa kuukaudessa.
Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta jo 16-vuotiaana, hypättyään yli monta luokkaa. Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli latinan kieli, hän valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana ja tohtoriksi 25-vuotispäivänään vuonna 1919. Toimittuaan roomalaisen filologian dosenttina 1921–23 Linkomies nimitettiin Rooman kirjallisuuden professoriksi 29-vuotiaana.
Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) dekaanina 1931–32 ja yliopiston vararehtorina 1932–43. Satakuntalainen osakunta valitsi Linkomiehen 1934 inspehtorikseen, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1944.
Myöhempi akateeminen ura
Vapauduttuaan sotasyyllisyysvankeudesta 1948 Edwin Linkomies jätti politiikan ja siirtyi pysyvästi tieteen pariin. Hän palasi paitsi Rooman kirjallisuuden professorin virkaansa myös moniin muihin sotaa edeltäneisiin tehtäviinsä. Satakuntalainen osakunta valitsi hänet uudelleen inspehtorikseen 1950, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1956. Aikakauslehti Valvojan päätoimittajana hän toimi uudelleen vuodet 1955–1963. Yliopiston rehtoriksi hänet valittiin vuonna 1956 ja kansleriksi vuonna 1961. Hän oli yksi 1950- ja 1960-lukujen merkittävimmistä tiedepoliittisista vaikuttajista ja toimi useiden yliopistolaitoksen toimintaa merkittävällä tavalla linjanneiden komiteoiden jäsenenä.
Edwin Linkomies kuoli Helsingissä syksyllä 1963, 68-vuotiaana. Kuollessaan hän oli ollut professorinvirassaan neljäkymmentä vuotta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies - hävittivät jäämistön
professori # kirjoitti:
Hieman taustaa siitä miten oli mahdollista kirjoittaa muistelmateos kahdessa kuukaudessa.
Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta jo 16-vuotiaana, hypättyään yli monta luokkaa. Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli latinan kieli, hän valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana ja tohtoriksi 25-vuotispäivänään vuonna 1919. Toimittuaan roomalaisen filologian dosenttina 1921–23 Linkomies nimitettiin Rooman kirjallisuuden professoriksi 29-vuotiaana.
Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) dekaanina 1931–32 ja yliopiston vararehtorina 1932–43. Satakuntalainen osakunta valitsi Linkomiehen 1934 inspehtorikseen, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1944.
Myöhempi akateeminen ura
Vapauduttuaan sotasyyllisyysvankeudesta 1948 Edwin Linkomies jätti politiikan ja siirtyi pysyvästi tieteen pariin. Hän palasi paitsi Rooman kirjallisuuden professorin virkaansa myös moniin muihin sotaa edeltäneisiin tehtäviinsä. Satakuntalainen osakunta valitsi hänet uudelleen inspehtorikseen 1950, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1956. Aikakauslehti Valvojan päätoimittajana hän toimi uudelleen vuodet 1955–1963. Yliopiston rehtoriksi hänet valittiin vuonna 1956 ja kansleriksi vuonna 1961. Hän oli yksi 1950- ja 1960-lukujen merkittävimmistä tiedepoliittisista vaikuttajista ja toimi useiden yliopistolaitoksen toimintaa merkittävällä tavalla linjanneiden komiteoiden jäsenenä.
Edwin Linkomies kuoli Helsingissä syksyllä 1963, 68-vuotiaana. Kuollessaan hän oli ollut professorinvirassaan neljäkymmentä vuotta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_LinkomiesLinkomiehen reippaat muuttomies-lapsenlapset hävittivät ukon jäämistön kaatopaikalle.
Muutama vuosi sitten oli valtakunnantasollakin kohua Linkomiehen papereista, jotka löytyivät roskiksesta. Sieltä oli päätynyt divareihin myyntiin mm. henkilökohtaisia kirjeitä yms. tohtirinhatusta alkaen.
