Tyttäremme on otettu huostaan jo kolmatta kertaa.
Nyt hän on sij.perheessä.Tapaamiset on kerran kk ja puhelimella saa soittaa ainoastaan kerran viikossa.
Olemme eronneet ja asun tällä hetkellä yksin.
Voinko hakea purkua kun tyttö on ollut vuoden
sij.perheessä vai meneekö tässä tosiaan vuosia
niinkuin sossu sanoi.Entä voinko ehdottaa muutoksia tapaamisiin vaikka ne on kirjattu huoltosuunnitelmaan.Esim tapaamiset 2kk kuussa ja soitto 2 kertaa viikossa.
Nyt hän on sij.perheessä.Tapaamiset on kerran kk ja puhelimella saa soittaa ainoastaan kerran viikossa.
Olemme eronneet ja asun tällä hetkellä yksin.
Voinko hakea purkua kun tyttö on ollut vuoden
sij.perheessä vai meneekö tässä tosiaan vuosia
niinkuin sossu sanoi.Entä voinko ehdottaa muutoksia tapaamisiin vaikka ne on kirjattu huoltosuunnitelmaan.Esim tapaamiset 2kk kuussa ja soitto 2 kertaa viikossa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei hänen asuinpaikkaansa helpolla nyt enää muuteta. Mitä pienempi lapsi on, sitä pysyvämmät ja vakaammat olot hän tarvitsee kehittyäkseen tasapainoisesti.
Huoltosuunnitelmapalaveria voi pyytää pidettäväksi ihan niin usein kuin sinulla on siihen tarvetta, yleensä kai tiheimmillään 2-3 kk:n välein. Oman oikeusturvasi kannalta on parasta kirjata ehdotuksesi tapaamisista, soitoista ynnä muista asioista mieluiten kirjallisesti, joita ehdotat käsiteltäväksi palaverissa.
Jos et luota sossuihin yhtään, voit vaikka salaa äänittää palaverin, mitä siinä ko. asioista sovitaan. Äänitys saattaa virkistää dementoituneen sossun muistia sellaisessa tapauksessa, että luvatut asiat on kirjattu eri tavalla tai sopimuksia ei noudateta.
Jos ongelmia tulee, ota yhteyttä lakimieheen.
tosiaan saa tavata omaa tytärtäsi kuin kerran kuukaudessa? Missä maassa oikein asut? Onneksi meillä Suomessa ei ole noin kauheaa.
pois kokonaankin määräajaksi,jos sossujen kanssa tulee riitaa.
jos sijaisvanhemmat näin haluavat!
on asiat noin!
Esim. meidän sijaislapset kävivät äidin luona vain 2-3 x/v:ssa, eivät halunneet käydä, isän luona alussa kerran/v, sitten ei ollenkaan!
Äiti kävi 2-3x/v meillä lastensa luona!
Kerrankin olimme menossa äidin luo, soitimme, että olemme kohta siellä, hän sanoi, älkää nyt tulko, olemme vähän humalassa, klo oli n. 11 aamupäivällä!
Sos.toimi myös alussa jo esti kotona käynnit turhan tiheään!
juopon käytös koskisi KAIKKIA vanhempia.
Kyllä ne sijarit noita jaksavat tarjoilla ja jos ei ole tarjota, niin keksitään loput.
Päihdeperheiden huostat ovat VAIN 1/3 kaikista huostaanotoista, siis suurin osa vanhemmista on käytökseltään jotain aivan muuta.
Ja vanhempien mielenterv.ongelmien takia sijoitetaan n. 8 % kaikista huost.otoista.
Tuossakin sijarin kuvaamassa tilanteessa olisi pitänyt päätyä valvottuihin tapaamisiin, mutta sijarit käyttävät AINAKIN KIRJOITUSTENSA PERUSTEELLA kovin mieluusti keppihevosena tapaamisten estämiseen nuo kokemukset.
Mutta kyllä ne sijarit ovat hiljaa kuin kusi sukassa, joille TIEDÄN sijoitetun aiheetta huostaanotettuja AS-lapsia. Vai hekö ovat niitä, jotka suuna päänä ovat kirkumassa noita vanhempien juoppojuttuja näillä palstoilla. Asiassa on vain se kelju puoli, että nuo kyseiset vanhemmat eivät todellakaan ole alkoholisoituneita, eivätkä mielenterv.ongelmaisia. Kuitenkinkin sijarit ovat tehneet kaikkensa, milloin milläkin tekosyyllä, että tapaamiset eivät ole toteutuneet.
Ja HUOM! Itse en ole huostavanhempi.
kalikka kalahtaa!
EI pitäisi ottaa hlökohtaisesti kaikkea, eihän se tarkoita yleensäkään muita jos kertoo vain omakohtaisista kokemuksistaan!
