Hei.
Mä sanon sen nyt täällä, kun en sitä töissä uskalla tehdä. Pelkään sua vieläkin.
Yli kolme vuotta mä olen sua ihaillut ja en vain näemmä pääse ikinä tätä lähemmäs.
Olet kiireinen. Kun kiireiltäsi pysähdyt kohdallani, minä muutun kiireiseksi. Pakko paeta. Ei voi ajatella eikä hengittää lähelläsi.
Vieläkään.
Siksi ehkä näytän surulliselta.
Ehkä siksi, koska olen surullinen.
Rutistaisit edes joskus?
Mä sanon sen nyt täällä, kun en sitä töissä uskalla tehdä. Pelkään sua vieläkin.
Yli kolme vuotta mä olen sua ihaillut ja en vain näemmä pääse ikinä tätä lähemmäs.
Olet kiireinen. Kun kiireiltäsi pysähdyt kohdallani, minä muutun kiireiseksi. Pakko paeta. Ei voi ajatella eikä hengittää lähelläsi.
Vieläkään.
Siksi ehkä näytän surulliselta.
Ehkä siksi, koska olen surullinen.
Rutistaisit edes joskus?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä totta on se ettei tästä voi koskaan tulla tämän enempää?
Et tiedäkään miten olen tuhannesti seissyt takanasi ja halunnut painaa huuleni niskasi kaunista kaarta vasten. Olen silittänyt naulakossa roikkuvan takkisi hihaa hellästi, aivan kuin kätesi jäntevyyden tuntien.
Suojaamme kiireellä itsemme toisiltamme. Kiire on loistava kilpi.
Emme voi kuin haaveilla toisistamme. Sinun tilanteesi estää etenemästä. Vai estääkö?
Päätä sinä. Minä olen täysin valmis. Vaikka heti. Annatko sinä rutistaa itseäsi?