Reippaat muuttomiehet, Linkomiehen lapsenlapset, MTV3:sta ja Iltalehdestä tutut Karhuvaarat kertoivat tyhjentäneensä erään kerrostalon vinttikomerossa kauan olleet säkit, isoisänsä jäämistöä, remontin tieltä roskikseen ja joku oli hoksannut tonkia säkkejä ja niin Linkomiehen jäämistöä päätyi divarimyyntiin!
Kyseessä oli todellinen skandaali! Materiaali olisi kuulunut kansallisarkistoon tai vastaavaan, EIKÄ kaatopaikalle.
Karhuvaaran Late kertoi telkkarissa kuinka hän pikkupoikana oli kuseskellut ikkunasta ukkinsa kanssa ja kilpaillut kenellä lentää pisimmälle. Ukko oli kuulemma huumorimies.
Tämä juttu on sitten totisinta totta! - öönzewyd
hävittivät jäämistön kirjoitti:
Linkomiehen reippaat muuttomies-lapsenlapset hävittivät ukon jäämistön kaatopaikalle.
Muutama vuosi sitten oli valtakunnantasollakin kohua Linkomiehen papereista, jotka löytyivät roskiksesta. Sieltä oli päätynyt divareihin myyntiin mm. henkilökohtaisia kirjeitä yms. tohtirinhatusta alkaen.
Reippaat muuttomiehet, Linkomiehen lapsenlapset, MTV3:sta ja Iltalehdestä tutut Karhuvaarat kertoivat tyhjentäneensä erään kerrostalon vinttikomerossa kauan olleet säkit, isoisänsä jäämistöä, remontin tieltä roskikseen ja joku oli hoksannut tonkia säkkejä ja niin Linkomiehen jäämistöä päätyi divarimyyntiin!
Kyseessä oli todellinen skandaali! Materiaali olisi kuulunut kansallisarkistoon tai vastaavaan, EIKÄ kaatopaikalle.
Karhuvaaran Late kertoi telkkarissa kuinka hän pikkupoikana oli kuseskellut ikkunasta ukkinsa kanssa ja kilpaillut kenellä lentää pisimmälle. Ukko oli kuulemma huumorimies.
Tämä juttu on sitten totisinta totta! - TV:n katsoja
öönzewyd kirjoitti:
Juttu tuli maikkarin aamu-TV:ssa useita vuosia sitten ja itse sen tuolloin katsoin. Siinä käsiteltiin tuota "reippaitten muuttomiesten" tekemää kanahäkin tyhjennystä sen Linkomiehen tavaroista nousseen jupakan myötä ja Late itse kertoi tuon kuseskelujutun. Ei tässä kenenkään kunniaa loukata. Juttuhan on mainio.
Late itse sanoi, että asialla oli tavallista reippaammat muuttomiehet, siis he itse.
Tämä juttu on edelleenkin totisinta totta! - Tarkistin itsekin
Samat asiat voi jokainen tarkistaa esim. Väinö Voionmaan kirjoista. Kuriiripostia -kirjassa on julkaistu hänen lähettämiään kirjeitä pojalleen Berniin. Niitä on kirjoitettu mm. juuri noina hektisinä päivinä kesällä 1944 ja niissä kuvataan tuo kapitulaatioasia samalla tavalla kuin Linkomiehenkin kirjassa Vaikea aika. Hän oli ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana melko hyvin perillä sisäpiirin asioista. Hän kuvaa hyvin tuon Rytin horjumisen ja antautumismielialan sodan pahimpina hetkinä.
Kuriiripostia 1941–1946 / Väinö Voionmaa. Helsinki: Tammi, 1971.
Hänestä tehty elämänkertateos:
Voionmaa, Väinö (valinnut Reimaa, Markku)
Kuka oli tuo Voionmaa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Väinö_Voionmaa
"Eduskunnassa hän toimi mm. ulkoasianvaliokunnassa, sen puheenjohtajana 1931―1937 ja vaikeana sota-aikana 1940―1946.