Ne on kipeitä juttuja varmasti ao:lle, kaikille, vaan meillä oli vain noin asiat siellä toisella puolen!
Me siis emme itse estäneet noita tapaamisia, paljon muuta oli taustalla, en ala repimän niitä asioita auki, totesin vain!
Lapsia yritimme houkutella, että kävisivät tiheämmin ja käydään vaikka yhdessä äidin luona, eivät yhteistuumin halunneet, kaupunkiin, asumme maalla, vastaus oli mm. ei siellä ole mitään tekemistä jne. muuta kertomatta tässä!
EN syytä tai soimaa ketään, eikä kenenkään tarvitse ottaa itseensä näistä asioista, se vain pisti silmään, kun joku kysyi, missä maassa asut?
SInisilmäisesti, ikävä kyllä, jotkut luulee, ettei Suomessa tapahdu mitään "pahaa"!
Ja lööpit kirkuu niin ikäviä asioita päivästä toiseen!
Jaksamista, toivon kaikille kuitenkin!
kirkunat koskevat vain jäävuorenhuippuja aiheellistenkin huostaanottojen kohdalla. Eikä niitä pitäisi sekoittaa ollenkaan niihin tapauksiin, joissa oikea apu lapselle olisi ollut jotain muuta kuin huostaanotto.
Laki sanoo näin:
"
63 §
Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös
Edellä 62 §:n 1―3 momentissa tarkoitetusta yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä päätös, jonka tulee olla määräaikainen, enintään yksi vuosi kerrallaan. Päätöksessä on mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan.
Yhteydenpidon rajoittamisesta tekee päätöksen 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai lapsen kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa kiireellisissä tilanteissa 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä. Lyhytaikaisesta, enintään 30 vuorokautta kestävästä 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta rajoittamisesta voi kuitenkin päättää myös lastensuojelulaitoksen johtaja. Jos rajoittamista on tarpeen jatkaa tai se on alun perin tarpeen määrätä 30 vuorokautta pidemmäksi, päättää asiasta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Yhteydenpidon rajoitus on poistettava heti, kun se ei enää ole 62 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellinen.
"
Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417
Jos lapsesi kohdalla ei ole toimittu lain mukaan, niin hanki lakimies.
Mikä voi olla syynä rajoittamiseen? Eikö lapsen kehityksen kannalta ole kaikkein tärkeintä omien vanhempien läheisyys? Miten sen voisi joku vieras korvata?
Näin sanoo laki:
"
54 §
Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.
"
Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417
Jos tämä estetään perusteettomasti, ottakaa yhteyttä lakimieheen.
sossua lait koske. Lakimiehistä ei ole mitään hyötyä, muuta kuin rahoistaan pääsee ja vaivat saa palkakseen. Vaikka sossu miten jonkun lakimiehen mukaan lakeja rikkoo, niin sossua ei käytännössä kuitenkaan lait koske. Lastensuojelu on rakennettu niin, että sossua ei pysty voittamaan. Siis silloin kun sossu keksii perusteita huostille ja rajoituksille ja kaltoinkohteluille.
Täältä on vissiin poistettu sekin Loikalan kartanosta ollut juttu. Sensuroitu sen sijaan, että sen alueen lastensuojelun kirjoitusta olisi näkynyt, että paikka on otettu selvittelyn kohteeksi.
Jos lapsi on jo kolmannen kerran otettu huostaan, niin kai siellä kotona on jotain pielessä?
tilanteet, jolloin yhteydenpitoa saa rajoittaa ja silloinkin pidemmäksi ajaksi vain oikeudenpäätöksellä ja määräajaksi.
Jos unohdetaan lakitekstikiemurat ja sanotaan asia suoraan, kuten se selkokielellä on, niin tapaamisia saa rajoittaa, jos tapaamistilanteessa vanhempi riehuu niin, että lapsen tai jonkun ulkopuolisen turvallisuus tai omaisuus on vaarassa. Jos vanhempi on tehnyt lasta kohtaan rikoksen, joka on käräjäoikeudessa TODISTETTU tapahtuneeksi (siis ei pelkkä sossun epäily ja kuvittelu asiasta), niin viranomaiset voivat anoa oikeudelta tapaamisrajoitusta tai tapaamisen estämistä määräajaksi.
on kyse, hän olisi itse tietoinen siitä silloin.
Tuo kerran kuussa tapaaminen on vain tätä suomalaista käytäntöä, jolla lapsi yritetään mahdollisimman tehokkaasti vieraannuttaa omasta vanhemmastaan, OLI HUOSTAANOTON SYY MIKÄ TAHANSA. Sitä sanotaan lapsen kotiuttamiseksi sijoituspaikkaansa, mutta kyse on sijoituspaikan edusta, ei lapsen. Eräässä lastenkodissa sanottiin, että "ei täällä lasten hoidosta tulisi yhtään mitään, jos vanhemmat täällä koko ajan juoksisivat".
