täältä maanpäältä, ja eikös usein kuolemansairaat tule viimetteiks uskoon? Eikös raamatussa esitetä ihanteena se ettei kuolema tule salamana nurkantakaa vain hitaasti sillai että sen tiedostaa, ja kerkee tekeen tilit tasan HERRAN kanssa?
Ite olisin mielummin sitten kun aika koittaa, laaki ja vainaa.
Kuinka hankalaa on hyväksyä oma lähteminen? Miksi juuri minä? miksei naapuri? Oletko valmis lähtemään?
Minä en, minulla on kaksi kuinen vauva. Entäs te muut, elämän sankarit?
Ite olisin mielummin sitten kun aika koittaa, laaki ja vainaa.
Kuinka hankalaa on hyväksyä oma lähteminen? Miksi juuri minä? miksei naapuri? Oletko valmis lähtemään?
Minä en, minulla on kaksi kuinen vauva. Entäs te muut, elämän sankarit?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ollut lapsesta lähtien,joten ei tarvitse uskoon enää tulla.En minäkään vielä haluaisi lähteä 10v, lapsi,
mutta lähtö tulee aikanaan.Ei voi kun yrittää pitää kunnostaan huolta.
Olen minäkin kuten Ira lapsesta asti turvautunut Taivaan Isään, ja uskon että jokainen lähtee, kun aika on täysi.
ole valmis lähtemään, ei kukaan ole. Ehkä vakavasti masentunutta itsemurhan tekijää lukuunottamatta.
Elämä on aina kesken.
Uskonasiat eivät ole minun alaani... aion työntää tukevasti koiranputkea kun aika koittaa.
hetkellä millä hyvänsä. Ymmärrän hyvin että nuori pelkää kuolemaa. Varsinkin kun on pienet lapset. Samoin niitä joilla elämä on muutoin reilassa. Tätä maailmaa en valmiiksi saa, kuten ei kukaan toinenkaan.
Jatkuva sairauksien kanssa kamppailu ei tunnu mielekkäältä vanhuudelta. Joidenkin mielestä olen jo nyt vanhus. Se ei vaan omaan tajuntaan ole mennyt. Iän puolesta kyllä mutta nuöjussa vinttaa. Sitten kun on aika lähteä haluaisin lähteä seisovilta jaloilta eli kaatua saappaat jalassa.
Aina pitää muistaa että jokaisella on omat tunteet. Minä tunnen näin ja he tuntevat kukin omalla tavallaan.
tuonkin ymmärrän, joskus kun olen masentunut, tuntuu ihan samalta.
Mutta lapset ovat vielä nuoria, ensimmäinen lapsenlapsikaan ei vielä kahta vuotta.... Heitä en tahtoisi ikinä jättää.
että kun ei ole valmis lähtemään, niin silloin ei ole vielä aika lähteäkään.
Olen huomannut sellaisenkin asian elämässäni, että jos jotain asiaa kamalasti pelkään, niin sen asian kanssa ei tarvi tehdä mitään, ennekuin se pelko hälvenee. Pelko on suorastaan merkki, että EI VIELÄ!!!
Joskus tuntuu, että joku on kuollut ja työ on jäänyt kesken.Me ei kuitenkaan tiedetä, kuinka väsynyt ja kyllästynyt se ihminen on itse ollut omiin kuvioihinsa,vaikka ulospäin kaikki on näyttänyt hyvältä.
Aika usein ne kuolemansairaat tulevat uskoon, koska silloin ihminen viimeinkin huomaa, että ei jaksa omassa voimassaan ja silloin jo taipuu pyytämään Jeesusta(Jumalaa) avuksi ja Hänhän tulee!
Ei sitä uskonratkaisua kuitenkaan kannattaisi jättää kuolinvuoteelle, koska tästä elämästä saa paljon enemmän irti kun uskoo jo silloin kun on terve ja hyvävoimainen.Ei tarvitse mistään luopua, ei vaan tarvitse enää kaikkea sitä mitä aikaisemmin.Voi valita mitkä asiat ovat elämässä kannattavampia.
olisi sitten sopiva päivä? Ei ihmisellä liene valmiutta määrittää sopivaa ajankohtaa ,ainahan on jotain kesken joku on pieni tai syntymättä kaupassakaan ei ole kerennyt käydä.Kuolema tulee kun on tullakseen oli tilanne sopiva tai sitten ei yleensä ei.Ja sitten kun se rupeaa sopimaan on meillä varmaan voimat siinä kunnossa ettei sormi näppiksellä heilu.
sopivaa päivää ihmisellä?Voisi ymmärtää vanhuksella
joka on jo niin väsynyt,ja sairas että haluaa
pois?Elämisen halu on ihmisillä kuitenkin
niin voimakas.
lähtemään kun se aika tulee... kerran katselin jo kuoleman herraa silmästä silmään ja hän antoi jatkoaikaa johonkin päivään mitä vielä tiedä en, mutta joka aamu kiitän elämän ja kuoleman herraa uudesta päivästä jolloin herään valon säteisiin tai syksyn pimeyteen.
Mulla on välit kunnossa yläkertaan ja kun mua siä tarvitaan niin mä nostan kytkintä ajasta ikuisuuteen, mutta sillä aikaa mä nautin 110% tästä elämästä ja siitä, että olen hengissä!!!