Vaikea neuvottelutehtävä oli toimiminen Moskovan rauhanvaltuuskunnan jäsenenä kahteen eri kertaan 1940 ja 1944. Vielä ennen kuolemaansa hän ehti toimia Pariisin rauhan rauhanvaltuuskunnan jäsenenä 1946―1947."
Yllättäen huomasin, että Alpo Rusin väitöskirja on erinomainen lähteitten hakemiseen käytettynä.
Siinä on käsitelty lehdistösensuuria sodan aikana ja kaikki sodan tärkeät tapaukset on ruodittu tarkkaan tapahtumien- ja tiedottamisen osalta. Niin tämä kesän 1944 kulkukin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alpo_Rusi
Alpo Rusi: Lehdistösensuuri jatkosodassa : sanan valvonta sodankäynnin välineenä 1941-1944, Suomen Historiallinen Seura (1982) (väitöskirja)
- 3 kuukautta
>yleensä kirjoitusajankohtaan nähden jopa vuosikymmenien takaisia tapahtumia.<
Vaan nytpä asiat olikin tuoreessa ja todella hyvässä muistissa!
Linkomies kirjoitti muistelmansa muutamassa kuukaudessa, muistaaksen kolmessa kuukaudessa. Tuokin kerrotaan kirjan esipuheessa. Lisäksi siinä kerrotaan kaikki julkaisua koskevat ehdot. Sekin ettei mitään henkilökuvauksia saanut muuttaa ja kirjan loppuun piti lisätä Moskovan rauhanneuvotteluiden aikana pikakirjoitetut kopiot neuvotteluista. Ne onkin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 – 8. elokuuta 1944
http://www.sotasyyllisyys.fi/linkomies.pdf
"Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946. Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon."
Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Muistelmat julkaistiin postuumisti 1970. julkaisuehtonahan oli että vasta Linkomiehen kuoltua ja aikaisintaan 1970.
Linkomies, Edwin: Vaikea aika. Helsinki: Otava, 1970. - Pussinperä
Suomalaisille on vastenmielistä ja vierasta väärenttää historiaa.Tässä koko Jokisipilän seminaari puhe kokonaisuudessaan, kun epäiltiin aloitusta väärennökseksi. (Linkki varmaan vaikea lukea.)
Sotasyyllisyysseminaari
Säätytalo 21.11.2005
Markku Jokisipilä
VTT, tutkija
EDWIN LINKOMIES JA SOTASYYLLISYYS
Vuosien 1943-1944 pääministeri, professori Edwin Linkomies ei uhrannut
muistelmateoksessaan Vaikea Aika juurikaan tilaa
sotasyyllisyysoikeudenkäynnin käsittelyyn. Sen hän teki kuitenkin selväksi,
että koko prosessi johtui ennen kaikkea Paasikiven pääministerinä
osoittamasta heikkoudesta. Linkomieskin oli sillä kannalla, että suurin
painostus johtavien sotapoliitikkojen syyttämiseen tuli suomalaisten
kommunistien, ei suinkaan valvontakomission suunnalta. Rivien välissä hän
heitti esille myös sen ajatuksen, että koko prosessin primus motor ja naruja
kulisseissa vedellyt taustapiru oli oikeusministeri Kekkonen, joka
häikäilemättä hyödynsi Paasikiven kyvyttömyyttä asettua vastarintaan.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin seitsemästä syytekohdasta kolme koski
Linkomiestä: ensimmäisenä Yhdysvaltain 20.3.1943 esittämän
välitystarjouksen tiedottaminen Saksalle ja rauhanmahdollisuuksien
laiminlyönti ylipäätäänkin, toisena riittämättömien valtuuksien antaminen
kevättalven 1944 rauhanvaltuuskunnalle ja neuvottelukontaktin
katkeamiseen johtanut passiivisuus, ja kolmantena Rytin 26.6.1944 Saksalle
antaman sitoumuksen eli ns. Rytin-Ribbentropin sopimuksen puoltaminen.