Kyseessä oli lasten psykiatrinen osasto, jossa todellisuudessa ei annettu mitään hoitoa, tarjottiin vain ihan tavallinen arki, mikä monen lapsen kohdalla oli parempi kotona kuin laitoksessa. Mutta hoitajien oli niin paljon mukavampi touhuta rauhassa, kun ei ollut vanhempien silmiä todistamassa laitoksessa tapahtunutta lasten kaltoinkohtelua.
Ja tuota em. mantraa hoettiin tapaamisrajoitusselitykseksi äidille, jonka tilanteesta lastensossut olivat moneen kertaan sanoneet henkilökunnalle, että "koska kotona ei ole perusteita huostaanottoon, ei tapaamisia ole syytä rajoittaa."
Sijaishuolto voi kävellä sossujen määräysten yli koska tahansa, jos haluavat lakeja rikkoa.
sijaisperheeseen on yksi "syy" tapaamisten rajoittamiseen.
tuossa sijaishuoltoon kotiuttamisessa laitetaan?
Tämä toimenpide tehdään nimittäin joka siunatun kerta, vaikka sijoitus olisi kaavailtu miten lyhytaikaiseksi tahansa. Suomalainen lastensuojelu sisältää nimittäin vähän liikaa näitä ristiriitoja ja kummallisuuksia nimenomaan lapsen kannalta ajatellen.
LAIN mukaan sijoitus on aina määräaikainen ja pyrkii lapsen mahdollisimman nopeaan kotiuttamiseen, KUN huostaanoton syyt ovat poistuneet. LAIN mukaan viranomaisten tulee auttaa vanhempia noiden syiden poistamisessa.
Lakia kuitenkin rikotaan rahan ja esim. päihdehuoltopaikkojen puutteen takia sumeilematta ja sossut lupaavat lapsia pitkäaikaissijoituksiin kansainvälisten lapsenoikeussopimusten vastaisesti. Sen takia mm. sijaisvanhemmilla on tuo piintynyt hokema, että vanhemman on hyväksyttävä huostaanotto ja alistuttava tilanteeseen, vaikka perheen kohdalla olisi rikottu useita lakeja miten törkeästi tahansa.
Mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus edes Suomen oloissa, että jokaiselle päihdevanhemmalle tarjottaisiin ainakin kerran mahdollisuus oikeaan kuntoutukseen. Katkolla käyminen ei sitä ole, se vasta avaa ovet hoitoon pääsylle. Jos vanhempaa ei raitistuminen kiinnosta, olisi lapsen saatava adoptioperhe, JOHON hänet kiinnitettäisiin turvallisesti.
Päihdeperheistä tehtävät huostaanotot ovat kuitenkin vain n. kolmasosa kaikista huostaanotoista, joten viranomaisilla riittäisi kyllä töitä auttaa perhettä niiden syiden poistamisessa. Kun lisäksi suuri määrä neurologisten oireyhtymien lapsia joutuu aiheettomien ls-toimien kohteeksi, on syiden poistaminen vanhempien kannalta mahdotonta, koska niitä ei ole ikinä ollutkaan. Ja samaa voidaan sanoa myös murrosikäisistä, joiden uhmaa tavisperhe ei välttämättä saa enää nykyisin setviä perheen sisäisenä asiana, siitä on kieroutuneista asenteista nähty todisteita tälläkin palstalla viime päivien aikana.
Kaiken kaikkiaan huostaanotot pitäisi rajoittaa vain niihin tilanteisiin, joissa huostaanoton syy on niin selvään näkyvissä, että mitään sossujen tai psykiatrien arpomisleikkejä sen tekemiseksi ei tarvittaisi. Jos perhettä täytyy oikein kytätä ja kyylätä, että löytyykö syitä vai ei, niin silloin mahdolliset ongelmat ovat todennäköisesti avohuollon tuin ratkaistavissa.
tajuaa. Ei ole kovin helppoa kotiutua ensin sinne ja sitten tänne. Viranomaiset ovat ratkaisseet ristiriidan päätymällä lapsen vieraannuttamiseen omista vanhemmistaan.
Kun kuitenkin tehdään päätöksiä kotiutuksesta, lapsen on taas sopeuduttava kotiinsa, jos sijoitus on ollut hyvinkin pitkä.
Näitä seikkoja pohdittaessa ei voi muuta kuin päätyä siihen lopputulokseen, että huostaanottoja ei tulisi käyttää muuta kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan. Mutta Suomessa on tärkeämpää se, että teollisuus kukoistaa, myös lastensuojeluteollisuus. Lapsista viis, hehän eivät vielä tässä vaiheessa ole veroeuroja tuottavia kansalaisia.