Niin syyttämispäätöstä edeltäneissä kuulusteluissa kuin itse
oikeudenkäynnissäkin Linkomies kiisti itseään koskevat syytteet, korostaen
toimineensa vain maan etua silmälläpitäen ja tajunneensa jo hyvin
varhaisessa vaiheessa, että suursota tulisi päättymään Saksan häviöön.
Loppulausunnossaan hän totesi:
”Omasta puolestani olen koko hallituksessaoloaikani, noudattaen
lainalaista kansalaisvelvollisuuttani, joka on oman maani edun
varjeleminen, pyrkinyt määrätietoisesti toimimaan rauhan
saavuttamiseksi. Tästä toiminnastani olen nyt päättyvässä
oikeudenkäynnissä esittänyt riittävästi todistuksia. Totuuden ja
oikeuden vartijat voivat vaihtua, mutta itse totuus ja oikeus eivät ole
poliittisten virtausten mukaan muutettavissa, vaikka tilapäisesti voi siltä
näyttääkin.”
2
Alkuvuonna 1946 poliittiset virtaukset olivat sellaiset, että niiden alle
hukkuivat niin Linkomiehen kuin kaikkien muidenkin syytettyjen
todistukset. Lopullisessa tuomiossaan sotasyyllisyysoikeus langetti
Linkomiehelle viiden ja puolen vuoden vankeustuomion.
Oikeudenkäynnin alla ja sen aikana kotimaisen äärivasemmiston piirissä
viitattiin Linkomiehen osalta myös hänen menneisyytensä. Linkomies oli
1930-luvun alkupuolella ollut yksi kokoomuspuolueen jyrkimpiä lapualaisia
ja vannoutunut antisosialisti, jolle sosialidemokratiakin oli maanpetturuutta.
Helsingin yliopiston professorina hän kuului myös siihen korostetun
saksalaismieliseen älymystöryhmään, josta natsi-Saksa toivoi vetäjää
pohjoismaisen kulttuuripolitiikkansa propagandavankkureille.
Jatkosodan syttyessä Linkomies oli tervehtinyt suomalais-saksalaista
aseveljeyttä ilolla. Vielä vuonna 1942 hän oli kirjoittanut Valvoja-lehdessä
Neuvostoliiton ”täydellisestä murskaamisesta”, Hitlerin Saksasta ”uuden
Euroopan luojana ja keskuksena” sekä suomalaisten ja saksalaisten
rodullisesta sukulaisuudesta.
Kausi pääministerinä sammutti Linkomiehestä
tällaisen ajattelun rippeetkin. Lokakuussa 1944 hän kommentoi Uudessa
Suomessa Stalinin Suomi-Neuvostoliitto-seuralle lähettämää
tervehdyssähkettä, jossa generalissimus oli todennut molemminpuolisen
kunnioituksen ja yhteistyön luovan Suomen ja Neuvostoliiton välille
ystävälliset suhteet. Linkomiehen mukaan ”Neuvostoliiton johtava
persoonallisuus” oli näin esittänyt ”voittajan jalomielisen kädenojennuksen
voitetulle”. Hän totesi, että viime aikojen tapahtumat olivat avanneet
suomalaisten silmät näkemään Neuvostoliiton politiikan oikeammassa
valossa, ja että Suomi halusi läheistä ja luottamuksellista yhteistyötä suuren
naapurinsa kanssa.
Muiden tuomittujen tavoin Linkomies siirrettiin Katajanokan
tutkintovankilasta suorittamaan tuomiotaan Sörnäisten vankilaan 22.2.1946.
Sisääntulon yhteydessä täytettyyn vankirekisteriasiakirjaan hän kirjasi, ettei
tunnustanut sitä rikosta, josta hänet oli tuomittu. Kohtaan ”Oma kertomus
rikoksen tapahtumisesta ja sen syistä” hän kirjoitti lakonisesti ”Toiminut
pääministerinä Suomen etua silmällä pitäen”.
Vaikka sotasyylliset saivatkin vankilassa tavallisia vankeja huomattavasti
paremman kohtelon ja koko joukon erivapauksia, oli vankeusaika heillekin
luonnollisesti hyvin vaikea. Ajoittain päivästä toiseen pakollisena jatkuva
3
yhdessäolo nosti pintaan patoutuneita antipatioita ja skismaa myös
tuomittujen keskinäisissä suhteissa. Määräilyyn taipuvainen, äärimmäisen
omanarvontuntoinen ja röyhkeyteen saakka suorapuheinen Linkomies ei
todellakaan ollut niitä helpoimpia sellitovereita.
Sotasyyllisten vankeusaikaa
tutkineen Risto Nikun mukaan muut tuomitut halusivatkin kaikin keinoin
välttää joutumasta pelätyn ”imperaattorin” seinänaapuriksi. Lopullinen
huonejärjestys noudatti Rytin vankilajohdolle tekemää ehdotusta.
Linkomiehen naapuriksi joutunut Kivimäki hermostui tästä niin, ettei
puhunut Rytille kolmeen viikkoon.
Energisyys ja ehtymätön toimintatarmo olivat tulleet Linkomiehen
tavaramerkeiksi niin hänen poliittisella kuin tieteelliselläkin urallaan.
Vankeustuomio herätti hänessä luonnollisesti valtavaa katkeruutta, mutta
hänen työkykyjään ja –halujaan se ei suinkaan sammuttanut, pikemminkin
päinvastoin.
:: ::
Vankeusaikanaan hän kirjoitti useita teoksia omalta tieteelliseltä
alaltaan, antiikin historiasta ja Rooman kirjallisuudesta, joista tärkein oli
Keisari Augustus ja Rooman perintö. Tätäkin merkittävämpää oli se, että
hän kirjoitti vankilassa myös poliittisen muistelmanteoksen Vaikea aika,
joka tosin julkaistiin vasta vuonna 1970 postuumisti. Yhä tänä päivänä
Linkomiehen suorapuheinen muistelmateos puolustaa paikkaansa yhtenä
tärkeimmistä Suomen 1930- ja 1940-lukujen poliittista historiaa
käsittelevistä aikalaisdokumenteista, ja esimerkiksi historiantutkijat saavat
kiittää häntä monien sellaisten prosessien valottamisesta, jotka muutoin
olisivat jääneet lähes tyystin hämärän peittoon.
:: ::
Omanarvontuntoinen
muistelija ei säästellyt kritiikkiä arvioidessaan työtovereitaan, ja erityisesti
teoksen kaunistelemattomat henkilöarviot herättivät runsaasti kohua
ilmestyessään. Edes 1970-luvulla ei ollut ihan jokapäiväistä, että
Mannerheimia kuvailtiin turhamaiseksi, omista virheistään syitä muiden
niskaan työntäväksi ja tehtäväänsä liian vanhaksi, Rytiä aloitekyvyttömäksi,
Tanneria pilalle hemmotelluksi ja K-A. Fagerholmia epälojaaliksi.
Vapauduttuaan vankilasta marraskuussa 1948 Linkomies palasi hoitamaan
professorinvirkaansa Helsingin yliopistoon. Poliittiseen toimintaan hän ei
enää osallistunut, mutta akateemisessa maailmassa hänen uransa jatkui siitä,
mihin se oli ennen sotasyyllisyystuomiota jäänyt. Helsingin yliopiston
rehtori Linkomiehestä tuli vuonna 1956, ja kansleriksi hänet valittiin 1962.
Suomalaisen tiede- ja korkeakoulupolitiikan historiassa hän on yksi kaikkein
merkittävimpiä hahmoja.
4
Palattakoon lopuksi vielä Urho Kekkoseen, joka, kuten olemme tänään
nähneet, on uusimmissa tulkinnoissa kohotettu yhä keskeisemmäksi tekijäksi
koko sotasyyllisyysprosessissa. Kekkosen toiminta oikeusministerinä pudotti
hänen ja Linkomiehen väliset suhteet, joita ei alun alkaenkaan voinut kutsua
kovin lämpimiksi, yli kymmenen vuoden ajaksi pakkasen puolelle.
Mielenkiintoisella tavalla välit alkoivat kuitenkin 1950-luvun loppua kohti
tultaessa pikku hiljaa normalisoitua, kun jatkosodan aikaiset ja sitä
seuranneet kiivaat yhteenotot jäivät taakse.
Toimiessaan vuonna 1958
asetetun Tieteellisen tutkimuksen organisaatiokomitean puheenjohtajana
Linkomies joutui toimimaan kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa.
Tällöin hän oppi arvostamaan Kekkosta niin paljon, että oli valmis tukemaan
tätä vuoden 1962 presidentinvaaleissa vastoin vanhan oman puolueensa,
Honka-liittoa rakennelleen Kokoomuksen kantaa.
Jälkikäteen Linkomies oli
jopa tiettyyn asteeseen saakka valmis ymmärtämään Kekkosen toimintaa
sotasyyllisyysprosessin aikaisena oikeusministerinä, joskaan ei sitä koskaan
täysin hyväksynyt.
Siten onkin sopivaa, että viimeisen sanan Linkomiehestä saa presidentti
Kekkonen. Syyskuun 10. päivänä vuonna 1960 presidentti totesi kirjeessään
Linkomiehelle, etteivät heidän käsityksenä jatkosodan loppuvuosina olleet
menneet yksiin. Samaan hengenvetoon Kekkonen kuitenkin vakuutti, että
”...jo silloin ymmärsin hyvin Teidän vilpittömän pyrkimyksenne saada
aikaan rauha, ja kevään 1944 rohkeaa yritystänne pidän suuressa arvossa.
Valtion johto pyrki noina raskaina aikoina maan kannalta parhaaseen
ratkaisuun, eikä meistä kukaan voi sanoa, olisiko silloisissa oloissa jokin
muu tie ollut parempi. Historia ei moisiin kysymyksiin anna koskaan
vastausta.”
Kekkosen sanat lienevät sellaisinaan sovellettavissa myös hänen omaan
toimintaansa vuosien 1944-1946 oikeusministerinä.
Lähdekirjallisuutta
Jokisipilä, Markku: Edwin Linkomiehen poliittinen toiminta 1943-1946.
Turun yliopisto 1997.
Kekkonen, Urho: Kirjeitä myllystäni 1: 1956-1967. Otava 1976.
Linkomies, Edwin: Vaikea Aika. Otava 1970.
Niku, Risto: Kahdeksan tuomittua miestä. Edita 2005.
Tommila, Päiviö – Heikkilä, Hannu (toim.): Edwin Linkomies –
suomalainen vaikuttaja. Otava 1995.
5 - ura.!
Varhempi akateeminen ura
Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta jo 16-vuotiaana, hypättyään yli monta luokkaa. Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli latinan kieli, hän valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana ja tohtoriksi 25-vuotispäivänään vuonna 1919. Toimittuaan roomalaisen filologian dosenttina 1921–23 Linkomies nimitettiin Rooman kirjallisuuden professoriksi 29-vuotiaana.
Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) dekaanina 1931–32 ja yliopiston vararehtorina 1932–43. Satakuntalainen osakunta valitsi Linkomiehen 1934 inspehtorikseen, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1944.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Linkomies
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan653442Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan282990- 1212366
Onko tässä paljon lääkettä..
Keski-ikäselle 43v Ketipinor 100mg Brintellix 10mg Venlafaxin 75mg Xanor 1mg Propral 40mg Xatral CR 10mg Esomepratsol 42281452- 121424
Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo1631346Oi! Jorma Uotinen ja Helena Lindgren paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaudella"
Professori, tanssija, koreografi, Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen ja Suomen meikkitaiteen pioneeri, laulaj131098- 74989
Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää39932Riittäisi juoruakkoille puhumista tässä kylässä
On mennyt mahottomaksi touhut. Taksi renki kuskaa akkaansa töihin lienekkö mitään lupaa yrittäjältä tähän touhuun. Kylän13822